Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus kuuluu Etu-töölöön valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön (RKY).

Vuoden 2002 yleiskaavassa alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi.

Rakennuksen tontilla 13-439-29 on kuitenkin voimassa suojelutavoitteiltaan jo vanhentunut 14. 1 .1977 vahvistettu asemakaava nro 7457. Sekä kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosasto (2003) että Helsingin kaupunginmuseo (2010) ovat katsoneet asemakaavan olevan kohteen osalta suojelullisesti vanhentunut.

Kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistuksessa (v. 1990-1991) rakennus on määritetty suojeluluokkaan 1/RY. 1.

• Rakennus on kulttuurihistoriallisesti, historiallisesti, rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja ympäristöllisesti merkittävä.
• R) Kohde on rakennustaiteellisesti ja/tai rakennusteknillisesti arvokas, ilmentäen erityisen hyvin aikansa ja ympäristönsä esteettisiä ihanteita ja/tai rakennustapoja.
• Y) Kohde tai alue on korkeatasoinen tai miellyttävä kulttuurimaisema, kaupunkikuva tai rakennettu ympäristö tai osa tällaista kokonaisuutta.

Rakennuksessa on myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita sisätiloja kuten B-portaan valurautaportti ja Bruno Tuukkasen lasimaalaus koristehalleineen. Edellisen talon nykyinen hallitus on päättänyt poistaa.

Talolle olisikin erittäin hyvä saada suojelullinen asema sen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi. Samalla talo saisi myös tukea tuon arvon säilyttämiseen ja kulttuurihistoriallisesti vastuullisten remonttien toteuttamiseen.

Sigurd Frosterus asiantuntija FT Kimmo Sarje onkin todennut tämän hieman arkisemman, mutta ansiokkaan Frosteruksen suunnitteleman talon vaativan sekä suojeluarvojen tunnustamista että alkuperäisratkaisujen ja materiaalinen kunnioitusta korjaustöissä. ( Sarje As Oy Mechelinistä)

Töölö – Seura ry teki heinäkuussa 2012 talosta suojeluesityksen sen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden osien osalta. Toteutuessaan se olisi taannut noiden arvojen säilymisen, olisi nostanut talon yleistä arvoa ja helpottanut tulevaisuuden vastuullisia remontteja ja korjaustöitä.

Nykyisessä tilanteessa talon kulttuurihistoriallinen arvo on vaarassa kun talon nykyinen hallitus ei suostu tätä arvoa tunnustamaan vaan peruskorjaa ja rakennuttaa 84 vuotta vanhaa taloa noista arvoista piitttaamatta. Jo tehdyssä korjausrakentamisessa ei ole haluttu seurata Etu-Töölöön korjaustapaohjeita eikä myöskään tunnustaa talon arvokkaita tiloja. Päinvastoin hallitus on pyrkinyt aktiivisesti purkamaan talon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita osia ja suorittanut myös talon märkätilaremontin sen alkuperäisilmeelle ja hengelle vastakkaisella tavalla.

Sen sijaan, että hallitus olisi halunnut tukea talon suojelutoimenpiteitä, se on ankarasti vastustanut näitä ja esittänyt suojelualoitteiden tekijöille uhkauksia korvausvaatimuksista. Ullakkorakentamisen osalta omana suojelun asiantuntijanaan ja lausuntojen antajana hallitus on käyttänyt palkkaamaansa rakennuttajakonsultti Olli Huhtia. Huhti on vastineessaan hallinto-oikeudelle ja kirjelmässään Töölö seuralle pyrkinyt vähättelemään talon suojeluarvoa. Rakennuttajana ja rakennuttaja konsulttina toimineella insinööri Huhdilla ei tosin ole koulutusta varsinaisesti kulttuuriperinnön, taidehistorian tai rakennussuojelun arvoihin liittyen. Tosin Huhti on myös esitelty talossa juridisena asiantuntijana, vaikka hänellä ei ole myöskään lainopillista tutkintoa. Huhti on kuitenkin omien sanojensa mukaan itse opiskellut rakennusjuridiikkaa ja suorittanut kursseja avoimessa yliopistossa.

Talon suojelu

Ottamatta millään lailla kantaa talon sisäisiin erimielisyyksiin Töölö-seura siis päätti tehdä talosta suojelualoitteen, joka olisi tuonut talon suojelutarpeen asiantuntijoiden arvioitavaksi. Aloitteen pohjalta oli tarkoitus järjestää suojelun asiantuntijoiden, viranomaisten ja asianomaisten asiantuntijatapaaminen viranomaiskuulemisena ELY keskuksessa 4.10.2012.

ELY keskukseen kokoukseen kutsumat asiantuntijat tutustuivat myös henkilökohtaisesti taloon syyskuussa 2012.

Kokous olisi taannut suojelutarpeelle kunnollisen asiantuntija-arvioinnin. Talon hallitus ei kuitenkaan missään nimessä halunnut tällaista kunnollista suojelutarpeen arviointia.

Isännöitsijä oli jo yhtiökokouksessa valittanut, että Töölö-Seura ry:n puheenjohtaja on häirinnyt hänen arvokasta aikaansa puhelinsoitoillaan (mikä ei itse asiassa pidä paikkaansa) ja suojeluvastainen hallitus oli suhtautunut erittäin kielteisesti Töölö-Seura ry:n aloitteeseen, joka olisi taannut suojelutarpeen asiantuntija-arvion.

Isännöitsijä Metsälä ja hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell lähettivät Töölö-Seura ry:lle selvityspyynnön asiasta, jossa uhkasivat Töölö seuraa lopuksi korvausvaatimuksilla. (Hallituksen kirje Töölö-Seura ry:lle )

Edelleen isännöitsijä Metsälä ja hallituksen palkkaama rakennuttajakonsultti Olli Huhti pitivät neuvottelun Töölö-Seuran ry hallituksen jäsenten kanssa 19.9.2012 ja Huhti lähetti vielä neuvottelun jälkeen toisen selvityspyynnön seuralle. (Hallituksen toinen selvityspyyntö Töölö-Seura ry:lle)

Siinä Huhti talon edustajana esitti taas uhkauksia korvausvaatimuksista ja kustannuksista, jos seura ei vetäisi suojeluesitystä pois: ”Koska taloyhtiön mielestä toimintanne on ollut moitittavaa, niin varaamme oikeuden esittää teille korvausvaatimuksen kaikista tämän perusteettoman ja harkitsemattoman suojeluesityksenne aiheuttamista kustannuksista ja vahingosta. Lisäkustannusten välttämiseksi olisi hyvä, mikäli katsoisitte näissä olosuhteissa ja tässä tilanteessa mahdolliseksi luopua koko suojeluesityksestänne.” (Olli Huhti Töölö-seuralle 23.9.2012)

Töölö-seura ei tietenkään ollut vastuullinen mistään Huhdin esittämistä kustannuksista. Mahdolliset kustannukset koostuvat lähinnä palkkioista, joita talon suojelua vastustava hallitus maksaa palkkaamalleen Huhdille siitä, että tämä pyrki omilla esityksillään talon suojeluarvosta estämään talon suojelutarpeen todellisen asiantuntija-arvioinnin ELY -keskuksessa.

Töölö-Seura kuitenkin perääntyi ja supisti alkuperäistä suojeluesitystään niin ettei se tullut enää varsinaisten suojeluasiantuntijoiden arvioitavaksi ja samalla ELY keskuksen asiantuntijatapaaminen jouduttiin peruuttamaan.

Suojeluvastaisen talon hallituksen puheenjohtaja tiedottikin iloisena osakkaille, että talon suojelutarve ei tule asiantuntijoiden arvioitavaksi:

”Hyvänä uutisena todettakoon Töölö-Seura ry:n vetäneen suojeluesityksensä pois ELY-keskuksesta. Esityksen raukeamisen myötä ELY-keskus on voinut keskeyttää asiaan liittyvien lausuntojen aikaa vievän hankinnan.” (Kaarlo Sell tiedotteessaan 5.11.2012.)

Ongelmana on, että osa osakkaista jakaa tämän Kaarlo Sellin ilon suojelutarpeen vähättelystä. Eräs talon osakkaista ilmoittikin, että talo on roskatalo ja kysyi mikseivät Koivusalot irrota katostaan ullakon läpi kulkevaa Bruno Tuuukkasen lasimaalausta ja laita sitä olohuoneensa seinälle. Valitettavasti ne osakkaat, jotka ovat halunneet säilyttää rakennusperintöä myös tuleville sukupolville ja osanneet ajatella taloa ja sen arvoa myös pidemmän aikavälin puitteissa ovat joutuneet vähemmistöön.

Muutenkin on hämmästyttävää miten etu-töölöläisestä kivitalosta osakkeen omistavat suhtautuvat vähätellen juuri talon arvokkaimpaan puoleen ja ovat valmiit hyväksymään talon korjaamisen halpojen elementtirakennusten tapaan. Märkätilaremontissa talon wc ja suihkutiloja on perussuunnitelmassa ”uusittu” muistuttamaan alaslaskettuine kipsilevykattoineen ja kotelointeineen enemmän huoltoasemien käymälöitä kun töölöläisen kivitalon märkätiloja. Tosin sillä poikkeuksella, että huoltoasemien käymälät on usein tehty paremmalla ammattitaidolla kun nyt talossa suoritettu 864 euron/neliö märkätilaremontti.

Olli Huhti rakennussuojelun asiantuntijana

Pyrkiessään kieltämään talon kulttuurihistoriallisen arvon ja oikeuttamaan omat tuosta arvosta piittaamattomat rakennusprojektinsa talon nykyinen hallitus on yrittänyt kumota kaikki asiasta tehdyt asiantuntijalausunnot sekä estämään todellisen asiantuntija-arvioinnin tekemisen talosta. Hallitus onkin vähätellyt sekä kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston (2003) että Helsingin kaupunginmuseon (2010) muistioita. Talon edustajksi palkattu Olli Huhti omassa talon suojeluarviossaan sivuttanut nämä asiantuntijalausunnot toteamalla talonyhtiön paheksuvan, että viranomainen laatii ja lähettää muistioita taloyhtiön yksittäisen asukkaan pyynnöstä ja väittäen virheellisesti ettei talonyhtiön edustajat olisivat olleet asiasta tietoisia. Talonyhtiön edustajilla Huhti näemmä tarkoittaa talonyhtiön hallitusta, johon Markku Koivusalo kuului sekä 2003 ja 2010 ja joka oli täysin tietoinen muistioista ja joille myös muistiot toimitettiin. Vuoden 2012 hallituksesta ainoastaan Kaarlo Sell oli hallituksen jäsen 2010 ja täysin tietoinen vierailusta ja muistiosta, joka toimitettiin hänelle. Huhdin argumentti ei tässä siis ole ainoastaan virheellinen vaan myös erittäin omituinen, koska se esittää etteivät suojelun asiantuntijat tai viranomaiset saisi tehdä arvioita rakennuksista osakkaiden pyynnöstä ja samalla antaa ymmärtää, että noiden arviointien asiantuntemusta vähentäisi se, että ne ovat jonkin myöhemmin talon hallituksen paheksumia.

Samalla on ohitettu kaikki kantakaupungin rakennussuojeluinventoinnin kokonaistarkistuksen näkökulmat. Suojelua suosittelevat todelliset asiantuntija lausunnot on siis esitetty virheellisinä koska ne eivät ole miellyttäneet nykyistä talon hallitusta ja tämän rakennusprojektia.

Omana suojelun asiantuntijanaan hallitus on käyttänyt edellä mainittua ullakon rakennushanketta puolustamaan palkattua Olli Huhtia, jolla on rakennus- ja kiinteistöalan konsultointia harjoittava yhden miehen yritys Ralexnet Oy. Tässä roolissa Olli Huhti on esiintynyt talon ullakkohankkeen puolustajana ja talon suojelun vastustajana. Hän on toiminut ”juridisena” asiantuntijana yhtiökokouksessa ja kirjoittanut hallituksen puolesta selvityspyyntöjä Töölö seuralle ja selvityksiä hallinto-oikeuteen. Todettakoon kuitenkin Huhdin pyynnöstä ettei hän ole tämän jälkeen osallistunut enää ullakon myyntihankkeisiin.

Edustaessaan talon hallituksen näkemystä suojelusta Huhti on asettanut asiantuntijalausuntoja vastaan omat näkemyksensä talon puuttuvasta suojeluarvosta ja esiintynyt itse niin rakennussuojelun kuin myös Sigurd Frosteruksen arkkitehtuurin asiantuntijana. Viitteenä Huhti on käyttänyt mm. FT Kimmo Sarjen teosta Sigurd Frosteruksen modernin käsite. Kuitenkin Huhdin tulkinnat talon suojeluarvosta tai merkityksestä ovat lähes päinvastaiset kun Sarjen itse esittämät arviot (ks. mm. Sarjen lausunto talosta yllä).

Mainituissa kirjoituksissaan Huhdin näkökulma suojelun tarpeeseen edustaa lähinnä ns. monumentaalinäkökulmaa: siis vain monumentaaliset erikoiset rakennukset ovat suojelun arvoisia. Näkemykseen voi kenties edelleen törmätä joissakin suojeluvastaisissa piireissä, mutta lähes kaikki rakennussuojelun tai kulttuurihistorian asiantuntijat ovat sen jo aikoja sitten hylänneet. Näkemys oli tosin yleisemmin noin 60 vuotta sitten, jolloin rakennussuojelun merkitystä ei vielä kunnolla ymmärretty ja jolloin tuhottiin sumeilematta suuri määrä nyt kaivattua arvokasta rakennusperintöä koska ainoastaan ns. monumentaalinen tai erikoinen arkkitehtuuri nähtiin säilyttämisen arvoiseksi. Huhdin esittämän mukaan As Oy Mechelin ei ole suojelun arvoinen. Suojelluista kohteista Huhti taas mainitsee Olympiastadionin ja  Finlandia -talon. As Oy Mechelin ei tietenkään ole Finlandia-talo tai kansallismuseo vaan esimerkki pohjoismaisen klassisismin ihanteita toteuttavasta Frosteruksen arkisemmasta asuinrakennuksesta.

Tällainen arkisempi esimerkki voidaan näemmä sitten turmella peruskorjauksissa. Tosin Huhdin mukaan kyse tällaisissa tapauksissa ei ole edes turmelemisesta. Huhti esittääkin oikein pohdintaa ilmaisusta ”turmella” miettien milloin toimenpiteet turmelevat rakennuksen. Tässä Huhti lainaa Majamaan ja Ekroosin toteamusta siitä, että turmeleminen on selkeää ainoastaan jos ”kohde poistetaan kokonaan” ja tulkitsee sitten tämän ilmentävän, että kiinteistöä voidaan muuttaa laajastikin sitä turmelematta. Laajatkaan muutokset peruskorjauksissa tai rakentamisessa eivät siis Huhdin logiikan mukaan ole turmelemista.

Onko tämä nyt todellisen rakennussuojelun asiantuntijan lausunto? Samalla logiikalla voitaisiin tietenkin väittää ettei taideteoksen restaurointi vaikka tussikynällä maalauksen päälle värittäen olisi turmelemisesta koska teostahan ei poisteta kokonaan, tai että pronssipatsaiden osat voitaisiin korvata muovipaloilla patsasta turmelematta. Muovipalat ja kotelot, metalliverkot ja kipsi- ja lastulevyt ovatkin olleet suosiossa kun vuodelta 1928 peräisin olevaa kivitaloa on viimeaikoina peruskorjattu. Vastoin kaikkia Etu-Töölön korjaustapaohjeiden periaatteita Huhdin edellä esitetyllä logiikalla voidaankin väittää etteivät laajatkaan rakennuksen alkuperäistä henkeä kunnioittamattomat peruskorjaukset ole turmelemista koska rakennusta ei tietenkään poisteta kokonaan.

Olisi tietenkin väärin odottaa rakennushanketta puolustamaan palkatulta rakennuskonsultilta jonkinlaista talon suojelua suosivaa näkökulmaa tai rakennusperinnön säilyttämistä koskevaa huolta tai ymmärrystä. Kuitenkin tämän rakennuttajakonsultin näkemykset talon suojelutarpeesta suhteessa rakennusperinteen säilyttämiseen on nyt esitetty kaikkia varsinaisia asiatuntijalausuntoja merkittävämpänä todisteena siitä, että As Oy Mechelinin talolla ei ole suojeleluarvoa.

Rakennussuojelun yleinen ongelma

”Mikä vanhasta rakennuksesta poistetaan, sitä ei koskaan saada takaisin” kirjoittaa arkkitehtuurin historian emeritusprofessori Wilhelm Helander esseessään ”Muistiinpanoja kuolleista talosta” ja jatkaa ”peruskorjaus on pahin kohtalo, jonka uhriksi vanha rakennus voi joutua”. Helander on tietenkin itse yksi rakennussuojelun suomalaisista edelläkävijöistä, jonka yhdessä Mikael Sundmanin kanssa 1970 kirjoittama teos Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista vaikutti voimakkaasti rakennussuojelun ottamiseen vakavasti 60-luvulla tapahtuneen vanhan rakennuskannan tuhoamisen jälkeen. Onkin arvioitu, että 60-luvulla Helsingissä tuhoutui enemmän vanhaa rakennuskantaa kuin toisen maailmansodan ilmapommituksissa vuonna 1944.

Todettakoon, että myös Museokatu 46 oleva Bruno Tuukkasen lasimaalaus vaurioitui hieman ilmapommituksissa onneksi kuitenkin niiltä tuolloin säästyen. Nyt lasimaalaus on kuitenkin taas ollut vaarassa talon nykyisen hallituksen rakennushankkeiden osalta. Huhti onkin väittänyt, että ”huoneiston omistaja on omalla päätöksellään teettänyt valokuilun ja ottanut näin taloyhtiön omistamaa tilaa omaan yksityiseen hallintaansa.” Näin hallituksella olisi oikeus poistaa maalaus kokonaan. Tällaisilla argumenteilla aseistuneella hallituksella näyttääkin olevan enemmän tuhovoimaa lasimaalauksen suhteen kuin venäläisillä pommikoneilla aikoinaan.

Vaikka rakennussuojelu onkin sitten 60-luvun otettu vakavammin ja kirjattu jopa nykyisen Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan, on varsinainen suojelu edelleen hankalaa etenkin jos rakennukset omistavissa Asunto-osakeyhtiöissä on päässyt vallalle suojeluvastainen ja kulttuuriarvoista piittaamaton hallitus. Hetkellisessä vallassaan tällainen hallitus voi tehdä korvaamatonta vahinkoa rakennusperinnölle. Yksityiset osakkaat taas eivät voi tehdä rakennussuojelualoitteita ja rakennussuojelusta vastaavat yhdistykset taas ovat haluttomia lähtemään ajamaan rakennussuojeluhankkeita, jos talonyhtiöiden johto vastustaa niitä ankarasti. Talonyhtiön johto voi nimittäin uhkailla korvausvaatimuksilla suojelualoitteita tekeviä yhdistyksiä, kuten tapahtui As Oy Mechelinin tapauksessa.

Yleisemminkin erilaisten rakennusprojektien ja kiinteistöbisneksen intressit näyttävät aina voittavan suojeluarvon. Kauniista juhlapuheista huolimatta suojelua voidaan lopulta harkita vain jos mitään intressejä rakennusbisnekseen kohteen osalta ei ole. Suojeluasiantuntijat voivat kyllä puolustaa rakennusperintöä ja huomauttaa suojelutarpeesta, mutta he ovat lähes voimattomia silloin kun törmäävät rakennuttajien rakennusperinteen kannalta tuhoisiinkin intresseihin.