Talon historia alkaa 1920-luvulle sijoittuvasta Etu-Töölön toisesta ja vilkkaimmasta rakentamisvaiheesta, jonka yhtenäistä tyylisuuntaa määritti 1920-luvun klassismi.

Talon rakentaminen

Tontin 29 korttelissa 439 ostivat Rahatoimikamarilta 18.3.1927  rakennusmestarit V. Jaakkola ja Armas Himanka maksaen siitä 960,000 markkaa. Himanka oli ostanut samassa kuussa rakennusmestari M. H. Heusalan kanssa myös viereisen Mechelininkatu 27 tontin maksaen siitä 825,000 markkaa. Samana vuonna myytiin myös korttelin 439 Museokadun tontit 40, 42 ja 44 sekä Mechelinkadun tontit 23 ja 25. (Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 40. 1927.)

Julkisivupiirustusten tarkastustoimikunta vahvisti samana vuonna yhtenäiset julkisivukaaviot koko korttelille 439.

Armas Himanka rakennutti itselleen Museokatu 46 ylimmän kerroksen päätyhuoneiston, jonka lunasti itselleen 15.1.1928 tapahtuneessa osakkeiden jaossa 8000 markan hintaan.

Itse asunto osakeyhtiö Mechelin taas perustettiin 30.6.1927 silloisen Suomen käsityöläis-osakepankin johtajan ja myöhemmän kaupunginjohtajan ( 1944-1956) Eero Rydmanin (1889-1963) johdolla.

Rakennus

Talon julkisisivut suunnitteli Sigurd Frosterus Arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenbergista.Frosteruksen lisäksi talon suunnitteluun osallistuivat tontin ostaneet rakennusmestarit Himanka ja Jaakkola.

Suunnitelmat ja rakennuspiirrustukset laadittiin vuonna 1927.

Talon ensimmäinen osakkaiden jako suoritettiin 15.1.1928.

Talo valmistui kesällä 1928.

Museokadun läntinen pääty

Etu-töölöön rakennustapa ilmentää 1900-luvun alkupuolen yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteita ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin.

Asunto-osakeyhtiö Mechelin sijaitsee Etu-töölöä halkovan Museokadun läntisessä päässä vastakkaisena itäisen päädyn Kansallismuseolle. Talo muodostaakin Sigurd Frosteruksen taidonnäytteenä oikeanpuolisen läntisen ”portin” ja maamerkin Museokadun yhtenäiseen katutilaan.Tuon yhtenäisen katutilan itäisessä päässä heti kansallismuseon jälkeen seisoo myös Sigurd Frosteruksen piirtämä Museokatu 3. Siinä missä Museokatu 3 edustaa Frosteruksen varhaisempaa rationaalista art nouveau tyyliä, edustaa Museokatu 46 tämän myöhemmin omaksumaa pohjoismaista klassisismia.

Museokadulla kulkiessa voikin nähdä siirtymän itäisen päädyn myöhäisjugendista läntisen päädyn niukempaan pohjoismaiseen klassisismiin. Tätä klassisismia edustaa ennen kaikkea Museokadun läntinen osa, jonka Asunto-osakeyhtiö Mechelin avaa yhdessä sitä vastapäätä seisovan Museokatu 37 kanssa.

Talon sisätilat

Valitettavasti talossa ei olla aina ymmärretty sen kulttuurihistoriallisia arvoja.

Kupariheloitetut tammiovet vaihdettiin moderneihin oviin vuonna 1965.

Myös ikkunat yritettiin aikoinaan ”uudistaa”, mutta onneksi vanha ikkunarakenne säilytettiin ja ikkunat on kunnostettu vanhat ikkunat säästäen.

Sen sijaaan vanhojen kellarirakenteiden kunnostamisen sijaan ne purettiin kokonaan ja korvattiin avohäkkitiloilla. Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell suhtautui niihin halveksuvasti perunakellareina.

Myös linjasaneerauksessa ei olla kunnioitettu talon vanhaa henkeä vaan arkkitehtitoimisto Kohinan ja Finnmapin suunnitelmissa korkeat märkätilat ja kattokoristeet on turmeltu madannetuilla katoilla ja erilaisilla koteloinneilla.

B rapun 7. kerroksessa on myös talon alkuperäisrakenteisiin kuuluva Kaupunginmuseon kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi arvioima valurautaportti sekä tähän kuuluva hissin avainjärjestelmä ja soittokellojärjestelmä.

Ks. mm. Kaupunginmuseo_muistio_portti. Ks. myös Mia Backmann.

Nykyinen hallitus on jostain syystä halunnut tuhota myös tämän.

Talosta on kuitenkin tehty onneksi suojeluesitys.

Orfeus lasimaalaus

Talossa on myös mm. Mikael Agricolan kirkon ja  Helsingin Eduskuntatalon seinämaalaukset ja Kalevan talon lasimaalaukset tehneen taiteilija Bruno Tuukkasen (1891-1979) tekemä lasimaalaus Orfeus, jonka valokuilu kulkee talon ullakon lävitse

.