Kun As Oy Mechelin hallitus palkkasi rakennuskonsultti Olli Huhdin vastustamaan talossa olevan Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelua yksi tämän konsultin unohtumattomia vasta-argumentteja lasimaalauksen suojelulle oli ettei Tuukkasen maalaamien taulujen vasarahinnat ole viime aikoina olleet kovinkaan korkeita taidehuutokaupoissa. Lasimaalaus ei siis ollut Huhdin mielestä tarpeeksi arvokas säilytettäväksi. No tämä kertoo jo tarpeeksi hallituksen ja Huhdin osalta näiden arvostuksesta kulttuuriperintöä kohtaan ja vasarahinta estetiikasta.

Tosin Tuukkasen varsinaista alaa ei edes ollut taulujen maalaus vaan hänet tunnetaan lasi- ja seinämaalauksistaan sekä kirkkojen, julkisten rakennusten ja muutamien yksityisten rakennusten koristeluistaan. Tuukkasen kädenjälki näkyykin hienoimmissa Töölön porraskäytävissä, eduskuntatalossa ja lukuisissa kirkoissa ja julkisissa arvorakennuksissa. Tuukkasen kädenjäljestä tältä osin voi nyt lukea enemmän tältä sivustolta, ks. Bruno Tuukkasen kädenjälki.

Mutta kenties nyt kun eduskuntataloa ollaan remontoimassa niin Bruno Tuukkasen maalaamat ruokasalin seinät ja valtiosalin katto tulisi oikeastaan saman tien vetää peittoon pesunkestävällä ja edullisella lateksimaalilla.  Siihen olisi sitten hyvä myös sommitella muovikoteloita talotekniikalle.  Myös Lammin keskiaikaisen harmaakivikirkon seinä- ja kattomaalaukset tulisi ehdottomasti vetää peittoon jollakin kestävämmällä lujamaalilla, sillä eiväthän ne edes ole keskiaikaisia vaan 1918 palossa tuhoutuneeseen kirkkoon tämän jälkeen Bruno Tuukkasen maalaamia. Vasaroidaan samalla alas koko kirkko, saataisiin Lammillekin uutta talotekniikkaa. Niin ja älkäämme unohtako Bruno Tuukkasen ja Eero Snellmanin viimeistelemää Suomen lippua. Eihän sitä voi millään pitää arvokkaana kun Tuukkasen maalausten vasarahinnat ovat mitä ovat. Eroonhan siitä on päästävä, vasarahintojen valossa täysin arvottomasta sinirististä.