ULLAKKORAKENTAMINEN AS OY MECHELINISSÄ

IMG_0032

Ullakkorakentaminen As Oy Mechelinissä

Talonyhtiössä suunniteltiin 1980-luvun lopussa ullakkorakentamista ja laadittiin myös ullakkotilojen käyttöönottosuunnitelma. Talossa tuolloin asunut arkkitehti valmisteli tälle jo suunnitelmia, mutta taloudellisten puitteiden ja laskelmien takia rakentamisesta kuitenkin luovuttiin.

2000-luvun alussa taloon muuttanut uusi hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell alkoi kuitenkin taas puhua ullakkorakentamisesta. Tämä ei kuitenkaan saanut tuolloin vielä kannatusta. Mutta kun yhtiö alkoi Sellin johdolla valmistautua kattavaan märkätilojen saneeraukseen, Sell toi ullakon rakentamisen yhä ponnekkaammin esiin väittäen, että tällä voitaisiin kustantaa suuri osa tuolloin vielä 1,7 miljoonan arvoiseksi arvioidusta, mutta sittemmin 2,7 miljoonaan kustannuksiltaan nousseesta märkätilaremontista.

(Tässä voidaan jo huomauttaa, että lopulta ullakon myynnillä ei katettu itse märkätilaremontista senttiäkään. Päinvastoin märkätilaremonttiin varattuja rahoja käytettiin ullakon myymisen valmisteluun, ullakkovetojen tekemiseen ja ullakkosuunnitelmien maksamiseen. Kaikki tämä tehtiin hallituksen toimesta ennen kuin yhtiökokous oli edes päättänyt ullakon myynnistä.)

Ullakon rakennusmahdollisuuden kartoitus

Tutkiakseen märkätilaremontin erilaisia rahoitusvaihtoehtoja vuoden 2009 yhtiökokous pyysi hallitusta tutustamaan ullakosta 80-luvulla tehtyihin piirustuksiin ja antoi hallitukselle luvan selvittää hyvin alustavasti olisiko ullakolle edes mahdollista rakentaa. Samalla yhtiökokous myös eksplisiittisesti kielsi asiassa ja kustannuksissa etenemisen tätä pitemmälle. Kaarlo Sell halusi tämän luvan nojalle tilata kuitenkin asiasta selvityksen arkkitehti Häkkäseltä. Näin hallitus, johon tuolloin kuului myös Markku Koivusalo, tekikin.

Koivusalo taas lupasi selvittää asian suojelullista puolta ja sitä oliko ullakolle mahdollista saada lupaa. Samalla hän oli erittäin huolissaan heidän huoneistossaan sijaitsevasta ja yhdessä Museoviraston kanssa restauroidusta eteishallista ja sen ullakon läpi kulkevasta Bruno Tuukkasen lasimaalauksesta. Paikalla kävi tutustumassa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto rakennussuojelusta vastaava arkkitehti Riitta Salastie ja Helsingin kaupunginmuseon tutkija Anne Salminen. Koivusalo kysyi voitaisiinko maalaus ja halli turvata niin, että se säilyisi mahdollisessa ullakkoremontissa. Salastie ja Salminen ilmoittivat, että hallin erityinen suojelu olisi pitkä ja kenties hankala prosessi, mutta samalla he olivat sitä mieltä ettei koko As Oy Mechelinin ullakko sopinut lainkaan rakennuskohteeksi.

Salastie ja Salminen kirjoittivat käynnistä muistion, jonka Koivusalo lupauksensa mukaan toimitti muulle hallitukselle. Muistio suhtautui kielteisesti koko ullakkorakentamisen mahdollisuuteen As Oy Mechelinissä. Koivusalo kysyi muilta hallituksen jäseniltä olisiko nyt syytä luopua Häkkäseltä pyydetystä ullakkoselvityksestä koska viranomaiset, joita lupaehtoja haettaessa jouduttaisiin kuuntelemaan, suhtautuivat asiaan kielteisesti. Kaarlo Sell ei kuitenkaan halunnut luopua selvityksestä ja toinen hallituksen jäsen ilmoitti, ettei viranomaisten paperilla ole mitään väliä ja lupa voidaan kyllä saada jos sellainen tulevaisuudessa halutaan. Myöhemmin hallitus pyrki kumoamaan muistion arvon ja sen avukseen palkkaama rakennuskonsultti Olli Huhti vielä esitti virheellistä tietoa siitä, että muistio olisi tehty ilman sen aikaisen hallituksen tietoa tästä ja paheksui kovasti viranomaisten toimintaa.

Samaan aikaan yhtiössä oli käynnistymässä massiivisen märkätilaremontin suunnittelu, johon Kaarlo Sell oli halunnut valittavan Finnmap Consultingin. Kyse oli Finnmap konsernin osasta, jonka johtoon ja omistajiin Sell itse kuului Finnmap Infran kautta. Koivusalo oli nyt saatava pois hallituksesta tarkkailemasta talon remontteja ja rakentamisprojekteja. Seuraavassa yhtiökokouksessa ehdotettiinkin nopeasti uutta hallitusta, joka lyötiin nopeasti pöytään sen enempää asiasta keskustelematta ja josta nyt lähes 10 vuotta hallituksessa toiminut Koivusalo oli tiputettu pois. Tämän jälkeen alkoi asioiden salaaminen osakkailta. Häkkäsen selvitystä, joka oli ollut tarkoitus tuoda seuraavaan yhtiökokoukseen, ei koskaan tuotu yhtiökokouksen, eikä koskaan esitelty osakkaille. Sen sijaan väitettiin, että selvitys ei olisi valmistunut vaikka Häkkänen omien sanojensa mukaan oli sen määräajassa palauttanut. Kaarlo Sell kuitenkin tiedotti jatkuvasti, että selvitys oli edelleen kesken. Samalla uusi hallitus oli kuitenkin jo tilannut vastoin 2009 yhtiökokouksen päätöstä paljon yksityiskohtaisemmat suunnitelmat arkkitehtitoimisto Malmiolta.

ullakko8.kerros

Ullakkorakentamisen suunnitelmat

Yleensähän ullakkorakentamisessa tehdään ensin alustava hankeselvitys, joka tuodaan yhtiökokoukselle hyväksyttäväksi ja tämän jälkeen eritellään kustannuksia ja päätetään siirrytäänkö hankkeessa seuraavaan vaiheeseen. As Oy Mechelinissä mitään tällaista ei tehty vaan vedottiin, että tuo 2009 aloitettu alustava kartoitus oli vielä kesken. Lisäksi vielä ilmoitettiin, että selvitys tuodaan yhtiökokoukseen, joka sitten päättää edetäänkö rakennusluvan hakuprosessiin. Prosessi oli kuitenkin jo salaa aloitettu ja Malmio haki rakennuslupaa hallituksen tältä tilaamilla piirustuksilla ennen kuin koko asiaa edes tuotiin yhtiökokoukseen.

Koivusalo huomasi Malmion itsensä mainostavan netissä hakeneensa rakennuslupaa As Oy Mechelinille ja ihmetteli kovasti mistä tässä nyt oli kyse, missä ihmeessä Häkkäsen selvitys oli ja kuka ihme oli Ari Malmio, joka nyt oli hakenut lupaa rakennuslupaa talonyhtiön yhteiseen omistukseen omistajien tätä tietämättä.  Koivusalo otti yhteyttä Häkkäseen, joka ilmoitti palauttaneensa selvityksen määräajassa ja tehneensä siihen vielä lisäyksiä hallituksen vaatimuksista. Koivusalo myös soitti Ari Malmiolle kysyäkseen onko tämä nyt todella hakenut jo rakennuslupaa As Oy Mechelinin ullakolle. Malmio kehuskeli ensin kuinka erittäin vaikea lupaprosessi oli saatu läpi kun onneksi hallituksen puheenjohtajalla oli myös omia ”suhteita”, mutta kieltäytyi sitten nopeasti puhumasta enempää asiasta kun hänelle selvisi, että soittaja oli talon asukas, johon ei saanut olla yhteydessä. Myöhemmin kun rakennusvalvontaviraston päällikkö Lauri Jääskeläinen kysyi Koivusalon pyynnöstä mitä ihmeen ”suhteita” Malmio oli oikein tarkoittanut, tämä oli kieltänyt puhuneensa mitään tällaista.

Rakennusvalvontavirastosta selvisikin, että Malmio oli todellakin hakenut rakennuslupaa ullakolle uusilla piirustuksilla, joissa ei tietenkään oltu huomioitu kunnolla lasimaalausta ja sen rakenteita ja jossa Koivusalojen omistaman ns. pienen ullakon vireisen huoneiston keittiösyvennys oli esimerkiksi yksinkertaisesti poistettu. Suunnitelmiin liittyi myös Malmiolta tilattu toimimaton pihasuunnitelma, jossa ei oltu konsultoitu lainkaan talon osakkaita tai asukkaita tai pihan käyttäjiä ja jossa talon jätehuoltokin vielä huonontui.

Vastaavasti mitään konkreettisia varsinaisia asukasparannuksia toimimatonta ja kosmeettista pihasuunnitelmaa lukuun ottamatta ei suunnitelmiin kuulunut. Vanhat osakkaat menettivät kaikki ullakon varastotilansa ja nämä väitettiin korvattavan märkätilaremontin ohessa uusituilla kellaritiloilla. Todellisuudessa kyse ei ollut mistään korvaamisesta vaan päinvastoin vanhat kellaritilatkin pienenivät ja jäivät lähes kaikki pinta-alaltaan ullakkorakentamisessa vaaditun kahden neliön alle. Hallitus vielä jakoi kellaritilat uudestaan niin, että isoimmat ja parhaat komerot näyttävät olevan hallituksen jäsenillä. Selvitystä komeroiden jakamisesta hallitus ei ole suostunut antamaan, mutta hallituksen lupaa puolustamaan palkkaama konsultti Olli Huhti väitti tämän perustuneen asuntojen pinta-aloihin, mikä ei kuitenkaan pidä paikkansa.

Rakennuslupa pantiin rakennuslautakunnassa ensin pöydälle, mutta se meni lopulta kuitenkin läpi. Erityisesti sen puolesta esiintyi lautakunnan puheenjohtaja, itse kiinteistöalalla toimiva Kauko Koskinen. Sen sijaan lautakunnan jäsen Taija Ståhlberg jätti asiasta eriävän mielipiteensä katsoen, ettei erityisesti asumisviihtyvyyden parantamiseen ollut kohteessa kiinnitetty asianmukaisesti huomiota. Ståhlberg oli myös ainoa, joka jaksoi asiaan kunnolla tutustua ja ainoa kaikista kutsutuista lautakunnan jäsenistä, joka viitsi käydä myös paikan päällä kohteeseen tutustumassa.

Samaan aikaan talonyhtiön hallitusta ja Koivusaloa lukuunottamatta kaikki osakkaat olivat täysin pimennossa siitä mitä itse asiassa talossa oli meneillään ullakkorakentamisen suhteen. Kun sitten Koivusalo lähetti 2012 hallituksen jäsenille kirjeen, jossa kysyi heiltä selvitystä siihen millä valtuuksilla ja mistä yhtiön rahoista hallitus oli omapäisesti Malmiolta suunnitelmat tilannut ja ilmoitti pyytävänsä asiasta viranomaistutkintaa, hallitus järjesti nyt nopeasti ylimääräisen yhtiökokouksen. Sen listalla oli päätösehdotukset kaiken yhtiön omaisuuden myynnistä märkätilaremontin rahoitukseksi, mutta hallitus ikään kuin kuitenkin tyytyi pelkästään ullakon myymiseen, jonka saikin nyt äänestyksessä läpi. Jotain oli sen mielestä myytävä. Kustannuksiltaan lähes kaksinkertaiseksi paisunut märkätilaremontti painoi osakkaita. Nyt ensi kertaa hallitus toi Malmion suunnitelmat yhtiökokoukselle nähtäville, joista ei kuitenkaan keskustelu lainkaan. Malmio itse ei tietenkään ollut suunnitelmia esittelemässä tai kysymyksiin vastaamassa. Niin tehtiin ensimmäinen päätös ullakon myynnistä, johon Koivusalojen mielestä olisi pitänyt saada kaikkien osakkaiden hyväksyntä ottaen huomioon, että ullakolle oli tulossa muihin huoneistoihin kuulumattomia erityisratkaisuja kuten koneellinen ilmastointi.

Tuo 2012 juntattu päätös oli kuitenkin edelleen ehdollinen, jossa sovittiin, että lopullinen ullakon merkintähinta pitäisi vielä hyväksyä varsinaisessa tai ylimääräisessä yhtiökokouksessa ennen vuoden 2012 loppua.

Ullakon myyminen

Hallitus oli väittänyt 2012 halutessaan valtuudet ullakon myyntiin, että heillä on jo lähes valmiita tarjouksia ullakosta ja neuvottelut urakoitsijan kanssa voitiin aloittaa heti kun yhtiökokous oli myynnistä päättänyt. Varsinaiseen yhtiökokoukseen 2012 näitä tarjouksia ei kuitenkaan saatu sen enempää kuin merkintähintaakaan. Sen sijaan ullakkoa alkoi nyt myydä Uudenmaan Vivan kautta Karri Liintola.

Asia oli suhteellisen omituinen koska kyse oli osakas Rainer Liintolan pojasta. Isä Liintola oli valittu varatoiminnantarkastajaksi valvomaan hallituksen toimintaa, mutta nyt tämän poika olikin saanut ullakon myyntitoimeksiannon. Liintola itse oli vahva ullakkorakentamisen kannattaja, hän oli ehdottanut vanhaa hallitusta, johon kuului hänen liikekumppaninsa jatkamaan ja vielä halunnut että yhtiökokous päättää hyväksyä kaikki hallituksen toimet ullakkorakentamisen osalta asiaa enemmän tutkimatta tai selvittämättä. Kun Karri Liintolan osuus ullakon myynnissä tuli ilmi, hänet kuitenkin laitettiin sivuun ja myyntityötä jatkoi Pekka Kempas.

Koska 2013 aikaisempi ehdollinen päätös ullakon myynnistä oli jo umpeutunut (merkintähintaa ei oltu hyväksytty vuoden aikana) niin hallitus toi päätöksen uudelleen käsiteltäväksi vuoden 2014 yhtiökokouksessa. Nyt hallitus vaati ja sai äänestyksellä oikeuden myydä ullakon ilman merkintähinnan erillistä hyväksymistä. Kun Koivusalo ihmetteli, että osakkaat haluavat antaa omaisuutensa myytäväksi ilman minihintaa, puolustettiin päätöstä sillä, että Koivusalo oli itse juuri valittu talon toiminnantarkastajaksi. Hän voisi siten valvoa, että ullakon myynti sujuisi asiallisesti. Mutta kuinkas sitten kävikään. Vaikka Koivusalo ei lyhyen toiminnantarkastajana olonsa aikana edes puuttunut koko ullakon myyntiin vaan kysyi tietoja talon edelleen selvittämättä olleesta märkätilaremontista, niin hallitus kutsui kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen erottamaan Koivusaloa ja sai äänestyksellä oman esityksensä läpi vähemmistön ankarasta vastustuksesta huolimatta. Hallitus jatkoi nyt ullakon myymistä, josta oli tullut sille eräänlainen pakkomielle, ilman mitään yhtiökokouksen asettamia ehtoja tuon yhteisen omaisuuden vähimmäishinnasta.

Ullakkorakentaminen

Lopulta hallitus ilmoitti ullakkorakentamisen alkavan keväällä 2014 yhdessä julkisivuremontin kanssa, johon se haki nyt valtuuksia ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Jälleen mitään tarkempia kustannusarvioita ei suostuttu antamaan ja Kaarlo Sell kieltäytyi vastaamasta näitä koskeviin kysymyksiin. Kaikki näytti kuitenkin olevan jälleen jo sovittu ennen yhtiökokousta, koska remontti- ja rakennustyöt alkoivat välittömästi sen jälkeen. Sell ei myöskään halunnut ilmoittaa ullakon ostajaa edes remontin alkamisesta pidetyssä tiedotustilaisuudessa puhuen vain epämääräisesti merkitsijästä. Urakoitsijaksi ilmoitetun Warecon edustaja Nenonen kuitenkin suostui lopulta paljastamaan varsinaiseksi rakennuttajaksi Loftmen Oy:n. Kyse oli pelkästään As Oy Mechelinin ullakkorakentamista varten syksyllä 2013 valmiita yrityksiä kauppaavasta Oy Registor Ab:sta hankitusta uudesta yrityksestä. Sen taustalta löytyi ainakin Mika Hautala puolisonsa kanssa.

Hautala ilmoitti saaneensa ullakon halvalla. Yhtiökokouksessa 2014 jaetussa tasekirjassa merkintähinnaksi oli kuitenkin ilmoitettu 500 000 euroa. Asiasta ei haluttu keskustella enempää, mutta Hautala ilmoitti asian olevan niin jos se kerran paperissa lukee. Ullakon ostanut grynderi Mika Hautala olikin tullut yhtiökokoukseen Loftmenin kautta As Oy Mechelinin ullakkotilojen uutena omistajana. Kaiken kukkuraksi tämä valittiin nyt talon hallitukseen! Hautala ei nähnyt tässä itseään esteelliseksi, vaikka hän käytännössä oli siis hallituksessa valvomassa omaa bisnestään ja voittojaan ullakon grynderina.

Tässä tilanteessa yritys puolustaa talon osakkaiden ja asukkaiden oikeuksia ullakon ostaneen grynderin etuja vastaan onkin lähes toivotonta. Samalla hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell on vielä aktiivisesti yrittänyt laittaa osakkaiden maksettaviksi ullakon ostaneen Loftmenin rakennuskuluja. Näin hän yritti esimeriksi velvoittaa Koivusaloja itse kustantamaan ullakkorakentamisesta johtuvat suojauskulut huoneistoissaan ja vastaavasti halusi painostaa kysymystä Bruno Tuukkasen lasimaalauksen rakenteiden kohtalosta erityisesti grynderille edulliseen suuntaan. Sell valitti lasimaalauksen kuilun tuomista lisäkuluista, vaikka nämä eivät enää kuuluneet talolle vaan ullakon ostaneelle Loftmenille. Onkin ihmeellistä, että talonyhtiön puheenjohtaja vaikuttaa huolehtivan rakennusprojektissa osakkaiden ja asukkaiden ja talon kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden osien sijaan enemmän Loftmen Oy:n eduista. Mikähän tähän voi olla syynä?

Vastaavasti hallitus palkkasi rakennuskonsultti Olli Huhdin vastustamaan Töölö ry:n lasimaalauksesta ja hallista tekemää suojeluesitystä. Tämä siitä huolimatta, että tuo esitys ei olisi enää kaatanut millään lailla ullakon rakentamisprojektia, mutta se olisi tuonut turvaa talon kulttuurihistoriallisesti arvokkaille osille. Olli Huhti käytti suuren määrän energiaa ja talon yhteisiä rahoja pyrkiäkseen kirjoituksissaan väittämään, että eteishallin Museoviraston valvonnassa tehty hallin restauraatio ja puhdistus olisi ollut hallin uudistamista.

Uudenmaan ELY Keskus päätti kuitenkin esittää hallin ja lasimaalauksen suojelemista ja suojeluesitys on nyt Ympäristöministeriön hyväksyttävänä. Tämä toivottavasti turvaa osaltaan hallin ja lasimaalauksen säilymistä. Ihmeteltävää on miksi hallitus on katsonut aiheelliseksi käyttää huomattavia summia Olli Huhdin palkkaamiseksi vastustamaan yritystä suojata tämä kulttuurihistoriallisesti arvokas osa taloa.

Kaupunginhallitus totesi on kannanotossaan lasimaalauksen ja porttirakenteen suojeluun, että ”Paras tapa suojelun turvaamiseen tässä tapauksessa koskien lasimaalausta, valokuilua ja rautaporttia olisi löytää asiassa neuvotteluratkaisu, joka on kaikkien osapuolten hyväksymä taloyhtiön sisällä.”

Valitettavasti tällaista neuvotteluratkaisua on ollut mahdotonta tehdä, koska talon hallitus ei ole halunnut säilyttää kyseisiä kohteita vaan on käyttänyt vaivaa ja talon yhteistä rahaa löytääkseen keinon niiden poistamiseen ja turmelemiseen.

Siihen miten rakennusprojekti on sittemmin edennyt voi tutustua kohdasta ullakkorakentamisen arkipäivää.