Isännöitsijän muuttuneet käsitykset?

As Oy Mechelinissä vaikuttanut nykyinen Ovenia Verkkoisännöinnin aluejohtaja Timo Metsälä on astunut taas julkisuuteen kommentoimaan talonyhtiön riitoja. Hanna Lehto-Isokosken Taloustaito 6/2015 lehteen tekemässä haastattelussa Metsälä esiintyy talonyhtiöriitojen selvittämisen asiantuntijana.

Avoimuus vähentää kyräilyä” otsikolla julkaistu haastattelu on mielenkiintoista luettavaa Metsälän isännöintitoimintaan aikaisemmin tutustuneille. Onko Ovenian alaisuuteen siirtynyt Metsälä nyt lopulta vaihtanut käsityksiään talonyhtiöiden toiminnasta? Tämä olisi tietenkin puhtaasti positiivista. Metsälä on nuori mies ja onhan aina hyvä jos ihmiset oppivat elämässään. Kuten Aristoteles jo huomautti, yhteiselämää koskeva ristiriitoja yhteen sovittava käytännöllinen järki syntyy vasta kokemuksen myötä.

Haastattelussa Metsälä esiintyy avoimuuden kannattajana ja muutenkin suhteellisen joviaalina isännöitsijänä. Tämä ei vaikuta lainkaan siltä isännöitsijältä, joka ylimielisenä uhkaili näidenkin sivustojen ylläpitoa.

Erityisesti As Oy Mechelinin kokemusten osalta silmään pistää Metsälän kommentti: ”Avoimuus varsinkin kaikissa yhtiön talouteen liittyvissä asioissa kasvattaisi luottamusta ja estäisi kyräilyä.” Pitää sanoa, että Metsälä on tässä täysin oikeassa.

Valitettavasti vain hänen toimiessaan As Oy Mechelinissä hänen toimintansa oli täysin päinvastaista. Hän korosti kuinka yhtiön talouteen ja erityisesti isännöintiin kuuluvat kulut kuuluvat lähinnä vain hallitukselle. Hän ei suostunut toimittamaan edes osakkaiden omia huoneistoja koskevia päätöksiä näille. Hän ei suostunut antamaan lakisääteisiä tietoja edes toiminnantarkastajalle vaan kannatti hallituksen näkemystä näitä tietoja kysyvän toiminnantarkastajan erottamisesta. Hän antoi yhtiökokoukselle vääriä tietoja pääomavastikkeiden ja talonyhtiön lainojen suhteesta. As Oy Mecheliniin on myös jouduttu hakemaan erityistä tarkastusta ajalta jolloin Metsälä toimi talossa isännöitsijänä koska muuten tarvittavia tietoja ei ole saatu eikä niitä ole kaikista laillisista pyynnöistä huolimatta edes yhtiökokoukseen toiminnantarkastajien osalta toimitettu.

Mutta on tietenkin todettava, että toimijat saattavat muuttua ja oppia kokemuksistaan. On hyvä jos Metsälä on nyt ymmärtänyt, että avoimuus yhtiön talouteen liittyvissä asioissa kannattaa aina. Kuinka paljon vaivaa ja rahaa As Oy Mechelinissä olisikaan voitu säästää jos Metsälä olisi toiminut näin jo aikaisemmin?

Toinen silmään pistävä kommentti on Metsälän seuraava näkemys.

Jos taloyhtiön väellä on napit vastakkain mutta riita ei ole äärimmilleen kärjistynyt, paras keino on pyytää opposition äänitorvi mukaan hallitukseen.”

Huolimatta hieman ylimielisestä ja halveksuvasta ”äänitorvi” termistä, Metsälä on taas oikeassa. Riitoja vaan pahennetaan jos toinen osapuoli yritetään eristää kaikesta yhteisen omaisuuden hoitoa koskevasta tiedosta.

Jälleen valitettavaa on, että Metsälä itse kannatti juuri päinvastaista toimintaa As Oy Mechelinissä. Jo ennen kuin riidat yhtiössä olivat kärjistyneet, Metsälä ei halunnut asioita kriittisesti tutkivaa Koivusaloa missään nimessä hallitukseen. Hän jopa piti erityisen puheen yhtiökokouksessa siitä miksi hallitukseen ei saisi valita eri mieltä olevien osakkaiden edustajia. Metsälä katsoi ettei yhdenvertaista mahdollisuutta kaikille osakkaille tarjoavaa äänestystä hallituksen jäsenistä tarvitse tehdä, vaan on täysin sopivaa valita valmis hallituspaketti, johon kuului talonyhtiön rahoilla palkattu kallis ulkopuolinen hallitusammattilainen Juhani Siikala. Siikalan oli tarkoitus pitää toista mieltä olevien osakkaiden omat edustajat pois hallituksesta. Samalla hallitus aloitti näiden osakkaiden varallisuutta ja etuja vastaan suunnatun toiminnan. Tämä kaikki tietenkin on vain jatkuvasti kärjistänyt konfliktia, mutta on hyvä jos nyt Metsälä on oppinut, että asiassa olisi tosiaan kannattanut toimia toisin. Kuinka paljon vaivaa ja rahaa olisikaan voitu säästää jos Metsälä olisi kannattanut tätä näkemystä käytännössä jo aikaisemmin.

Muistakaamme lopuksi vielä vanha viisaus antiikin tragedioista, joissa käsiteltiin usein juuri pelkällä teknisellä järjelle varustautuneiden ja omia halujaan yksioikoisesti ajavien kansan kannatuksesta sokeutuneiden johtajien ylimielistä hybristä, joka ajoi lopulta koko yhteisön tuhoon. Tätä vastaan tragedia asetti eri osapuolet ja ristiriidat yhteen sovittavan ja ylemmän oikeudenmukaisuuden muistavan käytännöllisen moraalijärjen, fronesiksen.

Antigonen kuuluisa kuorolaulun sanoin: ”Ylimielisen miehen suuret sanat suurilla iskuilla maksetaan – ikä on viisautta opettava viimein.”

μεγάλοι δὲ λόγοι μεγάλας πληγὰς τῶν ὑπεραύχων ἀποτίσαντες γήρᾳ τὸ φρονεῖν ἐδίδαξαν.

Loppukaneetti

antigone2Sinänsä klassisessa riita tragediassa eli Sofokleen Antigonessa ei voi olla näkemättä joitakin analogioita taloyhtiöissäkin nykyään tapahtuviin tragedioihin. Antigonessahan voidaan nähdä olevan kysymys yhteisön osakkaan ja sen johtajan välisestä kiistasta. Antigone puolustaa kotitaloutensa (oikoksensa) oikeuksia, jota vastaan asettuu Teeban hallitsija Kreon, joka on koko yhteisön (poliksen) valitsema johtaja. Antigone puolustaa perhettään, sen arvoja ja ikiaikaisia oikeuksia ja Kreon katsoo johtavansa yhtiötä kaikkien huoneistojen kokonaisuutena. Kreonille vähemmistön on tyydyttävä täysin enemmistön tahtoon, joka kannattaa Kreonia. Valtansa sokaisemana Kreon muuttuu yhä tyrannimaisemmaksi luullen, että hänen sanansa ja tahtonsa on itsesään laki eikä hänen tarvitse kunnioittaa ylempää oikeudenmukaisuutta tai yksityisiä oikeuksia. Kreon ei suostu sovittelemaan tai välittämään kiistaa, vaan hänen määräyksensä kyseenalaistanut Antigone on häirikkö, joka on haudattava elävältä ja jonka perhe on lopullisesti tuhottava. Sofokleen tragediassa tapahtuu kuitenkin kuuluisa käänne, jossa Kreonin ylimielisyys ja hybris vie hänet itsensä tuhoon. Valitettavasti nykyajan taloyhtiöissä näitä jumalallisen oikeudenmukaisuuden käänteitä ei välttämättä tapahdu.