Töölöläiset vastustamassa rakennussuojelua. Mitä todella tapahtui?

rajaaitojalaatamaan

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehdestä 10/2016

Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistussa Mervi Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Raja-aitoja kaatamaan kansikuva ja pääjutussa mainostetaan Töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä.

Jutussa kymmenen asunto-osakeyhtiön korttelista on tosin esillä vain kolmen taloyhtiön As Oy Calonius 8 Ab:n, As Oy Töölön-keskuksen ja As Oy Mechelinin edustajia. Mukana on kolme yhteistyön konkariksi kutsuttua ja kaksi aivan uutta noviisia.

Kortteliyhteistyö on toki kannatettavaa ja siitä puhuttiin ainakin As Oy Mechelinissä jo kauan ennen nyt Kiinteistölehdessä mainostetun kortteliyhteistyön alkua. Korttelin osalta voisi hyvinkin jakaa huoltokustannuksia ja erilaisia korjauskokemuksia. Varsinaisena kortteliyhteistyön ideaalina olisi myös näillä sivuilla ehdotettu yhtenäinen töölöläinen suuri korttelipiha.

Vaikka artikkelissa erityisesti yhteistyön aivan uudet noviisit ovat innokkaita ja esittävät positiivisia odotuksia yhteistyön avoimista mahdollisuuksista, todella ikävän sävyn jutulle antaa siinä yhteistyön lähtökohtana mainostettu rakennussuojelun vastustaminen. Erityisesti kun artikkelissa annetaan täysin virheellinen kuvaus siitä mitä jutussa konkareiksi kutsuttujen Taru Korjan, Satu Parkkamäki-Nurmisen ja Kaarlo Sellin rakennussuojelun vastus itse asiassa koski ja mitä sillä saatiin aikaan. Konkarit tuskin ovat tässä asiassa kertoneet totuutta asiasta noviiseille vaikka jutussa juuri kokemusten vaihtoa mainostetaan.

sellkorja

Kuva siteeraus Kiinteistölehti 19/2016

Tosin konkareidenkin näkemystä rakennussuojelun vastustamisesta esittelee ainoastaan Kaarlo Sell, joka on jutussa eniten äänessä ja puhuu jatkuvasti me muodossa ikään kuin koko korttelin puolesta. Jutun mukaan Kaarlo Sell onkin varsinainen kortteliyhteistyön alkuunpanija ja yhteistyö sai alkunsa kun tämän aloitteesta taloyhtiöt kirjoittivat yhteisen rakennussuojelua vastustavan lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.

Kuten todettiin, erilaisia kortteliyhteistyön muotoja on mietitty muiden As Oy Mechelinissä vaikuttaneiden osalta jo 2000 -luvun alusta, mutta yhteisen korttelipihan raja-aitojen kaataminen vaikutti mahdottomalta. Sen sijaan rakennussuojelun vastustus on nähtävästi ollut se taloyhtiöiden hallitusten raja-aidat kaatava tekijä, joka on Sellin aloitteesta saanut korttelin talot 2013 yhdessä tuumin käymään vastarintaan rakennussuojelua kohtaan. Lukuun ottamatta Taru Korjan mainitsemaa yhteistä päätöstä sisäpihan porttien sulkemisesta, mitään muuta konkreettista koko korttelin päätöstä ei tämä kovasti mainostettu yhteistyö ole ilmeisesti saanut aikaan. Ja toisin kuin juttu antaisi virheellisesti ymmärtää, myös mainostettu suojeluesityksen vastustamisyritys luojan kiitos, epäonnistui.

Vaikka Kaarlo Sellin sanoin konkarit eivät nähneet mitään perusteita näiden kovasti vastustamaan rakennussuojeluun kuitenkin Uudenmaan ELY-keskus teki Museoviraston, Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin kaupunginhallituksen lausunnot kuultuaan päätöksen suojella As Oy Mechelinin huoneiston b50 eteishalli lasimaalauksineen.

kupoliTämä siis siitä huolimatta, että Kaarlo Sell oli aloittanut kortteliyhteistyön vastustamaan suojeluesitystä ja palkannut omasta puolestaan kalliin rakennuskonsultti Olli Huhdin kumoamaan sen. As Oy Mechelinin omassa lausunnossa vastustettiin ankarasti kulttuurihistoriallisen eteishallin ja Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelemista vedoten muun muassa myös eduskunnan seinämaalaukset tehneen Bruno Tuukkasen vähäisen arvoon, josta Huhdin mukaan kertoo tämän öljyvärimaalauksiensa alhainen hintataso taidehuutokaupoissa.

Kukaan muista lausunnon antajista (Museovirasto, Kaupunginmuseo, Kaupunginhallitus) ei kuitenkaan ollut Kaarlo Sellin ja Olli Huhdin kanssa asiasta samaa mieltä ja Ympäristöministeriö vahvisti ELY -keskuksen suojelupäätöksen 23.6.2015.

Mutta miksi nyt Kiinteistölehti mainostaa rakennussuojelua vastustanutta yhteistyötä?

Ja vielä Etu-Töölössä, joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja jossa taloyhtiöiden pitäisi enemmin huolehtia rakennusperinnöstä kun yhdistyä vastustamaan sitä turvaamaan pyrkiviä suojeluesityksiä.

Onko tarkoitus saada laajojen korjaushankkeiden parissa painivat töölöläistalot olemaan piittaamatta rakennusperinnöstä? Onko syytä yhdessä rajat rikkoen unohtaa myös Etu-Töölöön tehdyt erityiset korjaustapaohjeet rakennusperinnöstä?

bricks”Kaikki Etu-Töölöön talot liittykää yhteen! Rikkokaa rajat ja rakennusperintö, lyökää alas koko laadutonta korjausta ja gryndereiden voitontahtoa sortava inhottava rakennusperintö ja sitä vaaliva Museovirasto!”

No, ihan näin suoraan toimintaan Ala-Prinkkilä ei suinkaan töölöläistaloja kehota, vaikka jutussa esitetäänkin katkeria ja virheellisiä väitteitä Museovirastosta ja samalla mainostetaan ihaillen kuinka yhdessä päätettiin vastustaa rakennussuojeluesitystä, jolla todellisuudessa pelastettiin kulttuurihistoriallisesti arvokas lasimaalaus sekä grynderin mielihaluilta että varomattomilta rakennustöiltä.

Valitettavasti olemme näemmä tosiaan siirtyneet niin sanottuun tosiasioiden jälkeiseen (post-factual) aikaan tai kenties kiinteistöalalla ei muunlaista aikaa ole koskaan tunnettu.

Ainakin Kiinteistölehden juttu ei todellakaan anna rehellistä kuvaa siitä mistä itse asiassa korttelin yhteisessä rakennussuojelun vastustamisessa oli oikein kysymys, mitä siinä itse asiassa vastustettiin, milloin tämä tapahtui ja millä tuloksin.

Palaamme tähän tarkemmin alempana, mutta ennen kuin menemme jutun varsinaisiin virheisiin ja kerromme mistä itse asiassa oli kyse, ihmettelemme vielä hetken yleistä rakennussuojelun vastustamisen suosiota ja vieläpä Etu-Töölössä.

Yhdistääkö rakennussuojelun vastustus todella töölöläisiä?

Miksi rakennusperinnöstä ja kulttuurihistoriasta ei piitata edes Etu-Töölössä, jossa on huomattavasti muuten Suomessa niin vähäistä arvokasta rakennusperintöä ja joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi?

korjausohjeetTöölöläisten talojen varsinainen arvo lepää ennen kaikkea niiden rakennusperinnössä ja kulttuurihistoriassa, ei halpamateriaaleilla ja muoviputkilla kasatuissa linjasaneerauksien rakenteissa. Jos haluaa asua elementtitalossa, niin mikäs siinä, kukin makunsa mukaan, mutta ei kannata sitten ostaa asuntoa 1920- tai 30-luvun töölöläiskivitalosta ja yhdistäytyä vastustamaan rakennussuojelua.

Töölöläistalojen sisältä löytyy myös useita hienoa seinä- ja koristemaalauksia ja arvokkaita interiöörejä, joita ei ole suotava peittää lateksilla, vaikka ylihintaisten korjausrakentajien ketjutettujen alihankkijoiden työvoiman rekrytoija olisikin löytänyt sitä alennuksella Tallinnan Espakista.

Kun töölöläistaloja rakennettiin, niin meno oli nimittäin hieman toisenlainen. Silloin sisätilojen koristeluun palkattiin usein niihin erikoistuneita taiteilijoita kuten Bruno Tuukkanen, joka on tehnyt Töölön Helmen porraskäytävien katot ja jonka tekemän Orfeus lasimaalauksen suojelun vastustamista Kiinteistölehti nyt mainostaa töölöläisenä kortteliyhteistyönä.

Onkin surullista, että rakennussuojelu halutaan nähdä jonkinlaisena peikkona, joka estäisi rakennuksen käytön tai tekisi siitä museon, jossa mihinkään ei saa koskea. Tämä kun ei pidä lainkaan paikkaansa.

Taivallahden kasarmin suojelu ei estänyt rakennusten kunnostamista ja sitä, että siellä toimii nyt erinomainen kauppa ja ALKO. Päinvastoin kauppaan on mukava mennä koska sen edustaa ei ole täytetty kirkuvan keltaisilla mainoskylteillä ja sekä sisä- ja ulkotilat ovat myös esteettisesti miellyttäviä. Aikaisemmin kasarmirakennukset haluttiin jo purkaa, koska niitä ei katsottu säilyttämisen arvoiksi. Toki olisi varmasti ollut jonkun grynderin etu, jos paikalle olisi voinut pykätä halvan hallirakenteen.

On tapana ajatella, että rakennussuojelu estäisi korjaamista tai aiheuttaisi lisää kustannuksia. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Päinvastoin suojelu takaa sen, että korjaukset tehdään kestävästi hyvillä materiaaleilla rakennusta pilaamatta. Ja jossa niiden, niin sanottu elinkaari, ei ole vain se aika kuin muovikotelot eivät kellastu ja puskusaumat repsota, sillä jiiriin leikkaushan on nykysaneerauksissa tuntematon käsite. Tällainen korjaaminen ei ole loppujen lopuksi edes kalliimpaa kuin kiinteistöbisneksen suosittelemat ylihinnoitellut laaduttomat ”perusparannukset”. Suojeltujen rakenteiden korjaamiseen saa jopa avusta. Pyritäänhän siinä pitämään arvossa laajempia kulttuurihistoriallisia ja säilyvämpiä rakennusperinteen arvoja, eikä vain tukemaan taloyhtiön hallituksen tai isännöitsijän kavereiden liiketoimintaa kuten valitettavan usein taloyhtiöissä on nykyään asian laita.

Ennen kaikkea rakennussuojelu estää vanhojen arvorakennusten tai niiden osien turmelemisen erilaisten ”ongelmahallitusten” kulttuurihistoriallisilta tihutöiltä ja gryndereiden ahneudelta. Kerran tuhottua kun ei enää saa takaisin ja lähes 100 -vuotiaissa taloissa yksikin ”remonttiryhmä” voi saada korvaamatonta vahinkoa aikaan hetkessä.

allekirjoitusAllekirjoittaessaan 24.2.2014 Kaarlo Sellin lausuntonsa rakennussuojelun vastustamisesta korttelin taloyhtiöiden sen hetkiset edustajat (Marko Matilainen, Erkki Katerma, Jorma Kettunen, Henrikki Jussila, Eero Orivuori, Pertti Jakovirta, Matti Kolehmainen, Taru Korja ja Satu Parkkamäki-Nurminen) tosin väittivät tiedostavansa rakennusperinteen arvot. He esittivät, että tätä perintöä on vaalittu talonyhtiöiden toimesta huolella ja vaalitaan jatkossakin. He kuitenkin vastustivat kyseistä ”ulkopuolisen tekemää” esitystä ja ilmoittivat, että As Oy Mechelinin edustajat tulevat antamaan erikseen yksityiskohtaisen lausuntonsa asiasta. Näinhän As Oy Mechelinin osalta Olli Huhti tekikin vedoten siinä Bruno Tuukkasen maalausten alhaiseen vasarahintaan ja eteisen koristehallin mitättömyyteen.

Suojeluesitys oli toki ulkopuolisen tekemä. Sen oli tehnyt kulttuurihistoriallisia arvoja vaalimaan pyrkivän Töölöön kaupunginosat ry, joka myös pelasti yhdessä Töölöläinen Oy:n kanssa Hietaniemen vanhan paviljongin Töölön kylätaloksi.

Paheksunta ulkopuolista toimijaa kohtaan on kuitenkin tässä tapauksessa todella omituista.

aijat_2Kaarlo Sellin tuolloin johtama As Oy Mechelinin oma hallitus ei halunnut minkäänlaista suojelua kannattaa tai edes asiasta millään lailla neuvotella ja se vastusti viimeiseen asti erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun eteishallin ja lasimaalauksen suojelua. Tämä siitä huolimatta, ettei ullakon rakennusoikeuden myynnin jälkeen tuosta vastustuksesta ollut edes yhtään minkäänlaista etua taloyhtiölle tai sen muille osakkaille. Vastustus tuotti taloyhtiölle ainoastaan suuria kuluja, joita on sittemmin kerätty osakkailta julkisivuremontin korjausvastikkeessa. Eteishalli ja lasimaalaus lopulta siis suojeltiin, mutta se mitä ei ekspliittisesti suojeltu saatettiin poistaa tai ”eliminoida”. Ja näin tehtiin. Hallitus vielä valitti taloyhtiön varoilla aluehallintoviranomaisten asettamasta kohteen vaarantamiskiellosta hallinto-oikeuteen rakennustöiden jo alettua vaikka kaikkien kustannukset  ja suojaukset jo olivat rakentajan vastuulla. Ilman vaarantamiskieltoa lasimaalaus olisi rakennustöissä rikkoutunut kuten kaikki sen viereisten huoneistojen katot ja toisin kuin kattoja, lasimaalausta olisi tämän jälkeen ollut mahdotonta korjata.

On vaikea käsittää miten tämä olisi taloyhtiöiden allekirjoittamassa lausunnossa kuvattua rakennusperinnön vaalimista. Olisi myös mukava tietää miten nämä ulkopuolisen tekemää rakennussuojelualoitetta kovasti vastustaneet muiden taloyhtiöiden edustajat olisivat itse pelastaneet tai turvanneet kohteen. Vai oliko heidänkin mielestään parempi vaan tuhota ne? Tiesivätkö he edes lausuntoa allekirjoittaessaan mitä itse asiassa olivat vastustamassa? Yksikään heistä ei ollut ainakaan kohteeseen tutustunut tai ollut yhteydessä huoneiston omistajiin tai asukkaisiin siihen tutustuakseen. On epäselvää olivatko he edes tutustuneet itse rakennussuojelualoitteeseen, jota kortteliyhteistyönä vastustivat?

Vai vastustivatko he vain rakennussuojelun ajatusta yleisesti? Onko rakennussuojelu itsessään jotakin pahaa, jota pitää tietenkin vastustaa?

Ainakin Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Kiinteistölehden jutussa annetaan hyvin virheellinen kuva siitä, minkälaista rakennussuojelua yhteistyössä vastustettiin ja minkä tähden. On paikallaan hieman oikaista sitä.

(Huomautus: Tämän päivityksen jälkeen jutun kirjoittanut Mervi Ala-Prinkkilä on tosin julkaissut Kiinteistölehden nettisivuilla kolumnin Vanhaa arvostaen, jossa hän kertoo kuinka hänen omassa taloyhtiössään Etu-Töölössä porraskäytävien kunnostuksessa löydetyt vanhat koristemaalaukset on palautettu entiseen loistoonsa. Ala-Prinkkilän mukaan hänen taloyhtiössään arvostetaan vanhaa ja päätökset tehdään osakkaita kuullen ja avoimesti. Mutta miksi hän sitten mainostaa toisenlaista toimintaa muissa taloyhtiöissä? Miksi hän ei itse korjaa tältä osin kirjoittamaansa? 

Minkälaisesta suojelun vastustamisesta yhteistyössä oli oikeasti kyse?

Kiinteistölehden Raja-aitoja kaatamaan jutussa, joka on lehden kansikuva ja pääjuttu, mainostetaan siis juuri rakennussuojelun vastuksesta liikkeelle lähtenyttä kortteliyhteistyötä.

kiinteistolehtietusivuJutussa väitetään kuitenkin heti alkuun tosiasioiden vastaisesti, että tuo taloyhtiöt yhteen tuonut yhteinen rakennussuojelun vastustuslausunto olisi liittynyt As Oy Mechelinin ullakkorakentamisen rakennusluvan saamiseen.

Ala-Prinkkilän kirjoittaa, että ”sysäyksen yhteistyölle antoi ullakkorakentaminen, johon tarvittiin naapurikiinteistöltä lupa rakennuslupaa varten” ja lainaa Kaarlo Selliä ”Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.”

Tämä ei nyt pidä paikkaansa. As Oy Mechelinissä oltiin kyllä aloittamassa ullakkorakentamista ja rakennuslupaan tarvitaan aina naapurien kuuleminen. Mutta naapurien kuulemisen oli suorittanut Rakennusvalvontavirasto jo 29.3.2012 eli paljon aikaisemmin ja itse rakennuslupa oli myönnetty 8.5.2012.

Kun taloyhtiöiden edustajat allekirjoittivat kaksi vuotta myöhemmin 24.2.2014 jutussa mainitun rakennussuojelua vastustavan lausuntonsa ja aloittivat jutun mukaan kortteliyhteistyön, ei tämä liittynyt mitenkään rakennusluvan hakemiseen tai saamiseen. Itse rakennusoikeuskin oli jo myyty 24.10.2013 talonyhtiön ulkopuoliselle ullakon grynderille Loftmen Oy:lle, jolle myös varsinainen vastuu kaikista rakennustöistä oli siirtynyt.

Korttelin tekemällä suojeluesityksen vastustamiselle ei siis ollut mitään tekemistä rakennusluvan kanssa, jota kyseinen suojeluesitys ei edes mitenkään pyrkinyt kumoamaan.

Kuitenkin Ala-Prinkkilä kirjoittaa suojeluesityksen vastustamiseen liittyen, että ”ikävästä lähtötilanteesta huolimatta yhteistyö on tuottanut onnistumisia” ja lainaa tähän jatkoksi Kaarlo Sellin toteamusta, että ”valitus rakennusluvasta kaatui lopulta KHO:n päätökseen”.

Jutusta voisi luulla, että kortteliyhteistyön suojeluesityksen vastustus olisi siis onnistuneesti saanut rakennusluvan läpi, koska valitus siitä kaatui KHO:n (Korkein hallinto-oikeus) päätökseen. Tai, että kortteliyhteistyö olisi jollakin tavalla vaikuttanut rakennuslupaan.

bullshitTai niin jutussa lukee, mutta tämä on ihan täyttä puuta heinää. Ja on merkillistä miksi Kiinteistölehti kirjoittelee näin tosiasioiden vastaisia asioita kansikuvajutussaan varsinkin kun kaikesta tästä on todistettavat dokumentit julkisina asiakirjoina ja prosessissa on ollut useita toimijoita ja viranomaisia mukana.

Kiinteistölehden mainostaman ”kortteliyhteistyön” suojeluesityksen lausunnon allekirjoituksella Uudenmaan ELY -keskukselle ei todellisuudessa ollut tekemistä ullakkorakennusluvan saamisen tai yhtään minkään KHO:n päätöksen kanssa kuten jutussa näytetään väittävän. 1) KHO ei ole tehnyt yhtään mitään päätöksiä suojeluesitystä koskien. 2) Kortteliyhteistyö ei ole myöskään vaikuttanut mihinkään KHO:n päätökseen. 3) KHO ei ole edes tehnyt mitään varsinaista päätöstä mistään As Oy Mechelinin asiasta.

On totta, että 8.5.2012 annetusta puutteellisesta (ks. esim. jätehuolto) ullakkorakennusluvasta oli tehty paljon aikaisemmin 11.6.2012 valitus hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan käsitellyt sitä katsoen toisin kuin rakennusvalvonnan oma lakimies, että osakkaalla ei ollut asiasta valitusoikeutta. Naapurikiinteistöllä tällainen valitusoikeus automaattisesti on, mutta niiden intressissä ei ole yleensä valittaa kuin niitä itseään selkeästi häiritsevistä ulkoisista rakennusluvan puutteista ja tällaisia ei rakennusluvassa varsinaisesti ollut.

Sen sijaan ihmeellisesti toiset taloyhtiöt halusivat kuitenkin käyttää myöhemmin oikeuttaan antaa vastustava lausunto toista taloyhtiötä koskevasta suojeluesityksestä, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä heidän talojensa tai minkään rakennusluvan saamisen kanssa päinvastoin kuin Kiinteistölehden juttu antaa ymmärtää.

Lisäksi päinvastoin kuin Ala-Prinkkilä näemmä asian on käsittänyt, tämä korttelin yhteinen suojeluesityksen vastustaminen ei siis onnistunut. Ja hyvä niin. Suojelu oli nimittäin ainoa tapa säästää As Oy Mechelinissä sijainnut kulttuurihistoriallisesti arvokas Bruno Tuukkasen lasimaalaus ja sitä ympäröivä koristemaalattu eteishalli.

Herää kysymys, voiko asiasta vielä virheellisemmin kirjoittaa kuin Ala-Prinkkilä heti jutun alussa tekee?

Ja mikä intressi on ollut näin tehdä?

Mitä rakennussuojelua ”kortteliyhteistyö” oikeasti vastusti?

Kiinteistölehden jutussa ei myöskään mainita lainkaan mitä konkreettista suojeluesitystä taloyhtiöt niin ankarasti vastustivat, että juuri tämä yhteinen vastustus rikkoi raja-aidat ja saattoi ne yhteen.

Se sijaan siinä annetaan virheellisesti ymmärtää, että kyse olisi ollut koko korttelin 439 suojeluesityksen vastustamisesta. Vai miltä tämä jutusta lainattu Kaarlo Sellin toteama kuulostaa:

seelkorja

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehti 10/2016

Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle. Vastustimme ulkopuolisen toimijan tekemää suojeluesitystä. Pidimme valitettavana sitä, että suojeluesityksen tekijä sen paremmin kuin Museovirastokaan ei ollut asiasta yhteydessä taloyhtiön edustajiin. Korttelimme ei ole yhtenäinen kuten naapurikorttelissa oleva suojeltu Sonckin kortteli, eikä mielestämme suojeluesitykselle ollut muutenkaan perusteita, Sell puuskahtaa.”

Tästä voisi saada käsityksen, että kyse olisi Sonckin korttelin tapaisesta koko korttelia koskevasta suojeluesityksestä. Eikö niin?

Suojelualoitteessa ei kuitenkaan ollut kyse mistään koko korttelin suojelusta vaan As Oy Mechelinin rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden osien suojelemisesta. Suojeltavaksi ehdotettiin talon katujulkisivuja, vanhoja hissejä ja valurautaporttijärjestelmää. Varsinaisesti suojelun keskiössä ja myös kovimman taloyhtiön vastuksen kohteena oli As Oy Mechelin huoneiston B 50 eteishalli ja Bruno Tuukkasen lasimaalaus.

Tarkennetaan nyt vielä kun asiasta näyttää jatkuvasti olevan erilaisia huhuja liikkeellä.

Suojeltaviksi kohteiksi Töölö ry:n varsinaisessa esityksessä katsottiin

  • 1) Sigurd Frosteruksen suunnittelemat katujulkisivu kattorakenteineen.
  • 2) Bruno Tuukkasen lasimaalaus Orfeus ullakkoon sitoutuvine valokuilurakenteineen ja siihen kuuluva huoneiston B 50 koristemaalattu eteishalli.
  • 3) Hissit ja B -rapun 7. kerrokseen kuuluva kulttuurihistoriallisesti arvokas valurautaporttijärjestelmä.

ELY –keskus päätti lopulta kohdan kaksi suojelusta.

1) Myönnetään, että ensimmäinen kohta oli lopulta itse asiassa jokseenkin merkityksetön. Eikä sitä esimerkiksi huoneiston b50 edustajat omassa lausunnossaan lainkaan vaatineet.

julksivu copyViranomaiset vaativat joka tapauksessa, että katujulkisivuun ja katukattorakenteeseen ei saanut tehdä merkittäviä muutoksia. Museovirasto totesi, että nämä on mahdollista suojata ilman erillistä suojelupäätöstä. As Oy julkisivuremontissa ne korjattiinkin entiseen asuunsa. Tosin jos katujulkisivu olisi samassa suojeltu, hallituksen tukiessa koko suojelualoitta olisi julkisivujen kunnostamiseen saanut myös avustusta.

Huomionarvoista on, että suojeluesityksessä EI vaadittu pihajulkisivun ja kattorakenteen säilyttämistä, sillä tämä olisi voinut haitata talon ullakkorakentamista. Suojeluesityksen tekijät nimenomaan ilmoittivat, etteivät halua puuttua talon ullakkorakentamiseen, vaan ainoastaan suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja selkeässä vaarassa olevat kohteet. Kaikissa lausunnoissa korostettiin, ettei suojeluesitys estänyt ullakkorakentamista. Taloyhtiössä kuitenkin yritetään levittää toisenlaista tietoa, jotta suojelun vastustamiseen turhaan käytettyjä yhteisiä rahoja ei kyseenalaistettaisi.

2) Toinen kohta oli esityksen ydinkohta ja toteutui.

kupoliTosin Museovirasto jätti lausunnossaan mahdollisuuden myös lasimaalauksen pelkän keinovalaistuksen säilyttämiseen ja niinpä Sellin hallitus käytti heti tilaisuutta hyväkseen, eikä itse rakennuslupaan merkittyä luonnonvalokuilua rakennuttua enää kevyemmistä materiaaleista takaisin kuin vanha kuilu oli purettu. Valokuilun säilyttämisestä oli olemassa jopa jo Loftmenin tilaamat arkkitehdin suunnitelmat, mutta kun sitä ei eksplisiittisesti vaadittu suojelupäätökseen, haki taloyhtiö uutta muutosta rakennuslupaan ja jätti valokuilun pois. On hyvin vaikea nähdä miten tämäkään olisi ollut mitenkään taloyhtiön edun mukaista, jolle siitä ei tullut yhtään lisää tuloja vaan ainoastaan menoja. Hyvin paljon helpompi on nähdä miten se oli Loftmen Oy:n edun mukaista, joka sai sillä noin neliön kuilun pois yläkerrasta ja saattoi myös rakentaa halvimman vaihtoehtoisen ratkaisun. Ja Loftmenin edustaja Mika Hautala istui itse hallituksessa, tosin omien sanojensa mukaan jääväten itsensä ullakkorakentamista koskevista päätöksistä.

20161224_151010

Poistettu valurautaportin osa joulun apupöytänä

3) Kolmannen kohdan hissejä ja valurautaporttijärjestelmää ei myöskään suojeltu. Museovirasto katsoi lausunnossaan, että hisseillä ja porttijärjestelmällä on merkitystä porrashuoneiden alkuperäisinä tai varhaisina rakenteina, mutta ajatteli, että ne voidaan turvata ilma erillistä suojelupäätöstä. Mutta kun valuporttijärjestelmää ei suojeltu, Kaarlo Sell poistatti sen vanhoine soittokelloineen ja samoin vanhan hissijärjestelmän, vaikka itse hisseihin ei ole onneksi vielä kajottu.

20151102_205650Toisin sanoen Sellin hallitus, jonka piti edustaa näitä ilman rakennussuojeluakin rakennusperinnettä vaalivia taloyhtiöitä, oli heti valmis tuhoamaan ne rakennusperinteen rakenteet, joita ei oltu eksplisiittisesti suojeltu. Tätä on hyvin vaikea nähdä rakennusperinteen tai kulttuuriarvojen kunnioituksena. Sillä ei ollut edes mitään tekemistä minkään talonyhtiön yhteisen edun kanssa. Osaltaan se saattoi hyödyttää (valokuilun poistaminen) Loftmen Oy:tä yläkerran asukkaiden kustannukselle. Välillä se on vaikuttanut ainoastaan vallan käytöllä mahtailulta. ”Me poistamme nämä koska voimme tehdä sen ja tiedämme teidän arvostavan niitä.” Näin varsinkin, kun kriittisesti Sellin hallituksen toimintaan suhtautuvista osakkaista oli tullut Sellin hallituksen ykkösvihollisia, jota vastaan yritettiin suunnitella kilpaa ja taloyhtiön kustannuksella erilaisia toimenpiteitä.

Nämä ovat myös varmaan niitä ”ongelma-asukkaita”, joihin Kiinteistölehden jutun mukaan taloyhtiön hallituksen puheenjohtajat ovat saaneet vertaisapua kortteliyhteistyöstä.

statler-and-waldorf-walkingMiten keskustelu on mahtanut mennä? ”Voi, voi, meillä on näitä ongelma-asukkaita, jotka haluavat pelastaa rakennusperintöä ja kulttuurihistoriallisen lasimaalauksen. Ovat saaneet lopulta Ympäristöministeriön suojelemaan lasimaalauksen, vaikka kaikin keinoin ja tavoin olemme sitä taloyhtiön rahoilla yrittäneet vastustaa. Nämä meidän ”ongelma-asukkaat” vaativat muutenkin läpinäkyvyyttä ja laillisuutta talon hallintoon ja vielä tilinpidon tarkistamista sekä useita muita täysin kestämättömiä asioita. Minkälaisia ongelma-asukkaita teillä on?”

Töölöläistä rakennus- ja kulttuuriperintöä eivät kuitenkaan uhkaa mitkään ”ongelma-asukkaat” vaan ongelma-hallitukset, jotka käyttävät taloyhtiön rahoja vastustamaan talon edun vastaisesti suojeluhankkeita, joilla yritetään pelastaa sen kulttuurihistoriallisia arvoja tai rakennusperintöä. Olisi mukava jos Kiinteistölehti tekisi joskus jutun miten käsitellä tällaisia ongelma-hallituksia ja mistä saada vertaisapua niiden mielivallalle.

Kuka itse asiassa salaili suojelukysymystä?

Kiinteistölehden jutusta saa myös vaikutelman, että suojeluesitystä olisi tehty jotenkin salaa vastakohtana Sellin hallituksen ”avoimelle” asioiden hoitamiselle yhteisessä kortteliyhteistyössä. Siis hallituksen, jonka selvittämättömistä taloudellista asioista aluehallintoviranomainen on määrännyt erityisen tarkastuksen taloon ja joka on vastannut siihen, ette osakkaiden yhteisten rahojen käytön asiat eivät kuulu edes erityisen tarkastuksen kautta lainkaan osakkaille vaan on lähinnä ”ongelma-asukkaiden” päähänpisto.

booKiinteistölehden jutussa Kaarlo Sell kertoo taloyhtiöiden paheksuneen sitä, ettei suojeluesityksen tekijä tai Museovirasto ollut hänen väittämänsä mukaan yhteydessä talon edustajiin. Tätä paheksutaan myös taloyhtiöiden 24.2.2014 allekirjoittamassa suojeluesityksen vastuksessa, vaikka yksikään näistä allekirjoittaneista ei ollut itse tutustunut edes suojelukohteeseen ja on kyseenalaista olivatko he tutustuneet edes suojeluesitykseen.

Taloyhtiöt siis yhdessä Kaarlo Sellin kanssa paheksuivat taloyhtiöihin salaa rakennussuojelua ajavia rakennusperinnöstä huolehtivia kaupunginosayhdistyksiä ja Museovirastoa.

Mutta tämä salailun paheksunta ei taaskaan osu oikeaan asiaan tai kohteeseen.

As Oy Mechelinin hallitukset olivat pitkään olleet tietoisia etenkin Orfeus lasimaalauksen suojelukysymyksestä. Sellin johtamat myöhemmät hallitukset eivät kuitenkaan olleet asiasta valmiita missään määrin neuvottelemaan tai edes käsittelemään sitä yhdessä asianosaisten kanssa. Sen sijaan Sellin hallitukset pyrkivät itse salamaan ja peittelemään rakennusperintöön ja suojeluun kuuluvia kysymyksiä. Ne kieltäytyivät kaikkien asianomaisten yhteisistä neuvotteluista asioiden suhteen ja pyrkivät vielä jälkeenpäinkin salamaan suojelun vastustamiseen käytettyjä kustannuksia ja toimia.

Tällä hetkellä huoneiston b50 eteishalli ja Orfeus lasimaalaus on suojeltu. Myös ullakko on rakennettu ja yhtä huoneistoa lukuun ottamatta niissä on jo pitkään ollut uudet asukkaat. Nämä asiat eivät siis olleet lopulta edes toistensa kanssa ristiriidassa.

Mutta sopii todella kysyä kuinka paljon kaikkien aikaa, rahaa, vaivaa ja erityisesti taloyhtiön rahoja olisi voitu säästää jos lasimaalauksen suojelu olisi alusta asti otettu asiassa lähtökohdaksi, eikä sitä vastaan olisi taisteltu Sellin puolelta viimeiseen asti talon rahoilla vielä silloinkin kun ullakkoa oli jo myyty ja sitä jo rakennettiin.

Olisi sopivaa kysyä kuinka paljon paremmin koko ullakkorakentaminen olisi sujunut jos sitä olisi viety avoimesti eteenpäin yhdessä sopien eikä sen varjolla olisi yritetty viedä yläkerran osakkailta paloja huoneistoista ja tuhota arvokkaita lasimaalauksia? Vaikuttaako asiaan se, että tämän projektin alussa taloyhtiössä Kaarlo Sellin kanssa tätä neuvomassa näissä hyvissä hallinnon käytännöissä hallitusammattilainen ja kiinteistöalan moniottelija Juhani Siikala.

Koska asiasta edelleen liikkuu kaikenlaisia huhuja ja absurdeja väitteitä, joista saa sellaisen käsityksen, että pahat rakennusperinnön suojelijat nyt vaanivat töölöläisiä taloyhtiöitä tehdäkseen niistä näiden tahdon vastaisia suojeluesityksiä Museoviraston avustuksella niin tehdään vielä kerran selväksi mistä on ollut kysymys ja kuka tässä on toiminut salaillen ja kuka avoimesti. Tämä ei yksityiskohdissaan varmaan enää kiinnosta suurempaa yleisöä, joka voi jättää päivityksen lukemisen tähän, mutta on kenties tarpeellinen korjaamaan sitä virheellistä kuvaa, jota edelleen As Oy Mechelinissä osakkaille asiasta yritetään antaa.

Taloyhtiötä koskeva rakennussuojelukysymys ja erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun hallin ja Orfeus lasimaalauksen suojelukysymys, ei ollut millään tavoin uusi ja outo As Oy Mechelinin hallituksille.

nakyma5

Halli vuonna 2003 restauroinnin alussa ja täysin alkuperäisessä kunnossaan. Olli Huhti taas yritti väittää ettei halli olisi alkuperäiskunnossa, koska se oli kerran restauroitu.

1) Ensimmäisen kerran asia oli noussut esiin kauan ennen kuin mistään ullakkorakentamisesta edes oli puhuttu kun vuonna 2003 kun B50 huoneiston asukkaat restauroivat kyseisen hallin ja lasimaalauksen Museoviraston avustuksella. Huoneiston osakkaan edustaja Markku Koivusalo kuului myös tuolloin itse taloyhtiön hallitukseen. Kysymyksen eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta katsottiin viranomaisten osalta liittyvän kuitenkin koko kiinteistön suojelutilanteeseen. Tähän taas saatiin lausunto Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta, joka totesi kantakaupungin asemakaavat rakennussuojelun suhteen vanhentuneiksi ja määritti As Oy Mechelin kuuluvan rakennussuojeluluokkaan 1RY. Koska itse rakennussuojelu kysymys oli alueen osalta kesken eikä lasimaalausta näyttänyt välittömästi uhkaavan mikään asia jäi kuitenkin lepäämään.

kaytava_lasiovet 2) Seuraavan kerran kysymys nousi esiin kuusi vuotta myöhemmin 2009 kun Markku Koivusalo oli edelleen As Oy Mechelinin hallituksessa, joka oli alkamassa suunnitella märkätilasaneerausta ja halusi myös tehdä alustavan kartoituksen olisiko ullakkorakentaminen yhtiössä mahdollista. Huomauttakoon, että Markku Koivusalo oli tuolloin hallituksessa täysin avoimesti puhunut siitä miten heidän restauroitu eteishallinsa ja lasimaalaus voidaan säilyttää ja pitäisikö hänen yrittää saada se suojelluksi jos taloyhtiö nyt todellakin on aloittamassa ullakkorakentamisen.

Silloin Helsingin kaupunginsuunnitteluvirasto ja Kaupunginmuseon edustajat kävivät uudestaan katsomassa olisiko huoneiston koristemaalattu halli ja lasimaalaus mahdollista suojella, jotta se ei siis tärveltyisi mahdollisesti tapahtuvassa ullakkorakentamisessa. Hallituksen muut jäsenet ja myös Kaarlo Sell olivat käynnistä tietoisia ja oli jopa sovittu, että kaikki hallituksen jäsenet pyrkivät kartoittamaan ullakkorakentamisen yleisiä mahdollisuuksia. Kaupunginmuseo antoi käynnistään lopulta 12.2.2012 päivitetyn muistion ja Kaarlo Sellin johtama hallitus, johon siis Koivusalo itse tuolloin kuului, sai muistion nähtäväksi välittömästi.

kupoliTosin Sellin myöhemmin suojelua vastustamaan palkannut rakennuskonsultti Olli Huhti väitti lukuisissa suojelua vastustaneissa kirjoitelmissaan täysin tosiasioiden vastaisesti, että kyseinen muistio olisi tehty salaa hallitukselta osakkaan toimesta. Todellisuudessa muistion ongelma ei ollut lainkaan siinä, ettei koko hallitus olisi aivan hyvin tiennyt muistiosta vaan siinä ettei sen sisältö miellyttänyt Kaarlo Selliä. Kaupunginmuseon muistiossa itse eteishallin ja lasimaalauksen suojelu katsottiin hyvin haasteelliseksi, mutta siinä ilmoitettiin, ettei itse kohde kokonaisuutena tule sopimaan ullakkorakentamiseen ja näin aktuaalista vaaraa ei lasimaalaukselle olisi.

Myöhemmin Kaarlo Sell väitti julkisesti yhtiökokouksessa, että Koivusalo olisi jotenkin omilla toimillaan saanut viranomaiset kirjoittamaan kyseisen muistion. On epäselvää vihjasiko hän, että viranomaiset olisivat lahjottavissa ja Koivusalo olisi lahjonut nämä. Kuulostaa aika paksulta. Mutta ehkä Kaarlo Sellillä on parempaa tietoa siitä miten viranomaisin voi vaikuttaa.

Joka tapauksessa kyseiseen muistioon loppui heti Koivusalon vaikuttaminen hallituksessa ja 2010 yhtiökokouksessa nuijittiinkin nopeasti ehdotettu hallitus, johon Koivusalo ei enää kuulunut. Siihen loppuivat myös kaikki eteishallin ja lasimaalauksen suojelua tai turvaamista koskevat neuvottelut hallituksen osalta. Tällaiseen keskusteluun ei ollut edes mahdollisuutta koska arkkitehti Häkkäseltä tilattua hankeselvitystä ei koskaan tuotu yhtiökokoukseen vaan suunnitelmia vietiin osakkailta salaa eteenpäin uudeksi suunnitteluarkkitehdiksi palkatun Ari Malmion kanssa. Malmio ei edes tutustunut konkreettisesti b50 eteishalliin ja lasimaalaukseen tehdessään uusia ullakkorakennuspiirustuksia. Lopulta 2012 ja Malmion mukaan Kaarlo Sellin omien rakennusvalvontaan suuntautuvien suhteiden kautta, Malmion piirustuksille haettiin rakennuslupa ilman, että niistä oli lainkaan avoimesti keskusteltu osakkaiden tai asukkaiden kanssa.

3) Nyt Orfeus lasimaalauksen suojelu tuli kolmannen kerran todella akuutiksi. Ullakkorakentaminen alkaisikin toden teolla As Oy Mechelinissä ja hallituksen palkkaama konsultti Olli Huhti argumentoi samalla, että hallituksella oli periaatteessa oikeus poistaa koko lasimaalaus, aivan kun se yritti poistaa myös yhden keittiösyvennyksen yläkerran asukkailta.

tooloseuraTässä vaiheessa Töölöön rakennusperinnön ja kulttuurihistoriallisten arvojen puolustamiseen liittyi Töölö-Seura ry. Sen hallituksen jäsenet kävivät tutustumassa kohteeseen ja lopulta tekivät siitä suojeluesityksen ELY -keskukselle. Myös Museoviraston ja ELY -keskuksen asiantuntijat tutustuivat kohteeseen. Seuraavaksi ELY keskuksessa oli tarkoitus järjestää yhteinen neuvottelu missä olisivat läsnä kaikki asianomaiset, talon hallituksen edustajat, viranomaiset ja Töölö seuran edustajat. Lisäksi paikalle oli kutsuttu Sigurd Frosterus (talon arkkitehti) asiantuntija ja huoneiston asukkaat.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Sen sijaan, että taloyhtiön hallitus olisi osallistunut neuvotteluun suojeluesityksen kohdista ja käynyt läpi sen tarpeellisuutta asiantuntijoiden ja kaikkien osapuolten kanssa yhteisessä pöydässä, se päätti painostaa kaikin tavoin Töölö-Seuraa luopumaan koko suojeluesityksestä lähettäen sille muun muassa uhkauksia korvausvaatimuksista. Korvauksilla uhkailu onnistui ja kun yhteinen neuvottelu piti pitää, ilmoitti Uudenmaan ELY -keskus, että Töölö-Seura on vetänyt suojelualoitteen takaisin.

4) Vasta suojelukysymyksen neljännessä vaiheessa päästään siihen varsinaiseen suojeluesitykseen, jota Kiinteistölehden mainostama kortteliyhteistyö siis vastusti.

Kyse oli nyt Töölöön kauPrintpunginosat yhdistyksen tekemästä vielä suppeammasta uudesta suojeluesityksestä. Kun Töölö-Seura oli luopunut Hietsun paviljonkin pelastamisesta, oli uusi kaupunginosayhdistys ottanut sen kontolleen ja samoin se myös teki uuden esityksen As Oy Mecheliniin rakennussuojelusta. Jälleen As Oy Mechelinin ei halunnut neuvotella asiasta tai suojeluesityksen ehdoista vaan pyrki painostamaan kaupunginosayhdistystä luopumaan siitä kokonaan. Tällä kertaa ei ELY-keskuksessa järjestetty kaikki asianomaiset yhteen kokoavaa neuvottelua, mutta Museovirasto oli kyllä tietääksemme asiasta As Oy Mechelin kanssa useaan otteeseen tekemisessä. Varsinkin lasimaalauksen valokuilun pohjalta pidettiin tietääksemme Kaarlo Sellin johtamia katselmuksia, joissa oli paikalla niin Rakennusvalvontaviraston, Museoviraston kuin Kaupungin museonkin edustajia. Itse suojelun kohteena olevassa tilassa asuvia asukkaita ja osakkaita ei niihin kutsuttu. Nämä eivät saaneet mitään tietoa prosessista muuten kuin lähettämällä sähköposteja ja kyselemällä, että missä nyt mennään. As Oy Mechelin vetoaa jopa omissa vastineissaan, että on tehnyt työtä Museoviraston kanssa, mutta Kiinteistölehdessä Sell väittää, ettei Museovirasto olisi ollut lainkaan taloyhtiön edustajiin yhteydessä.

Mutta mitään varsinaisia neuvotteluja Kaarlo Sellin hallitus ei halunnut asiasta tehdä. Helsingin kaupunginhallituskin ilmoitti omassa lausunnossaan, että paras tapa suojelun turvaamiseen koskien lasimaalausta, valokuilua ja rautaporttia olisi löytää asiassa neuvotteluratkaisu, joka on kaikkien osapuolten hyväksymä taloyhtiön sisällä. Mutta Sell ei ollut valmis mistään turvaamisista neuvottelemaan vaan valitti vielä vaarantamiskiellostakin hallinto-oikeuteen ja kuten sanottua poisti rautaportin heti kun sai siihen tilaisuuden. Tässäpä oli todella neuvotteleva ja avoin hallitus kyseessä.

Vielä niinkin myöhään kuin 12.6.2015 kun kyse oli enää juuri huoneiston B50 eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta jo alkaneen rakennustyön alla  Kaarlo Sellin palkkaama konsultti Olli Huhti lähetti vielä taloyhtiön kustannuksella ELY -keskukseen pitkiä sepustuksia siitä kuinka eteishallin suojeluun ei ole perusteita.

kukkaroOn täysin käsittämätöntä miten tämä yhden huoneiston eteishallin koristemaalauksien suojelun vastustaminen oli Kaarlo Sellin hallitukselle niin kovin tärkeää. Sitä tehtiin näemmä nyt vain loukatun arvovallan vuoksi, jos kerran asiaan ei liitty muita salattuja intressejä. Mitä sellaista haittaa eteishallin suojelulla olisi voinut olla muulle taloyhtiölle tai mitä sellaista hyötyä sen vastustamisesta olisi kaikille osakkaille, että tähän saattoi käyttää talonyhtiön yhteisiä rahoja?

Kaarlo Sell ei todellakaan palkannut Olli Huhtia vastustamaan eteishallin suojelua omasta kukkarostaan. Lisäksi näitä kuluja ei ole tuotu ilmi tai eritelty osakkaille vaan ainakin viimeisessä yhtiökokouksessa esitellyssä paperissa ne oli yhdistetty virheellisesti julkisivuremontin rahoitusvastikkeeseen.

Olisikohan taloyhtiöillä syytä paheksua tällaista toimintaa?

Uusi ullakkoasunto vuotaa heti alakertaan. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 4.

Melkein kokonaisen yhden vuoden saimme elää ilman ullakkoasuntojen aiheuttamia vaurioita tai ongelmia alakerran asunnoissa kun nyt taas yläkerran ullakkoasunnosta tihkuu vettä alakertaan.

Tämä alkaa nyt olla taas ihan uskomatonta. Mutta kaikki näyttää olevan mahdollista As Oy Mechelinissä.

Viime kesäloman lopussa huoneiston B50 asukkaat palasivat keskelle remonttityömaata kun huoneistojen katot oli pitänyt korjata ja maalata uudestaan ullakkoremontin takia. Huoneistojen osakkaat olivat halunneet odottaa kattojen korjauksissa ullakkorakentamisen lopulliseen valmistumiseen, ettei lisävaurioita tai korjauksia enää tulisi, vaan katot voitaisiin korjata yhdellä kertaa. He olivat olleet korjausten takia kuukauden evakossa ja palasivat keskellä kaaosta kun loppusiivous olikin unohtunut tehdä. Kaikki huonekalut olivat kasassa keskellä olohuonetta ja huoneisto remontin jäljiltä. Viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta menikin näiden jälkien siivouksessa ja maalausprojektin viimeistely jatkui vielä pidempään.

Tänä kesänä paluu lomilta piti sujua vihdoinkin ilman iän ikuisia remonttimiehiä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nyt palatessaan lomalta kotiin huoneiston katosta tihkuu vettä ja ainakin yhden huoneen katto menee korjaukseen ja uudelleen maalaukseen. Yläkerran valmistuneiden uusien ”luksus” ullakkoasuntojen ”luksuslaatu” tiputtaa taas vettä alakertaan.

Onkohan tästä tulossa uusi lomalta paluu perinne, remonttimiehet ovat aina vastaanottamassa lomalta palaavia?

Onneksi sentään huoneiston B50 asukkaat palasivat lomalta ajoissa huomaamaan vahingon ja saivat myös kuvan ämpärit vuodon alle, ettei myös parketti olisi mennyt kokonaan uusittavaksi. He alkoivat myös välittömästi tiedottaa siitä huoltomiehille, hallitukselle, isännöitsijälle ja rakennuttajalle, etteivät vahingot pääsisi kasvamaan suuremmiksi ja lopuksi pohtivat vuodon mahdollista paikannusta urakoitsijan kanssa.

Näin siis taas kerran hallituksesta ulossuljetun osakkaan (ks. yhtiökokous 2016) tehtäväksi tuli huolehtia konkreettisesti talon asioista. Kun hallituksessa ei ole talossa varsinaisesti asuvia osakkaita vaan muun muuassa ulkopuolinen hallituspalkkioita nostava Teemu Johansson ja grynderi Mika Hautala niin tiedonkulku hallitukselle talon asioista ei ole mitään parasta mahdollista. (Toisin päin taas sitä ei tapahdu juuri lainkaan.) Grynderi Mika Hautala sentään vastasi kiitoksin siitä, että tämän huoneiston aiheuttamat vahingot ilmoitettiin hänelle ja sai sitten urakoitsijan kutsutuksi paikalle. Sen sijaan hallituspalkkioita nostava hallitusammattilainen Teemu Johansson, ei edes ole vaivautunut ilmoittamaan, onko saanut lainkaan tietoa vahingoista.

UPOUUDET ”MECCE” ”LUXUS” ULLAKKOASUNNOT” VUOTAVAT SIIS HETI

Upouudet ullakkoasunnot, joiden rakentamisessa rikottiin alakerran katot, vuotavat siis nyt taas uudestaan. Alakerrassa pitää tehdä nyt yhden vuoden sisällä taas uusi katon korjaus ja maalaus.

Olemme kertoneet tällä sivustolla ullakkorakentamisen arkipäivästä, alakerran huoneistoihin tulleesta rakennuspölystä, kylmyydestä, melusta ja kaikkien kattojen tärveltymisestä ja niiden korjauksista. (Ks. ullakkorakentamisen vaikutuksia ja ullakkorakentamisen arkipäivää osa 1, osa 2, osa 3.)

Nyt sitten ullakkoasunnot ovat valmistuneet jo vuosi sitten.

Kolme niistä onkin jo myyty ja uudet asukkaat jo muuttaneet ja kotiutuneet taloon. Varsinaista kunnon ullakkoselvitystä ei ole kuitenkaan edelleenkään osakkaille annettu, myyntiehdot ja ullakkorakentamisen kokonaiskulut ovat pimennossa ja samalla huhu kertoo, että uusien huoneistojen osalta on edelleen korjaamattomia puutteita tai ainakin yhtiökokouksissa kerrottiin näiden takia ullakoiden varsinaisen vastaanoton venyneen.

Kuitenkin kolme huoneistoa on jo myyty ja uudet asukkaat asuvat niissä.

Ullakkoasuntojen ongelmat eivät tietenkään ole näiden uusien asukkaiden syy, vaan päinvastoin taloyhtiön hallituksen ja rakennuttajan syy, jotka ovat As Oy Mechelinissä osaltaan tiivisti yhdistyneet. Kuten olemme aikaisemmin todenneet rakennuttaja Mika Hautala, Loftmen Oy:stä kuuluu edelleen talon hallitukseen. Hautala itse ei ollut edes yhtiökokouksessa paikalle, mutta hänet valittiin hallitukseen valtakirjojen turvin istumaan myös seuraavaksi tilikaudeksi, vaikka selkeästi Hautalan intressi taloon on lähinnä saada vielä myymättä oleva huoneisto myydyksi ja rahansa pois taloyhtiöstä.

Rakennuttajan pitäisi tietenkin korvata uusille ostajille huoneistojen mahdolliset puutteet ja myös niistä aiheutuneet ylimääräiset harmit asukkaille aivan kuten rakennuttajan olisi pitänyt korvata alakerran asukkaille remontin aikana aiheutuneet ongelmat. Mutta mitään korvauksia ei ole ainakaan alakerran asukkaille maksettu.

Nyt myös viimeisen ullakkohuoneiston myynti myöhästyy edelleen koska siellä joudutaan kuivamaan vesivahinkoa ja sukittamaan vuotavia viemäriputkia. Ja alakerrassa eletään taas seuraavat viikot remontin keskellä kiitos Mika Hautalan hienon ”luxus” rakennusprojektin. On myös kyseenalaista toteutuuko taloyhtiön intressi näissä korjauksissa, sillä rakennuttaja näyttää nyt itse arvioivan vaurion suuruutta ja sen korjausta. Rakennuttajan taloudellinen intressi on tietenkin tehdä se mahdollisen kevyin kustannuksin, vaikka tämä ei välttämättä olisi taloyhtiön intressissä.

Mutta As Oy Mechelinissä talon yhteinen intressi on jo ennenkin tulkittu olevan sama kuin hallituksen jäsenten ja jopa ulkopuolisten hallitusammattilaisten henkilökohtainen intressi, joten luultavasti taas tässä asiassa grynderi Mika Hautalaa hallitukseen äänestäneet ovat valmiita tukemaan grynderin omia rakennusbisneksiä enemmän kuin talon kaikkien osakkaiden yhdenvertaista etua ja kohtelua.

Yhtiökokous 2016, absurdia menoa ja lisää kuluja taloyhtiölle

As Oy Mechelin vuoden 2016 yhtiökokous oli jälleen täysin omalaatuinen tapahtumansa.

As Oy:n johto järjesti yhtiökokouksen aivan viime tingassa kesäkuun 28 päivänä.

Tarkoitus tällä erittäin myöhäisellä päivämäärällä oli näemmä varmistaa, että yhtiökokoukseen ilmaantuisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Tarkoitus saattoi myös olla yritys tukea hallituksen tekemää valitusta hallinto-oikeuteen aluehallintoviraston määräämästä erityisestä tarkastuksesta.

Aluehallintovirasto on nimittäin määrännyt erityisen tarkastuksen As Oy Mecheliniin, mutta As Oy:n johto, joka haluaa kaikin tavoin estää väärinkäytösten selvittämiset As Oy Mechelinissä, on tietenkin valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Valituksessaan As Oy on ilmoittanut, että asiat selvitetään kevään 2016 yhtiökokouksessa. Todellisuudessa näin ei tietenkään tapahtunut ja yhtiökokousta ei suinkaan järjestetty keväällä 2016 vaan aivan viime tingassa kesällä 28.6.2016.

Kesäloman takia paikalle oli saapunut vain kourallinen ihmisiä. Tämä oli tietenkin tarkoitus. Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli jälleen soitellut ahkerasti läpi osakkaita ja kerännyt itselleen valtakirjoja. Tosin tällä kertaa valtakirjojen määrä ei ollut yhtä suuri kuin aikaisemmin. Kenties useampi osa osakkaista oli alkanut nyt vihdoinkin ihan oikeasti ymmärtää, että valtakirjojen automaattinen antaminen puheenjohtajalle, joka on hävinnyt oikeusjutun kahdessa oikeusasteessa ja jonka toimintaa tarkastamaan on määrätty erityinen tarkastus, ei ole nyt kaikkein järkevintä toimintaa.

Talonyhtiön 155 osakkeesta edustettuina oli ainoastaan noin puolet eli 83 osaketta. Tämä riitti kuitenkin hyvin As Oy Mechelinille luonteen omaiseen enemmistön diktatuurin, sillä vähemmistön kannattajia oli edustettuina huomattavasti valtakirja-enemmistöä pienempi määrä siitä huolimatta, että itse paikalla olleista vähemmistö muodostikin huomattavan osan. Hallituksen mainostama ”suuri” ja yksimielinen enemmistö itse asiassa koostuu lähinnä hallituksen nykyisten tai entisten jäsenten ja näiden lähipiirin osakkeista (hieman yli kolmannes talon osakkeista) eli niistä, joilla on selvä intressi peitellä hallituksen toimia.

Hietsun Paviljonki

-283x283Kokous järjestettiin Hietsun Paviljongissa. Paikka oli As Oy Mechelinin yhtiökokoukselle hieman ironinen.

As Oy Mechelinin johto on nimittäin aikaisemmissa yhtiökokouksissa hyökännyt kovasti Hietsun Paviljongin toista omistajaa eli Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan.  Talon johto on jopa palkannut rakennuskonsultti Olli Huhdin uhkailemaan sekä Töölö-Seuraa, että Töölön kaupunginosayhdistystä korvausvaatimuksilla, elleivät nämä luovu As Oy Mechelinissä sijaitsevan lasimaalauksen suojeluesityksestä. Näiden uhkauksien edessä Töölö-Seura, joka ei lopulta uskaltanut ottaa myöskään Hietsun Paviljongin säästämistä kontolleen, peräytyi myös As Oy Mechelinin suojeluesityksestä. Sen sijaan Töölön kaupunginosayhdistys pelasti sekä Hietsun Paviljongin, että As Oy Mechelinin huoneiston b50 lasimaalauksen ja eteishallin. Jälkimmäiset suojeltiin ympäristöministeriön päätöksellä.

Asiasta katkera Kaarlo Sell väitti yhtiökokouksessa, että koko kaupunginosayhdistys olisi perustettu pelkästään ajamaan As Oy Mechelinin lasimaalauksen suojelua. Väite on tietenkin täysin absurdi, mutta täysin absurdeillakin väitteillä on tapana mennä läpi As Oy Mechelinin yhtiökokouksissa.

Paikka oli myös symbolinen Koivusalon perheelle, jota vastaan As Oy Mechelinin hallitus on viime vuosina järjestelmällisesti toiminut. Koivusalot olivat viettäneet siellä isoäitinsä hautajaisia keväällä ja vähän ennen tätä haudanneet viereiselle Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan myös isoisänsä Martti Koivusalon. As Oy Mechelinin johto kävi vuorostaan vielä kuollutta miestäkin vastaan ”oikeutta” hovioikeudessa yrittäen turhaan puolustaa isännöitsijä Timo Metsälän, hallitusammattilaisen Juhani Siikalan, Kaarlo Sellin ja Erkki Berglundin henkilökohtaista vastuuvapautta taloyhtiön selvittämättömien märkätilaremontin ja ullakkorakennushankkeen osalta. Olipa As Oy Mechelinin johto vielä oikein vanhan ajan ”mafia” tyylillä yrittänyt saada vanhuksen luopumaan oikeuksiensa ajamisesta uhkailemalla tätä taas kustannuksilla ja levittämällä virheellistä tietoa tämän pojasta. Kuten jo aikaisemmin tällä sivustolla on todettu, käräjäoikeus kumosi yhtiökokouksen päätökset ja velvoitti taloyhtiön maksamaan Koivusalojen oikeuskulut ja hovioikeus vielä vahvisti käräjäoikeuden tuomion. Valitettavasti Martti Koivusalo ehti kuolla ennen kuin hovioikeuden päätös tuli eikä saanut tietää oikeuden voitosta tässä tapauksessa.

Mutta mennäänpä itse yhtiökokoukseen.

Kaarlo Sell, joka on siis ahkerasti hyökännyt Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan useissa kommenteissaan, oli nyt kuitenkin tyytyväinen, että yhtiökokoukselle saatiin suhteellisen edullinen kokouspaikka yhdistyksen pelastamasta Hietsun Paviljongista. Muuten yhtiökokous ei sitten tullutkaan lainkaan halvaksi osakkaille ja taloyhtiölle. Täysin päinvastoin, seitsemän tunnin kokouksessa paikalla oli nimittäin isännöitsijän lisäksi koko joukko palkattuja ”asiantuntijoita” kuluttamassa yhtiön ja osakkaiden varoja. Hallitusammattilainen Teemu Johansson nettosi itselleen seitsemän tunnin palkkion, vaikka Johanssonin kontribuutio oli lähinnä esittää vääriksi osoitettuja näkemyksiä. Lisäksi paikalla oli kaksi asianajajaa Lexia asianajotoimistosta, kummankin tuntiveloitus 220 euroa + alv. Ei ihme, että As Oy Mechelinin hallintokustannukset ovat aivan käsittämättömän suuret.

Kaksi juristia, isännöitsijä, hallitusammattilainen ja Kaarlo Sellin valtakirjat

law-1024x682100Tällä kertaa paikalla ei siis ollut enää hallituksen viimeaikainen luottojuristi Jukka Soikkeli. Soikkeli on ansioitunut aikaisemmissa yhtiökokoukissa mm. yrittämällä evätä laillisen lippuäänestyksen, kieltämällä osakkaita käyttämästä yhtiökokouspuheenvuoroja jne. Ilmeisesti nyt kuitenkin isännöintitoimisto Ovenia oli hermostunut As Oy Mechelinin tapauksesta ja sen toiminnan saamista tuomioista. Lexian asianajajat oli kutsuttu paikalle juuri Ovenian toimesta, mutta tietenkin As Oy Mechelinin ja sen osakkaiden laskuun.

Verkkoisännöinnin ostaneella Ovenialla vaikuttaa olleen nyt aivan riittävästi hankaluuksia ostamansa verkkoisännöinnin kanssa, koska he ovat luopuneet koko ”brändistä” ja muun muassa As Oy Mechelinissä huseeranneet Timo Metsälä ja Erkki Lappi eivät ole enää lainkaan Ovenian palveluksessa. Metsälän ja Lapin sotkujen jälkeen uudeksi isännöitsijäksi taloyhtiöön on Ovenian puolesta nyt nimetty huomattavasti asiallisempi Sonja Juola, ja paikalle oli siis rahdattu asianajatoimisto Lexiasta oikein kaksi juristia varmistamaan, että asiat sujuisivat nyt lainmukaisesti.

Arto Kaikkonen (220 € + alv / h) toimi kokouksen puheenjohtajana ja Vesa Puisto (220 € + alv / h) kokouksen sihteerinä. Aikaisemmin isännöitsijä on aina toiminut kokouksen sihteerinä, mutta nyt kahden juristin läsnäoloa puolusteltiin sillä, että talon tilanteessa (aikaisempi toiminta tuomittu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa) haluttiin varmistaa, että kaikki varmasti menee nyt lainmukaisesti.  On tietysti hieman ihmeellistä, jos isännöintitoimisto ei kykene varmistamaan lainmukaista toimintaa muuten kuin raahaamalla paikalle kaksi kallista juristia talonyhtiön laskuun.

Asianajajien lisäksi paikalla oli vielä hallitusammattilainen Teemu Johansson. Toisin sanoen noin seitsemän tunnin kokouksessa oli taloyhtiön rahoilla palkattuna paikalla isännöitsijä, hallitusammattilainen ja kaksi juristia. Ei ole tosiaankaan ihme, että talon hallintokulut ovat pilvissä. Pelkkä yhtiökokous tuli maksamaan taloyhtiölle yli 5000 euroa, luultavasti huomattavasti tätäkin enemmän. Koivusalo kysyi miksi isännöitsijä ei voinut toimia sihteerinä ja vastaavasti hallitusammattilainen puheenjohtajana niissä kohdissa, jossa ei olisi esteellinen. Muissa kohdissa joku paikalla olevista, ei hallitukseen kuuluvista osakkaista, olisi voinut toimia puheenjohtajana. Koivusalokin olisi sen voinut tehdä ilmaiseksi.  Näin olisi säästetty heti noin 3635€ talon yhteisiä varoja.

Mutta tietenkään tämä ei käynyt.

As Oy Mechelinin johto ja sen kannattajat haluavat näemmä maksaa loputtomasti konsulteille, juristeille, ”hallitusammattilaisille” ja kaiken maailman kiinteistöbisneksen hanslankareille sen sijaan että se hallitus alkaisi toimia avoimesti ja läpinäkyvästi kaikkien osakkaiden yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Jos jossakin normaalissa taloyhtiössä talonyhtiön puheenjohtaja jäisi jatkuvasti ”kiinni” virheellisten tietojen antamisesta ja tämän puolustamat yhtiökokouksen päätökset olisi kumottu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, niin tuomittu osapuoli joutuisi lähtemään hallituksesta ja kanteen nostanut voittanut osapuoli ottaisi ohjat käsiinsä. As Oy Mechelinissä sen sijaan palkataan lisää juristeja apuun, jotta sama meno voisi jatkua ilman liian selviä laittomuuksia.

Lexian juristit puolustivat itse paikallaan oloa juuri sillä, että nyt haluttiin varmistaa, että kaikki tosiaan sujuu lainmukaisesti.  Teemu Johanssonia, joka istui 7 tuntia kokouksessa siitä palkkaa nostavana hallitusammattilaisena, ei siis katsottu päteväksi toimimaan yhtiökokouksen puheenjohtajana. Teemu Johansson ei tietenkään saanut itse ulkopuolisena osallistua mihinkään päätöksiin tai äänestyksiin ja hänen varsinainen kontribuutionsa kokoukseen oli lähinnä yrittää esittää virheellisesti, että Koivusalo olisi esteellinen toimimaan muun muassa toiminnantarkastajana. Täytyy sanoa, että taloyhtiön vähemmistölle se on edelleen täysi mysteeri, mistä ihmeen erityisosaamisesta ja ”ammattilaisuudesta” taloyhtiö oikein maksaa innoissaan suuria palkkioita Teemu Johanssonille.

Lexian juristit puolustivat itse kaksinkertaista paikallaan oloa sillä, että valtakirjojen takia oli otettava huomioon äänileikkuri. Kaarlo Sell oli kuitenkin ainoa henkilö, jonka valtakirjat ylittivät äänileikkurin. Yhden näistä valtakirjoista Sell tosin (heti kuultuaan äänileikkurin purevan itseensä) siirsi toiselle osakkaalle välttääkseen äänileikkuria.  Mutta jos todellakin on niin kuin Lexian juristi Arto Kaikkonen kovasti väitti, että juuri äänileikkurin huomioiminen vaati kahden juristin paikallaolon, niin tämä tarkoittaa, että kesäkuun lopussa pidetty kokous (vähän ihmisiä paikalla) ja Kaarlo Sellin valtakirjat olisivat maksaneet yhtiölle ylimääräisiä kuluja 3635€.  On myös perin omituista, että isännöitsijän tai hallitusammattilaisen ammattitaito ei riitä käsittelemään sellaista yksinkertaista AOYL:n asiaa kuin äänileikkuria, vaan siihen tarvitaan oikein kaksi erikseen palkattua juristia.

Mutta miksi edelleen kaksi juristia?  Eikö edes yksi olisi riittänyt?

lawyer  Arto Kaikkonen perusteli asiaa sillä, että sihteerinä toiminut Vesa Puisto oli kuulemma yksi Suomen parhaita asunto-osakeyhtiölain tietäjiä. Kaikki kunnia Vesa Puistolle, joka vaikutti ihan asialliselta ja tunsikin (tai ainakin pyrki noudattamaan) asunto-osakeyhtiölakia paremmin kuin aikaisemmat As Oy Mechelinin palkkaamat juristit. Silti tällaiset ”Suomen paras” -superlatiivit kuuluvat kyllä enemmän pölynimuri kaupustelijoiden tai huutokauppakeisareiden mainosretoriikkaan kuin mihinkään vakavasti otettavaan juridiseen argumentaatioon.

Mutta tarkoittiko Vesa Puiston läsnäolo sitten sitä, että Arto Kaikkonen ei ollut ilman Puistoa tarpeeksi pätevä varmistamaan laillista toimintaa? Ja jos kerran Vesa Puisto oli Kaikkosta pätevämpi AOYL:n osalta, kuten asia näyttikin olevan, niin miksi Puisto ei voinut toimia yksin puheenjohtajana ja uusi isännöitsijä Sonja Juola sihteerinä? Näin olisi säästetty heti noin 1800 €. Samalla koko kokouksesta olisi jäänyt kaikille osapuolille asiallisempi ja neutraalimpi vaikutelma. Sonja Juola oli nimittäin asiallinen ja samoin Vesa Puisto.

Sen sijaan Arto Kaikkonen oli taas kommenteissaan ja toimissaan selkeän puolueellinen, vaikka suostuikin ottamaan nyt myös pakosta vähemmistön huomioon ja oli varovainen sen suhteen, ettei sortunut mihinkään suoraan laillisesti moitittavaan.  Vesa Puiston tehtävänä näyttikin olevan lähinnä varmistaa Kaikkosen toimien lainmukaisuus. Mutta miksi ihmeessä sitten Vesa Puisto ei voinut olla ainoa ulkopuolinen juristi? Vesa Puisto oli täysin asiallinen ja olisi luullut hänen kykenevän aivan hyvin yksin johtamaan kokousta ja huolehtimaan isännöitsijän kanssa myös äänileikkurin käytöstä. Nyt ainakin vaikutti siltä, että Arto Kaikkosen rooli oli yrittää vedättää kokousta hallituksen haluamaan suuntaan ja Vesa Puisto taas oli valvomassa, että Kaikkosen ohjailu pysyi asunto-osakeyhtiölain sisällä.

Arto Kaikkonen, rakennusalan juristi Lexiasta

Announcement ClipartVarsinaista yhtiökokouksen puhetta johti siis Arto Kaikkonen, joka esiintyi tuskastuneena koska joutui istumaan seitsemän tuntia kokouksessa. Luuliko Kaikkonen todella, että osakkaat olisivat olleet siellä riemuissaan kauniina kesäpäivänä kuuntelemassa taas kerran paikkansa pitämättömiä hallituksen selityksiä, saamassa puutteellisia ja täysin virheellisiä ”taloudellisia selvityksiä” noin neljän miljoonan (märkätilasaneeraus + julkisivu) remonteista ja vielä sydämensä kyllyydestä maksaneet Kaikkoselle 220 €  + alv tunnissa siitä, että tämä yritti lähinnä painaa villaisella As Oy:n mittavia ongelmia.

Heti alkupuheenvuorossaan Kaikkonen nimittäin esitti, että taloyhtiössä on ollut mittavia hankkeita ja remontteja ja välttämättä tiedonkulku ei ole ollut parasta mahdollista, mutta nyt hankkeet olivat takanapäin ja kokousväen tulisi katsoa eteenpäin ja jättää asioiden setviminen vähemmälle. Kaikkonen vielä esitti, että asiat ovat kuulemma tiedossa ja eivät siitä miksikään muutu.

Mitäköhän ihmettä Kaikkonen tällä tarkoitti? Taloon on määrätty erityinen tarkastus juuri sen takia, että asiat eivät todellakaan ole tiedossa ja on selviä epäilyjä väärinkäytöksistä ja jo osaltaan todisteita yhdenvertaisuuden loukkauksista. Itse noin 2,9 miljoonan märkätilasaneerauksesta on edelleen kokonaan selvittämättä noin puolen miljoonan summa ja tätä ei jälleen Kaarlo Sellin kokouksessa antama täysin virheellinen taloudellinen loppuselvitys millään tavoin selvittänyt. Osakkaat ovat eläneet viisi vuotta rakennustyömaalla, he ovat maksaneet itsensä kipeiksi huonoista remonteista, joita johtamaan on palkattu heidän sijastaan kalliita hallitusammattilaisia, he eivät ole saaneet edes lakisääteisiä tietoja omia huoneistojaan koskevista päätöksistä, vaikka ovat niitä kirjallisesti pyytäneet.  Heidän huoneistojaan on pilattu ja heille on suoraan ilmoitettu väärää tietoa. (Väärän tiedon tahallista antamista kutsuttiin ennen valehteluksi, mutta nykyään ei tietenkään ole korrektia käyttää tällaista sanaa, ettei tahallaan vääriä tietoja antaneet vain missään nimessä loukkaannu.)

Nyt sitten rakennusalan juristi Arto Kaikkosella on otsaa tulla opastamaan osakkaita 220 € + alv/h, että heidän ei tulisi setviä menneitä vaan katsoa tulevaisuuteen. No valitettavasti tulevaisuudessa osakkaiden on edelleen maksettava Kaikkosen ja muiden konsulttien kuluista aiheutunutta korotettua yhtiövastiketta ja edelleen maksettava selvittämättömien remonttien pääomavastikkeita, joilla ovat osaksi saaneet vain sutta ja sekundaa. Kaikkonen on rakennusalan juristi ja tällainen ”unohdetaan menneet ” -asenne näyttää olevan tyypillinen rakennusalalla varsinkin sen jälkeen, kun rahat ovat kadonneet ja asiat ovatkin menneet pahasti pieleen. Mutta mitäpä jos sitä sovellettaisiin rikoslakiin yleisesti tai vaikkapa murhaan? Joku on tapettu, se on jo tiedossa, turha sitä on enää setviä, nyt pitää katsoa tulevaisuuteen.

Kaikkonen väitti olevansa paikalla vain huolehtimassa lainmukaisuudesta, mutta ilman Vesa Puistoa ei ole varma olisiko tämäkään toteutunut. Kaikkonen yritti taas ehdotella koeäänestyksiä vedoten täysin virheellisesti siihen, että se olisi ollut tapana yhtiössä. (Päinvastoin ainoastaan aikaisempi hallitusammattilainen Juhani Siikala yritti myös esittää äänestykset koeäänestyksinä, jotta olisi voinut saada itselleen yksimielisen vastuuvapauden.) Sitten kun juuri yhtiökokousta nopeuttaakseen, vähemmistö suostui muutamissa kohdin ilman äänestystä vain kirjaamaan erimielisyyden, niin Kaikkonen yritti taas esittää, että yhtiökokous olisi päättänyt asian yksimielisesti. Onneksi Vesa Puisto oli korjaamassa tämänkin epäloogisuuden, sillä jos useat osakkaat esittävät päätöksestä erimielisyyden, niin ei se nyt todellakaan ole yksimielinen päätös.

-saving-time- Kaikkonen myös yritti vedota jatkuvasti vähemmistöön, että nämä ikään kuin olisivat suostuneet hallituksen esityksiin ilman äänestyksiä aikaa säästääkseen. Hän jopa puhui liikuttavasti, kuinka paikalla oli vanhuksia, jotka eivät jaksaisi istua kauaa kokouksessa. Vähemmistökin oli ehdottanut erilaisia tapoja nopeuttaa äänestystoimintaa, mutta ne eivät sopineet Kaikkoselle. Aikaa olisi tietenkin samalla logiikalla voitu säästää myös, jos enemmistö olisi suostunut vähemmistön päätösehdotuksiin. Mutta aina kun kyse oli asioista, joista hallitus halusi ehdottomasti äänestää tai käyttää niihin enemmän aikaa, niin Kaikkosella ei näyttänytkään olevan enää lainkaan kiire mihinkään. Päinvastoin, aina kun hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell, joka istui tiiviisti kokousväen edessä Kaikkosen vieressä, halusi omien intressiensä takia pidentää kokousta, ei Kaikkonen tehnyt tälle yhtään huomautusta ajan säästämisestä tai vedonnut vanhusten väsymykseen. Kun hallituksen vaalin jälkeen ehdotettiin, että varajäseneksi valittaisiin seuraavaksi eniten ääniä saanut ehdokas ja varajäsenestä ei tarvitsi äänestää uudestaan, Kaikkonen syytti tätä ehdotusta ajan säästämisestä jopa temppuiluksi. Tosiasiassa taustalla oli nimittäin hallituksen uusi ”temppuilu” (ks. alla hallituksen valinta), josta Kaikkonen vaikutti olevan etukäteen tietoinen. Vastaavasti Kaarlo Sell sai puheenvuoroissaan esittää tapahtumien historiaa, joka ei täysin todistettavasti pitänyt lainkaan paikkaansa.  Vähemmistön oli sen sijaan pysyttävä asiassa ja unohdettava menneet. Tosin kyllä Kaikkonenkin ainakin vaikutti välillä pyörittelevän silmiään kuunnellessaan hallituksen puheenjohtajan niin sanottuja ”selvityksiä”, mutta sanalliset huomautukset hän säästi ja kohdisti ainoastaan vähemmistön edustajiin.

Huomattavaa on myös, että Kaikkonen ei millään halunnut kirjata pöytäkirjaan eriävää mielipidettä siitä, että erillisiä kalliita hallitusammattilaisia ei saisi valita hallitukseen silloin kuin ”ilmaisia” osakkaita oli ehdolla itse hoitamaan omia asioitaan ja tämä voitaisiin katsoa laittomaksi varojen jaoksi enemmistön toimesta. Tässä asiassa myös Lexian Vesa Puisto vaikeni kuin muuri.

uselessVoidaan tietenkin spekuloida sillä, miksi Lexian asianajat kokivat koko argumentin hallitusammattilaisten täysin turhasta ja toisia osakkaita vastaan suunnatusta käytöstä niin kiusalliseksi, että halusivat jättää sen esittämisen kokonaan pois. Ja kappas vain, myös Lexia näyttää olevan tiiviissä yhteistyössä talonyhtiöiden ”hallitusammattilaisten” ja erityisesti näitä edustavan AKHAN kanssa. Lexian omaan tiimiin kuuluukin nimikkeellä ”senior advisor” Ben Grass, AKHAN hallituksen jäsen ja yhdessä Keijo Kaivannon ja Juhani Siikalan kanssa AKHAN pitkäaikainen ”veteraani”. Juuri Ben Grass oli aikoinaan luvannut, että AKHAN hallitus käsittelee valituksen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Juhani Siikalan toiminnasta As Oy Mechelinissä ja Keijo Kaivannon piti antaa tästä vastaus, mutta lopulta Kaivanto vastasikin, että hallitus ei käsittelekään valitusta lainkaan. Tosin jälkeenpäin Keijo Kaivanto, joka toimii vuorostaan ”senior legal advisorina” Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimistossa, on luvannut ottaa valituksen uudelleen käsiteltäväksi, jos hallitusammattilaisen toiminnasta on selviä oikeustuomioita. Juhani Siikalan virheelliset toimet on nyt kumottu kahdessa oikeusasteessa ja tuomiot ovat lainvoimaisia. Saa nähdä pitääkö Keijo Kaivanto tällä kertaa sanansa ja ottaako AKHA mitään vastuuta niistä todella mittavista kuluista ja ongelmista, joita sen suosittelema ja mainostama AKHAN hallituksen jäsen Juhani Siikala on As Oy Mechelinissä aiheuttanut. (Palaamme asiaan myöhemmin AKHAN hallitukselle osoitetussa avoimessa kirjeessä.)

Siitä huolimatta, että Siikalan toiminta on aiheuttanut mittavat ja täysin turhat kulut taloyhtiössä, As Oy Mecheliniin valittiin vähemmistön erimielisyydestä huolimatta juuri AKHAN kautta tullut hallitusammattilainen Teemu Johansson. Olipa yhtiökokouksessa As Oy Mechelinin hallitukseen ehdolla vielä toinenkin AKHA:lainen Markku Pitkäranta. Onneksi Pitkäranta jäi äänestyksessä ehdokkaista viimeiseksi ja osakkaiden ei sentään tarvitse maksaa kahden AKHA:laisen täysin ylimääräisiä kuluja.

Mutta mennäänpä itse kokoukseen, joka sujui taas tavanomaisesti. Äänestystulokset jakaantuivat tasaisesti enemmistön ja vähemmistön ääniin. Muutaman poikkeaman tästä selitti luultavasti muutaman uuden osakkaan hieman vaihteleva äänestyskäyttäytyminen. Tosin vähemmistö oli valmis antamaan vähemmän tärkeistä asioista periksi. Hallitus ei juuri mistään.

Yllättävän positiivista oli kuitenkin, että nyt osakkaiden yhtiökokouslistalle vaatimat asiat oli laitettu heti kokouksen alkuun. Aikaisemmin kun AKHAN hallitusammattilainen Juhani Siikala johti puhetta, niitä ei haluttu ensin ottaa lainkaan yhtiökokouslistalle ja sitten kun ne oli pakosta suostuttu ”käsittelemään” ne jätettiin kokouksen loppuun ja ”käsiteltiin” kiireessä ”kimpassa” ja ilman keskustelua. Tosin nyt hallituksella oli myös itsellään intressi saada ikään kuin yhtiökokouksen enemmistön tuki heille hyvin kiusallisista asioista.

Hovioikeuden kulut

blame-the-victim Ensimmäinen kohdista koski hovioikeuden kuluja. Taloyhtiö johto oli siis valittanut vastoin taloyhtiön etua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, ja hävinnyt valituksen joutuen maksamaan taas lisää sekä vastapuolen että omia oikeudenkäyntikulujaan. Vähemmistö ehdotti, että kulut pitäisi periä selkeästi taloyhtiön edun vastaisen päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä.

Hallitus tietenkin kiisti tämän. Omituisia olivat kuitenkin taas hallituksen perustelut. Se yritti jälleen syyttää kuluista alkuperäisen kanteen nostanutta osapuolta, vaikka kanne oli menestynyt kahdessa oikeusasteessa. Toisin sanoen hallituksen mielestä syyllinen ei ollut se, jonka toiminta oli oikeudessa tuomittu vaan kanteen nostaja. Aikoinaan oli tapana syyttää raiskauksista ennemmin raiskattua kuin raiskaajaa, mutta tuskin enää. Kukaan ei myöskään syyttäisi varkaan sijasta varkauden uhria, mutta asunto-osakeyhtiö Mechelinissä, jopa toimintakertomusta myöten valitetaan siitä, että oikeudessa menestyneet kanteet ovat häirinneet hallituksen toimintaa. Samalla logiikalla pitäisi tietenkin väittää, ettei rikoksista saa nostaa kanteita, koska ne tietenkin häiritsevät rikollisten toimintaa.

Kokouksessa Kaarlo Sell taas esitti, että valittaminen hovioikeuteen oli välttämätöntä ja hallitus oli toiminut ainoastaan oman asianajajansa eli Weltheim-Asikaisen ja KAK -toimiston ohjeistuksen mukaisesti. Sell vetosi myös siihen, että käräjäoikeuteen tehdyn kanteen kolmas kohta koskien hallituksen valintaa ilman vaalia ei ollut menestynyt ja juuri tämä oli tehnyt kuulemma valittamisesta välttämätöntä, koska siinä kiistettiin hallituksen valinnan laillisuus. Valitettavasti Kaarlo Sell antoi taas aivan väärää tietoa asiasta. Kyse oli nyt ensinnäkin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen valittamisesta, ei itse käräjäoikeuteen tehtyyn kanteeseen vastaamisesta. Tosin tästäkin Sell antoi täysin virheellisen kuvan. Kanteen nostaneet olivat nimittäin olleet sovintoesittelyssä valmiit luopumaan juuri tuosta ei menestyneestä kolmannesta kohdasta (jonka vastusta Sell siis piti välttämättömänä), jos hallitus suostuu korjaamaan kaksi muuta kanteen kohteen. Kaarlo Sell ei tätä halunnut tehdä vaan halusi mennä kalliiseen pääkäsittelyyn häviämään jutun.  Tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä hovioikeuden valituksen kanssa, sillä siihen ei lainkaan kuulunut kanteen hylätty kolmas kohta, eivätkä Koivusalot valittaneet miltään osin käräjäoikeuden päätöksestä, vaikka itse asiassa kolmannella kohdalla olisi ollut mahdollista menestyä korkeammassa oikeusasteessa. (On nimittäin oikeudellisesti täysin kestämätöntä, että kun laissa määrätään hallituksen vaalit, joihin jokainen ehdotettu osakas voi osallistua, niin pelkällä enemmistöpäätöksellä tuollaista vaalia ei sitten pidetäkään.)

Sumiso Kaarlo Selliltä kysyttiin edelleen miksi hän väitti hovioikeuteen valittamisen olleen välttämätöntä ja Sell toisti taas, että juuri hallituksen asianajaja Weltheim-Asikainen oli kertonut valituksesta koituneet seuraukset ja ilmoittanut, että valitus oli tehtävä.  Koko prosessi oli kuulemma edennyt juristin (Weltheim-Asikaisen) ohjauksella. Oliko siis Weltheim-Asikainen ja KAK -toimisto esittänyt, että hovioikeuteen valittaminen oli välttämätöntä? Tämä olisi kyllä ollut aika paksua ja selvää asiakkaan harhaan johtamista toimiston osalta. Kaarlo Selliltä tivattiin uudestaan, oliko siis Weltheim-Asikainen todella ilmoittanut hävinneen valituksen tekemisen olevan välttämätöntä ja nyt jopa Arto Kaikkonenkin pyysi Selliä vastamaan kysymykseen. Kaarlo Sell ei tapansa mukaan suostunut kuitenkaan vastaamaan suoraan kysymykseen juuta eikä jaata vaan ilmoitti, että ei jauha enää asiaa vaan on sanonut kantansa.

No lopulta asiasta äänestettiin ja kappas vain hallituksen kanta voitti äänin 42,4 vastaan 20. Yhtiökokous ei siis velvoittanut taloyhtiötä perimään hovioikeuden turhia kuluja takaisin päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä. Enemmistö voi tietenkin maksaa mitä kuluja tahansa se haluaa, mutta alun perin valittamista vastaan äänestäneiltä osakkailta ei voi noita kuluja periä.

Erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen peruuttaminen

Protected Files

Toisena osakkaiden listalle vaatimana kohtana oli ehdotus, että hallitus vetäisi pois erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen tekemänsä valituksen. Argumenttina oli, että hallinto-oikeuteen tehty valitus ainoastaan kasvattaa erityisen tarkastuksen kuluja ja viivästyttää sitä. Olisi kaikkien osakkaiden ja talon yhteisen edun mukaista, että talon asiat selvitettäisiin nyt kunnolla ja mahdollisimman nopeasti ja edullisesti ilman, että hallitus yrittää jatkuvasti taistella selvityksiä vastaan. Hallitus taas tietenkin halusi pitää valituksen voimassa.

Palaamme erityiseen tarkastukseen ja siitä tehtyyn valitukseen myöhemmin uudessa erityistä tarkastusta koskevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että hallitus on siis tehnyt erityisestä tarkastuksesta valituksen hallinto-oikeuteen ja yrittänyt vielä julistaa siihen lisäämiään liitteitä ehdottoman salaisiksi. As Oy Mechelinin pyynnöstä hallinto-oikeus on keskeyttänyt erityisen tarkastuksen toimeenpanon yhtiössä siihen asti, kun on käsitellyt valituksen. Sen sijaan hallinto-oikeus ei ole suostunut dokumenttien salaamiseen erityistä tarkastusta hakeneelta osapuolelta. Emme voi kommentoida tässä enempää noita As Oy johdon salaisiksi haluamia dokumentteja, mutta voidaan vain todeta, että ne todellakin vain vahvistavat epäilyksiä eräiden osakkaiden suosimisesta remontissa ja näemmä juuri siksi ne haluttiin julistaa ehdottoman salaisiksi.

Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli valituksessaan hallinto-oikeudelle vedonnut siihen, että dokumentit sisältäisivät yhteistyökumppaneiden liikesalaisuuksia. Mitään tällaisia varsinaisia liikesalaisuuksia ne eivät kuitenkaan sisällä. Hallitusammattilainen Teemu Johansson taas korjasi kokouksessa, että syy haluun ehdottomasti salata dokumentit ei olisikaan liikesalaisuudet vaan se, että niistä kävi ilmi mitä yksityisiä lisätöitä osakkaat olivat tilanneet. Tämäkin on hieman omituinen salailun peruste, kun tarkoitus on juuri selvittää esimerkiksi ovatko toiset osakkaat joutuneet tilamaan erillisinä lisätöinä töitä, jotka ovat kuuluneet toisilla osakkailla jo perussuunnitelmaan ilman lisäkustannuksia. Ainakin hallituksen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalta näin näyttää tapahtuneen. Dokumentit nähneelle onkin selvää, ettei syy niin ehdottomaan salaamiseen, ole ollut mikään liikesalaisuus tai osakkaiden yksityisyyden kunnioitus, vaan aivan muut asiat.

Mielenkiintoista oli myös, että hallitusammattilainen Teemu Johansson ilmoitti, että hallitus oli ensin päättänyt sähköpostikokouksessa olla valittamatta erityisestä tarkastuksesta aluehallintovirastoon, mutta sitten hallitus oli kuullut joltakin ”taholta”, että tarkastus voi aiheuttaa kymmenien tuhansien tai jopa sadan tuhannen kustannukset ja katsonut valittamisen välttämättömäksi. Tämä on mielenkiintoinen tieto, sillä erityisen tarkastuksen kustannukset ei ole mikään peruste sille, että aluehallintoviraston määräys olisi ollut laillisesti virheellinen kuten hallitus valituksessaan hallinto-oikeuteen yrittää välttää.  Toiseksi on ihmeellistä, kuinka Teemu Johansson, jolle taloyhtiö joutuu maksamaan aivan turhasta ylimäärisiä kustannuksia, on nyt niin huolissaan erityisen tarkastuksen aiheuttamista kustannuksista. Talon hallintokustannukset ovat olleet viime vuosina 70 000 ja 50 000 euroa ja taas arvioitu 50 000 euroksi seuraavaksi vuodeksi. Nämä kustannukset, jotka ovat yhdessä huomattavasti suurempia kuin minkään erityisen tarkastuksen kustannukset, eivät Teemu Johanssonia lainkaan huoleta tai tee välttämättömäksi talon hallinnon täydellistä uudistamista ja järjettömän rahan käytön lopettamista. As Oy Mechelinin johto onkin luultavasti jo käyttänyt enemmän rahaa erityisen tarkastuksen vastustamiseen, kun mitä se tulee lopulta talolle maksamaan. Ja tietenkin koko tarkastus olisi ollut aiheeton, jos hallitus olisi alun perin suostunut asiat avoimesti selvittämään ja muutenkin toiminut kunnolla eikä selkeitä epäilyjä väärinkäytöksistä olisi.

No asiasta tietenkin taas äänestettiin ja enemmistö halusi pitää valituksen voimassa. Tämä ei tietenkään mitenkään kumoa erityisen tarkastuksen toteuttamista. Erityinen tarkastus kuuluu yhteisöoikeudelliseen vähemmistösuojaan ja sillä, että väärinkäytöksistä epäilty hallitus, ei halua joutua tarkastuksen kohteeksi, ei ole mikään peruste sitä vastaan. Mutta päätös tarkoittaa, että jo määrätty tarkastus lykkääntyy taas noin vuoden verran ja taloyhtiön asiat pysyvät edelleen täysin sekavassa tilassa.

Märkätilasaneerauksen jälkilaskelmat

default Kolmantena osakkaiden listalle vaatimana asiakohtana oli velvoittaa hallitus välittömästi selvittämään vihdoin märkätilasaneerauksen kulut ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun selvittäminen. Perusteluna oli, ettei osakkaat olleet edelleenkään saaneet jo 2013 loppuun saatetusta noin 2,9 miljoonan remontista minkäänlaista kunnollista taloudellista selvitystä. Samalla oli ilmennyt, että itse urakkasopimuksen hinta, jota ei millään oltu haluttu paljastaa osakkaille, olikin huomattavasti alhaisempi kuin mitä osakkaiden oli annettu ymmärtää ja kaikki työt valmiiksi saatettuina 2 109 000 €. Kun tästä vähennetään vielä urakoitsijan myöhästymissakko, niin vaikka kustannuksiin lisättäisiinkin suunnittelukustannukset, oli edelleen mittava määrä kustannuksia selvittämättä.

Hallitus oli vastannut tähän selvitysvaatimukseen liitämällä yhtiökokouskutsuun märkätilaremontin ”taloudellisen selvityksen”. Siinä myönnettiin nyt ensi kertaa, että tuo selvitysvaatimuksessa mainittu 2 109 000 € oli todellakin urakkasopimuksen hinta. Sen jälkeen kuitenkin vain todettiin, että urakkaan kuului myös muita kuluja kuten suunnittelukustannukset, valvontakustannukset, lukitusjärjestelmien uusiminen, jo kuuluisaksi muodostuneet asbestikulut, noin 40 pienen lisä- tai muutostyön kustannukset jne. Mutta mistään näistä kustannuksista ei annettu yhtäkään ainoata lukua puhumattakaan niiden tarkemmasta erittelystä. Todettiin vain, että erilaisia kustannuksia oli sen verran, että urakan hankkeen kokonaiskustannuksiksi muodostui 2 841 000 euroa rahoitusvastikkeen laskentahetkellä.

Tässä siis oli nyt lopulta kaivattu eritelty taloudellinen loppuselvitys 2,9 miljoonan urakasta. Siinä todettiin 2,1 miljoonan urakkahinta, lueteltiin sen jälkeen lähinnä esimerkin omaisesti erilaisia muita töitä, joiden summia ei mainittu lainkaan ja lopulta sitten todettiin, että kokonaiskustannuksiksi tuli tuo osakkaiden maksama 2 841 000 euroa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun näkee tällaisen ”selvityksen”.

Myös Ovenian uusi aluejohtaja Mika Säisänen oli luvannut, että yhtiökokouksessa käsiteltäisiin märkätilaremontin taloudellinen selvitys. Kun Koivusalo sai tämän onnettoman  ”taloudellisen selvityksen” käsiinsä hän kysyi Ovenialta, kehtasivatko nämä todella pitää tätä epämääräistä luetteloa ilman lukuja kunnollisena 2,9 miljoonan märkätilaremontin taloudellisena loppuselvityksenä. Hänelle ei vastattu lainkaan, mutta luultavasti Ovenian toimesta Kaarlo Sell oli nyt saatu toimittamaan myös uusi ”taloudellinen selvitys” yhtiökokoukseen. Siinä oli asiat nyt eritelty hieman toisin ja jopa annettu joitakin lukuja, mutta ongelma oli, että se oli edelleen täysin virheellinen ja kunnolla erittelemätön. Käsittelemme tätä ”taloudellista selvitystä” erikseen toisessa tulevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että esimerkiksi siinä oli jätetty kokonaan myöhästymissakko pois ja sen sijaan esitetty aivan kuin As Oy Mechelinin olisi maksanut myöhästymissakkoa urakoitsijalle, vaikka kyse oli alkuperäisen suuremman myöhästymissakon osittaisesta palautuksesta riidan sovintona. Kun asia oli käännetty näin täysin päälaelleen, niin voitiin ”piilottaa” noin 200 000 euron puuttuva summa kokonaan. Vastaavasti nyt erilaiset valvonta- ja tarkastuskulut oli määritetty niin suureksi, että ne olisivat muodostaneet noin 300 000 euron summan. Näillä yhdessä saatiin mukamas katettua tuo edelleen selvittämätön noin puoli miljoonaa euroa. Muutenkin annetut luvut olivat hieman ihmeellisiä eivätkä vastanneet sitä mitä asioista oli aikaisemmin annettu ymmärtää. Lukituksen uusiminenkin oli maksanut kaksi kertaa enemmän kuin Kaarlo Sell oli itse aikaisemmassa yhtiökokouksessa kertonut lukitusjärjestelmien tarjousten olevan.

Kaarlo Sell oli myös liittänyt selitykseen pienen historiikin märkätilasaneerauksesta, jossa totesi muun muuassa kuinka Olof Granlund Oy:n tekemässä hankesuunnitelmassa vuonna 2008 hankkeen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin vaihtoehdoista riippuen 3,2-3,7 M€. Tämä oli aivan täyttä pötyä. Sell oli näemmä unohtanut, että vielä 2008 Koivusalo oli As Oy Mechelinin hallituksessa ja hänellä on edelleen tuo Granlundin sinänsä huono hankesuunnitelma. Tässä on Olof Granlundin kustannusarvion oikeat luvut:

  • Vaihtoehto 1: 1 159 300 € LVI töiden osalta ja 302 000 sähkötöiden osalta + ALV22%
  • Vaihtoehto 2: 1 395 300 € LVI töiden osalta ja  575 000 sähkötöiden osalta  + Alv 22%

Kummassakin hankkeessa sähkötöihin oli vieläpä arvioitu myös huoneistojen sähkövarustelu, jota ei remontissa edes lainkaan toteutettu.  Lisäksi Kaarlo Sell vielä itse täydensi Granlundin puutteellista laskelmaa Finnmap Consulting Oy:n Aimo Heimalan tekemällä laskelmalla, jossa kustannusarvio (sis. ALV) oli tämän kokemuksen perusteella n. 500€/m2 eli 1 700 000 €.  Tämä liitettiin myös talon hankeoptimointiin, jossa putkiremontin kokonaiskustannus oli 1 705 320 €.

Hankeselvitys ei tietenkään mitenkään määrää remontin lopullisia kuluja, mutta miksi ihmeessä tässäkin asiassa, Kaarlo Sellin täytyy esittää täysin tietoisesti kaksinkertaisia summia ja väittää täysin paikkaansa pitämättömiä asioita. Tämä ei todellakaan ole ensimmäisen kerta, kun Kaarlo Sell esittää ”vakuuttavasti” asioita, jotka eivät yksinkertaisesti pidä lainkaan paikkaansa.  Ja kuitenkin tätä miestä sitten pitäisi osakkaiden uskoa täysin sokeasti ja häneltä ei saisi vaatia mitään tarkempia tietoja siitä mikä on asioiden todellinen laita. Ja todellakin Kaarlo Selillä on talossa omat kannattajansa, jotka uskovat häneen täysin sokeasti. Tämä luo As Oy Mecheliniin täysin absurdin ja mahdottoman tilanteen. Jos talonyhtiön puheenjohtaja sanoisi, että kuu on juustoa, niin enemmistön mielestä kuu olisi ehdottomasti juustoa ja korkeintaan voitaisiin äänestää siitä, onko se goudaa vai emmentalia. Ja lähes näin kävikin taas yhtiökokouksessa, sillä jälleen edustettu ”enemmistö” ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä pitävätkö tosiasiat paikkansa tai täsmäävätkö selvityksen luvut ja laskelmat vaan ainoastaan siitä luotetaanko hallituksen puheenjohtajan antamaan ”selvitykseen” vai ei.

No tähän ollaan jo totuttu. Jos luvut eivät As Oy Mechelinissä täsmää, niitä ei suinkaan tarkisteta vaan matematiikkaakin pidetään vain mielipide asiana, josta voidaan äänestää. Jos hallitus väittäisi, että 3+1 = 5 niin se luultavasti hyväksyttäisiin äänestyksellä. Ja jos vähemmistö huomauttaisi sen kyllä olevan 4, niin tämä olisi vain näiden häiritsevä mielipide. ”Olen Rooman kuningas ja kieliopin yläpuolella” totesi kuuluisasti Sigismund Luxemburgilainen ja mies olikin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Nykyään vaikuttaa siltä, että pikku-itsevaltiaita leikkivät taloyhtiöiden johtajat julistavat vielä uhmakkaammin olevansa jopa matematiikan yläpuolella.

Ja niin As Oy Mechelinissä koettiin taas historiallinen hetki kun 61,8 osaketta (eli ääntä) äänesti sitä vastaan, että 2,9 miljoonan märkätilaremontista olisi saatava kunnollinen taloudellinen loppuselvitys, jossa luvut myös pitäisivät paikkansa. Nämä 61,8 osaketta äänesti myös sitä vastaan, että osakkaiden yhdenvertainen kohtelu tulisi selvittää. Näemmä näitä osakkeita edustaville osakkaille on aivan ok, jos osakkaita on kohdeltu eriarvoisesti ja toiset ovat kähmineet etuja toisten kustannuksella. Tämä 61,8 osaketta ei tietenkään ole kuin vähän yli kolmannes kaikista talon osakkeista, mutta koska se on yhtiökokouksissa edustettu enemmistö, se tarkoittaa, että taloyhtiössä ei haluta mistään asioista paikkansa pitäviä laskelmia vaan päinvastoin, osakkaiden on tyydyttävä virheelliseen tietoon ja palkattava taas lisää kiinteistöalan konsultteja varmistamaan, että oikeaa tietoa ei vaan vahingossakaan saataisi.

Kun As Oy Mechelinin menoa katsoo ei enää ihmetele lainkaan, jos Donald Trump on seuraava maailman johtaja. Mitä enemmän ”johtajat” puhuvat palturia sitä enemmän heidän suosionsa näyttää kasvavan. Tätä suosiota kasvattaa edelleen, jos löytyy joku hyvä syntipukki, johon kaikki oman osaamattomuuden ja kähminnän aiheuttamat ongelmat voidaan projisoida, oli nämä sitten ”juutalaiset, kulakit, puolalaiset siirtotyöläiset” tai asunto-osakeyhtiön ”häiriköt”, jotka edustavat sitä hirveän kauheaa mielipidettä, että yhteisiä asioita pitäisi hoitaa yhdessä, lainmukaisesti, avoimesti ja kaikkia osakkaita kunnioittaen. Vielä törkeämpää on jos nämä ”häiriköt” eivät nöyrästi suostu laulamaan polvillaan hoosiannaa asunto-osakeyhtiömaailman pikkupomojen edessä.

Huvittavaa on, että As Oy Mechelinin johto yrittää samalla vakuutella, ettei talossa tarvittaisi erityistä tarkastusta, koska se ei miellytä sitä. Talossa, jossa enemmistö hyväksyy täysin virheelliset selvitykset ja äänestää suoraan kunnollisia selvityksiä vastaan, todellakin tarvitaan yhteisöoikeudellista vähemmistönsuojaa.

Julkisivusaneerausurakan jälkilaskelmat ja ullakon myynti

Mix-Paint-Colors- Seuraavana ja viimeisenä osakkaiden listalle vaatimana asiana oli julkisivuremontin kustannusten selvittäminen. Taloyhtiön johto oli myös lisännyt kohtaan erikseen julkisivusaneerauksen ja ullakkorakentamishankkeen loppuselvityksen hyväksymisen.

Taloyhtiössä on siis myös tehty julkisivuremontti, joka piti rahoittaa ullakosta saadulla myyntivoitolla. Remontin piti koskea aluksi vain huonossa kunnossa olevia sisäpihan julkisivuja, mutta kappas vain, tämäkin remontti sitten taas laajeni ja kallistui jatkuvasti ja talonyhtiö on pyytänyt yhtiökokouksissa siihen jo kaksi kertaa lisälainarahoitusta. Nyt julkisivuremontin pääomavastikkeet on pantu maksuun ilman, että asiasta oli annettu kunnollista ja eriteltyä loppuselvitystä. Sen sijaan oli alettu puhua yhdistetystä julkisivu- ja ullakkoremontista, jossa näiden kulut oli sotkettu osaksi yhteen, vaikka itse asiassa mitään ullakkoremonttia ei oltu edes tehty ja julkisivuremontissa ja ullakon myynnissä oli kyse kahdesta täysin erillisestä hankkeesta, jotka tosin toteutuivat saman aikaisesti.

Osakkailla oli taas selkeitä todisteita siitä, että näihin julkisivu- ja ullakkoremonttikuluihin oli sotkettu esimerkiksi sellaisia b50 huoneiston lasimaalauksen ja eteishallin suojeluesitystä vastustavia kuluja, joilla ei ollut mitään tekemistä julkisivuremontin kanssa. Nämä kulut eivät edes kokonaisuudessaan koskeneet millään tavoin ullakon myyntiä, sillä suojeluesityksen vastustamista oli jatkettu senkin jälkeen, kun julkisivuremontti oli jo valmis ja ullakkokin jo myyty grynderi Mika Hautalalle. Kuluihin näytti kuuluvan myös ullakon rakennuttajalle, As Oy Mechelinin hallituksessa itse istuvalle Mika Hautalalle kuuluvia kuluja, sillä myytyyn rakennuslupaan tehtiin myynnin jälkeen vielä Hautalan haluamia, tälle henkilökohtaisia lisäneliöitä tuovia muutoksia, joita taloyhtiö sitten ajoi läpi rakennusvalvonnassa.

Koivusalot ovat yksinkertaisesti kieltäytyneet maksamasta tätä uutta pääomavastiketta ennen kuin se sisältö on asiallisesti selvitetty. He ovat toki valmiita maksamaan oman osuutensa julkisivuremontista, johon heidät voidaan AOYL:n mukaan velvoittaa. Mutta on aika paksua ja suorastaan laitonta laittaa heidät maksamaan sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet yrityksestä turmella heidän huoneistoaan ja ajaa Mika Hautalan henkilökohtaista etua heidän kustannuksellaan ja esittää nämä kulut täysin virheellisesti mukamas kaikkia osakkeen omistajia hyödyttävinä välttämättöminä perusparannus ja julkisivuremonttikuluina. Siksi he olivat pyytäneet yhtiökokousta tekemään päätöksen, että pääomavastikkeen numero 5 maksatus keskeytetään siksi ajaksi, kunnes siihen kuuluvat kulut on kunnolla selvitetty ja eritelty, eikä vastikkeessa yritetä karhuta täysin julkisivuremonttiin kuulumattomia kuluja.

Hallitus taas väitti, että julkisivu- ja ullakkopääomavastikkeen kustannuksista on annettu tilinpäätöksessä ja tiedotteissa riittävä tieto, jotta maksatus on voitu käynnistää. Täydentävät loppulaskelmat luvattiin esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Yhtiökokoukseen tuotiinkin vihdoin erillinen laskelma julkisivuremontista, jossa sopimuksen mukaiseksi arvonlisäverolliseksi urakkasummaksi ilmoitettiin 617 500 € ja lopullinen urakkasumman ilmoitettiin olevan 626 000 € sisältäen lisätöinä pihamuurien kunnostus- ja maalaustyöt 6850€ (tosin piharemontin piti kuulua kokonaisuudessaan ullakon ostajalle) ja yhden lisäsyöksytorven asennus 1.650 €. Tosin tässä ei näyttänyt nyt taas olevan lainkaan valvontakustannuksia, joita aikaisemmin väitettiin olevan myös julkisivuremontin osalta. On ihmeellistä miksi hallituksen antamat luvut vaihtelevat kerta toisensa jälkeen, mutta nyt on kai uskottava, että julkisivuremontin kokonaiskustannukset olisivat olleet nuo 626 000 euroa kun sitä taas niin kovasti vakuuteltiin.

Sen sijaan varsinaista ullakon myynnin merkintäsopimusta ei esitelty lainkaan eikä myöskään minkäänlaista eriteltyä arviota ullakon myynnistä ja siitä lopullisesti saadusta rahasta ole edelleenkään suostuttu antamaan, vaikka kyse on taloyhtiön osakkaiden yhteisen omaisuuden myynnistä. On ainoastaan ilmoitettu, että merkintäsopimuksessa, jota ei ole saanut kuitenkaan missään nimessä nähdä, ullakon rakennusoikeus olisi myyty 500 000 eurolla. Missään ei ole kuitenkaan koskaan eritelty kaikkia ullakon myyntiin kuuluneita kustannuksia ja siitä talolle tulleita lisärakennuskustannuksia. Aikaisemmin Timo Metsälä on väittänyt, että ullakon suunnittelukustannukset olisi laitettu märkätilasaneerauksen kustannuksiin, mikä tarkoittaisi, että niitä on taas laskutettu aivan väärän pääomavastikkeen alla. Kaarlo Sell taas esitti ullakkokustannusten taloudellisen selvityksen olevan edelleen kesken, vaikka se piti yhtiökokoukseen tuoda. Sen sijaan esiteltiin taas samaa vanhaa julkisivu- ja ullakkoremonttilaskelmaa, jossa juuri ullakko- ja julkisivuremonttikustannukset on sekoitettu täysin.

Tosin nyt vihdoin Koivusalojen tenttaama 90 000 euron asiantuntijapalkkiot, jotka on luultavasti maksettu rakennuskonsultti Olli Huhdille, oli jaoteltu lähes summan mutikassa kolmeen 30 000 euron summaan. Niistä yksi kuulemma vastasi ullakon rakennuslupakustannuksia. Tosin näitä ns. ”rakennuslupakustannuksia” oli jo arkkitehtien Häkkänen ja Malmio osalta laitettu aikaisemmin erikseen märkätilaremontin kustannuksiin. Toinen 30 000 oli kuulemma ollut merkintäsopimukseen liittyviä kustannuksia. Olli Huhdille oli näemmä maksettu 30 000 euroa pelkästä merkintäsopimuksen tekemisestä. Aika ruhtinaallinen palkkio. Lopulta 30 000 euroa ilmoitettiin suojeluesityksen vastustamiskustannuksiksi. Jälleen aikamoinen määrä kun ottaa huomioon, että varsinainen Töölö kaupunginosat ry:n tekemä ullakon suojeluesitys ei millään tavalla estänyt ullakkorakentamista ja suojeluesitys hyväksyttiin ympäristöministeriössä eikä se jälkeenkään estänyt mitenkään ullakon myyntiä. Päinvastoin Olli Huhti yritti vastustaa suojeluesitystä vielä senkin jälkeen, kun ullakko oli jo myyty ja sitä oli alettu rakentaa. Olli Huhti vastusti myös kovasti ja sivu tolkulla erityisesti B50 huoneison eteishallin suojelua, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä ullakon myynnin tai julkisivuremontin kanssa.

Tosin nämä luvut olivat taas sekä pienentyneet että kasvaneet aikaisemmin ilmoitetuista luvuista ja on täysin mahdotonta tietää mikä luvuista pitää paikkansa, kun ne vaihtelevat lähes mielivaltaisesti ja kuuluvat toisinaan märkätilaremonttiin, sitten taas julkisivuremonttiin ja sitten oletettuun ullakkoremonttiin (mitä ei edes varsinaisena osakkaiden maksamana remonttina ole olemassa vaan kyse on ullakon myyntihinnasta vähennettävistä ullakkokuluista). Mutta onhan As Oy Mechelinissä ollut jatkuvasti oikea ”asiantuntijahallitus”, jota on täydennetty AKHA:n hallitusammattilaisilla. Luulisi näiden kovapalkkaisten ”ammattilaisten” nyt sentään osaavan tehdä edes alkeellisia kuluerittelyjä ja laskelmia, sen sijaan että kuluja merkitään milloin mihinkin kategoriaan ja asioita yritetään sekoittaa mahdollisimman paljon.

Tällä kohtaan kokouksessa koettiin myös hieman humoristinen tilanne. Kun Koivusalo tenttasi hallitusta suojeluesityksen vastustamiskuluista, kokouksen puheenjohtaja asianajaja Arto Kaikkonen tiuskasi painokkaasti, että pysytäänpä nyt asiassa. Kaikkonen ilmoitti, että nyt käsitellään julkisivuremontin kuluja ja ihmetteli mitä ihmettä suojeluesityksellä ja sen kuluilla on tekemistä julkisivuremontin kulujen kanssa, ei yhtään mitään. Koivusalo ja Hakatie vastasivat lähes yhteen ääneen olevansa asiasta aivan samaa mieltä Kaikkosen kanssa, niillä ei todellakaan pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta juuri Kaarlo Sell oli esittänyt suojelun vastustamisen kulut viime kädessä julkisivuremonttiin kuuluvina välttämättöminä kaikille osakkaille kuuluvina perusparannuskuluina, talonyhtiö yritti laskuttaa näitä kuluja julkisivuremonttikuluina ja juuri tätä myös Koivusalo ja Hakatie kovasti ihmettelivät. Mutta vaikka Kaikkonen oli tiuskinut virheellisesti Koivusalolle Kaarlo Sellin tekemästä kulujen sekoittamisesta, ei hän tietenkään tiuskinut asiasta enää Kaarlo Sellille, vaan nyt näyttikin olevan aivan ok sekoittaa nämä kulut, joilla ei Kaikkosen itsensäkään mielestä vielä hetkeä aikaisemmin pitänyt olla yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa.

Koivusalo yritti vielä pyytää, että joku selittäisi hänelle nyt ihan juurta jaksaen miten heidän eteishallinta suojelemisensa vastustamiskulut kuuluivat välttämättömiin julkisivuremonttikuluihin, jotka heidän olisi myös maksettava, mutta kukaan ei osannut tätä selittää. Ei edes paikalla ollut ”yksi Suomen parhaista” asunto-osakeyhtiölain tuntijoista. Ja kun As Oy Mechelinissä ei osata tai kyetä selittämään jotakin asiaa, niin siitä sitten äänestetään ja tietenkin taas enemmistö kokouksessa edustetuista osakkaista oli näemmä sitä mieltä, että oli ihan ok sotkea kuluja keskenään ja että erityisinä pääomavastikkeina voidaan rahastaa osakkailta lähes mitä tahansa kuluja hallitus on nyt sattunut tehtailemaan.  Mutta valitettavasti tällainen toiminta ei ole lainmukaista ja pääomavastikkeina tietystä perusparannusremontista ei voida periä muita, kun juuri tuohon remonttiin kuuluvia kuluja. Tosin vaikka hallitus perisi omia Golf kenttä maksujaan julkisivuremontin pääomavastikkeina, niin As Oy Mechelinin yhtiökokous luultavasti hyväksyisi tämän äänin 60 vastaan 20, jos hallitus vain ilmoittaisi golf kentällä käymisen olleen täysin välttämätöntä julkissivuremontin toteuttamiseksi.

Kaarlo Sell myönsi kuitenkin, että laskelmissa on ollut sellainen virhe, että rahaa tarvitaankin taas lisää ja tätäkin pääomavastiketta joudutaan kuulemma vielä korottamaan.

Tilinpäätös, tase ja toimintakertomus

Tämä jälkeen kokous jatkui kohta kohdalta samanlaisena menona. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan varsinaiset luvut edes tilinpäätöksessä ja tasekirjassa, vaan kaikesta yksinkertaisesti vain äänestettiin ja edustettu enemmistö eli hallituksen lähipiiri hyväksyi kaikki luvut mukisematta tai mitään niistä kyselemättä. Selityksiä esitteli uusi isännöitsijä Sonja Juola, joka ei tosin itse ollut niitä tehnyt vaan dokumentit oli allekirjoittanut entinen isännöitsijä Erkki Lappi, Kaarlo Sell ja hallitusammattilainen Teemu Johansson. Juola sentään rehellisesti myönsi, että esimerkiksi isännöintikulut oli merkitty hieman virheellisesti eri kohtiin ja olivat suuremmat, kun dokumenteissa annettiin ymmärtää. Tosin tätäkin Teemu Johansson yritti kieltää.

Sonja Juola myös puolustautui, ettei ollut kirjoittanut toimintakertomusta, jossa oli aika kummallista tekstiä. Siinä muun muuassa väitettiin ihan kiven kovaa jopa kahteen otteeseen, että erityisestä tarkastuksesta pidetty ylimääräinen yhtiökokous olisi päättänyt, ettei erityistä tarkastusta toimiteta ja että hakijat olisivat hakeneet tarkastusta vastoin tuota päätöstä ja aluehallintovirasto määrännyt tarkastuksen vastoin yhtiökokouksen päätöstä. Tämä on nyt täysin puppua. Erityinen tarkastus kuuluu vähemmistön suojaan ja sitä koskeva päätös ei ole enemmistöpäätös vaan vaatii yli 10 % määrävähemmistön kannatuksen. Tuo määrävähemmistön kannatus toteutui kokouksessa ja tältä osin siis erityinen tarkastus päätettiin tehdä. Aluehallintovirasto teki päätöksen perustellusti aivan korrektisti tehdyn hakemuksen perustalta. Sen sijaan As Oy:n johto yritti olla kutsumatta koko ylimääräistä yhtiökokousta koolle ja suostui sen tekemään vasta kun hakijat olivat hakeneet aluehallintovirastolta lupaa itse kutsua kokous koolle. On uskomatonta, että esimerkiksi hallitusammattilaisena itseään kaupitteleva Teemu Johansson voi olla niin täysin pihalla siitä mitä erityinen tarkastus tarkoittaa, että allekirjoittaa tällaisia virheellisiä toimintakertomuksia.

Samoin toimintakertomuksessa ei tietenkään mainittu mitään taloyhtiön toiminnan saamista tuomioista tuomioistuimissa. Päinvastoin toimintakertomuksessa väitettiin, että hallituksen työskentelyä oli kuormittanut nostetut kanteet hallituksen häirintänä. Jälleen AKHAN hallitusammattilainen Teemu Johansson oli allekirjoittanut tämän väitteen. Hallitusammattilaisen mielestä näemmä se, että osakkaat joutuvat hakemaan oikeutta tuomioistuimissa, joissa hallituksen virheelliset toimet kumotaan, on hallituksen toiminnan turhaa häiritsemistä. Oikeuksien ja laillisuuden vaatiminen on siis häirintää ja parempi näemmä olisi, että hallitusammattilaiset voisivat mellastaa taloyhtiöissä laista tai osakkaiden oikeuksista lainkaan välittämättä.

Toiminnantarkastuskertomus

absent Kun tultiin tilintarkastus ja toiminnantarkastuskertomuksen esittelyyn niin huomattiin, ettei toiminnantarkastaja Carita Virenius ollut lainkaan paikalla. Tämä siitä huolimatta, että toiminnantarkastajalle oli tehty jo maaliskuussa kirjallinen tietopyyntö toimitettavaksi yhtiökokoukseen ja toiminnantarkastajan olisi pitänyt olla siellä vastaamassa osakkaiden kysymyksiin. Itse asiassa yhtiön sisäisestä valvonnasta huolehtivan toiminnantarkastajan kenties tärkein tehtävä on juuri olla paikalla yhtiökokouksessa vastaamassa yhtiön sisäistä hallintoa koskeviin kysymyksiin. On vielä ymmärrettävää, että taloyhtiöissä, joissa joku onneton osakas on lähes pakotettu olemaan toiminnantarkastaja, tämä ei hoida kunnolla toiminnantarkastusta. Mutta kun Carita Virenius valittiin toiminnantarkastajaksi, oli toiminnantarkastajaksi ehdolla muitakin ehdokkaita. Carita Virenius kuitenkin ehdottomasti halusi olla toiminnantarkastaja ja asiasta vielä äänestettiin. Virenius, jonka puoliso oli kuulunut märkätilaremontin aikaiseen Kaarlo Sellin ”hallitustiimiin” oli tietenkin ollut äänestyksessä hallituksen suosikki ja voitti äänestyksen toiminnantarkastajaksi. Mutta jälleen osoittautui, etteivät nämä hallituksen suosikkitoiminnantarkastajat hoida kunnolla velvollisuuksiaan.

Onkin lähes sarkastista, että taloyhtiön johto on vedonnut valituksessaan erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen siihen, että talossa olisi ollut jatkuvasti kaksinkertainen laillisuustarkastus. Tällä erikoiselta kuulostavalta kaksinkertaisella laillisuustarkastuksella johto on yksinkertaisesti tarkoittanut ihan tavanomaista tilintarkastusta ja toiminnantarkatusta. Tilintarkastaja Matti Roima on tosin itse ilmoittanut, ettei esimeriksi remonteissa toteutunut yhdenvertaisuus kuulu lainkaan tilintarkastajalle vaan talon sisäiselle hallinnon tarkastukselle eli toiminnantarkastajalle. Toiminnantarkastajat taas on valittu jatkuvasti hallituksen lähipiiristä. Jo Vireniusta ennen toiminnantarkastaja Korpinen ei toimittanut mitään pyydettyjä tietoja yhtiökokouksiin eikä vastannut mihinkään osakkaiden kysymyksiin. Kun sitten yhden kerran vähemmistön edustaja valittiin toiminnantarkastajaksi, niin tälle ei suostuttu antamaan mitään tietoja vaan järjestettiin ylimääräinen yhtiökokous erottamaan tämä. Eli se siitä kaksinkertaisesta laillisuustarkastuksesta.

Hallituksen jäsenten valinta

colibriMyös hallituksen valinta oli taas tavanomainen show. Tosin tällä kertaa uudella pikantilla temppuilulla.

Markku Koivusalo, josta on sittemmin tullut eräänlainen yhtiön vähemmistön puhemies ja jota erityisesti hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell on halunnut syyttää henkilökohtaisesti kaikesta mahdollisesta talon ongelmista, vaikka Koivusalolla ei olisi ollut niiden kanssa mitään tekemistä, toimi useita vuosia As Oy Mechelinin hallituksessa kaikkien osakkaiden yksimielisellä kannatuksella. Mutta heti kun hän alkoi kritisoimaan ja kyseenalaistamaan yhä yksinvaltaisemmin toimineen hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sellin toimia, vaati tarkempia selvityksiä, ihmetteli märkätilaremontin hetkessä nousseita hintoja, paljasti Sellin yhteydet märkätilaremontin suunnittelufirmaan, kyseenalaisti aivan asiallisesti Sellin vahvasti ajaman ullakkohankkeen järkevyyden vaatien myös siitä paremmat selvitykset  ja vaati vielä osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamista ja asioiden mahdollisimman avointa käsittelyä salaisen pienen piirin päätösten sijaan, hänet pelattiin ulos hallituksesta. Hänestä oli tullut niin sanotusti Kaarlo Sellin suunnitelmien osalta ”häirikkö”. Tätä syntipukki roolia on vielä vahvistettu talossa levitetyillä perättömillä huhu- ja parjauspuheilla, joita ei olla kuitenkaan uskallettu tulla avoimesti esittämään.

Tämän jälkeen Koivusaloa ei ole enää millään ilveellä päästetty hallitukseen, vaikka hän on ollut joka vuosi ehdolla ja hänellä on ollut vähemmistön vankka kannatus. Kaarlo Sell on yhtiökokouksessa ilmoittanut, kuinka heillä on niin loistavasti yhteen pelaava ”märkätilatiimi” ja oma missio, etteivät he missään nimessä halua minkäänlaisia jarruja toiminnalleen. Ja jarruja ei ole toden totta sitten ollutkaan, talon kaikki kustannukset ovat nousseet kiihtyvällä voimalla ja massiivisella rahan käytöllä saadut tulokset ovat olleet kaikkea muuta kuin laatua. Koivusalon sijaan taloon on palkattu kalliita hallitusammattilaisia ja edustetun enemmistön saadessa äänestää aina kaikkia neljää hallituksen jäsentä samalla kertaa, Koivusalo on lähes aina jäänyt äänestyksessä viidenneksi. Tosin kuin hallitusammattilainen Juhani Siikala toimi yhtiökokouksen puheenjohtajana mitään äänestystä erillisistä ehdokkaista ei edes tehty vaan Siikala katsoi, että hallitukseksi voidaan valita ilman varsinaista ehdokas vaalia suoraan enemmistön kannattama hallituspaketti, johon Siikala tietenkin itse kuului.

2016 yhtiökokouksessa Koivusaloa ehdotettiin jälleen hallitukseen.

Kaarlo Sellin vankka tukija Markku Mansner, joka edusti kokouksessa valtakirjalla myös grynderi Mika Hautalan Loftmen yritystä, taas ehdotti neljää ehdokasta; Mika Hautalaa itseään, hallituksessa myös toimivaa Rainer Liintolaa, hallitusammattilaista Teemu Johanssonia sekä Markku Pitkärantaa.

Tämä Markku Mansnerin ehdotus näytti siis oleva tavanomainen hallituksen lähipiirin esittämä uusi hallituspaketti. Yllättävää oli, että Kaarlo Sell ei ollut siinä lainkaan mukana. Kukaan muukaan ei ehdottanut Kaarlo Selliä.  Oliko Kaarlo Sell nyt todella jäämässä hallituksesta pois? Näinhän Sell oli useasti luvannut. Hän oli ilmoittanut, että kun hänen ”tiiminsä” saa remonttimissionsa tehdyksi, hän jää hallituksesta pois ja antaa vetovastuun muille.  Mutta kuinkas sitten kävikään?

Toinen yllätys Mansnerin ehdotuksessa oli Markku Pitkäranta. Kuka ihme hän oli? Mies ei ollut paikalla ja osakkaat eivät tunteneet häntä. Oliko kyse kenties uudesta osakkaasta? Mansner itse ei esitellyt lainkaan tätä Pitkärantaa. Lopulta kuitenkin suostuttiin ilmoittamaan, että mies oli ulkopuolinen hallitusammattilainen. Tämäpä vasta oli ratki riemukasta, hallitukseen siis haluttiin nyt jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista lisäämään yhä edelleen talonyhtiön käsittämättömiä hallintokuluja.

Myös grynderi Mika Hautala oli vielä edellisessä yhtiökokouksessa ilmoittanut Koivusalolle ettei tule enää seuraavana vuonna olemaan hallituksessa vaan on häipymässä kokonaan talosta. Nyt Hautala, joka ei ollut paikalla, oli kuitenkin suostunut Kaarlo Sellin mukaan ehdokkaaksi. Hautala ei ole saanut viimeistä ja suurinta ullakkoasuntoa myydyksi vaan on joutunut vuokraamaan sen ja näemmä haluaa pysyä vielä vuoden hallituksessa varmistelemassa omia etujaan.

Markku Mansnerin esittämä hallituspaketti olikin todella osakas-asukas ystävällinen ja edustava. Siihen olisi siis kuulunut jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista ja grynderi Mika Hautala, jonka ainoa intressi talonyhtiön suhteen on ollut tehdä siellä omaa ullakkobisnestään ja joka näyttää olleen poissa suuresta osasta hallituksen kokouksia. Hautalan vastuunkannosta kertoo se, ettei mies ole edes allekirjoittanut tasekirjoja tai toimintakertomuksia.

Ainoa talon varsinainen vanha osakas tässä paketissa oli Rainer Liintola, joka ei tosin itse asu talossa. Kiinnostavaa on, että Rainer Liintolasta yhdessä tämän ”kuuluisan” pojan Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin omistaman Ploutos Oy:n kanssa, oli nyt myös yhtäkkiä tullut taloyhtiössä edesmenneen Karasuon huoneistojen omistajaksi.

Taloyhtiössä on lunastuspykälä ja kaikista osakkaiden tai suvun ulkopuolelle menevistä huoneistoista tulee aina lunastusilmoitus kaikille osakkaille. Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin Ploutos Oy on näemmä päässyt Karasuon omistamien huoneistojen omistajaksi ilman lunastusilmoitusta, koska hallituksen jäsen Rainer Liintola on vanhana osakkaana kaupassa mukana yhtenä omistajana Ploutos Oy:n kanssa. Mikäköhän on Rainer Liintolan oma omistusosuus Karasuon huoneistosta ja onko se vaan ”nimellinen” ? No näin Liintolat voivat välttää lunastuspykälää ja kääntää sen omaan ”bisnekseensä”. Ploutos Oy remontoi nyt luultavasti halvalla saatuja huoneistoja uuteen myyntikuntoon. Huoneistoissa tehdään nyt täydellistä remonttia ja Karasuon henkilökohtaiset paperit sisältäen myös muuten niin kovin salattuja talon asiakirjoja, oli heitetty vain talon yleisiin sekaroskiksiin.  Talossa on ihmetelty kuka tällaista toimintaa talossa harrastaa ja selvisihän se jälleen. Hallituksen jäsen Rainer Liintola ja tämän poika Karri Liintola omistavat siis nyt myös edesmenneen Karasuon huoneistot.

Mutta palataanpa näistä Liintoloiden talossa tapahtuvista omista ”bisnestouhuista” takaisin itse yhtiökokoukseen ja hallituksen valintaan.

Seuraavaksi Koivusalo, joka ei todellakaan halunnut maksaa taas ylimääräisiä hallitusammattilaisia huseeraaamaan taloyhtiöön, esitti osakas Miettistä, joka oli antanut hänelle valtakirjan ja suostumuksensa hallitukseen. Yllättäen Liintola esitti nyt Markku Virtasta, vaikka myös Virtanen oli ollut hakemassa erityistä tarkastusta taloon.

Nyt Koivusalo totesi, että koossa oli itse asiassa neljä talon osakasta, Liintola, Miettinen, Koivusalo ja Virtanen. Jos nämä neljä valittaisiin, ei kalliita hallitusammattilaisia tarvittaisi ja hallituksessa olisi eri näkökulmien edustajia. Taloyhtiötä voitaisiin alkaa johtaa paremmalta pohjalta.

Mutta tämä ei tietenkään sopinut.

Mansner tosin veti nyt kokonaan ehdotuksensa Pitkärannasta pois todeten, että talossa olisi parempi olla omista osakkaista koostuva hallinto, mutta ehdotti kuitenkin edelleen hallitusammattilais Teemu Johanssonia halitukseen ja halusi pitää myös grynderi Hautalan listalla. Ehdolla oli siis nyt neljä varsinaista osakasta, ullakkoasunnon omistavaa Loftmen oy:tä edustava Mika Hautala ja yksi kokonaan ulkopuolinen hallitusammattilainen. Nyt Virtanen oli valmis luopumaan paikastaan ja Koivusalo veti myös Miettisen pois. Jäljellä oli siis neljä ehdokasta, Liintola, Hautala, Koivusalo ja Johansson.

Äänestystä ei tarvitsi siis tehdä. Samalla Kaikkosen muissa kohdissa niin kovasti kaipaama kokouksen nopeuttaminen olisi ollut mahdollista.

Mutta tämä hallitus ei tietenkään sopinut Kaarlo Sellin suunnitelmiin, joka ehdotti nyt itse uudestaan hallitusammattilaista Markku Pitkärantaa. Koska uhkana oli, että talo joutuisi taas maksamaan kahden hallitusammattilaisen ylimääräisiä kuluja myös Virtanen palasi ehdokkaaksi ja Koivusalo ehdotti uudestaan osakas Miettistä. Tässä vaiheessa puheenjohtaja Kaikkonen hermostui ehdokkaiden edes takaisin vekslaamiseen ja vaati että nyt oli tehtävät lopulliset ehdotukset. Tuloksena oli siis seitsemän ehdokasta, neljä varsinaista talon osakasta, kaksi täysin ulkopuolista hallitusammattilaista ja Loftmen Oy:tä edustava Mika Hautala. Ja sitten taas äänestettiin. Ja kenellä olikaan eniten valtakirjoja ja osakkeita edustettavanaan, jos ei Kaarlo Sellillä, Markku Mansnerilla ja Raner Liintolalla, jotka siis kolmistaan käytännössä taas sanelivat vaalin tuloksen.

Ja tulos oli tietenkin se, että osakkaat Koivusalo ja Miettinen saatiin jätetyksi hallituksesta pois. Onneksi sentään toinen hallitusammattilainen Pitkäranta sai kuitenkin kaikkein vähiten ääniä ja hallitukseen ei sentään valittu kahta ulkopuolista hallitusammattilaista. Mutta yksikin turha lisäkustannus oli aivan liikaa, kun ehdokkaina oli huomattavasti edullisempia ja tehtävään paremmin sopivia talon osakkeen omistajia jopa kaksin kappalein. Teemu Johanssonilla, hallitukseen valitulla ”ammattilaisella”, ei ollut edes tarjota mitään sellaista asiantuntemusta, jota taloyhtiö olisi erityisesti tarvinnut tai mistä sen olisi pitänyt maksaa ylimääräisiä kustannuksia. Koivusalo ja Hakatie halusivatkin kirjata eriävän mielipiteensä hallitusammattilaisten valinnasta hallitukseen vähemmistön vastustuksesta huolimatta. Kyse oli täysin tarpeettomasta kulusta, joka ei ajanut millään lailla kaikkien osakkaiden etua vaan jolla ainoastaan yritettiin pitää osaa osakkaista ulkona hallituksesta. Tällainen toiminta voidaan nähdä asunto-osakeyhtiö laissa kiellettynä laittomana varojenjakona, jossa yhteisillä varoilla ostetaan ylikalliita turhia palveluja, jotka toimivat vain osan osakkaista eduksi toisia osakkaita vastaan ilman mitään muuta todellista tarvetta. Teemu Johansson palkattiinkin asunto-osakeyhtiön yhteisillä varoilla ainoastaan pitämään talonyhtiön omat osakkaat ulkona hallituksesta ja omaa omaisuuttaan koskevista päätöksistä. Kyse on yksinkertaisesti laittomasta varojen jaosta. Kaikkonen ei kuitenkaan halunnut eriävää mielipidettä millään kirjata.

Mutta miksi ihmeessä Kaarlo Sellille oli edelleen niin tärkeää vaikuttaa siihen, ketä hallituksessa oli? Miksi hän halusi ehdottomasti tuoda Pitkärannan uudestaan ehdokkaaksi, kun uhkana oli että Koivusalo olisi ollut hallituksessa? Eikö Kaarlo Sell ollut sittenkään luopumassa hallitus paikasta ja siirtymässä syrjään niin kuin oli aikaisemmin luvannut?

rabbitHallituksen valinnan jälkeen siirryttiin hallituksen varajäsenen valintaan. Markku Mansner oli jo todennut, että useista hallituksen ehdokkaista voitaisiin valita myös hallituksen varajäsen. Koivusalo oli saanut eniten ääniä (27) hallituksen ulkopuolelle jääneistä ja olisi näin ollut luonnollinen varajäsen, mutta kun tätä ehdotettiin niin Arto Kaikkonen, joka oli jatkuvasti yrittänyt vaatia äänestyksistä luopumista aikaa säästääkseen, näkikin tämän aivan järkevältä tuntuvan ratkaisun temppuiluna ja halusi käsitellä ehdottomasti erikseen varajäsenen valinnan. Miksi varajäsenen erillinen valinta oli nyt niin valtavan merkityksellistä? Viime vuosina osakas Ukkonen on yleensä valittu ilman äänestystäkin varajäseneksi, mutta nyt hän ei ollutkaan enää ehdolla. Markku Koivusaloa, joka oli saanut seuraavaksi eniten ääniä hallituksen vaalissa, ehdotettiin taas varajäseneksi. Ja sitten pienen hiljaisen hetken kuluttua se varsinainen hallitusklikin uusi suunnitelma paljastui. Kaarlo Selliä ehdotettiin nyt varajäseneksi selvästi ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Ja kun Kaarlo Sellin ja Koivusalon välillä äänestettiin, Mansnerin, Liintolan ja Sellin edustamien osakkeiden voimalla Sell tietenkin voitti äänestyksen luvuin 52,8 vastaan 25.

Ottaen huomioon, että hallitukseen valituista osa ei varmasti tule olemaan juurikaan paikalla kuten on jatkuvasti tapahtunut, on itse asiassa Kaarlo Sell käytännössä edelleen hallituksen varsinainen jäsen. Luultavammin tämä myös tarkoittaa, että Kaarlo Sell jatkaa edelleen kaikkia talon asioiden pyörittämistä vanhaan tapaansa, vaikka nimellisesti hallituksen puheenjohtajaksi valitaan luultavammin hallitusammattilainen Teemu Johansson, joka saa sitten kantaa asioista ulkoisen vastuun.  Pitää sanoa, että jos Kaarlo Sell johonkin kykenee, niin juuri tällaisiin taktisiin kuvioihin. Hävittyään kahdessa oikeusasteessa, jouduttuaan erityisen tarkastuksen uhan alle, Sell vetäytyy näennäisesti talon yhtiön johdosta säilyttäen kuitenkin todellisen vallan käyttönsä. Jo yhtiökokouksen jatkosta kävi hyvin ilmi, että tämä hallituksen uusi ”varajäsen” ilmoitti jälleen siitä, mitkä valtuudet hallituksen pitää ehdottomasti saada ja mitä hallitus haluaa ja tulee tekemään. Oli siis hyvin selvää, kuka edelleen puhuu ”hallituksen äänellä” ja kuka tulee todellisuudessa johtamaan edelleen taloa.

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinta

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinnassa koettiin myös jonkinlainen yllätys.

Siitä lähtien kun talon varsinaiset suuret remontit alkoivat yhdessä jatkuvasti kasvavien epäselvyyksien kanssa, taloon on vuodesta toiseen valittu sama vanha verkkoisännöinnin Timo Metsälän ”suosikki” tilintarkastaja Matti Roima. Vähemmistö ehdotti kerran toista tilintarkastajaa, mutta Timo Metsälä itse vaati ehdottomasti Roiman pitämistä tilintarkastajana ja asiasta tietenkin äänestettiin Roiman hyväksi.

Vähemmistö aikoi jälleen kerran huomauttaa Roiman ongelmallisuudesta tehtävään, mutta nyt uusi isännöitsijä Juola ehdottikin uutta tilintarkastusyhteisöä. Näemmä verkkoisännöinnin perinnön kanssa kamppailut Oveniakin halua vihdoin Roiman pois tästä tehtävästä.  Periaatteessa on tietenkin aina hyvin epäilyttävää ja itse asiassa myös täysin epäsopivaa, kun tileistä vastuussa oleva isännöitsijä itse ehdottaa myös tilintarkastajaa, mutta tässä tapauksessa vähemmistölläkään ei ollut mitään Juolan ehdotusta vastaan, sillä vihdoin Roima saatiin vaihdetuksi.

Sitten tuli toiminnantarkastajan valinnan vuoro. Jälleen Markku Koivusaloa ehdotettiin toiminnantarkastajaksi. Teemu Johansson alkoi kuitenkin väittää, että Koivusalo olisi esteellinen toimeen kykenemättä kuitenkaan perustelemaan asiaa. Nyt Lexian asianajatkin alkoivat tutkia asiaa ja tulos oli tietenkin, ettei Koivusalo ole mitenkään esteellinen.  Kaikki oikeudenkäynnit Koivusalon ja taloyhtiön välillä ovat ohi. Taloyhtiö oli hävinnyt ne. Nyt sitten odotettiin, että hallitus esittää omaa suosikkiaan ja taas äänestetään, mutta tätä suosikkia ei nyt tullutkaan. Hallituksella ei ollut enää ketään esittää toimeen. Lopulta Koivusalo valittiin yksimielisesti toiminnantarkastajaksi.

Saa nähdä saako tällä kertaa Koivusalo mtään tietoja isännöitsijältä tai hallitukselta. Viimeksi kun hän oli toiminnantarkastaja ja yritti tietoja kysyä hänelle ei niitä annettu vaan hallitus ja isännöitsijä Metsälä aivan avoimesti rikkoi tässä AOYL:a. Lopulta hallitus järjesti kokonaisen ylimääräisen yhtiökokouksen erottamaan Koivusalon. Saa nähdä onko tällä kertaa Ovenia, uusi tilintarkastaja ja hallitus yhteistyökykyisempi asiassa.

Kun Kaarle Sell oli nyt joutunut suostumaan Koivusalon valintaan toiminnantarkastajaksi, hän ikään kuin uuden sovun eleenä ehdotti vielä Koivusalon puoliso Hakatietä varatoiminnantarkastajaksi ja tämä valittiinkin toimeen yksimielisesti.

Lopuksi taistelu tupakannatsoja vastaan

250407poster2 Kun kello läheni jo kahtatoista, oli vihdoin lähes kaikki yhtiökokousasiat saatu käsitellyiksi. Jäljellä oli enää hallituksen haluama valtuutus kieltää tupakointi kaikissa yhtiön tiloissa uuden tupakkalain voimaantulon myötä ja hakea tupakointikieltoa kaikkiin tai osaan talon tiloista, mikäli uuden tupakkalain myötä asunto-osakeyhtiöille tällainen oikeus annetaan.

Kokousväki oli todellakin suhteellisen uupunut ja kyseltiin eikö tämän kohdan nyt voisi jättää myöhempään kokoukseen, kun itse tupakkalakikaan ei ole vielä varmistunut. Jopa Mansner esitti, että odotettaisiin siihen, kunnes tupakkalaista olisi selvyys. Kaikki olivat jo valmiina lähtemään kotiin. Mutta ei. Kaarlo Sell halusi ehdottomasti nämä valtuudet hallitukselle nyt heti. Varsinaiset uuden hallituksen jäsenet olivat asiasta täysin hiljaa, mutta tämä uusi ”varajäsen” esitti nyt kuinka hallituksen on saatava nämä valtuudet ja asiasta on päätettävä ehdottomasti tässä kokouksessa. Oli siis päivänselvää, kuka oli edelleen ”hallitus”, joka tarvitsi itselleen näitä valtuuksia.

Kaarlo Selliltä myös kysyttiin, oliko talossa todella joku tupakointi ongelma. Onhan tietysti ikävää, jos toiset asukkaat joutuvat kärsimään toisten tupakoinnista, mutta onko näin todella ollut? Tupakansavua ei ole havaittu porraskäytävissä. Parvekkeilla ei juuri koskaan näe tupakoitsijoita lukuun ottamatta joitakin suhteellisen harvoja viikonloppuja, jolloin joissakin huoneistoissa on ollut juhlat ja ihmisiä on käynyt tuuletusparvekkeilla tupakoimassa. Talon pihalla on tupakointipaikka, jossa sen sijaan ihmiset näyttävät käyvän aika kiltisti tupakoimassa. Sell väitti kuitenkin, että ongelmia on ollut, mutta konkreettisesti viittasi ainoastaan talon edessä ja porttikongissa olleisiin tupakanatsoihin, jotka eivät välttämättä ole edes talon asukkaiden natsoja. Ottaen huomioon, että talon kaikki porttikongit ja porraskäytävät ovat olleet viisi vuotta todella rempallaan remonteista ja edelleen osa näiden jäljistä on korjaamatta tai siivoamatta ja että talon jäteastiat pursuvat jatkuvasti ylitse, tupakantumpit eivät nyt kuulostaneet talon suurimmalta siisteysongelmaltakaan. Mutta jostain syystä Sell, ”varajäsen”, halusi nyt ehdottomasti hallitukselle heti valtuudet kieltää mahdollisuuksien mukaan kaiken tupakoinnin.

Toisin sanoen pelkkä päätös asian lykkäämisestä olisi johtanut taas Kaarlo Sellin vaatimuksesta vielä yhteen pitkään äänestykseen, johon kukaan ei ollut enää valmis. Asia ei nyt edes ollut niin hirveän merkityksellinen, että olisi kannattanut istuttaa paikalla kalliita asianajia ja koko kokousväkeä vielä puolen yön ylitse. Niinpä yhtiökokous antoi nämä  Sellillin ehdottomasti vaatimat vaktuudet hallitukselle yksimielisesti. Huvittavaa oli kuitenkin kuinka nyt mukamas syrjään jäänyt hallituksen ”varajäsen” Sell ajoi niin kovasti tätä valtuutusta hallitukselle. Huvittaa oli kuinka tästä oltiin vaikka valmiita äänestämään ja istumaan yli puolen yön yhtiökokouksessa, kun muuten huomattavasti tärkeämpien asioiden kohdalla, oli koko ajan haluttu kiirehtiä kokousta. Huvittaa oli lopulta myös se, kuinka hirveän tärkeää oli nyt saada kieltää tupakointi mahdollisimman nopeasti ja ennakkoida jo uutta tupakkalakia muutaman tupakan tumpin tähden, kun samalla miljoonien remontit ja kaikki mahdolliset talon kähminnät haluttiin ehdottomasti jättää selvittämättä.

churchill_vs_hitler_cigar Adolf Hitler oli muuten ehdoton tupakoinnin vastustaja, joka halusi ehdottomasti kieltää tupakoinnin kokonaan ja vaahtosi kaikkialla tupakansavua vastaan. Hitler, jopa esitti toisen maailmansodan suurena taisteluna tupakkamiehiä vastaan (Roosevelt oli ketjupolttaja, Churchill tunnettu sikareistaan ja Stalin piipustaan). Hitler oli tietenkin tässä terveyden asialla ja kansallissosialistien syövän vastainen taistelu oli oikeasti edistyksellinen. Samalla kun tupakkaa ei saanut polttaa voitiin kuitenkin polttaa hyvin miljoonia juutalaisia. Tulevaisuudessa As Oy Mechelinissä ei siis polteta tupakkaa, mutta  poltetaan taas valtavasti rahaa hallintokuluihin, jotka on arvioitu seuraavalle vuodelle taas 50 000 euroksi.

Lisää rahanmenoa As Oy Mechelinissä

Sivustolla kirjoitettiin aikaisemmin, että normaalisti käräjäoikeudesta saaman tuomion jälkeen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eroaisi itse toimestaan, mutta näin ei varmastikaan tapahdu As Oy Mechelinissä. Oletimme, että päinvastoin, hallitus aikoo luultavasti käyttää lisää talonyhtiön yhteisiä varoja virheellisen toiminnan suojelemiseen.

Olimme asiassa oikeassa.

Asianajaja Laura Veltheim-Asikainen on odotetusti tehnyt Asunto Oy Mechelinin osalta valituksen hovioikeuteen Helsingin käräjäoikeuden 19.3.2015 antamasta tuomiosta. Taloyhtiön hallitus ei siis suostu edelleenkään ottamaan vastuuta virheellisestä toiminnasta, vaan haluaa edelleen kuluttaa vielä enemmän taloyhtiön rahoja sen puolustamiseen.

Vielä ongelmallisempaa on, että käräjäoikeuden kumoamat päätökset koskivat hallitusten jäsenten henkilökohtaista vastuuvapautta. Hovioikeuteen valittamisessa ei siis ole millään lailla kyse talonyhtiön edun ajamisesta vaan päinvastoin näiden henkilöiden oman vastuuvapauden ajamisesta taloyhtiön mahdollisia vaateita vastaan. Toisin sanoen hallituksen puheenjohtaja on nyt päättänyt käyttää talon yhteisiä varoja pyrkiäkseen kumoamaan käräjäoikeuden tuomion, jolla hänen ja kolmen muun vuoden 2011-2012 hallituksen jäsenen (Siikala, Berglund, Korpinen) henkilökohtainen täysi vastuuvapaus on kumottu.

Asian vieminen hovioikeuteen tuleekin valitettavasti aiheuttamaan taloyhtiölle runsaasti lisää ylimääräisiä kuluja. Taloyhtiön vakuutus ei tule todennäköisesti näitä kuluja kattamaan ja lisäksi on varsin todennäköistä, että taloyhtiö joutuu myös maksamaan Koivusalojen kaikki kulut asiassa. Asian hovioikeuteen vieminen ei voi olla missään mielessä taloyhtiön etu sillä kuten jo todettiin kyse ei ole edes talonyhtiön vastuusta, vaan Sellin, Siikalan, Berglundin ja Korpisen henkilökohtaisesta vastuusta suhteessa taloyhtiöön. Nyt Kaarlo Sellin johtama hallitus kuitenkin pyrkii ajamaan näiden neljän henkilön omaa asiaa taloyhtiön yhteisillä rahoilla.

Totesimme myös aikaisemmin, että Laura Veltheim-Asikaisen itse kannattaa saada hallitus lähtemään hovioikeuteen, koska silloin hän voi rahastaa 300 euron tuntilaskutusta yhtiöltä, vaikka valitus ei menestyisikään. Tässäkin olimme valitettavasti oikeassa. Veltheim-Asikainen on tietenkin ollut valmis edelleen yhtiötä rahastamaan ja talon hallitus Veltheim-Asikaiselle vuorostaan asiasta maksamaan. Tosin ajaessaan vastuuvapautta Sellille, Siikalalle, Berglundille ja Korpiselle hän toimii paremminkin näiden edun asianajajana vaikka asiaan nyt käytetään taloyhtiön rahoja.

Veltheim-Asikainen onkin jo nyt laskuttanut yhtiöltä 3 000,80 euroa lisää valituksen tekemisestä. Veltheim-Asikainen on ollut asiassa yhteydessä erityisesti Kaarlo Sellin ja Rainer Liintolan kanssa. Tosin muunkin hallituksen on pitänyt valituksen tekeminen hyväksyä, mutta Veltheim-Asikaisen kanssa yhteydessä ovat olleet ennen kaikkea Kaarlo Sell ja Rainer Liintola.

Erityisesti hallituksessa istuvan grynderin Mika Hautalan osalta voi ihmetellä halua valittaa asiasta hovioikeuteen. Hautalahan ei ollut itse vielä tullut taloon nyt tuomitun toiminnan aikana ja ei ollut varsinaisesti siitä vielä vastuussa. Nyt vuorostaan luulisi Hautalan intressissä olevan ennen kaikkea rakentamiensa ullakkoasuntojen myyminen mahdollisimman hyvään hintaan. Mutta kuka täysjärkinen ihminen haluaa ostaa kallista ullakkohuoneistoa talosta, jossa hallitus käy oikeutta osakkaita vastaan talon rahoja vapaasti käyttäen vain oman vastuuvapautensa säilyttääkseen ja virheellistä toimintaansa puolustaakseen? Kuka ostaisi huoneistoa talosta, jossa hallituksen mielestä on ”edullisempaa” mennä oikeuteen, kun sopia osakkaiden kanssa tai korjata suosiolla virheitä? Mutta kuka tietää mitä Hautala tästä ajattelee. Erityistä tarkastusta vastaan äänestänyt Hautala ei ole myöskään halunnut selvittää avoimesti talonyhtiön asioita, vaikka tämäkään on tuskin mikään ullakkoasuntojen myyntivaltti.  Arkijärjellä sitä luulisi, että huoneistot menisivät paremmin kaupaksi, jos ullakon aikaisemmilla omistajilla, eli taloyhtiön osakkailla ei olisi epätietoisuutta siitä miten heidän omaisuuttaan on myyty ja nyt myydään Hautalan toimesta taas eteenpäin ja ostajatkin voisivat olla varmoja kaiken avoimuudesta.

Se, että nykyisestä hallituksesta Liintola ja Sell ovat erityisesti vielä hovioikeuteen halunneet mennä häviön uhalla, ei ole taas ihmeteltävää.  Käräjäoikeuden kumoamat päätökset eivät koskeneet varsinaisesti Rainer Liintolan vastuuvapautta, mutta juuri hän oli henkilö, joka teki käräjäoikeudessa kumotun päätöksen päätösehdotuksen ja voi nyt hallituksen jäsenenä käyttää talon yhteisiä rahoja yritykseen korjata omaa virhettään. Liitolan ja Sellin osalta asiassa näyttää olevan pelissä myös henkilökohtaisia tunteita. Koivusalo ja tämän perhe eivät nimittäin ole millään lailla Liintolan tai Sellin suosiossa. Sivustolla on mainittu kuinka Liintolan toimiessa varatoiminnantarkastajana hänen poikansa sai hallitukselta ullakon myynnin toimeksiannon ja samalla on mainittu myös pojan erillisestä aikaisemmasta petostuomiosta. Ei ihme, että juuri Rainer Liintola oli ehdottanut, että tehtäisiin (nyt käräjäoikeudessa kumottu) päätös hallituksen kaiken toiminnan hyväksymisestä ullakkohankkeessa.

On kuitenkin yhtiölle erittäin vahingollista ja sen edun vastaista, että Sell ja Liintola käyttävät tässä omavaltaisesti taloyhtiön yhteisiä rahoja ilman yhtiökokouksen suostumusta varsinaisesti oman asiansa ajamiseen.

Tosin Kaarlo Sell on tiedottanut, että ”mahdollinen päätös hakea muutosta alistetaan varsinaisen yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.” Mutta kuten taas jo aiemmin totesimme, tämä tarkoittaa päätöksen mahdollista jälkikäteistä hyväksyntää. Voi toki olla, että Sell on jo etukäteen varmistanut, että saa tarpeellisen määrän osakkaita päätöstä kannattamaan. Berglund ja Korpinen, joiden omasta henkilökohtaisesta vastuuvapaudesta on myös kyse, varmasti tätä kannattavat. Mutta onko muut talon osakkaat valmiit maksamaan yrityksestä suojella näiden henkilökohtaista vastuuvapautta heidän itsensä ja taloyhtiön mahdollisia vaateita vastaan? Tämä tuntuisi tietenkin täysin järjettömältä, mutta olemme oppineet, että mikään ei näytä olevan mahdotonta As Oy Mechelinissä.

Vähemmistö tulee joka tapauksessa vastustamaan yhtiön rahojen käyttöä tällä tavoin ja se tulee kiistämään tältä osin myös vastuuvapauden myöntämisen hallitukselle, valmiina ajamaan vahingonkorvausta päätöksestä aiheutuneista yhtiön varojen käytöstä.

Lopuksi asialla on tietenkin myös moraalinen puoli, joka ei hallitusta tai Laura Veltheim-Asikaista näytä kuitenkaan vaivaavan. On nimittäin kaikille päivänselvää, että asiassa toimittiin tietoisesti väärin ja vähemmistön oikeuksia loukaten, mutta nyt yritetään edelleen kalliin asianajan avustuksella ja taloyhtiön yhteisiä rahoja käyttäen kumota tuon toiminnan saama juridinen tuomio.

Tosin mitään uusia argumentteja tai näyttöä ei Laura Veltheim-Asikaisella ole. Päinvastoin hän vetoaa vain kirjalliseen todisteluun asiassa, jossa oli kyse juuri virheellisistä pöytäkirjaan kirjaamisista. Hallituksen omien suullisten ”todistajien” nauhoitetut todistukset käräjäoikeudessa puhuvatkin Laura Veltheim-Asikaisen argumentteja vastaan. Itse asiassa jos asia menee hoviin, niin nyt Koivusaloilla on uusia selkeitä todisteita koskien hallituksen edustajien käräjäoikeudessa antamien todistusten virheellisyyttä.

Samoin Laura Veltheim-Asikainen yrittää edelleen väittää, ettei päätöksenä kirjattu päätös olisi ollut päätös, aivan kuin tämä täydellinen epäloogisuus menestyisi paremmin hovioikeudessa. Onkin suoraan sanoen aivan käsittämätöntä, että virheellistä päätöstä ei voitu alun perin kumota ilman käräjäoikeutta. Sen sijaan palkattiin 300 euron tuntilaskutuksella asianajaja jankkaamaan absurdisti, ettei kirjattu päätös, olisikaan päätös. Vielä kafkamaisempaa on, että nyt samaa toimintaa ollaan valmiita jatkamaan hovioikeudessa ja koko taloyhtiö ja sen osakkaat joutuvat edelleen kustantamaan kalliin oikeusprosessin muutaman henkilön toimien suojelemiseksi ja vieläpä yrittääkseen saada näille henkilökohtaisen vastuuvapauden yhtiön ja sen muiden osakkaiden edun vastaisesti.