Yhtiökokous 2016, absurdia menoa ja lisää kuluja taloyhtiölle

As Oy Mechelin vuoden 2016 yhtiökokous oli jälleen täysin omalaatuinen tapahtumansa.

As Oy:n johto järjesti yhtiökokouksen aivan viime tingassa kesäkuun 28 päivänä.

Tarkoitus tällä erittäin myöhäisellä päivämäärällä oli näemmä varmistaa, että yhtiökokoukseen ilmaantuisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Tarkoitus saattoi myös olla yritys tukea hallituksen tekemää valitusta hallinto-oikeuteen aluehallintoviraston määräämästä erityisestä tarkastuksesta.

Aluehallintovirasto on nimittäin määrännyt erityisen tarkastuksen As Oy Mecheliniin, mutta As Oy:n johto, joka haluaa kaikin tavoin estää väärinkäytösten selvittämiset As Oy Mechelinissä, on tietenkin valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Valituksessaan As Oy on ilmoittanut, että asiat selvitetään kevään 2016 yhtiökokouksessa. Todellisuudessa näin ei tietenkään tapahtunut ja yhtiökokousta ei suinkaan järjestetty keväällä 2016 vaan aivan viime tingassa kesällä 28.6.2016.

Kesäloman takia paikalle oli saapunut vain kourallinen ihmisiä. Tämä oli tietenkin tarkoitus. Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli jälleen soitellut ahkerasti läpi osakkaita ja kerännyt itselleen valtakirjoja. Tosin tällä kertaa valtakirjojen määrä ei ollut yhtä suuri kuin aikaisemmin. Kenties useampi osa osakkaista oli alkanut nyt vihdoinkin ihan oikeasti ymmärtää, että valtakirjojen automaattinen antaminen puheenjohtajalle, joka on hävinnyt oikeusjutun kahdessa oikeusasteessa ja jonka toimintaa tarkastamaan on määrätty erityinen tarkastus, ei ole nyt kaikkein järkevintä toimintaa.

Talonyhtiön 155 osakkeesta edustettuina oli ainoastaan noin puolet eli 83 osaketta. Tämä riitti kuitenkin hyvin As Oy Mechelinille luonteen omaiseen enemmistön diktatuurin, sillä vähemmistön kannattajia oli edustettuina huomattavasti valtakirja-enemmistöä pienempi määrä siitä huolimatta, että itse paikalla olleista vähemmistö muodostikin huomattavan osan. Hallituksen mainostama ”suuri” ja yksimielinen enemmistö itse asiassa koostuu lähinnä hallituksen nykyisten tai entisten jäsenten ja näiden lähipiirin osakkeista (hieman yli kolmannes talon osakkeista) eli niistä, joilla on selvä intressi peitellä hallituksen toimia.

Hietsun Paviljonki

-283x283Kokous järjestettiin Hietsun Paviljongissa. Paikka oli As Oy Mechelinin yhtiökokoukselle hieman ironinen.

As Oy Mechelinin johto on nimittäin aikaisemmissa yhtiökokouksissa hyökännyt kovasti Hietsun Paviljongin toista omistajaa eli Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan.  Talon johto on jopa palkannut rakennuskonsultti Olli Huhdin uhkailemaan sekä Töölö-Seuraa, että Töölön kaupunginosayhdistystä korvausvaatimuksilla, elleivät nämä luovu As Oy Mechelinissä sijaitsevan lasimaalauksen suojeluesityksestä. Näiden uhkauksien edessä Töölö-Seura, joka ei lopulta uskaltanut ottaa myöskään Hietsun Paviljongin säästämistä kontolleen, peräytyi myös As Oy Mechelinin suojeluesityksestä. Sen sijaan Töölön kaupunginosayhdistys pelasti sekä Hietsun Paviljongin, että As Oy Mechelinin huoneiston b50 lasimaalauksen ja eteishallin. Jälkimmäiset suojeltiin ympäristöministeriön päätöksellä.

Asiasta katkera Kaarlo Sell väitti yhtiökokouksessa, että koko kaupunginosayhdistys olisi perustettu pelkästään ajamaan As Oy Mechelinin lasimaalauksen suojelua. Väite on tietenkin täysin absurdi, mutta täysin absurdeillakin väitteillä on tapana mennä läpi As Oy Mechelinin yhtiökokouksissa.

Paikka oli myös symbolinen Koivusalon perheelle, jota vastaan As Oy Mechelinin hallitus on viime vuosina järjestelmällisesti toiminut. Koivusalot olivat viettäneet siellä isoäitinsä hautajaisia keväällä ja vähän ennen tätä haudanneet viereiselle Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan myös isoisänsä Martti Koivusalon. As Oy Mechelinin johto kävi vuorostaan vielä kuollutta miestäkin vastaan ”oikeutta” hovioikeudessa yrittäen turhaan puolustaa isännöitsijä Timo Metsälän, hallitusammattilaisen Juhani Siikalan, Kaarlo Sellin ja Erkki Berglundin henkilökohtaista vastuuvapautta taloyhtiön selvittämättömien märkätilaremontin ja ullakkorakennushankkeen osalta. Olipa As Oy Mechelinin johto vielä oikein vanhan ajan ”mafia” tyylillä yrittänyt saada vanhuksen luopumaan oikeuksiensa ajamisesta uhkailemalla tätä taas kustannuksilla ja levittämällä virheellistä tietoa tämän pojasta. Kuten jo aikaisemmin tällä sivustolla on todettu, käräjäoikeus kumosi yhtiökokouksen päätökset ja velvoitti taloyhtiön maksamaan Koivusalojen oikeuskulut ja hovioikeus vielä vahvisti käräjäoikeuden tuomion. Valitettavasti Martti Koivusalo ehti kuolla ennen kuin hovioikeuden päätös tuli eikä saanut tietää oikeuden voitosta tässä tapauksessa.

Mutta mennäänpä itse yhtiökokoukseen.

Kaarlo Sell, joka on siis ahkerasti hyökännyt Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan useissa kommenteissaan, oli nyt kuitenkin tyytyväinen, että yhtiökokoukselle saatiin suhteellisen edullinen kokouspaikka yhdistyksen pelastamasta Hietsun Paviljongista. Muuten yhtiökokous ei sitten tullutkaan lainkaan halvaksi osakkaille ja taloyhtiölle. Täysin päinvastoin, seitsemän tunnin kokouksessa paikalla oli nimittäin isännöitsijän lisäksi koko joukko palkattuja ”asiantuntijoita” kuluttamassa yhtiön ja osakkaiden varoja. Hallitusammattilainen Teemu Johansson nettosi itselleen seitsemän tunnin palkkion, vaikka Johanssonin kontribuutio oli lähinnä esittää vääriksi osoitettuja näkemyksiä. Lisäksi paikalla oli kaksi asianajajaa Lexia asianajotoimistosta, kummankin tuntiveloitus 220 euroa + alv. Ei ihme, että As Oy Mechelinin hallintokustannukset ovat aivan käsittämättömän suuret.

Kaksi juristia, isännöitsijä, hallitusammattilainen ja Kaarlo Sellin valtakirjat

law-1024x682100Tällä kertaa paikalla ei siis ollut enää hallituksen viimeaikainen luottojuristi Jukka Soikkeli. Soikkeli on ansioitunut aikaisemmissa yhtiökokoukissa mm. yrittämällä evätä laillisen lippuäänestyksen, kieltämällä osakkaita käyttämästä yhtiökokouspuheenvuoroja jne. Ilmeisesti nyt kuitenkin isännöintitoimisto Ovenia oli hermostunut As Oy Mechelinin tapauksesta ja sen toiminnan saamista tuomioista. Lexian asianajajat oli kutsuttu paikalle juuri Ovenian toimesta, mutta tietenkin As Oy Mechelinin ja sen osakkaiden laskuun.

Verkkoisännöinnin ostaneella Ovenialla vaikuttaa olleen nyt aivan riittävästi hankaluuksia ostamansa verkkoisännöinnin kanssa, koska he ovat luopuneet koko ”brändistä” ja muun muassa As Oy Mechelinissä huseeranneet Timo Metsälä ja Erkki Lappi eivät ole enää lainkaan Ovenian palveluksessa. Metsälän ja Lapin sotkujen jälkeen uudeksi isännöitsijäksi taloyhtiöön on Ovenian puolesta nyt nimetty huomattavasti asiallisempi Sonja Juola, ja paikalle oli siis rahdattu asianajatoimisto Lexiasta oikein kaksi juristia varmistamaan, että asiat sujuisivat nyt lainmukaisesti.

Arto Kaikkonen (220 € + alv / h) toimi kokouksen puheenjohtajana ja Vesa Puisto (220 € + alv / h) kokouksen sihteerinä. Aikaisemmin isännöitsijä on aina toiminut kokouksen sihteerinä, mutta nyt kahden juristin läsnäoloa puolusteltiin sillä, että talon tilanteessa (aikaisempi toiminta tuomittu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa) haluttiin varmistaa, että kaikki varmasti menee nyt lainmukaisesti.  On tietysti hieman ihmeellistä, jos isännöintitoimisto ei kykene varmistamaan lainmukaista toimintaa muuten kuin raahaamalla paikalle kaksi kallista juristia talonyhtiön laskuun.

Asianajajien lisäksi paikalla oli vielä hallitusammattilainen Teemu Johansson. Toisin sanoen noin seitsemän tunnin kokouksessa oli taloyhtiön rahoilla palkattuna paikalla isännöitsijä, hallitusammattilainen ja kaksi juristia. Ei ole tosiaankaan ihme, että talon hallintokulut ovat pilvissä. Pelkkä yhtiökokous tuli maksamaan taloyhtiölle yli 5000 euroa, luultavasti huomattavasti tätäkin enemmän. Koivusalo kysyi miksi isännöitsijä ei voinut toimia sihteerinä ja vastaavasti hallitusammattilainen puheenjohtajana niissä kohdissa, jossa ei olisi esteellinen. Muissa kohdissa joku paikalla olevista, ei hallitukseen kuuluvista osakkaista, olisi voinut toimia puheenjohtajana. Koivusalokin olisi sen voinut tehdä ilmaiseksi.  Näin olisi säästetty heti noin 3635€ talon yhteisiä varoja.

Mutta tietenkään tämä ei käynyt.

As Oy Mechelinin johto ja sen kannattajat haluavat näemmä maksaa loputtomasti konsulteille, juristeille, ”hallitusammattilaisille” ja kaiken maailman kiinteistöbisneksen hanslankareille sen sijaan että se hallitus alkaisi toimia avoimesti ja läpinäkyvästi kaikkien osakkaiden yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Jos jossakin normaalissa taloyhtiössä talonyhtiön puheenjohtaja jäisi jatkuvasti ”kiinni” virheellisten tietojen antamisesta ja tämän puolustamat yhtiökokouksen päätökset olisi kumottu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, niin tuomittu osapuoli joutuisi lähtemään hallituksesta ja kanteen nostanut voittanut osapuoli ottaisi ohjat käsiinsä. As Oy Mechelinissä sen sijaan palkataan lisää juristeja apuun, jotta sama meno voisi jatkua ilman liian selviä laittomuuksia.

Lexian juristit puolustivat itse paikallaan oloa juuri sillä, että nyt haluttiin varmistaa, että kaikki tosiaan sujuu lainmukaisesti.  Teemu Johanssonia, joka istui 7 tuntia kokouksessa siitä palkkaa nostavana hallitusammattilaisena, ei siis katsottu päteväksi toimimaan yhtiökokouksen puheenjohtajana. Teemu Johansson ei tietenkään saanut itse ulkopuolisena osallistua mihinkään päätöksiin tai äänestyksiin ja hänen varsinainen kontribuutionsa kokoukseen oli lähinnä yrittää esittää virheellisesti, että Koivusalo olisi esteellinen toimimaan muun muassa toiminnantarkastajana. Täytyy sanoa, että taloyhtiön vähemmistölle se on edelleen täysi mysteeri, mistä ihmeen erityisosaamisesta ja ”ammattilaisuudesta” taloyhtiö oikein maksaa innoissaan suuria palkkioita Teemu Johanssonille.

Lexian juristit puolustivat itse kaksinkertaista paikallaan oloa sillä, että valtakirjojen takia oli otettava huomioon äänileikkuri. Kaarlo Sell oli kuitenkin ainoa henkilö, jonka valtakirjat ylittivät äänileikkurin. Yhden näistä valtakirjoista Sell tosin (heti kuultuaan äänileikkurin purevan itseensä) siirsi toiselle osakkaalle välttääkseen äänileikkuria.  Mutta jos todellakin on niin kuin Lexian juristi Arto Kaikkonen kovasti väitti, että juuri äänileikkurin huomioiminen vaati kahden juristin paikallaolon, niin tämä tarkoittaa, että kesäkuun lopussa pidetty kokous (vähän ihmisiä paikalla) ja Kaarlo Sellin valtakirjat olisivat maksaneet yhtiölle ylimääräisiä kuluja 3635€.  On myös perin omituista, että isännöitsijän tai hallitusammattilaisen ammattitaito ei riitä käsittelemään sellaista yksinkertaista AOYL:n asiaa kuin äänileikkuria, vaan siihen tarvitaan oikein kaksi erikseen palkattua juristia.

Mutta miksi edelleen kaksi juristia?  Eikö edes yksi olisi riittänyt?

lawyer  Arto Kaikkonen perusteli asiaa sillä, että sihteerinä toiminut Vesa Puisto oli kuulemma yksi Suomen parhaita asunto-osakeyhtiölain tietäjiä. Kaikki kunnia Vesa Puistolle, joka vaikutti ihan asialliselta ja tunsikin (tai ainakin pyrki noudattamaan) asunto-osakeyhtiölakia paremmin kuin aikaisemmat As Oy Mechelinin palkkaamat juristit. Silti tällaiset ”Suomen paras” -superlatiivit kuuluvat kyllä enemmän pölynimuri kaupustelijoiden tai huutokauppakeisareiden mainosretoriikkaan kuin mihinkään vakavasti otettavaan juridiseen argumentaatioon.

Mutta tarkoittiko Vesa Puiston läsnäolo sitten sitä, että Arto Kaikkonen ei ollut ilman Puistoa tarpeeksi pätevä varmistamaan laillista toimintaa? Ja jos kerran Vesa Puisto oli Kaikkosta pätevämpi AOYL:n osalta, kuten asia näyttikin olevan, niin miksi Puisto ei voinut toimia yksin puheenjohtajana ja uusi isännöitsijä Sonja Juola sihteerinä? Näin olisi säästetty heti noin 1800 €. Samalla koko kokouksesta olisi jäänyt kaikille osapuolille asiallisempi ja neutraalimpi vaikutelma. Sonja Juola oli nimittäin asiallinen ja samoin Vesa Puisto.

Sen sijaan Arto Kaikkonen oli taas kommenteissaan ja toimissaan selkeän puolueellinen, vaikka suostuikin ottamaan nyt myös pakosta vähemmistön huomioon ja oli varovainen sen suhteen, ettei sortunut mihinkään suoraan laillisesti moitittavaan.  Vesa Puiston tehtävänä näyttikin olevan lähinnä varmistaa Kaikkosen toimien lainmukaisuus. Mutta miksi ihmeessä sitten Vesa Puisto ei voinut olla ainoa ulkopuolinen juristi? Vesa Puisto oli täysin asiallinen ja olisi luullut hänen kykenevän aivan hyvin yksin johtamaan kokousta ja huolehtimaan isännöitsijän kanssa myös äänileikkurin käytöstä. Nyt ainakin vaikutti siltä, että Arto Kaikkosen rooli oli yrittää vedättää kokousta hallituksen haluamaan suuntaan ja Vesa Puisto taas oli valvomassa, että Kaikkosen ohjailu pysyi asunto-osakeyhtiölain sisällä.

Arto Kaikkonen, rakennusalan juristi Lexiasta

Announcement ClipartVarsinaista yhtiökokouksen puhetta johti siis Arto Kaikkonen, joka esiintyi tuskastuneena koska joutui istumaan seitsemän tuntia kokouksessa. Luuliko Kaikkonen todella, että osakkaat olisivat olleet siellä riemuissaan kauniina kesäpäivänä kuuntelemassa taas kerran paikkansa pitämättömiä hallituksen selityksiä, saamassa puutteellisia ja täysin virheellisiä ”taloudellisia selvityksiä” noin neljän miljoonan (märkätilasaneeraus + julkisivu) remonteista ja vielä sydämensä kyllyydestä maksaneet Kaikkoselle 220 €  + alv tunnissa siitä, että tämä yritti lähinnä painaa villaisella As Oy:n mittavia ongelmia.

Heti alkupuheenvuorossaan Kaikkonen nimittäin esitti, että taloyhtiössä on ollut mittavia hankkeita ja remontteja ja välttämättä tiedonkulku ei ole ollut parasta mahdollista, mutta nyt hankkeet olivat takanapäin ja kokousväen tulisi katsoa eteenpäin ja jättää asioiden setviminen vähemmälle. Kaikkonen vielä esitti, että asiat ovat kuulemma tiedossa ja eivät siitä miksikään muutu.

Mitäköhän ihmettä Kaikkonen tällä tarkoitti? Taloon on määrätty erityinen tarkastus juuri sen takia, että asiat eivät todellakaan ole tiedossa ja on selviä epäilyjä väärinkäytöksistä ja jo osaltaan todisteita yhdenvertaisuuden loukkauksista. Itse noin 2,9 miljoonan märkätilasaneerauksesta on edelleen kokonaan selvittämättä noin puolen miljoonan summa ja tätä ei jälleen Kaarlo Sellin kokouksessa antama täysin virheellinen taloudellinen loppuselvitys millään tavoin selvittänyt. Osakkaat ovat eläneet viisi vuotta rakennustyömaalla, he ovat maksaneet itsensä kipeiksi huonoista remonteista, joita johtamaan on palkattu heidän sijastaan kalliita hallitusammattilaisia, he eivät ole saaneet edes lakisääteisiä tietoja omia huoneistojaan koskevista päätöksistä, vaikka ovat niitä kirjallisesti pyytäneet.  Heidän huoneistojaan on pilattu ja heille on suoraan ilmoitettu väärää tietoa. (Väärän tiedon tahallista antamista kutsuttiin ennen valehteluksi, mutta nykyään ei tietenkään ole korrektia käyttää tällaista sanaa, ettei tahallaan vääriä tietoja antaneet vain missään nimessä loukkaannu.)

Nyt sitten rakennusalan juristi Arto Kaikkosella on otsaa tulla opastamaan osakkaita 220 € + alv/h, että heidän ei tulisi setviä menneitä vaan katsoa tulevaisuuteen. No valitettavasti tulevaisuudessa osakkaiden on edelleen maksettava Kaikkosen ja muiden konsulttien kuluista aiheutunutta korotettua yhtiövastiketta ja edelleen maksettava selvittämättömien remonttien pääomavastikkeita, joilla ovat osaksi saaneet vain sutta ja sekundaa. Kaikkonen on rakennusalan juristi ja tällainen ”unohdetaan menneet ” -asenne näyttää olevan tyypillinen rakennusalalla varsinkin sen jälkeen, kun rahat ovat kadonneet ja asiat ovatkin menneet pahasti pieleen. Mutta mitäpä jos sitä sovellettaisiin rikoslakiin yleisesti tai vaikkapa murhaan? Joku on tapettu, se on jo tiedossa, turha sitä on enää setviä, nyt pitää katsoa tulevaisuuteen.

Kaikkonen väitti olevansa paikalla vain huolehtimassa lainmukaisuudesta, mutta ilman Vesa Puistoa ei ole varma olisiko tämäkään toteutunut. Kaikkonen yritti taas ehdotella koeäänestyksiä vedoten täysin virheellisesti siihen, että se olisi ollut tapana yhtiössä. (Päinvastoin ainoastaan aikaisempi hallitusammattilainen Juhani Siikala yritti myös esittää äänestykset koeäänestyksinä, jotta olisi voinut saada itselleen yksimielisen vastuuvapauden.) Sitten kun juuri yhtiökokousta nopeuttaakseen, vähemmistö suostui muutamissa kohdin ilman äänestystä vain kirjaamaan erimielisyyden, niin Kaikkonen yritti taas esittää, että yhtiökokous olisi päättänyt asian yksimielisesti. Onneksi Vesa Puisto oli korjaamassa tämänkin epäloogisuuden, sillä jos useat osakkaat esittävät päätöksestä erimielisyyden, niin ei se nyt todellakaan ole yksimielinen päätös.

-saving-time- Kaikkonen myös yritti vedota jatkuvasti vähemmistöön, että nämä ikään kuin olisivat suostuneet hallituksen esityksiin ilman äänestyksiä aikaa säästääkseen. Hän jopa puhui liikuttavasti, kuinka paikalla oli vanhuksia, jotka eivät jaksaisi istua kauaa kokouksessa. Vähemmistökin oli ehdottanut erilaisia tapoja nopeuttaa äänestystoimintaa, mutta ne eivät sopineet Kaikkoselle. Aikaa olisi tietenkin samalla logiikalla voitu säästää myös, jos enemmistö olisi suostunut vähemmistön päätösehdotuksiin. Mutta aina kun kyse oli asioista, joista hallitus halusi ehdottomasti äänestää tai käyttää niihin enemmän aikaa, niin Kaikkosella ei näyttänytkään olevan enää lainkaan kiire mihinkään. Päinvastoin, aina kun hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell, joka istui tiiviisti kokousväen edessä Kaikkosen vieressä, halusi omien intressiensä takia pidentää kokousta, ei Kaikkonen tehnyt tälle yhtään huomautusta ajan säästämisestä tai vedonnut vanhusten väsymykseen. Kun hallituksen vaalin jälkeen ehdotettiin, että varajäseneksi valittaisiin seuraavaksi eniten ääniä saanut ehdokas ja varajäsenestä ei tarvitsi äänestää uudestaan, Kaikkonen syytti tätä ehdotusta ajan säästämisestä jopa temppuiluksi. Tosiasiassa taustalla oli nimittäin hallituksen uusi ”temppuilu” (ks. alla hallituksen valinta), josta Kaikkonen vaikutti olevan etukäteen tietoinen. Vastaavasti Kaarlo Sell sai puheenvuoroissaan esittää tapahtumien historiaa, joka ei täysin todistettavasti pitänyt lainkaan paikkaansa.  Vähemmistön oli sen sijaan pysyttävä asiassa ja unohdettava menneet. Tosin kyllä Kaikkonenkin ainakin vaikutti välillä pyörittelevän silmiään kuunnellessaan hallituksen puheenjohtajan niin sanottuja ”selvityksiä”, mutta sanalliset huomautukset hän säästi ja kohdisti ainoastaan vähemmistön edustajiin.

Huomattavaa on myös, että Kaikkonen ei millään halunnut kirjata pöytäkirjaan eriävää mielipidettä siitä, että erillisiä kalliita hallitusammattilaisia ei saisi valita hallitukseen silloin kuin ”ilmaisia” osakkaita oli ehdolla itse hoitamaan omia asioitaan ja tämä voitaisiin katsoa laittomaksi varojen jaoksi enemmistön toimesta. Tässä asiassa myös Lexian Vesa Puisto vaikeni kuin muuri.

uselessVoidaan tietenkin spekuloida sillä, miksi Lexian asianajat kokivat koko argumentin hallitusammattilaisten täysin turhasta ja toisia osakkaita vastaan suunnatusta käytöstä niin kiusalliseksi, että halusivat jättää sen esittämisen kokonaan pois. Ja kappas vain, myös Lexia näyttää olevan tiiviissä yhteistyössä talonyhtiöiden ”hallitusammattilaisten” ja erityisesti näitä edustavan AKHAN kanssa. Lexian omaan tiimiin kuuluukin nimikkeellä ”senior advisor” Ben Grass, AKHAN hallituksen jäsen ja yhdessä Keijo Kaivannon ja Juhani Siikalan kanssa AKHAN pitkäaikainen ”veteraani”. Juuri Ben Grass oli aikoinaan luvannut, että AKHAN hallitus käsittelee valituksen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Juhani Siikalan toiminnasta As Oy Mechelinissä ja Keijo Kaivannon piti antaa tästä vastaus, mutta lopulta Kaivanto vastasikin, että hallitus ei käsittelekään valitusta lainkaan. Tosin jälkeenpäin Keijo Kaivanto, joka toimii vuorostaan ”senior legal advisorina” Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimistossa, on luvannut ottaa valituksen uudelleen käsiteltäväksi, jos hallitusammattilaisen toiminnasta on selviä oikeustuomioita. Juhani Siikalan virheelliset toimet on nyt kumottu kahdessa oikeusasteessa ja tuomiot ovat lainvoimaisia. Saa nähdä pitääkö Keijo Kaivanto tällä kertaa sanansa ja ottaako AKHA mitään vastuuta niistä todella mittavista kuluista ja ongelmista, joita sen suosittelema ja mainostama AKHAN hallituksen jäsen Juhani Siikala on As Oy Mechelinissä aiheuttanut. (Palaamme asiaan myöhemmin AKHAN hallitukselle osoitetussa avoimessa kirjeessä.)

Siitä huolimatta, että Siikalan toiminta on aiheuttanut mittavat ja täysin turhat kulut taloyhtiössä, As Oy Mecheliniin valittiin vähemmistön erimielisyydestä huolimatta juuri AKHAN kautta tullut hallitusammattilainen Teemu Johansson. Olipa yhtiökokouksessa As Oy Mechelinin hallitukseen ehdolla vielä toinenkin AKHA:lainen Markku Pitkäranta. Onneksi Pitkäranta jäi äänestyksessä ehdokkaista viimeiseksi ja osakkaiden ei sentään tarvitse maksaa kahden AKHA:laisen täysin ylimääräisiä kuluja.

Mutta mennäänpä itse kokoukseen, joka sujui taas tavanomaisesti. Äänestystulokset jakaantuivat tasaisesti enemmistön ja vähemmistön ääniin. Muutaman poikkeaman tästä selitti luultavasti muutaman uuden osakkaan hieman vaihteleva äänestyskäyttäytyminen. Tosin vähemmistö oli valmis antamaan vähemmän tärkeistä asioista periksi. Hallitus ei juuri mistään.

Yllättävän positiivista oli kuitenkin, että nyt osakkaiden yhtiökokouslistalle vaatimat asiat oli laitettu heti kokouksen alkuun. Aikaisemmin kun AKHAN hallitusammattilainen Juhani Siikala johti puhetta, niitä ei haluttu ensin ottaa lainkaan yhtiökokouslistalle ja sitten kun ne oli pakosta suostuttu ”käsittelemään” ne jätettiin kokouksen loppuun ja ”käsiteltiin” kiireessä ”kimpassa” ja ilman keskustelua. Tosin nyt hallituksella oli myös itsellään intressi saada ikään kuin yhtiökokouksen enemmistön tuki heille hyvin kiusallisista asioista.

Hovioikeuden kulut

blame-the-victim Ensimmäinen kohdista koski hovioikeuden kuluja. Taloyhtiö johto oli siis valittanut vastoin taloyhtiön etua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, ja hävinnyt valituksen joutuen maksamaan taas lisää sekä vastapuolen että omia oikeudenkäyntikulujaan. Vähemmistö ehdotti, että kulut pitäisi periä selkeästi taloyhtiön edun vastaisen päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä.

Hallitus tietenkin kiisti tämän. Omituisia olivat kuitenkin taas hallituksen perustelut. Se yritti jälleen syyttää kuluista alkuperäisen kanteen nostanutta osapuolta, vaikka kanne oli menestynyt kahdessa oikeusasteessa. Toisin sanoen hallituksen mielestä syyllinen ei ollut se, jonka toiminta oli oikeudessa tuomittu vaan kanteen nostaja. Aikoinaan oli tapana syyttää raiskauksista ennemmin raiskattua kuin raiskaajaa, mutta tuskin enää. Kukaan ei myöskään syyttäisi varkaan sijasta varkauden uhria, mutta asunto-osakeyhtiö Mechelinissä, jopa toimintakertomusta myöten valitetaan siitä, että oikeudessa menestyneet kanteet ovat häirinneet hallituksen toimintaa. Samalla logiikalla pitäisi tietenkin väittää, ettei rikoksista saa nostaa kanteita, koska ne tietenkin häiritsevät rikollisten toimintaa.

Kokouksessa Kaarlo Sell taas esitti, että valittaminen hovioikeuteen oli välttämätöntä ja hallitus oli toiminut ainoastaan oman asianajajansa eli Weltheim-Asikaisen ja KAK -toimiston ohjeistuksen mukaisesti. Sell vetosi myös siihen, että käräjäoikeuteen tehdyn kanteen kolmas kohta koskien hallituksen valintaa ilman vaalia ei ollut menestynyt ja juuri tämä oli tehnyt kuulemma valittamisesta välttämätöntä, koska siinä kiistettiin hallituksen valinnan laillisuus. Valitettavasti Kaarlo Sell antoi taas aivan väärää tietoa asiasta. Kyse oli nyt ensinnäkin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen valittamisesta, ei itse käräjäoikeuteen tehtyyn kanteeseen vastaamisesta. Tosin tästäkin Sell antoi täysin virheellisen kuvan. Kanteen nostaneet olivat nimittäin olleet sovintoesittelyssä valmiit luopumaan juuri tuosta ei menestyneestä kolmannesta kohdasta (jonka vastusta Sell siis piti välttämättömänä), jos hallitus suostuu korjaamaan kaksi muuta kanteen kohteen. Kaarlo Sell ei tätä halunnut tehdä vaan halusi mennä kalliiseen pääkäsittelyyn häviämään jutun.  Tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä hovioikeuden valituksen kanssa, sillä siihen ei lainkaan kuulunut kanteen hylätty kolmas kohta, eivätkä Koivusalot valittaneet miltään osin käräjäoikeuden päätöksestä, vaikka itse asiassa kolmannella kohdalla olisi ollut mahdollista menestyä korkeammassa oikeusasteessa. (On nimittäin oikeudellisesti täysin kestämätöntä, että kun laissa määrätään hallituksen vaalit, joihin jokainen ehdotettu osakas voi osallistua, niin pelkällä enemmistöpäätöksellä tuollaista vaalia ei sitten pidetäkään.)

Sumiso Kaarlo Selliltä kysyttiin edelleen miksi hän väitti hovioikeuteen valittamisen olleen välttämätöntä ja Sell toisti taas, että juuri hallituksen asianajaja Weltheim-Asikainen oli kertonut valituksesta koituneet seuraukset ja ilmoittanut, että valitus oli tehtävä.  Koko prosessi oli kuulemma edennyt juristin (Weltheim-Asikaisen) ohjauksella. Oliko siis Weltheim-Asikainen ja KAK -toimisto esittänyt, että hovioikeuteen valittaminen oli välttämätöntä? Tämä olisi kyllä ollut aika paksua ja selvää asiakkaan harhaan johtamista toimiston osalta. Kaarlo Selliltä tivattiin uudestaan, oliko siis Weltheim-Asikainen todella ilmoittanut hävinneen valituksen tekemisen olevan välttämätöntä ja nyt jopa Arto Kaikkonenkin pyysi Selliä vastamaan kysymykseen. Kaarlo Sell ei tapansa mukaan suostunut kuitenkaan vastaamaan suoraan kysymykseen juuta eikä jaata vaan ilmoitti, että ei jauha enää asiaa vaan on sanonut kantansa.

No lopulta asiasta äänestettiin ja kappas vain hallituksen kanta voitti äänin 42,4 vastaan 20. Yhtiökokous ei siis velvoittanut taloyhtiötä perimään hovioikeuden turhia kuluja takaisin päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä. Enemmistö voi tietenkin maksaa mitä kuluja tahansa se haluaa, mutta alun perin valittamista vastaan äänestäneiltä osakkailta ei voi noita kuluja periä.

Erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen peruuttaminen

Protected Files

Toisena osakkaiden listalle vaatimana kohtana oli ehdotus, että hallitus vetäisi pois erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen tekemänsä valituksen. Argumenttina oli, että hallinto-oikeuteen tehty valitus ainoastaan kasvattaa erityisen tarkastuksen kuluja ja viivästyttää sitä. Olisi kaikkien osakkaiden ja talon yhteisen edun mukaista, että talon asiat selvitettäisiin nyt kunnolla ja mahdollisimman nopeasti ja edullisesti ilman, että hallitus yrittää jatkuvasti taistella selvityksiä vastaan. Hallitus taas tietenkin halusi pitää valituksen voimassa.

Palaamme erityiseen tarkastukseen ja siitä tehtyyn valitukseen myöhemmin uudessa erityistä tarkastusta koskevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että hallitus on siis tehnyt erityisestä tarkastuksesta valituksen hallinto-oikeuteen ja yrittänyt vielä julistaa siihen lisäämiään liitteitä ehdottoman salaisiksi. As Oy Mechelinin pyynnöstä hallinto-oikeus on keskeyttänyt erityisen tarkastuksen toimeenpanon yhtiössä siihen asti, kun on käsitellyt valituksen. Sen sijaan hallinto-oikeus ei ole suostunut dokumenttien salaamiseen erityistä tarkastusta hakeneelta osapuolelta. Emme voi kommentoida tässä enempää noita As Oy johdon salaisiksi haluamia dokumentteja, mutta voidaan vain todeta, että ne todellakin vain vahvistavat epäilyksiä eräiden osakkaiden suosimisesta remontissa ja näemmä juuri siksi ne haluttiin julistaa ehdottoman salaisiksi.

Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli valituksessaan hallinto-oikeudelle vedonnut siihen, että dokumentit sisältäisivät yhteistyökumppaneiden liikesalaisuuksia. Mitään tällaisia varsinaisia liikesalaisuuksia ne eivät kuitenkaan sisällä. Hallitusammattilainen Teemu Johansson taas korjasi kokouksessa, että syy haluun ehdottomasti salata dokumentit ei olisikaan liikesalaisuudet vaan se, että niistä kävi ilmi mitä yksityisiä lisätöitä osakkaat olivat tilanneet. Tämäkin on hieman omituinen salailun peruste, kun tarkoitus on juuri selvittää esimerkiksi ovatko toiset osakkaat joutuneet tilamaan erillisinä lisätöinä töitä, jotka ovat kuuluneet toisilla osakkailla jo perussuunnitelmaan ilman lisäkustannuksia. Ainakin hallituksen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalta näin näyttää tapahtuneen. Dokumentit nähneelle onkin selvää, ettei syy niin ehdottomaan salaamiseen, ole ollut mikään liikesalaisuus tai osakkaiden yksityisyyden kunnioitus, vaan aivan muut asiat.

Mielenkiintoista oli myös, että hallitusammattilainen Teemu Johansson ilmoitti, että hallitus oli ensin päättänyt sähköpostikokouksessa olla valittamatta erityisestä tarkastuksesta aluehallintovirastoon, mutta sitten hallitus oli kuullut joltakin ”taholta”, että tarkastus voi aiheuttaa kymmenien tuhansien tai jopa sadan tuhannen kustannukset ja katsonut valittamisen välttämättömäksi. Tämä on mielenkiintoinen tieto, sillä erityisen tarkastuksen kustannukset ei ole mikään peruste sille, että aluehallintoviraston määräys olisi ollut laillisesti virheellinen kuten hallitus valituksessaan hallinto-oikeuteen yrittää välttää.  Toiseksi on ihmeellistä, kuinka Teemu Johansson, jolle taloyhtiö joutuu maksamaan aivan turhasta ylimäärisiä kustannuksia, on nyt niin huolissaan erityisen tarkastuksen aiheuttamista kustannuksista. Talon hallintokustannukset ovat olleet viime vuosina 70 000 ja 50 000 euroa ja taas arvioitu 50 000 euroksi seuraavaksi vuodeksi. Nämä kustannukset, jotka ovat yhdessä huomattavasti suurempia kuin minkään erityisen tarkastuksen kustannukset, eivät Teemu Johanssonia lainkaan huoleta tai tee välttämättömäksi talon hallinnon täydellistä uudistamista ja järjettömän rahan käytön lopettamista. As Oy Mechelinin johto onkin luultavasti jo käyttänyt enemmän rahaa erityisen tarkastuksen vastustamiseen, kun mitä se tulee lopulta talolle maksamaan. Ja tietenkin koko tarkastus olisi ollut aiheeton, jos hallitus olisi alun perin suostunut asiat avoimesti selvittämään ja muutenkin toiminut kunnolla eikä selkeitä epäilyjä väärinkäytöksistä olisi.

No asiasta tietenkin taas äänestettiin ja enemmistö halusi pitää valituksen voimassa. Tämä ei tietenkään mitenkään kumoa erityisen tarkastuksen toteuttamista. Erityinen tarkastus kuuluu yhteisöoikeudelliseen vähemmistösuojaan ja sillä, että väärinkäytöksistä epäilty hallitus, ei halua joutua tarkastuksen kohteeksi, ei ole mikään peruste sitä vastaan. Mutta päätös tarkoittaa, että jo määrätty tarkastus lykkääntyy taas noin vuoden verran ja taloyhtiön asiat pysyvät edelleen täysin sekavassa tilassa.

Märkätilasaneerauksen jälkilaskelmat

default Kolmantena osakkaiden listalle vaatimana asiakohtana oli velvoittaa hallitus välittömästi selvittämään vihdoin märkätilasaneerauksen kulut ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun selvittäminen. Perusteluna oli, ettei osakkaat olleet edelleenkään saaneet jo 2013 loppuun saatetusta noin 2,9 miljoonan remontista minkäänlaista kunnollista taloudellista selvitystä. Samalla oli ilmennyt, että itse urakkasopimuksen hinta, jota ei millään oltu haluttu paljastaa osakkaille, olikin huomattavasti alhaisempi kuin mitä osakkaiden oli annettu ymmärtää ja kaikki työt valmiiksi saatettuina 2 109 000 €. Kun tästä vähennetään vielä urakoitsijan myöhästymissakko, niin vaikka kustannuksiin lisättäisiinkin suunnittelukustannukset, oli edelleen mittava määrä kustannuksia selvittämättä.

Hallitus oli vastannut tähän selvitysvaatimukseen liitämällä yhtiökokouskutsuun märkätilaremontin ”taloudellisen selvityksen”. Siinä myönnettiin nyt ensi kertaa, että tuo selvitysvaatimuksessa mainittu 2 109 000 € oli todellakin urakkasopimuksen hinta. Sen jälkeen kuitenkin vain todettiin, että urakkaan kuului myös muita kuluja kuten suunnittelukustannukset, valvontakustannukset, lukitusjärjestelmien uusiminen, jo kuuluisaksi muodostuneet asbestikulut, noin 40 pienen lisä- tai muutostyön kustannukset jne. Mutta mistään näistä kustannuksista ei annettu yhtäkään ainoata lukua puhumattakaan niiden tarkemmasta erittelystä. Todettiin vain, että erilaisia kustannuksia oli sen verran, että urakan hankkeen kokonaiskustannuksiksi muodostui 2 841 000 euroa rahoitusvastikkeen laskentahetkellä.

Tässä siis oli nyt lopulta kaivattu eritelty taloudellinen loppuselvitys 2,9 miljoonan urakasta. Siinä todettiin 2,1 miljoonan urakkahinta, lueteltiin sen jälkeen lähinnä esimerkin omaisesti erilaisia muita töitä, joiden summia ei mainittu lainkaan ja lopulta sitten todettiin, että kokonaiskustannuksiksi tuli tuo osakkaiden maksama 2 841 000 euroa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun näkee tällaisen ”selvityksen”.

Myös Ovenian uusi aluejohtaja Mika Säisänen oli luvannut, että yhtiökokouksessa käsiteltäisiin märkätilaremontin taloudellinen selvitys. Kun Koivusalo sai tämän onnettoman  ”taloudellisen selvityksen” käsiinsä hän kysyi Ovenialta, kehtasivatko nämä todella pitää tätä epämääräistä luetteloa ilman lukuja kunnollisena 2,9 miljoonan märkätilaremontin taloudellisena loppuselvityksenä. Hänelle ei vastattu lainkaan, mutta luultavasti Ovenian toimesta Kaarlo Sell oli nyt saatu toimittamaan myös uusi ”taloudellinen selvitys” yhtiökokoukseen. Siinä oli asiat nyt eritelty hieman toisin ja jopa annettu joitakin lukuja, mutta ongelma oli, että se oli edelleen täysin virheellinen ja kunnolla erittelemätön. Käsittelemme tätä ”taloudellista selvitystä” erikseen toisessa tulevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että esimerkiksi siinä oli jätetty kokonaan myöhästymissakko pois ja sen sijaan esitetty aivan kuin As Oy Mechelinin olisi maksanut myöhästymissakkoa urakoitsijalle, vaikka kyse oli alkuperäisen suuremman myöhästymissakon osittaisesta palautuksesta riidan sovintona. Kun asia oli käännetty näin täysin päälaelleen, niin voitiin ”piilottaa” noin 200 000 euron puuttuva summa kokonaan. Vastaavasti nyt erilaiset valvonta- ja tarkastuskulut oli määritetty niin suureksi, että ne olisivat muodostaneet noin 300 000 euron summan. Näillä yhdessä saatiin mukamas katettua tuo edelleen selvittämätön noin puoli miljoonaa euroa. Muutenkin annetut luvut olivat hieman ihmeellisiä eivätkä vastanneet sitä mitä asioista oli aikaisemmin annettu ymmärtää. Lukituksen uusiminenkin oli maksanut kaksi kertaa enemmän kuin Kaarlo Sell oli itse aikaisemmassa yhtiökokouksessa kertonut lukitusjärjestelmien tarjousten olevan.

Kaarlo Sell oli myös liittänyt selitykseen pienen historiikin märkätilasaneerauksesta, jossa totesi muun muuassa kuinka Olof Granlund Oy:n tekemässä hankesuunnitelmassa vuonna 2008 hankkeen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin vaihtoehdoista riippuen 3,2-3,7 M€. Tämä oli aivan täyttä pötyä. Sell oli näemmä unohtanut, että vielä 2008 Koivusalo oli As Oy Mechelinin hallituksessa ja hänellä on edelleen tuo Granlundin sinänsä huono hankesuunnitelma. Tässä on Olof Granlundin kustannusarvion oikeat luvut:

  • Vaihtoehto 1: 1 159 300 € LVI töiden osalta ja 302 000 sähkötöiden osalta + ALV22%
  • Vaihtoehto 2: 1 395 300 € LVI töiden osalta ja  575 000 sähkötöiden osalta  + Alv 22%

Kummassakin hankkeessa sähkötöihin oli vieläpä arvioitu myös huoneistojen sähkövarustelu, jota ei remontissa edes lainkaan toteutettu.  Lisäksi Kaarlo Sell vielä itse täydensi Granlundin puutteellista laskelmaa Finnmap Consulting Oy:n Aimo Heimalan tekemällä laskelmalla, jossa kustannusarvio (sis. ALV) oli tämän kokemuksen perusteella n. 500€/m2 eli 1 700 000 €.  Tämä liitettiin myös talon hankeoptimointiin, jossa putkiremontin kokonaiskustannus oli 1 705 320 €.

Hankeselvitys ei tietenkään mitenkään määrää remontin lopullisia kuluja, mutta miksi ihmeessä tässäkin asiassa, Kaarlo Sellin täytyy esittää täysin tietoisesti kaksinkertaisia summia ja väittää täysin paikkaansa pitämättömiä asioita. Tämä ei todellakaan ole ensimmäisen kerta, kun Kaarlo Sell esittää ”vakuuttavasti” asioita, jotka eivät yksinkertaisesti pidä lainkaan paikkaansa.  Ja kuitenkin tätä miestä sitten pitäisi osakkaiden uskoa täysin sokeasti ja häneltä ei saisi vaatia mitään tarkempia tietoja siitä mikä on asioiden todellinen laita. Ja todellakin Kaarlo Selillä on talossa omat kannattajansa, jotka uskovat häneen täysin sokeasti. Tämä luo As Oy Mecheliniin täysin absurdin ja mahdottoman tilanteen. Jos talonyhtiön puheenjohtaja sanoisi, että kuu on juustoa, niin enemmistön mielestä kuu olisi ehdottomasti juustoa ja korkeintaan voitaisiin äänestää siitä, onko se goudaa vai emmentalia. Ja lähes näin kävikin taas yhtiökokouksessa, sillä jälleen edustettu ”enemmistö” ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä pitävätkö tosiasiat paikkansa tai täsmäävätkö selvityksen luvut ja laskelmat vaan ainoastaan siitä luotetaanko hallituksen puheenjohtajan antamaan ”selvitykseen” vai ei.

No tähän ollaan jo totuttu. Jos luvut eivät As Oy Mechelinissä täsmää, niitä ei suinkaan tarkisteta vaan matematiikkaakin pidetään vain mielipide asiana, josta voidaan äänestää. Jos hallitus väittäisi, että 3+1 = 5 niin se luultavasti hyväksyttäisiin äänestyksellä. Ja jos vähemmistö huomauttaisi sen kyllä olevan 4, niin tämä olisi vain näiden häiritsevä mielipide. ”Olen Rooman kuningas ja kieliopin yläpuolella” totesi kuuluisasti Sigismund Luxemburgilainen ja mies olikin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Nykyään vaikuttaa siltä, että pikku-itsevaltiaita leikkivät taloyhtiöiden johtajat julistavat vielä uhmakkaammin olevansa jopa matematiikan yläpuolella.

Ja niin As Oy Mechelinissä koettiin taas historiallinen hetki kun 61,8 osaketta (eli ääntä) äänesti sitä vastaan, että 2,9 miljoonan märkätilaremontista olisi saatava kunnollinen taloudellinen loppuselvitys, jossa luvut myös pitäisivät paikkansa. Nämä 61,8 osaketta äänesti myös sitä vastaan, että osakkaiden yhdenvertainen kohtelu tulisi selvittää. Näemmä näitä osakkeita edustaville osakkaille on aivan ok, jos osakkaita on kohdeltu eriarvoisesti ja toiset ovat kähmineet etuja toisten kustannuksella. Tämä 61,8 osaketta ei tietenkään ole kuin vähän yli kolmannes kaikista talon osakkeista, mutta koska se on yhtiökokouksissa edustettu enemmistö, se tarkoittaa, että taloyhtiössä ei haluta mistään asioista paikkansa pitäviä laskelmia vaan päinvastoin, osakkaiden on tyydyttävä virheelliseen tietoon ja palkattava taas lisää kiinteistöalan konsultteja varmistamaan, että oikeaa tietoa ei vaan vahingossakaan saataisi.

Kun As Oy Mechelinin menoa katsoo ei enää ihmetele lainkaan, jos Donald Trump on seuraava maailman johtaja. Mitä enemmän ”johtajat” puhuvat palturia sitä enemmän heidän suosionsa näyttää kasvavan. Tätä suosiota kasvattaa edelleen, jos löytyy joku hyvä syntipukki, johon kaikki oman osaamattomuuden ja kähminnän aiheuttamat ongelmat voidaan projisoida, oli nämä sitten ”juutalaiset, kulakit, puolalaiset siirtotyöläiset” tai asunto-osakeyhtiön ”häiriköt”, jotka edustavat sitä hirveän kauheaa mielipidettä, että yhteisiä asioita pitäisi hoitaa yhdessä, lainmukaisesti, avoimesti ja kaikkia osakkaita kunnioittaen. Vielä törkeämpää on jos nämä ”häiriköt” eivät nöyrästi suostu laulamaan polvillaan hoosiannaa asunto-osakeyhtiömaailman pikkupomojen edessä.

Huvittavaa on, että As Oy Mechelinin johto yrittää samalla vakuutella, ettei talossa tarvittaisi erityistä tarkastusta, koska se ei miellytä sitä. Talossa, jossa enemmistö hyväksyy täysin virheelliset selvitykset ja äänestää suoraan kunnollisia selvityksiä vastaan, todellakin tarvitaan yhteisöoikeudellista vähemmistönsuojaa.

Julkisivusaneerausurakan jälkilaskelmat ja ullakon myynti

Mix-Paint-Colors- Seuraavana ja viimeisenä osakkaiden listalle vaatimana asiana oli julkisivuremontin kustannusten selvittäminen. Taloyhtiön johto oli myös lisännyt kohtaan erikseen julkisivusaneerauksen ja ullakkorakentamishankkeen loppuselvityksen hyväksymisen.

Taloyhtiössä on siis myös tehty julkisivuremontti, joka piti rahoittaa ullakosta saadulla myyntivoitolla. Remontin piti koskea aluksi vain huonossa kunnossa olevia sisäpihan julkisivuja, mutta kappas vain, tämäkin remontti sitten taas laajeni ja kallistui jatkuvasti ja talonyhtiö on pyytänyt yhtiökokouksissa siihen jo kaksi kertaa lisälainarahoitusta. Nyt julkisivuremontin pääomavastikkeet on pantu maksuun ilman, että asiasta oli annettu kunnollista ja eriteltyä loppuselvitystä. Sen sijaan oli alettu puhua yhdistetystä julkisivu- ja ullakkoremontista, jossa näiden kulut oli sotkettu osaksi yhteen, vaikka itse asiassa mitään ullakkoremonttia ei oltu edes tehty ja julkisivuremontissa ja ullakon myynnissä oli kyse kahdesta täysin erillisestä hankkeesta, jotka tosin toteutuivat saman aikaisesti.

Osakkailla oli taas selkeitä todisteita siitä, että näihin julkisivu- ja ullakkoremonttikuluihin oli sotkettu esimerkiksi sellaisia b50 huoneiston lasimaalauksen ja eteishallin suojeluesitystä vastustavia kuluja, joilla ei ollut mitään tekemistä julkisivuremontin kanssa. Nämä kulut eivät edes kokonaisuudessaan koskeneet millään tavoin ullakon myyntiä, sillä suojeluesityksen vastustamista oli jatkettu senkin jälkeen, kun julkisivuremontti oli jo valmis ja ullakkokin jo myyty grynderi Mika Hautalalle. Kuluihin näytti kuuluvan myös ullakon rakennuttajalle, As Oy Mechelinin hallituksessa itse istuvalle Mika Hautalalle kuuluvia kuluja, sillä myytyyn rakennuslupaan tehtiin myynnin jälkeen vielä Hautalan haluamia, tälle henkilökohtaisia lisäneliöitä tuovia muutoksia, joita taloyhtiö sitten ajoi läpi rakennusvalvonnassa.

Koivusalot ovat yksinkertaisesti kieltäytyneet maksamasta tätä uutta pääomavastiketta ennen kuin se sisältö on asiallisesti selvitetty. He ovat toki valmiita maksamaan oman osuutensa julkisivuremontista, johon heidät voidaan AOYL:n mukaan velvoittaa. Mutta on aika paksua ja suorastaan laitonta laittaa heidät maksamaan sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet yrityksestä turmella heidän huoneistoaan ja ajaa Mika Hautalan henkilökohtaista etua heidän kustannuksellaan ja esittää nämä kulut täysin virheellisesti mukamas kaikkia osakkeen omistajia hyödyttävinä välttämättöminä perusparannus ja julkisivuremonttikuluina. Siksi he olivat pyytäneet yhtiökokousta tekemään päätöksen, että pääomavastikkeen numero 5 maksatus keskeytetään siksi ajaksi, kunnes siihen kuuluvat kulut on kunnolla selvitetty ja eritelty, eikä vastikkeessa yritetä karhuta täysin julkisivuremonttiin kuulumattomia kuluja.

Hallitus taas väitti, että julkisivu- ja ullakkopääomavastikkeen kustannuksista on annettu tilinpäätöksessä ja tiedotteissa riittävä tieto, jotta maksatus on voitu käynnistää. Täydentävät loppulaskelmat luvattiin esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Yhtiökokoukseen tuotiinkin vihdoin erillinen laskelma julkisivuremontista, jossa sopimuksen mukaiseksi arvonlisäverolliseksi urakkasummaksi ilmoitettiin 617 500 € ja lopullinen urakkasumman ilmoitettiin olevan 626 000 € sisältäen lisätöinä pihamuurien kunnostus- ja maalaustyöt 6850€ (tosin piharemontin piti kuulua kokonaisuudessaan ullakon ostajalle) ja yhden lisäsyöksytorven asennus 1.650 €. Tosin tässä ei näyttänyt nyt taas olevan lainkaan valvontakustannuksia, joita aikaisemmin väitettiin olevan myös julkisivuremontin osalta. On ihmeellistä miksi hallituksen antamat luvut vaihtelevat kerta toisensa jälkeen, mutta nyt on kai uskottava, että julkisivuremontin kokonaiskustannukset olisivat olleet nuo 626 000 euroa kun sitä taas niin kovasti vakuuteltiin.

Sen sijaan varsinaista ullakon myynnin merkintäsopimusta ei esitelty lainkaan eikä myöskään minkäänlaista eriteltyä arviota ullakon myynnistä ja siitä lopullisesti saadusta rahasta ole edelleenkään suostuttu antamaan, vaikka kyse on taloyhtiön osakkaiden yhteisen omaisuuden myynnistä. On ainoastaan ilmoitettu, että merkintäsopimuksessa, jota ei ole saanut kuitenkaan missään nimessä nähdä, ullakon rakennusoikeus olisi myyty 500 000 eurolla. Missään ei ole kuitenkaan koskaan eritelty kaikkia ullakon myyntiin kuuluneita kustannuksia ja siitä talolle tulleita lisärakennuskustannuksia. Aikaisemmin Timo Metsälä on väittänyt, että ullakon suunnittelukustannukset olisi laitettu märkätilasaneerauksen kustannuksiin, mikä tarkoittaisi, että niitä on taas laskutettu aivan väärän pääomavastikkeen alla. Kaarlo Sell taas esitti ullakkokustannusten taloudellisen selvityksen olevan edelleen kesken, vaikka se piti yhtiökokoukseen tuoda. Sen sijaan esiteltiin taas samaa vanhaa julkisivu- ja ullakkoremonttilaskelmaa, jossa juuri ullakko- ja julkisivuremonttikustannukset on sekoitettu täysin.

Tosin nyt vihdoin Koivusalojen tenttaama 90 000 euron asiantuntijapalkkiot, jotka on luultavasti maksettu rakennuskonsultti Olli Huhdille, oli jaoteltu lähes summan mutikassa kolmeen 30 000 euron summaan. Niistä yksi kuulemma vastasi ullakon rakennuslupakustannuksia. Tosin näitä ns. ”rakennuslupakustannuksia” oli jo arkkitehtien Häkkänen ja Malmio osalta laitettu aikaisemmin erikseen märkätilaremontin kustannuksiin. Toinen 30 000 oli kuulemma ollut merkintäsopimukseen liittyviä kustannuksia. Olli Huhdille oli näemmä maksettu 30 000 euroa pelkästä merkintäsopimuksen tekemisestä. Aika ruhtinaallinen palkkio. Lopulta 30 000 euroa ilmoitettiin suojeluesityksen vastustamiskustannuksiksi. Jälleen aikamoinen määrä kun ottaa huomioon, että varsinainen Töölö kaupunginosat ry:n tekemä ullakon suojeluesitys ei millään tavalla estänyt ullakkorakentamista ja suojeluesitys hyväksyttiin ympäristöministeriössä eikä se jälkeenkään estänyt mitenkään ullakon myyntiä. Päinvastoin Olli Huhti yritti vastustaa suojeluesitystä vielä senkin jälkeen, kun ullakko oli jo myyty ja sitä oli alettu rakentaa. Olli Huhti vastusti myös kovasti ja sivu tolkulla erityisesti B50 huoneison eteishallin suojelua, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä ullakon myynnin tai julkisivuremontin kanssa.

Tosin nämä luvut olivat taas sekä pienentyneet että kasvaneet aikaisemmin ilmoitetuista luvuista ja on täysin mahdotonta tietää mikä luvuista pitää paikkansa, kun ne vaihtelevat lähes mielivaltaisesti ja kuuluvat toisinaan märkätilaremonttiin, sitten taas julkisivuremonttiin ja sitten oletettuun ullakkoremonttiin (mitä ei edes varsinaisena osakkaiden maksamana remonttina ole olemassa vaan kyse on ullakon myyntihinnasta vähennettävistä ullakkokuluista). Mutta onhan As Oy Mechelinissä ollut jatkuvasti oikea ”asiantuntijahallitus”, jota on täydennetty AKHA:n hallitusammattilaisilla. Luulisi näiden kovapalkkaisten ”ammattilaisten” nyt sentään osaavan tehdä edes alkeellisia kuluerittelyjä ja laskelmia, sen sijaan että kuluja merkitään milloin mihinkin kategoriaan ja asioita yritetään sekoittaa mahdollisimman paljon.

Tällä kohtaan kokouksessa koettiin myös hieman humoristinen tilanne. Kun Koivusalo tenttasi hallitusta suojeluesityksen vastustamiskuluista, kokouksen puheenjohtaja asianajaja Arto Kaikkonen tiuskasi painokkaasti, että pysytäänpä nyt asiassa. Kaikkonen ilmoitti, että nyt käsitellään julkisivuremontin kuluja ja ihmetteli mitä ihmettä suojeluesityksellä ja sen kuluilla on tekemistä julkisivuremontin kulujen kanssa, ei yhtään mitään. Koivusalo ja Hakatie vastasivat lähes yhteen ääneen olevansa asiasta aivan samaa mieltä Kaikkosen kanssa, niillä ei todellakaan pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta juuri Kaarlo Sell oli esittänyt suojelun vastustamisen kulut viime kädessä julkisivuremonttiin kuuluvina välttämättöminä kaikille osakkaille kuuluvina perusparannuskuluina, talonyhtiö yritti laskuttaa näitä kuluja julkisivuremonttikuluina ja juuri tätä myös Koivusalo ja Hakatie kovasti ihmettelivät. Mutta vaikka Kaikkonen oli tiuskinut virheellisesti Koivusalolle Kaarlo Sellin tekemästä kulujen sekoittamisesta, ei hän tietenkään tiuskinut asiasta enää Kaarlo Sellille, vaan nyt näyttikin olevan aivan ok sekoittaa nämä kulut, joilla ei Kaikkosen itsensäkään mielestä vielä hetkeä aikaisemmin pitänyt olla yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa.

Koivusalo yritti vielä pyytää, että joku selittäisi hänelle nyt ihan juurta jaksaen miten heidän eteishallinta suojelemisensa vastustamiskulut kuuluivat välttämättömiin julkisivuremonttikuluihin, jotka heidän olisi myös maksettava, mutta kukaan ei osannut tätä selittää. Ei edes paikalla ollut ”yksi Suomen parhaista” asunto-osakeyhtiölain tuntijoista. Ja kun As Oy Mechelinissä ei osata tai kyetä selittämään jotakin asiaa, niin siitä sitten äänestetään ja tietenkin taas enemmistö kokouksessa edustetuista osakkaista oli näemmä sitä mieltä, että oli ihan ok sotkea kuluja keskenään ja että erityisinä pääomavastikkeina voidaan rahastaa osakkailta lähes mitä tahansa kuluja hallitus on nyt sattunut tehtailemaan.  Mutta valitettavasti tällainen toiminta ei ole lainmukaista ja pääomavastikkeina tietystä perusparannusremontista ei voida periä muita, kun juuri tuohon remonttiin kuuluvia kuluja. Tosin vaikka hallitus perisi omia Golf kenttä maksujaan julkisivuremontin pääomavastikkeina, niin As Oy Mechelinin yhtiökokous luultavasti hyväksyisi tämän äänin 60 vastaan 20, jos hallitus vain ilmoittaisi golf kentällä käymisen olleen täysin välttämätöntä julkissivuremontin toteuttamiseksi.

Kaarlo Sell myönsi kuitenkin, että laskelmissa on ollut sellainen virhe, että rahaa tarvitaankin taas lisää ja tätäkin pääomavastiketta joudutaan kuulemma vielä korottamaan.

Tilinpäätös, tase ja toimintakertomus

Tämä jälkeen kokous jatkui kohta kohdalta samanlaisena menona. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan varsinaiset luvut edes tilinpäätöksessä ja tasekirjassa, vaan kaikesta yksinkertaisesti vain äänestettiin ja edustettu enemmistö eli hallituksen lähipiiri hyväksyi kaikki luvut mukisematta tai mitään niistä kyselemättä. Selityksiä esitteli uusi isännöitsijä Sonja Juola, joka ei tosin itse ollut niitä tehnyt vaan dokumentit oli allekirjoittanut entinen isännöitsijä Erkki Lappi, Kaarlo Sell ja hallitusammattilainen Teemu Johansson. Juola sentään rehellisesti myönsi, että esimerkiksi isännöintikulut oli merkitty hieman virheellisesti eri kohtiin ja olivat suuremmat, kun dokumenteissa annettiin ymmärtää. Tosin tätäkin Teemu Johansson yritti kieltää.

Sonja Juola myös puolustautui, ettei ollut kirjoittanut toimintakertomusta, jossa oli aika kummallista tekstiä. Siinä muun muuassa väitettiin ihan kiven kovaa jopa kahteen otteeseen, että erityisestä tarkastuksesta pidetty ylimääräinen yhtiökokous olisi päättänyt, ettei erityistä tarkastusta toimiteta ja että hakijat olisivat hakeneet tarkastusta vastoin tuota päätöstä ja aluehallintovirasto määrännyt tarkastuksen vastoin yhtiökokouksen päätöstä. Tämä on nyt täysin puppua. Erityinen tarkastus kuuluu vähemmistön suojaan ja sitä koskeva päätös ei ole enemmistöpäätös vaan vaatii yli 10 % määrävähemmistön kannatuksen. Tuo määrävähemmistön kannatus toteutui kokouksessa ja tältä osin siis erityinen tarkastus päätettiin tehdä. Aluehallintovirasto teki päätöksen perustellusti aivan korrektisti tehdyn hakemuksen perustalta. Sen sijaan As Oy:n johto yritti olla kutsumatta koko ylimääräistä yhtiökokousta koolle ja suostui sen tekemään vasta kun hakijat olivat hakeneet aluehallintovirastolta lupaa itse kutsua kokous koolle. On uskomatonta, että esimerkiksi hallitusammattilaisena itseään kaupitteleva Teemu Johansson voi olla niin täysin pihalla siitä mitä erityinen tarkastus tarkoittaa, että allekirjoittaa tällaisia virheellisiä toimintakertomuksia.

Samoin toimintakertomuksessa ei tietenkään mainittu mitään taloyhtiön toiminnan saamista tuomioista tuomioistuimissa. Päinvastoin toimintakertomuksessa väitettiin, että hallituksen työskentelyä oli kuormittanut nostetut kanteet hallituksen häirintänä. Jälleen AKHAN hallitusammattilainen Teemu Johansson oli allekirjoittanut tämän väitteen. Hallitusammattilaisen mielestä näemmä se, että osakkaat joutuvat hakemaan oikeutta tuomioistuimissa, joissa hallituksen virheelliset toimet kumotaan, on hallituksen toiminnan turhaa häiritsemistä. Oikeuksien ja laillisuuden vaatiminen on siis häirintää ja parempi näemmä olisi, että hallitusammattilaiset voisivat mellastaa taloyhtiöissä laista tai osakkaiden oikeuksista lainkaan välittämättä.

Toiminnantarkastuskertomus

absent Kun tultiin tilintarkastus ja toiminnantarkastuskertomuksen esittelyyn niin huomattiin, ettei toiminnantarkastaja Carita Virenius ollut lainkaan paikalla. Tämä siitä huolimatta, että toiminnantarkastajalle oli tehty jo maaliskuussa kirjallinen tietopyyntö toimitettavaksi yhtiökokoukseen ja toiminnantarkastajan olisi pitänyt olla siellä vastaamassa osakkaiden kysymyksiin. Itse asiassa yhtiön sisäisestä valvonnasta huolehtivan toiminnantarkastajan kenties tärkein tehtävä on juuri olla paikalla yhtiökokouksessa vastaamassa yhtiön sisäistä hallintoa koskeviin kysymyksiin. On vielä ymmärrettävää, että taloyhtiöissä, joissa joku onneton osakas on lähes pakotettu olemaan toiminnantarkastaja, tämä ei hoida kunnolla toiminnantarkastusta. Mutta kun Carita Virenius valittiin toiminnantarkastajaksi, oli toiminnantarkastajaksi ehdolla muitakin ehdokkaita. Carita Virenius kuitenkin ehdottomasti halusi olla toiminnantarkastaja ja asiasta vielä äänestettiin. Virenius, jonka puoliso oli kuulunut märkätilaremontin aikaiseen Kaarlo Sellin ”hallitustiimiin” oli tietenkin ollut äänestyksessä hallituksen suosikki ja voitti äänestyksen toiminnantarkastajaksi. Mutta jälleen osoittautui, etteivät nämä hallituksen suosikkitoiminnantarkastajat hoida kunnolla velvollisuuksiaan.

Onkin lähes sarkastista, että taloyhtiön johto on vedonnut valituksessaan erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen siihen, että talossa olisi ollut jatkuvasti kaksinkertainen laillisuustarkastus. Tällä erikoiselta kuulostavalta kaksinkertaisella laillisuustarkastuksella johto on yksinkertaisesti tarkoittanut ihan tavanomaista tilintarkastusta ja toiminnantarkatusta. Tilintarkastaja Matti Roima on tosin itse ilmoittanut, ettei esimeriksi remonteissa toteutunut yhdenvertaisuus kuulu lainkaan tilintarkastajalle vaan talon sisäiselle hallinnon tarkastukselle eli toiminnantarkastajalle. Toiminnantarkastajat taas on valittu jatkuvasti hallituksen lähipiiristä. Jo Vireniusta ennen toiminnantarkastaja Korpinen ei toimittanut mitään pyydettyjä tietoja yhtiökokouksiin eikä vastannut mihinkään osakkaiden kysymyksiin. Kun sitten yhden kerran vähemmistön edustaja valittiin toiminnantarkastajaksi, niin tälle ei suostuttu antamaan mitään tietoja vaan järjestettiin ylimääräinen yhtiökokous erottamaan tämä. Eli se siitä kaksinkertaisesta laillisuustarkastuksesta.

Hallituksen jäsenten valinta

colibriMyös hallituksen valinta oli taas tavanomainen show. Tosin tällä kertaa uudella pikantilla temppuilulla.

Markku Koivusalo, josta on sittemmin tullut eräänlainen yhtiön vähemmistön puhemies ja jota erityisesti hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell on halunnut syyttää henkilökohtaisesti kaikesta mahdollisesta talon ongelmista, vaikka Koivusalolla ei olisi ollut niiden kanssa mitään tekemistä, toimi useita vuosia As Oy Mechelinin hallituksessa kaikkien osakkaiden yksimielisellä kannatuksella. Mutta heti kun hän alkoi kritisoimaan ja kyseenalaistamaan yhä yksinvaltaisemmin toimineen hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sellin toimia, vaati tarkempia selvityksiä, ihmetteli märkätilaremontin hetkessä nousseita hintoja, paljasti Sellin yhteydet märkätilaremontin suunnittelufirmaan, kyseenalaisti aivan asiallisesti Sellin vahvasti ajaman ullakkohankkeen järkevyyden vaatien myös siitä paremmat selvitykset  ja vaati vielä osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamista ja asioiden mahdollisimman avointa käsittelyä salaisen pienen piirin päätösten sijaan, hänet pelattiin ulos hallituksesta. Hänestä oli tullut niin sanotusti Kaarlo Sellin suunnitelmien osalta ”häirikkö”. Tätä syntipukki roolia on vielä vahvistettu talossa levitetyillä perättömillä huhu- ja parjauspuheilla, joita ei olla kuitenkaan uskallettu tulla avoimesti esittämään.

Tämän jälkeen Koivusaloa ei ole enää millään ilveellä päästetty hallitukseen, vaikka hän on ollut joka vuosi ehdolla ja hänellä on ollut vähemmistön vankka kannatus. Kaarlo Sell on yhtiökokouksessa ilmoittanut, kuinka heillä on niin loistavasti yhteen pelaava ”märkätilatiimi” ja oma missio, etteivät he missään nimessä halua minkäänlaisia jarruja toiminnalleen. Ja jarruja ei ole toden totta sitten ollutkaan, talon kaikki kustannukset ovat nousseet kiihtyvällä voimalla ja massiivisella rahan käytöllä saadut tulokset ovat olleet kaikkea muuta kuin laatua. Koivusalon sijaan taloon on palkattu kalliita hallitusammattilaisia ja edustetun enemmistön saadessa äänestää aina kaikkia neljää hallituksen jäsentä samalla kertaa, Koivusalo on lähes aina jäänyt äänestyksessä viidenneksi. Tosin kuin hallitusammattilainen Juhani Siikala toimi yhtiökokouksen puheenjohtajana mitään äänestystä erillisistä ehdokkaista ei edes tehty vaan Siikala katsoi, että hallitukseksi voidaan valita ilman varsinaista ehdokas vaalia suoraan enemmistön kannattama hallituspaketti, johon Siikala tietenkin itse kuului.

2016 yhtiökokouksessa Koivusaloa ehdotettiin jälleen hallitukseen.

Kaarlo Sellin vankka tukija Markku Mansner, joka edusti kokouksessa valtakirjalla myös grynderi Mika Hautalan Loftmen yritystä, taas ehdotti neljää ehdokasta; Mika Hautalaa itseään, hallituksessa myös toimivaa Rainer Liintolaa, hallitusammattilaista Teemu Johanssonia sekä Markku Pitkärantaa.

Tämä Markku Mansnerin ehdotus näytti siis oleva tavanomainen hallituksen lähipiirin esittämä uusi hallituspaketti. Yllättävää oli, että Kaarlo Sell ei ollut siinä lainkaan mukana. Kukaan muukaan ei ehdottanut Kaarlo Selliä.  Oliko Kaarlo Sell nyt todella jäämässä hallituksesta pois? Näinhän Sell oli useasti luvannut. Hän oli ilmoittanut, että kun hänen ”tiiminsä” saa remonttimissionsa tehdyksi, hän jää hallituksesta pois ja antaa vetovastuun muille.  Mutta kuinkas sitten kävikään?

Toinen yllätys Mansnerin ehdotuksessa oli Markku Pitkäranta. Kuka ihme hän oli? Mies ei ollut paikalla ja osakkaat eivät tunteneet häntä. Oliko kyse kenties uudesta osakkaasta? Mansner itse ei esitellyt lainkaan tätä Pitkärantaa. Lopulta kuitenkin suostuttiin ilmoittamaan, että mies oli ulkopuolinen hallitusammattilainen. Tämäpä vasta oli ratki riemukasta, hallitukseen siis haluttiin nyt jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista lisäämään yhä edelleen talonyhtiön käsittämättömiä hallintokuluja.

Myös grynderi Mika Hautala oli vielä edellisessä yhtiökokouksessa ilmoittanut Koivusalolle ettei tule enää seuraavana vuonna olemaan hallituksessa vaan on häipymässä kokonaan talosta. Nyt Hautala, joka ei ollut paikalla, oli kuitenkin suostunut Kaarlo Sellin mukaan ehdokkaaksi. Hautala ei ole saanut viimeistä ja suurinta ullakkoasuntoa myydyksi vaan on joutunut vuokraamaan sen ja näemmä haluaa pysyä vielä vuoden hallituksessa varmistelemassa omia etujaan.

Markku Mansnerin esittämä hallituspaketti olikin todella osakas-asukas ystävällinen ja edustava. Siihen olisi siis kuulunut jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista ja grynderi Mika Hautala, jonka ainoa intressi talonyhtiön suhteen on ollut tehdä siellä omaa ullakkobisnestään ja joka näyttää olleen poissa suuresta osasta hallituksen kokouksia. Hautalan vastuunkannosta kertoo se, ettei mies ole edes allekirjoittanut tasekirjoja tai toimintakertomuksia.

Ainoa talon varsinainen vanha osakas tässä paketissa oli Rainer Liintola, joka ei tosin itse asu talossa. Kiinnostavaa on, että Rainer Liintolasta yhdessä tämän ”kuuluisan” pojan Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin omistaman Ploutos Oy:n kanssa, oli nyt myös yhtäkkiä tullut taloyhtiössä edesmenneen Karasuon huoneistojen omistajaksi.

Taloyhtiössä on lunastuspykälä ja kaikista osakkaiden tai suvun ulkopuolelle menevistä huoneistoista tulee aina lunastusilmoitus kaikille osakkaille. Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin Ploutos Oy on näemmä päässyt Karasuon omistamien huoneistojen omistajaksi ilman lunastusilmoitusta, koska hallituksen jäsen Rainer Liintola on vanhana osakkaana kaupassa mukana yhtenä omistajana Ploutos Oy:n kanssa. Mikäköhän on Rainer Liintolan oma omistusosuus Karasuon huoneistosta ja onko se vaan ”nimellinen” ? No näin Liintolat voivat välttää lunastuspykälää ja kääntää sen omaan ”bisnekseensä”. Ploutos Oy remontoi nyt luultavasti halvalla saatuja huoneistoja uuteen myyntikuntoon. Huoneistoissa tehdään nyt täydellistä remonttia ja Karasuon henkilökohtaiset paperit sisältäen myös muuten niin kovin salattuja talon asiakirjoja, oli heitetty vain talon yleisiin sekaroskiksiin.  Talossa on ihmetelty kuka tällaista toimintaa talossa harrastaa ja selvisihän se jälleen. Hallituksen jäsen Rainer Liintola ja tämän poika Karri Liintola omistavat siis nyt myös edesmenneen Karasuon huoneistot.

Mutta palataanpa näistä Liintoloiden talossa tapahtuvista omista ”bisnestouhuista” takaisin itse yhtiökokoukseen ja hallituksen valintaan.

Seuraavaksi Koivusalo, joka ei todellakaan halunnut maksaa taas ylimääräisiä hallitusammattilaisia huseeraaamaan taloyhtiöön, esitti osakas Miettistä, joka oli antanut hänelle valtakirjan ja suostumuksensa hallitukseen. Yllättäen Liintola esitti nyt Markku Virtasta, vaikka myös Virtanen oli ollut hakemassa erityistä tarkastusta taloon.

Nyt Koivusalo totesi, että koossa oli itse asiassa neljä talon osakasta, Liintola, Miettinen, Koivusalo ja Virtanen. Jos nämä neljä valittaisiin, ei kalliita hallitusammattilaisia tarvittaisi ja hallituksessa olisi eri näkökulmien edustajia. Taloyhtiötä voitaisiin alkaa johtaa paremmalta pohjalta.

Mutta tämä ei tietenkään sopinut.

Mansner tosin veti nyt kokonaan ehdotuksensa Pitkärannasta pois todeten, että talossa olisi parempi olla omista osakkaista koostuva hallinto, mutta ehdotti kuitenkin edelleen hallitusammattilais Teemu Johanssonia halitukseen ja halusi pitää myös grynderi Hautalan listalla. Ehdolla oli siis nyt neljä varsinaista osakasta, ullakkoasunnon omistavaa Loftmen oy:tä edustava Mika Hautala ja yksi kokonaan ulkopuolinen hallitusammattilainen. Nyt Virtanen oli valmis luopumaan paikastaan ja Koivusalo veti myös Miettisen pois. Jäljellä oli siis neljä ehdokasta, Liintola, Hautala, Koivusalo ja Johansson.

Äänestystä ei tarvitsi siis tehdä. Samalla Kaikkosen muissa kohdissa niin kovasti kaipaama kokouksen nopeuttaminen olisi ollut mahdollista.

Mutta tämä hallitus ei tietenkään sopinut Kaarlo Sellin suunnitelmiin, joka ehdotti nyt itse uudestaan hallitusammattilaista Markku Pitkärantaa. Koska uhkana oli, että talo joutuisi taas maksamaan kahden hallitusammattilaisen ylimääräisiä kuluja myös Virtanen palasi ehdokkaaksi ja Koivusalo ehdotti uudestaan osakas Miettistä. Tässä vaiheessa puheenjohtaja Kaikkonen hermostui ehdokkaiden edes takaisin vekslaamiseen ja vaati että nyt oli tehtävät lopulliset ehdotukset. Tuloksena oli siis seitsemän ehdokasta, neljä varsinaista talon osakasta, kaksi täysin ulkopuolista hallitusammattilaista ja Loftmen Oy:tä edustava Mika Hautala. Ja sitten taas äänestettiin. Ja kenellä olikaan eniten valtakirjoja ja osakkeita edustettavanaan, jos ei Kaarlo Sellillä, Markku Mansnerilla ja Raner Liintolalla, jotka siis kolmistaan käytännössä taas sanelivat vaalin tuloksen.

Ja tulos oli tietenkin se, että osakkaat Koivusalo ja Miettinen saatiin jätetyksi hallituksesta pois. Onneksi sentään toinen hallitusammattilainen Pitkäranta sai kuitenkin kaikkein vähiten ääniä ja hallitukseen ei sentään valittu kahta ulkopuolista hallitusammattilaista. Mutta yksikin turha lisäkustannus oli aivan liikaa, kun ehdokkaina oli huomattavasti edullisempia ja tehtävään paremmin sopivia talon osakkeen omistajia jopa kaksin kappalein. Teemu Johanssonilla, hallitukseen valitulla ”ammattilaisella”, ei ollut edes tarjota mitään sellaista asiantuntemusta, jota taloyhtiö olisi erityisesti tarvinnut tai mistä sen olisi pitänyt maksaa ylimääräisiä kustannuksia. Koivusalo ja Hakatie halusivatkin kirjata eriävän mielipiteensä hallitusammattilaisten valinnasta hallitukseen vähemmistön vastustuksesta huolimatta. Kyse oli täysin tarpeettomasta kulusta, joka ei ajanut millään lailla kaikkien osakkaiden etua vaan jolla ainoastaan yritettiin pitää osaa osakkaista ulkona hallituksesta. Tällainen toiminta voidaan nähdä asunto-osakeyhtiö laissa kiellettynä laittomana varojenjakona, jossa yhteisillä varoilla ostetaan ylikalliita turhia palveluja, jotka toimivat vain osan osakkaista eduksi toisia osakkaita vastaan ilman mitään muuta todellista tarvetta. Teemu Johansson palkattiinkin asunto-osakeyhtiön yhteisillä varoilla ainoastaan pitämään talonyhtiön omat osakkaat ulkona hallituksesta ja omaa omaisuuttaan koskevista päätöksistä. Kyse on yksinkertaisesti laittomasta varojen jaosta. Kaikkonen ei kuitenkaan halunnut eriävää mielipidettä millään kirjata.

Mutta miksi ihmeessä Kaarlo Sellille oli edelleen niin tärkeää vaikuttaa siihen, ketä hallituksessa oli? Miksi hän halusi ehdottomasti tuoda Pitkärannan uudestaan ehdokkaaksi, kun uhkana oli että Koivusalo olisi ollut hallituksessa? Eikö Kaarlo Sell ollut sittenkään luopumassa hallitus paikasta ja siirtymässä syrjään niin kuin oli aikaisemmin luvannut?

rabbitHallituksen valinnan jälkeen siirryttiin hallituksen varajäsenen valintaan. Markku Mansner oli jo todennut, että useista hallituksen ehdokkaista voitaisiin valita myös hallituksen varajäsen. Koivusalo oli saanut eniten ääniä (27) hallituksen ulkopuolelle jääneistä ja olisi näin ollut luonnollinen varajäsen, mutta kun tätä ehdotettiin niin Arto Kaikkonen, joka oli jatkuvasti yrittänyt vaatia äänestyksistä luopumista aikaa säästääkseen, näkikin tämän aivan järkevältä tuntuvan ratkaisun temppuiluna ja halusi käsitellä ehdottomasti erikseen varajäsenen valinnan. Miksi varajäsenen erillinen valinta oli nyt niin valtavan merkityksellistä? Viime vuosina osakas Ukkonen on yleensä valittu ilman äänestystäkin varajäseneksi, mutta nyt hän ei ollutkaan enää ehdolla. Markku Koivusaloa, joka oli saanut seuraavaksi eniten ääniä hallituksen vaalissa, ehdotettiin taas varajäseneksi. Ja sitten pienen hiljaisen hetken kuluttua se varsinainen hallitusklikin uusi suunnitelma paljastui. Kaarlo Selliä ehdotettiin nyt varajäseneksi selvästi ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Ja kun Kaarlo Sellin ja Koivusalon välillä äänestettiin, Mansnerin, Liintolan ja Sellin edustamien osakkeiden voimalla Sell tietenkin voitti äänestyksen luvuin 52,8 vastaan 25.

Ottaen huomioon, että hallitukseen valituista osa ei varmasti tule olemaan juurikaan paikalla kuten on jatkuvasti tapahtunut, on itse asiassa Kaarlo Sell käytännössä edelleen hallituksen varsinainen jäsen. Luultavammin tämä myös tarkoittaa, että Kaarlo Sell jatkaa edelleen kaikkia talon asioiden pyörittämistä vanhaan tapaansa, vaikka nimellisesti hallituksen puheenjohtajaksi valitaan luultavammin hallitusammattilainen Teemu Johansson, joka saa sitten kantaa asioista ulkoisen vastuun.  Pitää sanoa, että jos Kaarlo Sell johonkin kykenee, niin juuri tällaisiin taktisiin kuvioihin. Hävittyään kahdessa oikeusasteessa, jouduttuaan erityisen tarkastuksen uhan alle, Sell vetäytyy näennäisesti talon yhtiön johdosta säilyttäen kuitenkin todellisen vallan käyttönsä. Jo yhtiökokouksen jatkosta kävi hyvin ilmi, että tämä hallituksen uusi ”varajäsen” ilmoitti jälleen siitä, mitkä valtuudet hallituksen pitää ehdottomasti saada ja mitä hallitus haluaa ja tulee tekemään. Oli siis hyvin selvää, kuka edelleen puhuu ”hallituksen äänellä” ja kuka tulee todellisuudessa johtamaan edelleen taloa.

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinta

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinnassa koettiin myös jonkinlainen yllätys.

Siitä lähtien kun talon varsinaiset suuret remontit alkoivat yhdessä jatkuvasti kasvavien epäselvyyksien kanssa, taloon on vuodesta toiseen valittu sama vanha verkkoisännöinnin Timo Metsälän ”suosikki” tilintarkastaja Matti Roima. Vähemmistö ehdotti kerran toista tilintarkastajaa, mutta Timo Metsälä itse vaati ehdottomasti Roiman pitämistä tilintarkastajana ja asiasta tietenkin äänestettiin Roiman hyväksi.

Vähemmistö aikoi jälleen kerran huomauttaa Roiman ongelmallisuudesta tehtävään, mutta nyt uusi isännöitsijä Juola ehdottikin uutta tilintarkastusyhteisöä. Näemmä verkkoisännöinnin perinnön kanssa kamppailut Oveniakin halua vihdoin Roiman pois tästä tehtävästä.  Periaatteessa on tietenkin aina hyvin epäilyttävää ja itse asiassa myös täysin epäsopivaa, kun tileistä vastuussa oleva isännöitsijä itse ehdottaa myös tilintarkastajaa, mutta tässä tapauksessa vähemmistölläkään ei ollut mitään Juolan ehdotusta vastaan, sillä vihdoin Roima saatiin vaihdetuksi.

Sitten tuli toiminnantarkastajan valinnan vuoro. Jälleen Markku Koivusaloa ehdotettiin toiminnantarkastajaksi. Teemu Johansson alkoi kuitenkin väittää, että Koivusalo olisi esteellinen toimeen kykenemättä kuitenkaan perustelemaan asiaa. Nyt Lexian asianajatkin alkoivat tutkia asiaa ja tulos oli tietenkin, ettei Koivusalo ole mitenkään esteellinen.  Kaikki oikeudenkäynnit Koivusalon ja taloyhtiön välillä ovat ohi. Taloyhtiö oli hävinnyt ne. Nyt sitten odotettiin, että hallitus esittää omaa suosikkiaan ja taas äänestetään, mutta tätä suosikkia ei nyt tullutkaan. Hallituksella ei ollut enää ketään esittää toimeen. Lopulta Koivusalo valittiin yksimielisesti toiminnantarkastajaksi.

Saa nähdä saako tällä kertaa Koivusalo mtään tietoja isännöitsijältä tai hallitukselta. Viimeksi kun hän oli toiminnantarkastaja ja yritti tietoja kysyä hänelle ei niitä annettu vaan hallitus ja isännöitsijä Metsälä aivan avoimesti rikkoi tässä AOYL:a. Lopulta hallitus järjesti kokonaisen ylimääräisen yhtiökokouksen erottamaan Koivusalon. Saa nähdä onko tällä kertaa Ovenia, uusi tilintarkastaja ja hallitus yhteistyökykyisempi asiassa.

Kun Kaarle Sell oli nyt joutunut suostumaan Koivusalon valintaan toiminnantarkastajaksi, hän ikään kuin uuden sovun eleenä ehdotti vielä Koivusalon puoliso Hakatietä varatoiminnantarkastajaksi ja tämä valittiinkin toimeen yksimielisesti.

Lopuksi taistelu tupakannatsoja vastaan

250407poster2 Kun kello läheni jo kahtatoista, oli vihdoin lähes kaikki yhtiökokousasiat saatu käsitellyiksi. Jäljellä oli enää hallituksen haluama valtuutus kieltää tupakointi kaikissa yhtiön tiloissa uuden tupakkalain voimaantulon myötä ja hakea tupakointikieltoa kaikkiin tai osaan talon tiloista, mikäli uuden tupakkalain myötä asunto-osakeyhtiöille tällainen oikeus annetaan.

Kokousväki oli todellakin suhteellisen uupunut ja kyseltiin eikö tämän kohdan nyt voisi jättää myöhempään kokoukseen, kun itse tupakkalakikaan ei ole vielä varmistunut. Jopa Mansner esitti, että odotettaisiin siihen, kunnes tupakkalaista olisi selvyys. Kaikki olivat jo valmiina lähtemään kotiin. Mutta ei. Kaarlo Sell halusi ehdottomasti nämä valtuudet hallitukselle nyt heti. Varsinaiset uuden hallituksen jäsenet olivat asiasta täysin hiljaa, mutta tämä uusi ”varajäsen” esitti nyt kuinka hallituksen on saatava nämä valtuudet ja asiasta on päätettävä ehdottomasti tässä kokouksessa. Oli siis päivänselvää, kuka oli edelleen ”hallitus”, joka tarvitsi itselleen näitä valtuuksia.

Kaarlo Selliltä myös kysyttiin, oliko talossa todella joku tupakointi ongelma. Onhan tietysti ikävää, jos toiset asukkaat joutuvat kärsimään toisten tupakoinnista, mutta onko näin todella ollut? Tupakansavua ei ole havaittu porraskäytävissä. Parvekkeilla ei juuri koskaan näe tupakoitsijoita lukuun ottamatta joitakin suhteellisen harvoja viikonloppuja, jolloin joissakin huoneistoissa on ollut juhlat ja ihmisiä on käynyt tuuletusparvekkeilla tupakoimassa. Talon pihalla on tupakointipaikka, jossa sen sijaan ihmiset näyttävät käyvän aika kiltisti tupakoimassa. Sell väitti kuitenkin, että ongelmia on ollut, mutta konkreettisesti viittasi ainoastaan talon edessä ja porttikongissa olleisiin tupakanatsoihin, jotka eivät välttämättä ole edes talon asukkaiden natsoja. Ottaen huomioon, että talon kaikki porttikongit ja porraskäytävät ovat olleet viisi vuotta todella rempallaan remonteista ja edelleen osa näiden jäljistä on korjaamatta tai siivoamatta ja että talon jäteastiat pursuvat jatkuvasti ylitse, tupakantumpit eivät nyt kuulostaneet talon suurimmalta siisteysongelmaltakaan. Mutta jostain syystä Sell, ”varajäsen”, halusi nyt ehdottomasti hallitukselle heti valtuudet kieltää mahdollisuuksien mukaan kaiken tupakoinnin.

Toisin sanoen pelkkä päätös asian lykkäämisestä olisi johtanut taas Kaarlo Sellin vaatimuksesta vielä yhteen pitkään äänestykseen, johon kukaan ei ollut enää valmis. Asia ei nyt edes ollut niin hirveän merkityksellinen, että olisi kannattanut istuttaa paikalla kalliita asianajia ja koko kokousväkeä vielä puolen yön ylitse. Niinpä yhtiökokous antoi nämä  Sellillin ehdottomasti vaatimat vaktuudet hallitukselle yksimielisesti. Huvittavaa oli kuitenkin kuinka nyt mukamas syrjään jäänyt hallituksen ”varajäsen” Sell ajoi niin kovasti tätä valtuutusta hallitukselle. Huvittaa oli kuinka tästä oltiin vaikka valmiita äänestämään ja istumaan yli puolen yön yhtiökokouksessa, kun muuten huomattavasti tärkeämpien asioiden kohdalla, oli koko ajan haluttu kiirehtiä kokousta. Huvittaa oli lopulta myös se, kuinka hirveän tärkeää oli nyt saada kieltää tupakointi mahdollisimman nopeasti ja ennakkoida jo uutta tupakkalakia muutaman tupakan tumpin tähden, kun samalla miljoonien remontit ja kaikki mahdolliset talon kähminnät haluttiin ehdottomasti jättää selvittämättä.

churchill_vs_hitler_cigar Adolf Hitler oli muuten ehdoton tupakoinnin vastustaja, joka halusi ehdottomasti kieltää tupakoinnin kokonaan ja vaahtosi kaikkialla tupakansavua vastaan. Hitler, jopa esitti toisen maailmansodan suurena taisteluna tupakkamiehiä vastaan (Roosevelt oli ketjupolttaja, Churchill tunnettu sikareistaan ja Stalin piipustaan). Hitler oli tietenkin tässä terveyden asialla ja kansallissosialistien syövän vastainen taistelu oli oikeasti edistyksellinen. Samalla kun tupakkaa ei saanut polttaa voitiin kuitenkin polttaa hyvin miljoonia juutalaisia. Tulevaisuudessa As Oy Mechelinissä ei siis polteta tupakkaa, mutta  poltetaan taas valtavasti rahaa hallintokuluihin, jotka on arvioitu seuraavalle vuodelle taas 50 000 euroksi.

Erityinen tarkastus ja ”selvittämätön” yli puoli miljoonaa euroa!

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 18.2.2016 tehdyssä päätöksessään määrännyt tilintarkastusyhteisö Tiliextra Oy:n toimittamaan asunto-osakeyhtiölain 9 luvun 13 §:n mukaisen erityisen tarkastuksen Asunto Oy Mechelinin hallinnosta ja kirjanpidosta.

Aluehallintovirasto katsoo, että hakijat ovat hakemuksessaan esittäneet yksilöityjä epäilyjä siitä, että Asunto Oy Mechelinin johto ei ole menetellyt asunto-osakeyhtiölain ja asunto-osakeyhtiön edun mukaisesti märkätilojen saneerausremontin suunnittelussa, urakkasopimuksen tekemisessä ja urakan rahoituksessa, ullakkotilojen rakentamisen suunnittelussa, rakentamisessa ja rakentamisen rahoituksessa ja ullakkotilojen osakkeiden myynnissä ja että yhtiön osakkeenomistajia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti edellä mainittujen korjaus- ja rakennustöiden kustannuksia jaettaessa. Hakijat ovat myös esittäneet yksilöidyn epäilyn siitä, että osakkeenomistajia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti uusittuja kellarivarastoja jaettaessa.

Hakijoiden mukaan osakkeenomistajille ei ole annettu tietoja, joiden perusteella he voisivat arvioida Asunto Oy Mechelinin johdon menettelyä edellä kerrotuissa korjaus- ja muutostöissä, ullakkotilojen osakkeiden myynnissä ja kellarivaraston jakamisessa.

Asunto Oy Mechelinin hallitus on hakemukseen antamassaan vastineessa vedonnut siihen, että asioista on päätetty yhtiökokouksissa sekä tiedottamiseensa kyseessä olevissa hankkeissa. Asunto Oy Mechelin ei kuitenkaan ole vastineessaan esittänyt selvitystä hakijoiden esille tuomiin epäselvyyksiin. Aluehallintovirasto katsoo, että on olemassa asunto-osakeyhtiölain 9 luvun 13 §:n 3 momentissa säädettyjä painavia syitä määrätä toimitettavaksi erityinen tarkastus Asunto Oy Mechelinin hallinnosta ja kirjanpidosta hakemuksessa esitettyjen märkätilaremontin, ullakkorakentamisen ja varastojen uudelleen jaon osalta.

Hakijat olivat myös pyytäneet lisäyksenä tarkastuksen laajentamista koskemaan 1) As Oy Mechelinin rahaliikennettä koskien osakkaiden märkätilasaneerauksesta maksaman, noin 600 000 – 700 000 euron osuuden selvittämistä. 2) As Oy Mechelinin vastineessaan ilmoittamaan 150 000 -200 000 euron summaan, jonka asunto-osakeyhtiö on ilmoittanut maksaneensa apunaan toimineille asiantuntijoille ja 3) koskemaan koko ullakkohanketta, koska epäselvyydet koskevat myös kustannusten jakautumista Asunto Oy Mechelinin ja ullakon ostaneen urakoitsija Mika Hautalan välillä.

Aluehallintovirasto katsoi kohtien 1 ja 3 kuuluvan jo alkuperäisen hyväksytyn hakemuksen tarkastuskohteisiin. Sen sijaan aluehallintovirasto on katsonut, että kohta 2 laajentaisi tarkastusvaatimusta alkuperäisestä hakemuksesta poikkeavalla tavalla ja on jättänyt tämän tähden kohdan 2 tutkimatta.

Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää koska kohta 2 oli todellakin alkuperäisestä hakemuksesta poikkeava lisäys, joka aiheutui siitä, että talonyhtiön hallituksen vastineessa Kaarlo Sell ja Rainer Liintola toivat esiin 150 000 – 200 000 suuruisen asiantuntijapalkkioihin käytetyn summan, jota ei ole myöskään koskaan käsitelty konkreettisesti yhtiökokouksissa. Hakijat ymmärtävät tältä osin hyvin Aluehallintoviraston päätöksen, koska kyse oli hakemukseen myöhemmin tehdystä laajennuksesta.

Silti myös tuo summa olisi hyvä saada jollakin tavalla myöhemmin selvitetyksi. Kaarlo Sell on nimittäin jatkuvasti antanut erilaisia tietoja asiantuntijoille maksetuista palkkioista, mutta nyt vastineessaan tarkastuksen hakemukseen hän ilmoitti tuon summan niinkin suureksi kuin 150 000 – 200 000 euroa. Jos tällainen summa on todellakin käytetty asiantuntijapalkkioihin ilman, että osakkailla on konkreettista tietoa mihin tarkoituksiin, mistä asioista ja kenelle hallitus on tuon summan talon yhteisistä varoista maksanut, on kyseessä erittäin huolestuttava talonyhtiön varojen itsenäinen ja perustelematon käyttö hallituksen osalta.

Mutta missä on yli puoli miljoonaa euroa?

question-mark

Kiinnostavinta Kaarlo Sellin ja Rainer Liintolan vastineessa oli kuitenkin siihen vihdoinkin lisätty ote märkätilasaneerauksen kilpailutuksesta ja urakkasopimuksesta.

Ei ihme, että näitä tietoja ei ole haluttu antaa yhtiökokoukselle tai osakkaille aikaisemmin sillä ne eivät vastaa lainkaan sitä mitä osakkaille on kerrottu yhtiökokouksissa.

 

Urakkasopimuksen mukaan urakkahinta on nimittäin ollut kokonaisuudessaan valmiiksi saatettuna ja kaikki työt suoritettuina 2 109 000 euroa.

Summa on lähes miljoona euroa (!!!) pienempi kuin osakkaille alun perin ilmoitettiin märkätilasaneerauksen kustannuksiksi.  Märkätilaremonttiin vaadittiin 3,1 miljoonan euron valtuudet ja tämän arvion väitettiin perustuvan mahdollisimman realistiselle arviolle ja saaduille urakkatarjouksille.

Tästä 3,1 miljoonasta eurosta hallitus ilmoitti sitten päässeensä urakan aikana alemmaksi.

Lopulliseksi hinnaksi on ilmoitettu 2 841 000 euroa.

Tämän summan osakkaat ovat maksaneet joko osuutensa kertasuorituksena tai pääomavastikkeena. Hallituksen puheenjohtaja Sell on ylpeänä ilmoittanut, että summa jäi lähes 250 000 euroa valtuuksien alapuolelle.

Kokonaissumma on kuitenkin edelleen 732 000 euroa suurempi kuin varsinaisessa urakkasopimuksessa ollut summa.

Tästä summasta on toki vähennettävä Finnmap Consulting Oy:lle maksetut suunnittelukustannukset. Isännöitsijänä aikaisemmin toiminut Timo Metsälä on kuitenkin vakuuttanut suunnittelukustannusten pysyneen alle 150 000 euron valtuutuksen. Lisäksi näihin on saatu noin 30 000 euron avustus. Metsälä on arvioinut suunnittelukustannusten olleen noin 110 000 euroa.

Mutta toisaalta itse urakkasummasta on taas on taas vähennettävä urakoitsija Muhosen maksama myöhästymissakko 116 384, 37 €?

Tämän jälkeen selvittämättä on edelleen  738 384 euroa.

Mitään suurempia lisätöitä ei talossa ole tehty. Päinvastoin  urakkasopimustyötkin oli tehty huonosti ja puutteellisesti ja vaikka joitakin lisätyö maksuja olisi voinut tulla eivät ne voi missään nimessä olla tämän suuruisia.

Samoin Juha Särkijärven ja muiden valvojien valvontakustannukset tuskin voivat olla 700 000 euroa, varsinkin kuin osakkaat joutivat teettämään omia tavarantarkastuksia valvonnan puutteellisuuden vuoksi.

Vai onko sitten projektijohto ottanut 700 000 palkkion ja keitä nämä projektinjohtajat ovat olleet?

Vaikka summasta vähennettäisiin ylisuuretkin valvonta- ja projektinjohtokulut niin edelleen summasta puuttuu ainakin yli puoli miljoonaa euroa.

Vaikka sivustolla on omat epäilyksensä siitä mihin tuo puoli miljoonaa on käytetty, niin ilman varsinaisia todisteita asiasta on turha spekuloida tässä sen enempää vaan odotamme erityisen tarkastuksen tuovan asiaan lisää varmempaa tietoa.

Tässä voidaan vain todeta, että yli puolen miljoonan summa ei todellakaan ole mikään pieni summa.

Sen nykyinen ”selvittämättömyys” ja märkätilan kustannuksista tietoisesti jaettu väärä tieto tekee As Oy Mechelinin tapauksesta varmastikin yhden vakavimmista Asunto-osakeyhtiöiden historiassa.

Osakkaiden harhaanjohtaminen

crossing-the-fingers-2011 kesällä pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa hallitus (Kaarlo Sell, hallitusammattilainen Juhani Siikala, Erkki Berglund ja Raimo Korpinen, joka ei ollut lainkaan paikalla) halusivat 3,1 miljoonan valtuutuksen märkätilaremonttiin. Noin kaksi kuukautta aikaisemmin yhtiökokouksessa hallitus oli jo halunnut 2,9 miljoonan euron valtuutuksen putkiremontin aloittamiseen ilman mitään selvitystä putkiremontin suunnittelusta. Hallitus oli kuitenkin itse vetänyt päätösehdotuksen pois sanoen sen tulleen sinne hieman vahingossa. Samalla hallitus oli luvannut valmistautua seuraavaan kokoukseen paremmin, mutta toikin nyt seuraavaan kokoukseen ainoana uudistuksena esitykseen pyynnön valtuutuksen nostamisesta 3,1 miljoonaan.

Hallitus oli saanut nyt riveihinsä uuden hallitusammattilaisen Juhani Siikalan. Kokouksessa ei itse suunnittelua tehneen Finnmap Consultingin tai Kohina Oy:n henkilöt olleet paikalla esittelemässä tekemiään suunnitelmia eikä hallitus suostunut keskustelemaan niistä.

Sen sijaan hallitus oli raahannut paikalle uuden valvontakonsultti Juha Särkijärven kertomaan siitä mitä oltaisiin tekemässä ja samalla vakuuttamaan osakkaat hankkeen järkevyydestä. Osakkaat pyrittiinkin vakuuttamaan 3,1 miljoonan valtuutuksen hyväksymisestä vetoamalla juuri kahteen ulkopuoliseen ”ammattilaiseen” eli useissa kohteissa valvojana toimineeseen Juha Särkijärveen ja vuoden putkiremonttikilpailuja järjestäneeseen hallitusammattilaiseen, Juhani Siikalaan.

Suurin osa osakkaista oli tuolloin täysin yllättynyt hinnan suuruudesta. Usealta taholta mainittiin erimerkkejä täysin vastaavista lähitaloista, joissa oli juuri tehty yli kolmanneksen halvempia remontteja. Huomautettiin, että summa (982/euroa/neliö) oli yli kaksinkertainen tuonaikaiseen (450) Helsingin keskiarvoon.

Särkijärven ja Siikalan mukaan taas 1000 euroa neliöltä oli aivan normaali hinta vastaavissa taloissa ja 3,1 miljoonan summa perustui saatuihin tarjouksiin ja näin ”markkinatilanteeseen”. He vakuuttivat yhdessä isännöitsijä Metsälän kanssa, ettei tarjouksista voitu antaa mitään tarkempaa tietoa kilpailutuksen vuoksi. Tosin kaikki luvattiin tuoda avoimeksi myöhemmin, mitä ei tietenkään koskaan tapahtunut. Siikala ja Särkijärvi kertoivat kuitenkin tehneensä paljon työtä tarjouksien arvioinnissa ja osallistuneensa useisiin kokouksiin.  Erityisesti putkiremonttiasiantuntijana esiintynyt Siikala vakuutti hinnan olevan aivan normaalia tasoa. Kaarlo Sell taas ilmoitti olleensa juuri tekemässä kolmea hanketta, joiden kustannukset olivat 1000 euroa neliöltä. Mitä nämä hankkeet olivat, missä ne oli tehty ja mikä ihmeen rooli Kaarlo Sellillä oli ollut niissä, jäi kokonaan kertomatta.

Toisin sanoen kun osakkaat muistuttivat 450 euron keskihinnasta ja 500-600 euron lähitalojen remonteista, asiantuntijat ja Sell puhuivat jatkuvasti 1000 euron remonteista. Kun kysyttiin perusteluja sille miksi hinta poikkeaa tilastollisista hinnoista, niin Juha Siikala totesi, että ”me ollaan saatu tarjoukset niistä näkyy se summa”.   Kun osakkaat olisivat halunneet lykätä päätöstä ja saada varsinaisen tarjouksen hyväksyttäväksi nähdäkseen myös sen mitä siihen kuului piti Särkijärvi tätä mahdottomana ajatuksena ja Siikala julisti takuuvarmasti, että jos asiassa viivytellään: ”Hinta taatusti nousee, ei putoa missään tapauksessa, se on täysin selvä asia.”

Särkijärvi puolustikin täysin salattua kilpailutusta ja hintaa ”markkinataloudella” ja vetosi myös siihen, että tarjoajien omat marginaalit olivat kuulemma pienet ja näin puristettuina tarjoukset kuulemma osuivat erittäin lähelle toisiaan. Särkijärven mukaan tarkoitus oli juuri hakea luotettavia suuria tekijöitä. Tosin myöhemmin märkätilaremontin vaikeuksissa Särkijärvi väittikin yhtäkkiä ettei Muhosta tai ketään, joka ketjuttaa vastuuta epämääräisille alihankkijoille, olisi koskaan pitänytkään valita, vaikka oli itse yhtiökokouksessa kehunut kuinka tarkkaa ”ammattilaisen” työtä hän oli tehnyt urakoitsijan valinnassa.

Särkijärvi ilmoitti 3,1 miljoonan olevan remonttihinnan katto, johon sisältyy tietty marginaali. Kun häneltä kysyttiin mikä tuo marginaali oli, hän ilmoitti, ettei ole sopiva henkilö vastaamaan asiaan. Isännöitsijä Metsälä ilmoitti, että 3, 1 miljoonaa muodostuu siitä, että pohjalla on saatu urakkatarjous ja tarjoukset jotka urakasta on saatu muodostavat valtaosan summasta. Lisäksi on suunnittelukustannukset, joihin valtuutus oli 150 000 ja valvontakustannukset. (Nyt Metsälä puhui koko ajan 150 000 euron suunnittelukustannuksista vaikka oli aikaisemmin sanonut niiden olleen noin 110 000).  Metsälä vakuutti, että oli tarkoitus hakea kokonaisedullisin hinta. Kun osakkaat protestoivat ettei 3,1 miljoonaa voi olla kokonaisedullisin hinta niin Kaarlo Sell vakuutti, että kokoukseen on pyritty saamaan mahdollisimman realistinen summa. Sell myönsi, että summa voi olla vieläkin suurempi, mutta 3, 1 miljoonaa oli mahdollisimman realistinen arvio ja sillä hetkellä maksimissaan haettu summa, josta toivottavasti päästäisiin alaspäin.

Hallituksen jäsen Berglund myös vakuutti, että oli juristina kiinnittänyt huomiota juuri asioiden laillisuuteen ja vetosi siihen, että mukana neuvotteluissa oli ”ammattimiehiä” kuten Särkijärvi, Siikala ja isännöitsijä Metsälä.

Vaikka koko päätöskohta ullakkoremontin aloittamisesta meinasi ensin kaatua työjärjestystä koskevassa äänestyksessä ja meni läpi vain kahden äänen enemmistöllä, juuri vetoaminen ”ammattilaisiin” ja ”asiantuntemukseen” sai lopulta useammat hintaa kovastikin epäilleet osakkaat äänestämään remontin aloittamisen puolesta ja hyväksymään hallituksen 3,1 miljoonan valtuudet.  Terveellä järjellä nämä osakkaat olivat epäilleet hintaa, mutta kun liuta ”asiantuntijoita”  vakuutti heille sen olevan ehdottomasti paras mahdollinen niin he kääntyivät lopulta kannattamaan remontin aloittamista. Vähemmistö tosin edelleen vastusti päätöstä todeten, ettei annetuilla tiedoilla voida päätöstä ylipäätänsä tehdä. Hallitus tietenkin lupasi tuoda kilpailutuksen jälkeen kaikki tiedot julkisiksi ja selvittää urakkasopimuksen, mutta tätä se ei koskaan tehnyt.

Todellisuudessa Sell, Siikala, Metsälä ja Särkijärvi olivat saaneet jo tuolloin Muhoselta huomattavasti alemman tarjouksen, josta lopullinen urakkahinta tarkentui 2 109 000 euroon. Itse tarjouksia oli hyvin kummallisesti vain kolmelta tekijältä, joista yksi oli jättänyt kolme erilaista tarjousta väliltä 2,3-2,6 miljoonaa. Kallein tarjous oli vähän alle 2,8 miljoonaa, joka oli siis ainoa, joka vastasi edes jotenkin sitä tarjoustasoa, jota hallitus väitti kivenkovaa kaikkien tarjousten edustaneen. Särkijärvi oli väittänyt tarjousten olleen lähes täysin samansuuruisia vaikka eroa oli yli 600 000 euroa.

Toisin sanoen ”ammattilaisten” vakuuttelut ja puheet eivät pitäneet paikkaansa. Ei ihme, ettei tarjouksia tai urakkasopimusta haluttu missään nimessä näyttää myöhemminkään osakkaille sillä tämä olisi osoittanut, että nämä miehet olivat aivan tietoisesti johtaneet osakkaita asiassa harhaan.

3,1 miljoonan valtuudet, 2,9 miljoonan kulut, 2,1 miljoonan urakkasopimus

money-out-the-windowKun hallitus oli saanut 3,1 miljoonan valtuudet se siis teki 2,1 miljoonan urakkasopimuksen Muhosen kanssa. Missään ei osakkaita tiedotettu urakkasopimuksen varsinaisesta hinnasta vaan näiden annettiin ymmärtää, että remonttiin voi nyt mennä tuo 3,1 miljoonaa. Tosin Sell alkoi vähitellen lupailla, että kiitos ”hyvän” hallituksen tuo 3,1 miljoonan summa saatettaisiin kenties alittaa.  Ja todellakin kun varsinainen urakkasopimus oli 2,1 miljoonaa niin oli helppo tällaista osakkaille lupailla kuitenkin pitäen koko ajan 3,1 miljoonan valtuudesta kiinni.

Taloudellista loppuselvitystä remontista osakkaat eivät koskaan saaneet, mutta lopulta heille ilmoitettiin, että remontti maksettaisiin 2.725.000 euron lainalla. Tämä summa perustui siihen, että urakkasopimuksesta vähennettäisiin sopimuksen mukainen myöhästymissakko, jonka suuruus oli sopimuksen mukaan 258 876 euroa. Toisin sanoen kun tuo sakko vähennetään urakkasopimushinnasta (2 109 000) niin jäljelle varsinaiseksi urakkahinnaksi olisi pitänyt jäädä 1 850 124 euroa. Edelleen tässä on siis lähes miljoonan euron ero otetun lainan ja varsinaisen urakkamaksun välillä. Tähän on tosin lisättävä suunnittelukustannukset, joiden oli ilmoitettu olleen noin 110 000 euroa, ei suinkaan miljoonaa euroa.

Muhonen kuitenkin riitautti viivästymissakon vaikka sopimuksessa oli selvästi sovittu sakon laskentaperiaatteista ja remontti oli todellisuudessa viivästynyt joidenkin huoneistojen osalta vielä huomattavasti enemmänkin. Vaikka yhtiökokous oli päättänyt pitää viivästyssakosta kiinni silläkin uhalla, että Muhonen vie asian oikeuteen, oli hallitus ollutkin oikeuden valmisteluistunnoissa valmis neuvottelemaan sakosta ja toi uuden neuvotteluratkaisun uuteen yhtiökokoukseen, jossa osakkaiden olisi maksettava lisää 116 000 euroa. Yhtiökokouksen jälkeisessä tiedotteessaan Kaarlo Sell ilmoitti, että viivästyssakkojen määräksi muodostui 116 384,37 €. Tässä on jälleen jotakin omituista sillä alkuperäinen viivästyssakko oli 258 876 euroa. Kenties Sell tarkoitti, että taloyhtiölle tuli lisää maksettavaa 116 384, 37 euroa. Nyt joka tapauksessa märkätilaremontin lopullinen hinta nousi taas 116 000 euroa 2 841 000 euroon ja osakkaille tuli jälleen uusi pääomavastine maksettavaksi märkätilaremontista.

Miksi hallitus oli valmis antamaan viivästymissakosta periksi? Samaan aikaan se ei suostunut sovintoon yhtiökokouksen päätöksiä ja pöytäkirjoja koskevassa oikeusjutussa talon omien osakkaiden kanssa vaan oli valmis viemään asian varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn, jossa hävisi osaksi jutun. Viivästyssakon osalta hallituksella olisi ollut paljon paremmat voittomahdollisuudet kirjatun sopimuksen perustalta. Hallituksella näytti olevan kuitenkin tärkeämpää saada hinnalla millä hyvänsä itselleen täydellinen vastuuvapaus märkätilaremontista kuin pitää kiinni sopimukseen merkitystä viivästyssakossa. Vai halusiko hallitus välttää varsinaista oikeudenkäyntiä, jossa sen salaamat remontin todelliset summat olisivat tulleet julkisiksi? Oliko hallitus valmis taas luopumaan viivästyssakon perustalta talolle kuuluvasta 142 491 tai 116 384, 37 euron summasta (riippuen siitä mikä hallituksen antamista sekavista luvuista pitää paikkansa) koska se pelkäsi muuten joutuvansa pulaan omien toimintojensa suhteen. Tämän lisämaksun se saattoi jälleen laittaa osakkaille maksettavaksi ylimääräisenä pääomavastikkeena, kun uhkana olisi voinut olla sen oma korvausvelvollisuus paljon suuremmista summista.

Lopulta siis sopimuksen perustalta 1 850 124 euroa maksaneesta urakasta tuli yhdessä suunnittelu- ja valvontakustannusten kanssa osakkaille maksettavaksi 2 841 000 euroa. Jälkimmäinen osakkaiden todellisuudessa maksama summa on miljoona euroa suurempi kuin sopimuksen perustalta itse urakasta olisi pitänyt maksaa.

Suunnittelukustannusten valtuutus oli ollut 150 000 euroa, mutta hallitus puolusti Finnmap Consulting Oy:n valitsemista suunnitteluun näiden tekemän halvimman tarjouksen perustalta, joka oli 120 048 €. Lisäksi suunnitteluun oli saatu avustusta 30 000 euroa. Tämän mukaan suunnittelukustannusten olisi pitänyt jäädä alle 100 000 euron eikä siis suinkaan kattaa miljoonan euron eroa lopulta osakkaiden maksamassa summassa ja urakkasummassa. Tältä osin selvittämättä on 900 000 euron summa. Miten tahansa lukuja pyörittelisi tai mitä tahansa valvonta- ja lisäkustannuksia asiaan laittaisi, ei tuota 900 000 euroa saa millään katetuksi. Hurjimmillakin lisäkustannuksilla ”kadoksissa” on yli puolen miljoonan euron summa siitä mitä osakkaat ovat joutuneet märkätilaremontista maksamaan.

Toivottavasti erityinen tarkastus tuo selvyyttä siitä mihin nämä rahat on käytetty tai mihin ne ovat kulkeutuneet.

Vandalismi jatkuu Museokadulla

Marraskuun alussa 2015 talon ullakon rakentaja on vihdoin viimein saattamassa päätökseen yläkerran huoneistoissa aiheutetut vauriot, kiitos Warecon asiallisen työjohdon. Sen sijaan taloyhtiön hallituksesta tai (ainakin yhtiökokouksen tietojen mukaan ruhtinaallisesti palkatusta) virallisesta valvojasta Särkijärvestä tässä ei ole ollut mitään apua. Päinvastoin, tältä taholta on asioita ennemmin vain hankaloitettu.

Esimerkiksi hallituksen poistettavaksi määräämän patterin poistoa, tuon poiston aiheuttamia vaurioita, putkien sulkemista ja lattian korjaamista, on venytetty edestakaisin kunnes se nyt lopultakin on suostuttu hoitamaan. Lattian korjaajakin ihmetteli asiassa edes takaisin soutamista ja huopaamista ja tosiaan sopiikin ihmetellä kuinka paljon tässäkin asiassa olisi taas säästetty kaikkien aikaa ja rahaa, jos asia olisi voitu hoitaa alun perin asiallisesti ja kunnolla.

Rakennelman purkaminen käynnistyy. Kuvan työmiehellä ei ole mitään tekemistä itse purkupäätöksen kanssa, josta vastaavat As Oy Mechelinin hallituksen jäsenet.

Rakennelman purkaminen käynnistyy. Kuvan työmiehellä ei ole mitään tekemistä itse purkupäätöksen kanssa, josta vastaavat As Oy Mechelinin hallituksen jäsenet.

Erityisen tarkastuksen lähestyessä hallitus on nyt myös vihdoin useiden venkoiluiden jälkeen suostunut maksamaan  jo kaksi vuotta myöhässä olleet märkätilaremontin kalustehyvitykset. Kenties tästä suuttuneena hallitus on kuitenkin taas päättänyt käyttää mielivaltaansa yläkerran asukkaita kohtaan ja pannnut toimeen pitkään ajamansa B-rapun yläkerran porttijärjestelmän tuhoamisen.

Ns. ”Mia Backmanin portti” on erityinen rakennelma ja osa talon kulttuuri- ja rakennusperintöä, mutta nykyisellä hallituksella on ollut pakkomielle tämän 87 -vuotta vanhan järjestelmän poistamiseen. Hallitus ei ole suostunut antamaan tästä purkuinnostaan minkäänlaista selitystä. Tosin vastustaessaan myös porttijärjestelmän suojelua, hallituksen palkkaama rakennuskonsultti Olli Huhti vedoti myös turvallisuusriskiin, millä tietenkin yritetään aina legitimoida vanhan hävittäminen tai purkaminen. Jos turvallisuus olisi ollut todellinen hallituksen huolenaihe, olisi turvallisuuskysymys voitu ratkaista muullakin tavoin kuin järjestelmän purkamisella. Näyttääkin siltä, että kysymys on ainoastaan jonkinlaisesta lapsellisesti kostotoimenpiteestä tai vallan osoittamisesta. Koska me voimme purkaa portin, niin mehän teemme sen.

 

Onkin surullista, että lähes sata vuotiaassa talossa yksi hallitus saattaa tuhota sumeilematta talon historiallisia kerrostumia ja vanhaa kulttuuriperintöä.

20151102_205650

Poistetun portin vanhat soittokellot ja nimikilvet

Hallitus on jo käyttänyt huomattavia summia vastustaakseen talon arvokkaiden osien suojelua ja nyt se on edelleen valmis käyttämään talon yhteisiä rahoja tilatakseen purkutoimia, joista on ainoastaan haittaa talon kulttuuri- ja rakennushistorialliselle arvolle. Toiminta on jopa puhtaan taloudellisesti täysin typerää koska töölöläistaloissa arvoon vaikuttaa kulttuurihistoria ja asunnot ovat arvokkaampia taloissa, joissa on säilynyt historiallisia yksityiskohtia.

As Oy Mechelinin hallituksen toiminta näyttää myös todistavan siitä, että ainoa tapa estää tällaista töölöläistalojen vandalismia on lopulta hakea kohteille suojelumääräystä. Koska porttijärjestelmää ei kuitenkaan suojeltu, niin hallitus päätti tuhota sen. Näin olisi käynyt myös Tuukkasen Orfeus -lasimaalaukselle ilman siitä tehtyä suojelupäätöstä.

20151102_210259Rakennelman poistamisen jäljiltä rappukäytävän seinät ovat rikki ja samoin kivilattiassa on suorat reiät. Kunnollinen jälkien paikkaaminen vaatii seinien uudelleen maalausta ja lattian paikkausta. Tämä merkitsee taas uusia kustannuksia taloyhtiölle ilman mitään muuta todellista syytä kuin vanhan rakennusperinnön tuhoaminen ja oman vallan näyttö. Saa tosin nähdä tekeekö hallitus edes mitään toimia purkutöidensä jälkien korjaamiseksi. Portin purkamista ei ole lainkaan suunniteltu rappukäytävän interiöörin osalta, vaan on ainoastaan brutaalisti hakattu irti portin liepeet niin ettei sitä voisi enää asettaa paikoilleen. Tämä ei ole mitään talosta huolehtimista vaan suoraan sanoen taloa kohtaan tehtyä ilkivaltaa hallituksen osalta.

.

20151102_210247

Kuvia rappukäytävästä on tosin hankala saada varsinkin illalla koska rappukäytävän yläkerros on ollut täysin pimeänä ja ilman toimivaa valoa jo lähes puoli vuotta. Tämä kertoo taas siitä miten talon huolto toimii, samalla kun hallinto- ja huoltokustannukset ovat nousseet pilviin. Lamppuja ei kyetä vaihtamaan, juuri mitään ei enää siivota, remonttien jäljiltä talo on täynnä osaltaan kesken jääneitä korjauksia. Mutta kun jotakin pitää tuhota niin siihen löytyy kyllä aikaa ja rahaa. Turvallisuudesta mukamas huolissaan olevaa hallitusta eivät täysin pimeät rappukäytävät huoleta, pääasia näyttää olevan, että voidaan tehdä lapsellista kiusaa yläkerran asukkaille ja samalla tuhota rakennushistoriaa, jota nämä ovat yrittäneet suojella ja puolustaa.

Yksikään hallituksen jäsen, Kaarlo Sell, Rainer Liintola, gryderi Mika Hautala tai uusi hallitusammattilainen Teemu Johanssonin, ei ole suostunut kommentoimaan tai perustelemaan näitä hallituksen määräämiä tihutöitä yläkerran rappukäytävässä. Tämäkin näyttää kertovan lapsellisista toimintatavoista, tehdään kiusaa ja juostaan nurkan taakse piiloon. Vastuuta ei kyetä ottamaan vaikka valtaa halutaan niin kovasti näyttää ja käyttää.

Uusi hallitusammattilainen Teemu Johansson

Taloyhtiöön siis palkattiin vähemmistön ankarasta vastustuksesta huolimatta taas uusi ”hallitusammattilainen” Teemu Johansson. Mies tulee jälleen AKHAN kautta ja on saanut isännöintikoulutusta Kiinkossa. Muuten hänellä on tutkinto Helsingin teknillisen oppilaitoksen sähkövoimatekniikan linjalta ja ammattikokemusta toimimisesta talonmiehenä ja isännöitsijänä. Mutta miksi ihmeessä taloon tarvitaan nyt lisää erikseen palkattua isännöintikokemusta? Talonyhtiössä on jo isännöijä ja huoltoyhtiö, joille kummallekin maksetaan todella paljon.

Talonyhtiön hallituskulut olivat vuonna 2014 noin viisinkertaiset verrattuna Suomen keskiarvoon ja pelkät isännöintikulut ovat todella suuret. Nyt osakkaiden pitää siis maksaa edelleen lisää ns. ”isännöintiasiantuntemuksesta”. Jos tästä on ollut puutetta talossa, niin miksi  Johanssonia ei palkattu isännöitsijäksi. Mitään varsinaista syytä palkata ulkopuolista hallitusammattilaista ei nimittäin ollut.

Todellinen syy Johanssonin palkkaamiseen oli pyrkimys pitää vähemmistön edustajat poissa hallituksesta ja heidän omaisuuttaan koskevista päätöksistä. Tällainen toiminta, jossa enemmistö päättää palkata tarpeetonta lisäapua itselleen talon yhteisillä varoilla vähemmistön haitaksi, on selkeää varojen väärinkäyttöä vaikka enemmistö sen puolesta äänestäisikin.

Hallitusammattilaisen pitäisi ymmärtää tämä itsekin. Kun Johansson huomasi, että talon osakkaita ja asukkaita oli ehdolla hallitukseen, olisi hänen pitänyt ymmärtää kieltäytyä tehtävästä, jos hän todella vilpittömästi olisi ajamassa kaikkien osakkaiden ja yhtiön etua. Miksi hän ei näin tehnyt?

Hallitusammattilaisia tulisi palkata taloon vain silloin kuin näille on todellista tarvetta ja palkkaamisella on kaikkien osakkaiden suostumus. On lähtökohtaisesti täysin ristiriitaista väittää, että hallitusammattilainen, joka on palkattu pitämään vähemmistön edustajat ulkona hallituksessa, olisi neutraali tekijä tai edustaisi kaikkien osakkaiden etua.

Kysyimme kirjallisesti Teemu Johanssonilta hänen näkemystään toimintansa moraalisista sekä tulkintaansa asunto-osakeyhtiölaissakin mainitusta laittomasta varojen jaosta, johon kuuluu muun muuassa juuri tarpeettoman ja ylimääräisten palvelujen ostaminen yhteisillä rahoilla vain joidenkin (vaikka nämä olisivat enemmistö) osakkaiden eduksi. Tässä Johansson oli huomattavasti asiallisempi suhteessa Juhani Siikalan, joka ei koskaan vastannut mihinkään osakkaiden kysymyksiin ja Johansson vastasi nyt meille ja lupasi myös luvan vastauksensa julkaisemiseen ja kommentointiin tällä sivustolla:

Vastaus on osoitettu Markku Koivusalolle.

”Käsityksesi siitä, että tulisin toimimaan sinua ja sinun etujasi vastaan, on väärä – olettaen että etusi ovat taloyhtiön edun mukaisia. En tule väitteesi mukaisesti olemaan taloyhtiön hallituksessa vain pitääkseni jotain henkilö/joitain henkilöitä poissa hallituksesta ja voin luvata, että tulen tehtävässäni toimimaan vain ja ainoastaan taloyhtiön ja sen osakkaiden edun mukaisesti. Valintani ei siten ole mielestäni etujesi vastaista.

Taloyhtiön hallitukseen voidaan valita kuka tahansa tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö. Minulta tähän tehtävään pyydettiin tarjous ja koska tehtävä on ominta osaamisaluettani, tarjouksen annoin. Uskon, että kokemukseni ja koulutukseni alasta hyödyttää jatkossa taloyhtiötä huomattavasti sekä että olen palkkioni arvoinen. Tarjoukseni mukainen tuntipalkkio on noin 10 euroa vähemmän, mitä kirjoituksessasi mainitset. Hinta on aivan normaali Akhan hallitusammattilaisen perimä palkkio ja jokainen varmasti muodostaa siitä oman kantansa, onko se kallis vai ei. Täytyy tietysti muistaa, että yhtiökokous päätti myös muille hallituksen jäsenille maksettavista palkkioista, joten palkkioni ei ole suora lisäys taloyhtiön kustannuksiin.

Minulla on kokemusta kiinteistöalasta noin 25 vuodelta. Näiden vuosien aikana olen selkeästi huomannut sen, että hyvin hoidetun taloyhtiön peruskulmakivenä on toimiva hallinto sekä sen keskinäinen luottamus ja toimintakyky. Jos tämän peruskulmakiven säröttömyyden vaalimiseksi ja asiantuntemuksen lisäämiseksi taloyhtiön yhtiökokous päättää valita hallitukseen hallitusammattilaisen, en katso tässä olevan mitään väärää tai laitonta varojenjakoa.” (Teemu Johanssonin vastaus)

Vastauksena Teemu Johanssonille toteamme.

  • Johansson on jo lähtökohtaisesti toiminut etuamme vastaan asettumalla ylimääräisiä hallintokuluja aiheuttavana hallitusammattilaisena ehdolle talonyhtiön hallituksen vaalissa, jossa tarkoitus oli jättää vähemmistön edustaja hallituksen ulkopuolelle.  Asunto-osakeyhtiön hallinnon niin sanottu lojaliteettivelvollisuus koskee hallituksen jäsenten suhdetta yhtiön kaikkiin osakkeenomistajiin ja näiden yhdenvertaiseen kohteluun.
  • Olemme korjanneet Teemu Johanssonin veloittaman palkkion. Se on siis 111,60 euroa tunnilta. Kun Johansson ilmoittaa ettei hänen palkkionsa ole suora lisäys talonyhtiön kustannuksiin koska yhtiökokous päätti myös muille hallituksen jäsenille maksettavista palkkiosta, hän antaa  väärän kuvan talolle aiheuttamistaan lisäkustannuksista. Hallituksen jäsenille päätetyt palkkiot ovat huomattavasti pienempiä ja kokouspalkkioita eivät suinkaan tuntilaskutusta. Johanssonin palkkio on tuntilaskutusta. Kahden tunnin kokouksesta hallituksen jäsenelle maksetaan noin viisikymmentä euroa, Johanssonille 223,20 euroa. Viiden tunnin yhtiökokouksesta hallituksen jäsenet eivät veloita mitään, Johansson veloittaa 558 euroa. Vuodessa kuluja aikaisemmasta hallitusammattilaisesta Siikalasta tuli jo aikoinaan yli 5000 euroa vaikka näitä ei ole hallitus ilmoittanut tarkasti. Aiheuttamiensa sotkujen takia yhtiökokouksen puheenjohtajana Siikala tuli tietenkin vielä huomattavasti kalliimmaksi taloyhtiölle. Siikala tosin toimi myös yhtiökokouksen puheenjohtajana, mutta nykyään hallitus on palkannut siihenkin vielä kalliimpia juristeja. Onko nyt tarkoitus maksaa yhtiökokouksissa Johanssonille 111,60 euroa siitä, että hän istuu paikalla ja lisäksi sitten erikseen palkatulle yhtiökokouksen puheenjohtajalle palkkioita. Miksi Johansson virheellisesti väittää, että hänen palkkionsa ei olisi suora lisäys yhtiön kuluihin? Onko tämä talonyhtiön edun mukaista? Miksi hän ei voi rehellisesti ja totuudenmukaisesti sanoa, että hänen palkkionsa on suora lisäys yhtiön kuluihin ja antaa arvionsa siitä mitä nämä lisäkulut tulevat olemaan hänen osaltaan vuodessa.
  • Teemu Johansson ilmoittaa, että hänen mukaansa taloyhtiön hallituksen tulee olla särötön ja jos taloyhtiön yhtiökokous päättää valita hallitukseen hallitusammattilaisen, hän ei katso tässä olevan mitään väärää tai laitonta varojenjakoa. Johansson ei perustele miten muka tämä ei olisi laitonta varojenjakoa. Johansson puolustaa hallituksen säröttömyyttä, ei suinkaan kaikkien osakkaiden yhdenvertaista kohtelua tai itse talonyhtiön yhteisen hengen luomista mihin ei kuulu toisten osakkaiden oikeuksien polkeminen enemmistön tuella. Taloyhtiön ongelmat johtuvat juuri siitä, että hallitus on ollut särötön toimissaan vähemmistö-osakkaiden etuja vastaan ja kieltäytyessään edes noudattamasta asunto-osakeyhtiölakia heidän osaltaan.Jos Johansson haluaa edelleen tukea toimintaa, jossa hallitus kieltäytyy toimittamasta osakkaille lain mukaisia tietoja ja päätöksiä heidän huoneistoistaan ja kieltäytyy suorittamasta sille kuuluvia velvollisuuksia näiden osalta sekä kommunikoi näiden kanssa lähinnä uhkauksin tai vastaamatta jättämättä, niin silloin Johansson ei varmasti aiheuta säröjä hallituksen aikaisempaan toimintaan. Mutta jos hän todella aikoo huolehtia kaikkien osakkaiden yhdenvertaisista oikeuksista on hänen luultavasti pakko noita säröjä aiheuttaa sillä ainakin aikaisemmin hallitus on kieltäytynyt tällaisista toimista. Saammekin nähdä onko Johanssonille tärkeämpää hallituksen säröttömyyden vaaliminen vai lain noudattaminen ja kaikkien osakkaiden yhdenvertainen kohtelu.

Koivusalot ovatkin nyt kutsuneet  Johanssonin tutustumaan heidän huoneistossaan hallituksen vastuulla oleviin puutteisiin ja käymään läpi myös muut epäselvyydet heidän osaltaan. Toivomme, että Johansson lunastaa näiltä osin lupauksensa toimia kaikkien yhtiön osakkaiden etujen yhdenvertaisesta huolehtimisesta ja samalla myös toimittaa Koivusaloille näille lain mukaan kuuluvat päätökset heidän huoneistojaan koskevista päätöksistä.

Johansson on kuitenkin ilmoittanut etteivät nämä asiat hänelle kuulu eikä muutenkaan osakkaille vastaaminen kuulu hänen normaaliin liiketoimintaansa. Kuitenkin hän nostaa näiltä osakkailta palkkaa osallistumalla päätöksiin heidän huoneistojensa asioista, joihin hän ei edes halua tutustua.  Samalla kieltäytyessään käsitelemästä näitä asioita hän osallistuu juuri siihen tiettyjen osakkaiden etuja vastaan kohdistuvaan toimintaan mitä hän lupasi olla harjoittamatta.

Myöhempi 2017 lisäys: Teemun sittemmin positiivisesti muuttuneesta asenteesta talonyhtiön puheenjohtajana katso hallitusammattilainen Johansson. Odotamme muutoksen toivottavasti myös jatkuvan.