Ovenia on poistunut. Uusi Isännöitsijä on KatePlus.

Usealle osakkaalle tuli varmaan yllätyksenä talossa tapahtunut isännöitsijän vaihto.

Hallitus ja toiminnantarkastajat olivat toki tienneet siitä jo jonkin aikaa, mutta hallitus ei ollut tiedottanut siitä aikaisemmin osakkaille.

Ovenia Isännöinti Oy irtisanoutui As Oy Mechelinin isännöinnistä viime vuoden marraskuun lopussa.

Kolmen kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen uutena isännöitsijänä taloyhtiössä on maaliskuun 2017 alusta aloittanut KatePlus niminen toimisto vastuullisena isännöitsijänä Peter Mandelin.

Saa nähdä miten isännöitsijän vaihto ja kokonaan uusi toimija vaikuttaa taloyhtiön edelleen sekavaan tilanteeseen. Toivottavasti positiivisesti.

Ovenian viimeinen isännöitsijä As Oy Mechelinissä, Sonja Juola, pyrki kyllä omalta osaltaan toimimaan asiallisesti hankalassa tilanteessa. Hän oli kuitenkin Ovenian palveluksessa.  Oveniaa taas raskauttivat sen ostaman Verkkoisännöinnin aikaisempien isännöitsijöiden Timo Metsälän sekä Erkki Lapin taloon jättämät ongelmat yhdessä Kaarlo Sellin johtamien aikaisempien hallitusten toimien kanssa.

Näiden epäselvyyksien osalta taloon on määrätty erityinen tarkastus, josta aikaisempi Kaarlo Sellin johtama hallitus on kuitenkin valittanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Ovenian irtisanoutuminen

Ovenian osalta suhteutumisessa taloyhtiön asioihin tapahtuikin uusi käänne.

Ovenia nimittäin myönsi vihdoin taloudellisten selvitysten puuteellisuuden ja sekavan tilan taloyhtiössä.

Ovenia ei kuitenkaan suostunut tai kyennyt selvittämään näitä taloudellisia asioita vaan halusi irtisanoa itsensä kokonaan taloyhtiön palveluksesta.

Syynä isännöinnin irtisanomiseen Ovenia ilmoitti ”talon riitaisan ja sekavan tilanteen ja sen ettei selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.”

Tämä on mielenkiintoista, sillä Ovenia on siis vihdoinkin avoimesti myöntänyt sen mitä taloyhtiön ”oppositio” on jatkuvasti monta vuotta näilläkin sivuilla valittanut.

Kunnollista taloudellista selvyyttä taloyhtiön miljoonaremonteista ei olemassa ja annetut selvitykset ovat osaltaan virheellisiä. Syy talon riitaiseen ja sekavaan tilanteeseen on juuri taloudellisten selvitysten puuttuminen.

Erityisen tarkastuksen tarpeellisuus

Nyt Ovenia siis vihdoin myönsi selvitysten puutteet ja on samalla ilmoittanut, ettei se vastusta lainkaan erityistä tarkistusta. Ovenian mukaan taloyhtiön tarkastuksesta tekemä valitus hallinto-oikeuteen on puhtaasti hallituksen vastuulla. Isännöitsijä on ainoastaan toimenpannut valituksen lähettämisen hallituksen toimeksiannosta. Ovenian on jopa ilmoittanut, ettei sillä ole mitään eritystä tarkastusta vastaan.

Tämä on aikamoinen käänne Ovenian osalta.

Sillä vielä 23.3.2016 Ovenian isännöitsijä Teemu Saarikivi on yhdessä Kaarlo Sellin kanssa allekirjoittanut hallinto-oikeuteen erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen. Valituksessa Saarikivi on yhdessä Sellin kanssa väittänyt lujasti, ettei yhtiön saneerausremonttiin tai muihin hankkeisiin liity mitään numeerisia tai muitakaan avoimia epäselvyyksiä. Nyt kuitenkin Ovenia irtisanoi itsensä juuri sen takia, ettei kunnollista selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.

Samoin Ovenian isännöitsijä Anssi Aittasalmi on vieläpä yksin allekirjoittanut 15.8.2016 hallinto-oikeuteen tehdyn selityksen. Siinä Aittasalmi kieltää erityisen tarkastuksen tarpeellisuuden ja esittää lähinnä henkilöön kohdistuvia täysin epäasiallisia parjauksia hakijoiden asiamiehestä.

Saarikivi ja Aittakoski ovatkin näemmä esittäneet näitä väitteitään täysin As Oy Mechelinin tilinpitoon tai asioihin tutustumatta, sillä nyt Ovenian johtokin on myöntänyt, ettei Saarikiven ja Aittakosken väitteet talon taloudellisesta tilanteesta ole olleet tältä osin oikeita.

Kenen vastuulla?

Taloyhtiön isännöinnistä irtisanoutunut Ovenia on jo alkanut kieltää vastuutaan taloyhtiön aikaisemmista toimenpiteistä ja sen remonttien tilinpidon epäselvyyksistä ilmoittaen hallituksen johdon toimineen talossa hyvin itsenäisesti.

Toisin sanoen Ovenia näyttää haluaavan nyt siirtää vastuun epäselvyyksistä talon hallituksen ja erityisesti sen hallituksen pitkäaikaisen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalle.

Mutta vaikka Ovenia nyt katsoo, ettei se ole vastuullinen taloyhtiön remonttien hallinnosta, on se kuitenkin laskuttanut taloyhtiötä tästä. Lisäksi on todettava, että isännöitsijä on kyllä aina vastuussa talon tilinpidosta, hoidettiinpa talossa sitten varsinaisesti asioita kuinka itsenäisesti tahansa.

Varsinainen vastuullinen taloyhtiössä on toki ollut hyvin itsenäisesti talon asioita hoitanut talonyhtiön pitkäaikainen puheenjohtaja Kaarlo Sell sekä tämän johtamat hallitukset. Sell on kuitenkin onnistunut aina keräämään valtakirjoja yhtiökokouksiin ja saamaan oman tukijoukkonsa vastustamaan taloyhtiön asioiden selvitystä.  Siksi talonyhtiön sekava tilanne on jatkunut vuodesta toiseen. Samalla taloyhtiön ja osakkaiden yhteisiä rahoja on käytetty todella mittavassa määrin erilaisten hallitusammattilaisten, lakimiesten ja konsulttien palkkaamiseen, joiden tehtävänä on ollut yrittää vakuuttaa osakkaille, että kaikki asiat on hoidettu oikea- oppisesti, vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkansa.

Ovenia kieltäytyy maksamasta vahingonkorvauksista

Ennen lähtöön talon palveluksesta Ovenia syyllistyi myös lunastusilmoituksen laiminlyöntiin, joka tapahtui talon osakkaiden kustannuksella talon hallituksessa istuvan Rainer Liintolan ja tämän pojan Karri Liintolan hyväksi. Rainer Liiintola ja Ploutos Oy saivat asiassa usean sadan tuhannen euron taloudellisen edun osakkaiden kustannuksella.

Ovenia myönsi täysin lunastusoikeuden rikkomuksen ja pyysi osakkaita esittämään perustellut vahingonkorvausvaatimukset asiasta. Mutta saatuaan perustellut vaatimukset Ovenia kieltäytyikin maksamasta vahingonkorvauksia.

Ovenian vakuutuslaitos LähiTapiola on perustellut asiaa muun muassa sillä, että koska vahingonkorvauksen hakijoita (eli vahingon kärsijöitä) on ollut useita, ei kenellekään näistä olisi syntynyt osoitettua taloudellista vahinkoa. Tämä tulkinta asiasta on täysin kestämätön. Se tarkoittaisi käytännössä, ettei lunastusilmoituksia tarvitsi lainkaan lähettää, koska tästä selkeästä rikkomuksesta ei koskaan tulisi kenellekään mitään sanktioita. Lunastuslausekkeilla ja pykälillä ei siis olisi lopulta mitään merkitystä. Vahingonkorvausta hakeneet osakkaat ovatkin joutuneet kääntymään vahingonkorvauksiin erikoistuneen juristin puoleen ja pyytäneet asian uudelleen käsittelyä.

KatePlussan näytön paikka

Ovenia on siis nyt lähtenyt talosta. Tilalle on tullut huomattavasti pienempi toimija KatePlus.

Odotukset uuden isännöitsijän osalta ovat suuret. ´

Vaikka osa aikaisemmista sotkuista vaikuttaa edelleen talon tulevaisuudessa, ei KatePlus ole enää vastuussa Ovenian toiminnasta samalla tavalla kuin Ovenia oli vastuussa Verkkoisännöinnistä.

Tämän vuoksi KatePlus isännöinnillä ei pitäisi olla enää mitään syytä peitellä aikaisempia ongelmia.

KatePlus voi siis aloittaa isännöinnin talossa osaltaan puhtaalta pöydältä.

Mutta tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa taloyhtiön aikaisempien ja edelleen sen maksuissa ja vastikkeissa näkyvien ongelmien lakaisemista maton alle. Jos näitä ei selvitetä, ei uusi alku taloyhtiössä ole mahdollinen.

Näitä sotkuja taas eivät tietenkään missään nimessä halua selvittää niistä vastuulliset tahot. Hehän ovat viisi vuotta kiven kovaa väittäneet kaikkien talon asioiden ja tilien olevan täysin kunnossa. Samalla he pelkäävät joutuvansa vastamaan toimistaan.

Niinpä uhkana on, että isännöitsijän vaihtumisesta huolimatta suuria muutoksia ei muuten tapahdu talon johdossa. Ongelmat halutaan peittää ja talon rahoja käytetään edelleen asioiden salaamiseen ja aikaisemman väärintoiminnan peittelemiseen talon asioiden selvittämisen sijaan.

Isännöitsijä taas voi aina vedota toimivansa vain hallituksen toimeksiannosta ja olevansa sille lojaali. Isännöitsijä ei voi kuitenkaan tukea tai toimeenpanna suoria väärin käytöksiä, vaikka hallitus sitä tältä vaatisi. Tällaisissa hankalissa tilanteissa kuitenkin varsinaisesti ja viime kädessä testataan mikä on isännöitsijän oma moraali ja etiikka. Toivokaamme KatePlussan pitävän tämän aikaisempaa korkeammalla.

Se taas mihin suuntaan taloyhtiön asiat tulevat kulkemaan riippuu siitä heräävätkö talon enemmistö osakkaat vihdoin näkemään talon todelliset ongelmat ja myös ymmärtämään, ettei heidän etunsa ole suinkaan samat kuin ulkopuolisten gryndereiden tai hallitusammattilaisten edut.

Keskustelua Kiinteistölehdessä As Oy Mechelinistä

Kiinteistölehdessä 1/2017 on käyty julkista ”keskustelua” As Oy Mechelinin asioista.

Keskustelu liittyy Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistuihin As Oy Mecheliniä käsitteleviin artikkeleihin. Toinen näistä käsitteli töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä ja artikkelia on kommentoitu aikaisemmin myös tällä sivustolla.

Kuva: Lainaus Kiinteistölehti 10/2016

Toinen oli taas erityinen henkilökuva As Oy Mechelinin entisestä hallituksen puheenjohtajasta Kaarlo Sellistä, joka esittelee siinä näkemyksiään ja neuvojaan hallituksen puheenjohtajana toimimisesta.

 

 

 

Kiinteistölehdessä 1/2017 on vuorostaan julkaistu oheinen Markku Koivusalon vastine näihin artikkeleihin ja niiden sisältämiin hieman harhaanjohtaviin tietoihin.

 

vastine

Myös Kaarlo Sellille on annettu tilaisuus vastata tähän vastineeseen.

sellvastausVastauksessaan Sell väittää sen enempää Koivusalolle konkreettisesti vastaamatta, ettei artikkeleissa olisi mitään paikkaansa pitämätöntä. Samalla hän ilmoittaa päättävän osaltaan julkisen keskustelun talonyhtiön asioista.

Tällainen ”keskustelu” on toki jo tuttua taloyhtiön yhtiökokouksista. Niissä puheenjohtaja on esittänyt omia näkemyksiään asioista ja kun niihin on pyydettyjä perusteluja tai ne on kumottu tosiasioilla, hän on ilmoittanut lopettavansa asioista keskustelun.

Tässäkin tapauksessa entinen puheenjohtaja itse oli halunnut tuoda julkisuuteen näkemyksiään talonyhtiön asioista. Mutta kun näitä näkemyksiä sitten haluttiin korjata tai saada niitä tukemaan perusteluja ja tosiasioita, puheenjohtaja ilmoittaa, ettei hän haluakaan keskustella asioista julkisesti.

langettavaKiinteistölehdellä onkin ollut aika omituinen suhde As Oy Mechelinin asioihin. Aikaisemmin se julkaisi taloyhtiön hallituksen asianajotoimiston käräjäoikeudessa hävinneen näkemyksen ikään kuin neutraalina oikeusanalyysinä ja kieltäytyi julkaisemasta siihen kirjoitettua vastinetta. Kiinteistölehti sai tästä julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Taloyhtiön hallitus vuorostaan hävisi valituksensa asiasta hovioikeudessa ja taloyhtiölle aiheutui taas lisää ylimääräisiä kuluja.

Omituista on, että kiinteistölehteä tämän jälkeen halusi vielä tehdä erityisen henkilökuvan Kaarlo Sellin kokemuksista hallituksen puheenjohtajana. Siis hallituksen, jonka toiminta oli tuomittu kahdessa oikeusasteessa ja jonka selvittämättömästä toiminnasta aluehallintovirasto on myös määrännyt taloon erityisen tarkastuksen.

sellinhaastatteluHenkilökuvassa Kaarlo Sell neuvoi muun muassa muita talonyhtiöitä, että ” yhtiöjärjestykset kannattaa tehdä sellaisiksi, että ne sallivat joustavasti erikokoiset hallitukset ja toiminnantarkastuksen järjestelyt”.

Kaarlo Sellin puheenjohtajakaudella As Oy Mechelinissä joustavuus hallitusten ja toiminnantarkastusten suhteen on tarkoittanut sitä, että yhtiön vähemmistöosakkaat on haluttu pitää kaikin mahdollisin keinoin poissa hallituksessa. Heidän tilalleen on palkattu ulkopuolisia hallitusammattilaisia ja myös talonyhtiön ullakon ostanut grynderi on istunut hallituksessa valvomassa omaa etuaan. Toiminnantarkastajat on joustavasti haluttu valita hallituksen lähipiiristä ja hyvin joustavasti he eivät ole toimittaneet vaadittuja tietoja yhtiökokouksiin tai edes olleet niissä läsnä. Jos taas toiminnantarkastaja on lakisääteisiä tietoja pyytänyt, niin niitä ei ole hyvin joustavasti ja samalla lain vastaisesti tälle annettu, vaan toiminnantarkastaja on hyvin joustavasti erotettu toimestaan, ettei vaan talonyhtiön todellinen varojen käyttö paljastuisi. Tuloksena on muun muassa taloudellisesti selvittämättömät remontit ja erityisen tarkastuksen tarve. Hienoja neuvoja siis Kiinteistölehti oli päättänyt välittää muille taloyhtiöille Kaarlo Sellin välityksellä.

Tällä kertaa Kiinteistölehti julkaisi kuitenkin asiasta myös Markku Koivusalon vastineen.

Toivottavasti Kiinteistölehti seuraa As Oy Mechelinin tapahtumia myös jatkossa ja kertoo laajemmalle yleisellö myös tulevaisuudessa mitä kaikkea mielenkiintoista As Oy Mechelin hallinnosta paljastuukaan, kun taloon saadaan vihdoin erityinen tarkastus ja sen aikaisempien hallitusten todellinen toiminta tulee julkisuuteen. Nyt Ovenia isännöinti on jo myöntänyt, ettei kunnollisia taloudellisia selvityksiä asioista ole ja on irtisanonut itsensä. Samalla on myös paljastunut uusi hallituksen jäsentä suosinut lunastusrikkomus ja lisää muutakin uutisointia on tulossa.

Nyt Kiinteistölehti on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää halua puuttua talon asioihin.

Mutta miksi ihmeessä se on aikaisemmin halunnut ehdottomasti puuttua julkisesti talon asioihin ja nyt kun todelliset ongelmat sitten alkavat tulla päivänvaloon se haluaakin olla keskustelematta enempää julkisesti näistä asioista.

Erityinen tarkastus ja ”selvittämätön” yli puoli miljoonaa euroa!

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 18.2.2016 tehdyssä päätöksessään määrännyt tilintarkastusyhteisö Tiliextra Oy:n toimittamaan asunto-osakeyhtiölain 9 luvun 13 §:n mukaisen erityisen tarkastuksen Asunto Oy Mechelinin hallinnosta ja kirjanpidosta.

Aluehallintovirasto katsoo, että hakijat ovat hakemuksessaan esittäneet yksilöityjä epäilyjä siitä, että Asunto Oy Mechelinin johto ei ole menetellyt asunto-osakeyhtiölain ja asunto-osakeyhtiön edun mukaisesti märkätilojen saneerausremontin suunnittelussa, urakkasopimuksen tekemisessä ja urakan rahoituksessa, ullakkotilojen rakentamisen suunnittelussa, rakentamisessa ja rakentamisen rahoituksessa ja ullakkotilojen osakkeiden myynnissä ja että yhtiön osakkeenomistajia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti edellä mainittujen korjaus- ja rakennustöiden kustannuksia jaettaessa. Hakijat ovat myös esittäneet yksilöidyn epäilyn siitä, että osakkeenomistajia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti uusittuja kellarivarastoja jaettaessa.

Hakijoiden mukaan osakkeenomistajille ei ole annettu tietoja, joiden perusteella he voisivat arvioida Asunto Oy Mechelinin johdon menettelyä edellä kerrotuissa korjaus- ja muutostöissä, ullakkotilojen osakkeiden myynnissä ja kellarivaraston jakamisessa.

Asunto Oy Mechelinin hallitus on hakemukseen antamassaan vastineessa vedonnut siihen, että asioista on päätetty yhtiökokouksissa sekä tiedottamiseensa kyseessä olevissa hankkeissa. Asunto Oy Mechelin ei kuitenkaan ole vastineessaan esittänyt selvitystä hakijoiden esille tuomiin epäselvyyksiin. Aluehallintovirasto katsoo, että on olemassa asunto-osakeyhtiölain 9 luvun 13 §:n 3 momentissa säädettyjä painavia syitä määrätä toimitettavaksi erityinen tarkastus Asunto Oy Mechelinin hallinnosta ja kirjanpidosta hakemuksessa esitettyjen märkätilaremontin, ullakkorakentamisen ja varastojen uudelleen jaon osalta.

Hakijat olivat myös pyytäneet lisäyksenä tarkastuksen laajentamista koskemaan 1) As Oy Mechelinin rahaliikennettä koskien osakkaiden märkätilasaneerauksesta maksaman, noin 600 000 – 700 000 euron osuuden selvittämistä. 2) As Oy Mechelinin vastineessaan ilmoittamaan 150 000 -200 000 euron summaan, jonka asunto-osakeyhtiö on ilmoittanut maksaneensa apunaan toimineille asiantuntijoille ja 3) koskemaan koko ullakkohanketta, koska epäselvyydet koskevat myös kustannusten jakautumista Asunto Oy Mechelinin ja ullakon ostaneen urakoitsija Mika Hautalan välillä.

Aluehallintovirasto katsoi kohtien 1 ja 3 kuuluvan jo alkuperäisen hyväksytyn hakemuksen tarkastuskohteisiin. Sen sijaan aluehallintovirasto on katsonut, että kohta 2 laajentaisi tarkastusvaatimusta alkuperäisestä hakemuksesta poikkeavalla tavalla ja on jättänyt tämän tähden kohdan 2 tutkimatta.

Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää koska kohta 2 oli todellakin alkuperäisestä hakemuksesta poikkeava lisäys, joka aiheutui siitä, että talonyhtiön hallituksen vastineessa Kaarlo Sell ja Rainer Liintola toivat esiin 150 000 – 200 000 suuruisen asiantuntijapalkkioihin käytetyn summan, jota ei ole myöskään koskaan käsitelty konkreettisesti yhtiökokouksissa. Hakijat ymmärtävät tältä osin hyvin Aluehallintoviraston päätöksen, koska kyse oli hakemukseen myöhemmin tehdystä laajennuksesta.

Silti myös tuo summa olisi hyvä saada jollakin tavalla myöhemmin selvitetyksi. Kaarlo Sell on nimittäin jatkuvasti antanut erilaisia tietoja asiantuntijoille maksetuista palkkioista, mutta nyt vastineessaan tarkastuksen hakemukseen hän ilmoitti tuon summan niinkin suureksi kuin 150 000 – 200 000 euroa. Jos tällainen summa on todellakin käytetty asiantuntijapalkkioihin ilman, että osakkailla on konkreettista tietoa mihin tarkoituksiin, mistä asioista ja kenelle hallitus on tuon summan talon yhteisistä varoista maksanut, on kyseessä erittäin huolestuttava talonyhtiön varojen itsenäinen ja perustelematon käyttö hallituksen osalta.

Mutta missä on yli puoli miljoonaa euroa?

question-mark

Kiinnostavinta Kaarlo Sellin ja Rainer Liintolan vastineessa oli kuitenkin siihen vihdoinkin lisätty ote märkätilasaneerauksen kilpailutuksesta ja urakkasopimuksesta.

Ei ihme, että näitä tietoja ei ole haluttu antaa yhtiökokoukselle tai osakkaille aikaisemmin sillä ne eivät vastaa lainkaan sitä mitä osakkaille on kerrottu yhtiökokouksissa.

 

Urakkasopimuksen mukaan urakkahinta on nimittäin ollut kokonaisuudessaan valmiiksi saatettuna ja kaikki työt suoritettuina 2 109 000 euroa.

Summa on lähes miljoona euroa (!!!) pienempi kuin osakkaille alun perin ilmoitettiin märkätilasaneerauksen kustannuksiksi.  Märkätilaremonttiin vaadittiin 3,1 miljoonan euron valtuudet ja tämän arvion väitettiin perustuvan mahdollisimman realistiselle arviolle ja saaduille urakkatarjouksille.

Tästä 3,1 miljoonasta eurosta hallitus ilmoitti sitten päässeensä urakan aikana alemmaksi.

Lopulliseksi hinnaksi on ilmoitettu 2 841 000 euroa.

Tämän summan osakkaat ovat maksaneet joko osuutensa kertasuorituksena tai pääomavastikkeena. Hallituksen puheenjohtaja Sell on ylpeänä ilmoittanut, että summa jäi lähes 250 000 euroa valtuuksien alapuolelle.

Kokonaissumma on kuitenkin edelleen 732 000 euroa suurempi kuin varsinaisessa urakkasopimuksessa ollut summa.

Tästä summasta on toki vähennettävä Finnmap Consulting Oy:lle maksetut suunnittelukustannukset. Isännöitsijänä aikaisemmin toiminut Timo Metsälä on kuitenkin vakuuttanut suunnittelukustannusten pysyneen alle 150 000 euron valtuutuksen. Lisäksi näihin on saatu noin 30 000 euron avustus. Metsälä on arvioinut suunnittelukustannusten olleen noin 110 000 euroa.

Mutta toisaalta itse urakkasummasta on taas on taas vähennettävä urakoitsija Muhosen maksama myöhästymissakko 116 384, 37 €?

Tämän jälkeen selvittämättä on edelleen  738 384 euroa.

Mitään suurempia lisätöitä ei talossa ole tehty. Päinvastoin  urakkasopimustyötkin oli tehty huonosti ja puutteellisesti ja vaikka joitakin lisätyö maksuja olisi voinut tulla eivät ne voi missään nimessä olla tämän suuruisia.

Samoin Juha Särkijärven ja muiden valvojien valvontakustannukset tuskin voivat olla 700 000 euroa, varsinkin kuin osakkaat joutivat teettämään omia tavarantarkastuksia valvonnan puutteellisuuden vuoksi.

Vai onko sitten projektijohto ottanut 700 000 palkkion ja keitä nämä projektinjohtajat ovat olleet?

Vaikka summasta vähennettäisiin ylisuuretkin valvonta- ja projektinjohtokulut niin edelleen summasta puuttuu ainakin yli puoli miljoonaa euroa.

Vaikka sivustolla on omat epäilyksensä siitä mihin tuo puoli miljoonaa on käytetty, niin ilman varsinaisia todisteita asiasta on turha spekuloida tässä sen enempää vaan odotamme erityisen tarkastuksen tuovan asiaan lisää varmempaa tietoa.

Tässä voidaan vain todeta, että yli puolen miljoonan summa ei todellakaan ole mikään pieni summa.

Sen nykyinen ”selvittämättömyys” ja märkätilan kustannuksista tietoisesti jaettu väärä tieto tekee As Oy Mechelinin tapauksesta varmastikin yhden vakavimmista Asunto-osakeyhtiöiden historiassa.

Osakkaiden harhaanjohtaminen

crossing-the-fingers-2011 kesällä pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa hallitus (Kaarlo Sell, hallitusammattilainen Juhani Siikala, Erkki Berglund ja Raimo Korpinen, joka ei ollut lainkaan paikalla) halusivat 3,1 miljoonan valtuutuksen märkätilaremonttiin. Noin kaksi kuukautta aikaisemmin yhtiökokouksessa hallitus oli jo halunnut 2,9 miljoonan euron valtuutuksen putkiremontin aloittamiseen ilman mitään selvitystä putkiremontin suunnittelusta. Hallitus oli kuitenkin itse vetänyt päätösehdotuksen pois sanoen sen tulleen sinne hieman vahingossa. Samalla hallitus oli luvannut valmistautua seuraavaan kokoukseen paremmin, mutta toikin nyt seuraavaan kokoukseen ainoana uudistuksena esitykseen pyynnön valtuutuksen nostamisesta 3,1 miljoonaan.

Hallitus oli saanut nyt riveihinsä uuden hallitusammattilaisen Juhani Siikalan. Kokouksessa ei itse suunnittelua tehneen Finnmap Consultingin tai Kohina Oy:n henkilöt olleet paikalla esittelemässä tekemiään suunnitelmia eikä hallitus suostunut keskustelemaan niistä.

Sen sijaan hallitus oli raahannut paikalle uuden valvontakonsultti Juha Särkijärven kertomaan siitä mitä oltaisiin tekemässä ja samalla vakuuttamaan osakkaat hankkeen järkevyydestä. Osakkaat pyrittiinkin vakuuttamaan 3,1 miljoonan valtuutuksen hyväksymisestä vetoamalla juuri kahteen ulkopuoliseen ”ammattilaiseen” eli useissa kohteissa valvojana toimineeseen Juha Särkijärveen ja vuoden putkiremonttikilpailuja järjestäneeseen hallitusammattilaiseen, Juhani Siikalaan.

Suurin osa osakkaista oli tuolloin täysin yllättynyt hinnan suuruudesta. Usealta taholta mainittiin erimerkkejä täysin vastaavista lähitaloista, joissa oli juuri tehty yli kolmanneksen halvempia remontteja. Huomautettiin, että summa (982/euroa/neliö) oli yli kaksinkertainen tuonaikaiseen (450) Helsingin keskiarvoon.

Särkijärven ja Siikalan mukaan taas 1000 euroa neliöltä oli aivan normaali hinta vastaavissa taloissa ja 3,1 miljoonan summa perustui saatuihin tarjouksiin ja näin ”markkinatilanteeseen”. He vakuuttivat yhdessä isännöitsijä Metsälän kanssa, ettei tarjouksista voitu antaa mitään tarkempaa tietoa kilpailutuksen vuoksi. Tosin kaikki luvattiin tuoda avoimeksi myöhemmin, mitä ei tietenkään koskaan tapahtunut. Siikala ja Särkijärvi kertoivat kuitenkin tehneensä paljon työtä tarjouksien arvioinnissa ja osallistuneensa useisiin kokouksiin.  Erityisesti putkiremonttiasiantuntijana esiintynyt Siikala vakuutti hinnan olevan aivan normaalia tasoa. Kaarlo Sell taas ilmoitti olleensa juuri tekemässä kolmea hanketta, joiden kustannukset olivat 1000 euroa neliöltä. Mitä nämä hankkeet olivat, missä ne oli tehty ja mikä ihmeen rooli Kaarlo Sellillä oli ollut niissä, jäi kokonaan kertomatta.

Toisin sanoen kun osakkaat muistuttivat 450 euron keskihinnasta ja 500-600 euron lähitalojen remonteista, asiantuntijat ja Sell puhuivat jatkuvasti 1000 euron remonteista. Kun kysyttiin perusteluja sille miksi hinta poikkeaa tilastollisista hinnoista, niin Juha Siikala totesi, että ”me ollaan saatu tarjoukset niistä näkyy se summa”.   Kun osakkaat olisivat halunneet lykätä päätöstä ja saada varsinaisen tarjouksen hyväksyttäväksi nähdäkseen myös sen mitä siihen kuului piti Särkijärvi tätä mahdottomana ajatuksena ja Siikala julisti takuuvarmasti, että jos asiassa viivytellään: ”Hinta taatusti nousee, ei putoa missään tapauksessa, se on täysin selvä asia.”

Särkijärvi puolustikin täysin salattua kilpailutusta ja hintaa ”markkinataloudella” ja vetosi myös siihen, että tarjoajien omat marginaalit olivat kuulemma pienet ja näin puristettuina tarjoukset kuulemma osuivat erittäin lähelle toisiaan. Särkijärven mukaan tarkoitus oli juuri hakea luotettavia suuria tekijöitä. Tosin myöhemmin märkätilaremontin vaikeuksissa Särkijärvi väittikin yhtäkkiä ettei Muhosta tai ketään, joka ketjuttaa vastuuta epämääräisille alihankkijoille, olisi koskaan pitänytkään valita, vaikka oli itse yhtiökokouksessa kehunut kuinka tarkkaa ”ammattilaisen” työtä hän oli tehnyt urakoitsijan valinnassa.

Särkijärvi ilmoitti 3,1 miljoonan olevan remonttihinnan katto, johon sisältyy tietty marginaali. Kun häneltä kysyttiin mikä tuo marginaali oli, hän ilmoitti, ettei ole sopiva henkilö vastaamaan asiaan. Isännöitsijä Metsälä ilmoitti, että 3, 1 miljoonaa muodostuu siitä, että pohjalla on saatu urakkatarjous ja tarjoukset jotka urakasta on saatu muodostavat valtaosan summasta. Lisäksi on suunnittelukustannukset, joihin valtuutus oli 150 000 ja valvontakustannukset. (Nyt Metsälä puhui koko ajan 150 000 euron suunnittelukustannuksista vaikka oli aikaisemmin sanonut niiden olleen noin 110 000).  Metsälä vakuutti, että oli tarkoitus hakea kokonaisedullisin hinta. Kun osakkaat protestoivat ettei 3,1 miljoonaa voi olla kokonaisedullisin hinta niin Kaarlo Sell vakuutti, että kokoukseen on pyritty saamaan mahdollisimman realistinen summa. Sell myönsi, että summa voi olla vieläkin suurempi, mutta 3, 1 miljoonaa oli mahdollisimman realistinen arvio ja sillä hetkellä maksimissaan haettu summa, josta toivottavasti päästäisiin alaspäin.

Hallituksen jäsen Berglund myös vakuutti, että oli juristina kiinnittänyt huomiota juuri asioiden laillisuuteen ja vetosi siihen, että mukana neuvotteluissa oli ”ammattimiehiä” kuten Särkijärvi, Siikala ja isännöitsijä Metsälä.

Vaikka koko päätöskohta ullakkoremontin aloittamisesta meinasi ensin kaatua työjärjestystä koskevassa äänestyksessä ja meni läpi vain kahden äänen enemmistöllä, juuri vetoaminen ”ammattilaisiin” ja ”asiantuntemukseen” sai lopulta useammat hintaa kovastikin epäilleet osakkaat äänestämään remontin aloittamisen puolesta ja hyväksymään hallituksen 3,1 miljoonan valtuudet.  Terveellä järjellä nämä osakkaat olivat epäilleet hintaa, mutta kun liuta ”asiantuntijoita”  vakuutti heille sen olevan ehdottomasti paras mahdollinen niin he kääntyivät lopulta kannattamaan remontin aloittamista. Vähemmistö tosin edelleen vastusti päätöstä todeten, ettei annetuilla tiedoilla voida päätöstä ylipäätänsä tehdä. Hallitus tietenkin lupasi tuoda kilpailutuksen jälkeen kaikki tiedot julkisiksi ja selvittää urakkasopimuksen, mutta tätä se ei koskaan tehnyt.

Todellisuudessa Sell, Siikala, Metsälä ja Särkijärvi olivat saaneet jo tuolloin Muhoselta huomattavasti alemman tarjouksen, josta lopullinen urakkahinta tarkentui 2 109 000 euroon. Itse tarjouksia oli hyvin kummallisesti vain kolmelta tekijältä, joista yksi oli jättänyt kolme erilaista tarjousta väliltä 2,3-2,6 miljoonaa. Kallein tarjous oli vähän alle 2,8 miljoonaa, joka oli siis ainoa, joka vastasi edes jotenkin sitä tarjoustasoa, jota hallitus väitti kivenkovaa kaikkien tarjousten edustaneen. Särkijärvi oli väittänyt tarjousten olleen lähes täysin samansuuruisia vaikka eroa oli yli 600 000 euroa.

Toisin sanoen ”ammattilaisten” vakuuttelut ja puheet eivät pitäneet paikkaansa. Ei ihme, ettei tarjouksia tai urakkasopimusta haluttu missään nimessä näyttää myöhemminkään osakkaille sillä tämä olisi osoittanut, että nämä miehet olivat aivan tietoisesti johtaneet osakkaita asiassa harhaan.

3,1 miljoonan valtuudet, 2,9 miljoonan kulut, 2,1 miljoonan urakkasopimus

money-out-the-windowKun hallitus oli saanut 3,1 miljoonan valtuudet se siis teki 2,1 miljoonan urakkasopimuksen Muhosen kanssa. Missään ei osakkaita tiedotettu urakkasopimuksen varsinaisesta hinnasta vaan näiden annettiin ymmärtää, että remonttiin voi nyt mennä tuo 3,1 miljoonaa. Tosin Sell alkoi vähitellen lupailla, että kiitos ”hyvän” hallituksen tuo 3,1 miljoonan summa saatettaisiin kenties alittaa.  Ja todellakin kun varsinainen urakkasopimus oli 2,1 miljoonaa niin oli helppo tällaista osakkaille lupailla kuitenkin pitäen koko ajan 3,1 miljoonan valtuudesta kiinni.

Taloudellista loppuselvitystä remontista osakkaat eivät koskaan saaneet, mutta lopulta heille ilmoitettiin, että remontti maksettaisiin 2.725.000 euron lainalla. Tämä summa perustui siihen, että urakkasopimuksesta vähennettäisiin sopimuksen mukainen myöhästymissakko, jonka suuruus oli sopimuksen mukaan 258 876 euroa. Toisin sanoen kun tuo sakko vähennetään urakkasopimushinnasta (2 109 000) niin jäljelle varsinaiseksi urakkahinnaksi olisi pitänyt jäädä 1 850 124 euroa. Edelleen tässä on siis lähes miljoonan euron ero otetun lainan ja varsinaisen urakkamaksun välillä. Tähän on tosin lisättävä suunnittelukustannukset, joiden oli ilmoitettu olleen noin 110 000 euroa, ei suinkaan miljoonaa euroa.

Muhonen kuitenkin riitautti viivästymissakon vaikka sopimuksessa oli selvästi sovittu sakon laskentaperiaatteista ja remontti oli todellisuudessa viivästynyt joidenkin huoneistojen osalta vielä huomattavasti enemmänkin. Vaikka yhtiökokous oli päättänyt pitää viivästyssakosta kiinni silläkin uhalla, että Muhonen vie asian oikeuteen, oli hallitus ollutkin oikeuden valmisteluistunnoissa valmis neuvottelemaan sakosta ja toi uuden neuvotteluratkaisun uuteen yhtiökokoukseen, jossa osakkaiden olisi maksettava lisää 116 000 euroa. Yhtiökokouksen jälkeisessä tiedotteessaan Kaarlo Sell ilmoitti, että viivästyssakkojen määräksi muodostui 116 384,37 €. Tässä on jälleen jotakin omituista sillä alkuperäinen viivästyssakko oli 258 876 euroa. Kenties Sell tarkoitti, että taloyhtiölle tuli lisää maksettavaa 116 384, 37 euroa. Nyt joka tapauksessa märkätilaremontin lopullinen hinta nousi taas 116 000 euroa 2 841 000 euroon ja osakkaille tuli jälleen uusi pääomavastine maksettavaksi märkätilaremontista.

Miksi hallitus oli valmis antamaan viivästymissakosta periksi? Samaan aikaan se ei suostunut sovintoon yhtiökokouksen päätöksiä ja pöytäkirjoja koskevassa oikeusjutussa talon omien osakkaiden kanssa vaan oli valmis viemään asian varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn, jossa hävisi osaksi jutun. Viivästyssakon osalta hallituksella olisi ollut paljon paremmat voittomahdollisuudet kirjatun sopimuksen perustalta. Hallituksella näytti olevan kuitenkin tärkeämpää saada hinnalla millä hyvänsä itselleen täydellinen vastuuvapaus märkätilaremontista kuin pitää kiinni sopimukseen merkitystä viivästyssakossa. Vai halusiko hallitus välttää varsinaista oikeudenkäyntiä, jossa sen salaamat remontin todelliset summat olisivat tulleet julkisiksi? Oliko hallitus valmis taas luopumaan viivästyssakon perustalta talolle kuuluvasta 142 491 tai 116 384, 37 euron summasta (riippuen siitä mikä hallituksen antamista sekavista luvuista pitää paikkansa) koska se pelkäsi muuten joutuvansa pulaan omien toimintojensa suhteen. Tämän lisämaksun se saattoi jälleen laittaa osakkaille maksettavaksi ylimääräisenä pääomavastikkeena, kun uhkana olisi voinut olla sen oma korvausvelvollisuus paljon suuremmista summista.

Lopulta siis sopimuksen perustalta 1 850 124 euroa maksaneesta urakasta tuli yhdessä suunnittelu- ja valvontakustannusten kanssa osakkaille maksettavaksi 2 841 000 euroa. Jälkimmäinen osakkaiden todellisuudessa maksama summa on miljoona euroa suurempi kuin sopimuksen perustalta itse urakasta olisi pitänyt maksaa.

Suunnittelukustannusten valtuutus oli ollut 150 000 euroa, mutta hallitus puolusti Finnmap Consulting Oy:n valitsemista suunnitteluun näiden tekemän halvimman tarjouksen perustalta, joka oli 120 048 €. Lisäksi suunnitteluun oli saatu avustusta 30 000 euroa. Tämän mukaan suunnittelukustannusten olisi pitänyt jäädä alle 100 000 euron eikä siis suinkaan kattaa miljoonan euron eroa lopulta osakkaiden maksamassa summassa ja urakkasummassa. Tältä osin selvittämättä on 900 000 euron summa. Miten tahansa lukuja pyörittelisi tai mitä tahansa valvonta- ja lisäkustannuksia asiaan laittaisi, ei tuota 900 000 euroa saa millään katetuksi. Hurjimmillakin lisäkustannuksilla ”kadoksissa” on yli puolen miljoonan euron summa siitä mitä osakkaat ovat joutuneet märkätilaremontista maksamaan.

Toivottavasti erityinen tarkastus tuo selvyyttä siitä mihin nämä rahat on käytetty tai mihin ne ovat kulkeutuneet.

Talonyhtiön toiminnasta ja julkisuudesta

Tämän sivuston sivuja on nyt katsottu yli 100 000 kertaa.

Se mikä alkoi 2012 hyvin vaatimattomasti tiedotuksena talon historiasta ja asioista sen osakkaille ja asukkaille onkin nyt neljässä vuodessa saanut laajemman lukijakunnan ja myös joitakin aktiivisia seuraajia. Tarkoituksena oli aluksi lähinnä tuoda esiin niitä seikkoja, joita talon ja sen yhteisen omaisuuden valtaansa ottaneen hallituksen tiedotus ei halunnut käsitellä. Sivusto on kuitenkin sittemmin herättänyt enemmän kiinnostusta talon ulkopuolella.

Sivusto kiittää lukijoita ja palautetta lähettäneitä ja pahoittelee sivuston päivitysten viivästyksiä. Varsinkin viime aikoina perhe- ja työkiireet ovat estäneet sivustolle kirjoittamisen. Tätäkin päivitystä kirjoitetaan ulkomailta.

Erityistä tarkastusta odotellessa

Sinänsä talossa asiat eivät ole juuri viime aikoina muuttuneet. Erityistä tarkastusta odotetaan, jotta vihdoin saataisiin selvyyttä talon hallituksen yhteisten rahojen käytölle märkätilaremontin osalta.

Samalla kuitenkin ilmaantuu jatkuvasti uusia epäselvyyksiä kuten omituisia osakkaille maksettavaksi lankevia ullakkoremonttikustannuksia.

Pienenä paljastuksena kerrottakoon, että tämän hetkisten uusien tietojen perusteella talon hallituksen antamat remonttikustannukset eivät näyttäisi pitävän paikkaansa. Näiden tietojen pohjalta selvittämättä on erittäin SUURI rahasumma. JOS nämä tiedot osoittautuvat tarkemmissa selvityksissä oikeiksi kyseessä on jo lähes ainutkertainen tapaus talonyhtiöiden historiassa. Mutta älkäämme kiirehtikö asioiden edelle vaan odottakaamme tarkempaa puolueetonta selvitystä asiasta.

Tosin jo nyt voidaan todeta, että on järkyttävää, että tällaisista summista voi olla ylipäänsä olla talonyhtiössä epäselvyyttä. Samoin on järkyttävää, että on ihmisiä, jotka ajattelevat voivansa vapaasti ”luottamusasemissa” käyttää yhteisiä rahoja ilman vastuuta selvittää avoimesti tätä rahan käyttöä ja osakkaiden yhdenvertaista kohtelua. Ja toisaalta on lähes yhtä ihmeellistä, että on toisaalta ihmisiä, jotka sallivat tällaisen toiminnan eivätkä ole kiinnostuneita siitä mihin ja miten heidän rahojaan käytetään.

As Oy Mechelinin hallituksen jäsenet Kaarlo Sell ja Rainer Liintola ovat erityisen tarkastuksen hakemukseen kirjoittamassaan vastineessa jopa antaneet ymmärtää, että heidän mielestään varsinainen tieto siitä, miten talon yhteisiä varoja on remonteissa tosiallisesti käytetty ja onko toiminta ollut osakkaita yhdenvertaisesti kohtelevaa, ei kuulu lainkaan laskun maksajille eli yksittäisille osakkaille. Viitaten erityisen tarkastuksen yhteenvedossa yhteen koottuihin osakkaiden yhdenvertaista kohtelua ja varsinaisia remonttikustannuksia ja niiden jakautumista koskeviin tutkintapyynnön tarkennuksiin, Sell ja Liintola kirjoittavat: ”Tässä osiossa hakijat nimeävät monia seikkoja, jotka eivät voi lain mukaan yksittäisen osakkeenomistajan tiedonsaannin piiriin kuuluvia edes erityistilitarkastuksen kautta haettuina.

Sell ja Liintola ovat asiassa väärässä koska kyse on juuri tiedoista, joiden hankkimiseksi erityisen tarkastuksen (ei erityistilintarkastuksen) oikeus on lakiin kirjattu. Tätä virheellistä näkemystä hälyttävämpää on kuitenkin heidän vastineessaan esiin tuomansa yleinen asenne. Se näyttäisi ilmaisevan, ettei heidän mielestään osakkaille kuulu lainkaan se, miten hallitus käyttää osakkaiden rahoja ja toimiiko se tässä osakkaiden yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Osakkaille kuuluisi vain hallitusten tekemien toimien yksimielinen hyväksyntä ja laskujen maksaminen.

Uusi ”ullakkoremonttia” koskeva pääomavastike

Ja jälleen talonyhtiö onkin lähettänyt taas uuden pääomavastikelaskun osakkaille. Kyse on nyt julkisivu- ja ullakkoremonttia koskevan 287 345,37 euron lisälainan rahoittamisesta, josta maksettavaa osakkaille tulee lisää noin 80 euroa neliölle.

Mielenkiintoista asiassa on, että laskun mukaan kyseessä on julkisivu- ja ullakkoremonttia koskevasta lainasta.

Mikä ihme on tämä ”ullakkoremonttia” koskeva lisälainan tarve?

Alunperin ullakko päätettiin myydä märkätilaremontin rahoittamiseksi. Tämän lupauksen takia osakkaat äänestivät ullakon myynnin puolesta. Mitään rahoitusta märkätilaremonttiin ei ullakon myynnistä kuitenkaan tullut. Päinvastoin, tämän hetkisten tietojen mukaan näyttää siltä, että ullakon ylimääräisiä suunnittelukustannuksia on rahoitettu märkätilaremontin lainasta. Ainakin entinen isännöitsijä Timo Metsälä väitti aikoinaan yhtiökokouksessa, että ullakon suunnittelukustannukset oli merkitty märkätilan korjauskustannuksiin. Tällainen suunnittelukustannusten merkitseminen korjauskustannuksiin tosin edustaisi hieman kyseenalaista ”luovaa” tilipitoa, mutta toivottavasti erityinen tarkastus auttaa tämänkin ”luovuuden” selvittämiseen.

Kun ullakon myynti ei sitten alentanut märkätilasaneerauksen kustannuksia vaan päinvastoin nosti niitä, niin tämän jälkeen hallituksen pj. Sell esitti, että ullakon myynnillä rahoitettaisiinkin sitten julkisivuremontti. Ja kuinkas sitten taas kävikään, nyt osakkaiden halutaan maksavan taas lisää rahaa julkisivu- ja ullakkoremontista.

Ullakon myynnin jälkeen ullakon rakentamista koskevat kustannukset pitivät tulla kokonaisuudessaan ullakon ostaneelle grynderille maksettaviksi. Tälläkin sivustolla kommentoidussa lehtijutussa Sell esitti talonyhtiön siirtäneen kaikki kustannusriskit urakoitsijalle. Mutta kuinkas ollakaan, nyt ullakon myynti onkin muuttunut erikseen taas lisälainalla rahoitettavaksi ullakkoremontiksi. Tämä on tapahtunut samaan aikaan kun ullakon ostanut grynderi Mika Hautala, jolle varsinaiset ullakon rakennuskustannukset kuuluvat, istuu itse talon hallituksessa.

Siis kerrataan vielä. Grynderi Hautala on siis ostanut taloyhtiöltä (sen osakkailta) ullakon ja sen rakennusoikeuden ja rakentanut (toivottavasti maksaen rakennuskustannukset) sinne asuntoja myydäkseen nämä uudet asunnot voitolla. Tämä sama grynderi istuu nyt itse talon hallituksessa, joka lähettääkin nyt osakkaille (jolta Hautala jo ullakon osti) uusia lisämaksuja ullakkorakentamisesta, jota kutsutaankin nyt tämän osalta ullakkoremontiksi. Ei tarvitse olla Einstein huomatakseen, ettei tässä nyt todellakaan ole kaikki ihan kohdallaan.

Osakkaat siis myivät ullakon (ja luopuivat siellä olevista varastotiloistaan) saadakseen siitä rahaa talon korjauskustannuksiin ja nyt heidän pitäisikin maksaa n. 280 000 lisää julkisivu- ja ullakkoremonttiin. Itse julkisivuremontin varsinaisista kustannuksista ei laskun maksaville osakkaille ole annettu tarkkaa tietoa. Kaarlo Sell on tosin tiedottanut, että se on vähemmän, kun nyt yhdistyneeksi nimetyn julkisivu-  ja ullakkoremontin kustannukset ovat.

Ylimääräisinä pääomavastikkeina lisälainan maksamiseen näytettäisiinkin nyt keräävän pelkästään erityisiä ullakkoremonttikustannuksia, vaikka ullakon rakentamisen kustannusten piti kuulua kokonaisuudessaan grynderille. Tämä ei kuitenkaan näytä vaivaavan suurinta osaa osakkaista, jotka näemmä maksavat mukisematta ihan mitä tahansa hallitus heiltä pyytää.

Mistään tällaisista ullakkokustannusten rahoittamisesta pääomavastikkeella ei olla koskaan yhtiökokouksissa päätetty. Myöskään niitä osakkaita, jotka ovat muutenkin puutteellisilla tiedoilla tehtyjä päätöksiä vastustaneet, ei voida edes velvoittaa niitä maksamaan. Kyse ei ole mistään välttämättömistä perusparannuskustannuksista. Itse asiassa osakkailla ei ole tietoa mistä kustannuksista on itse asiassa kyse? Onkin täysin kyseenalaista kenen ja mihin tarkoitukseen käytettyjä kustannuksia nyt tällä ullakkoremontti kustannus nimikkeellä osakkailta erikseen pääomavastikkeina laskutetaan.

JOS kyse on kustannuksista, jotka eivät osakkaille kuulu tai ovat jotain muuta kuin on väitetty, kyse on yksinkertaisesti petoksesta. Mutta tarkennetaan vielä, että edellisen lauseen edessä on isolla kirjaimilla sana JOS, ettei sivustoa taas aleta uhata kunnianloukkaussyytteillä.

Julkinen keskustelu ja salatut tiedot

Onkin jokseenkin huvittavaa, että samalla kun internetin keskustelupalstoilla saa toisaalta levittää kaikenlaista törkypuhetta ja jopa tappouhkauksia tai kehotuksia, niin kiinteistöalan kohdalla asialliseenkin kritiikkiin ja pyrkimykseen asioiden selvittämiseen yritetään vastata usein uhkauksilla kunnianloukkaussyytteistä. Samalla julkinen keskustelu kiinteistöalan toimijoista ja näiden moraalista yritetään vaientaa täysin.

Tällainen keskustelu olisi kuitenkin erityisen tärkeää ja ainoa tapa parantaa sekä taloyhtiöiden että kiinteistöalan toimijoiden toimintaa. On myös mahdotonta arvioida kiinteistöalan eri palvelutuottajia ja talonyhtiöiden käytäntöjä, jos kaikki tiedot yritetään jatkuvasti salata.

Julkinen ja avoin asioiden käsittely on myös ainoa tapa vastustaa kaikenlaista kähmintää ja varmistaa, että sekä taloyhtiöiden luottamustoimissa toimivat, että kiinteistöalalla palvelevat, todella toimivat kunniallisesti eivätkä vain uhkaile kunnianloukkaussyytteillä puolustaakseen kunniatonta toimintaa.

Ja aika yksikertainen totuus on, että jos asiat eivät kestä päivänvaloa niin usein niissä on jotakin mätää.

Tosin julkisuuden osalta tämä sivusto on ollut paras ”kotivakuutus” talon vähemmistö-osakkaille. Ilman sitä näiden kohtelu olisi luultavasti ollut vielä härskimpää.

Taloyhtiöiden kustannukset

Ihmeellistä on myös, että juuri asunto-osakeyhtiöiden kohdalla myös suuri osa muuten kriittisistäkin kuluttajista muuttuu yhtäkkiä lähes sokeiksi kuluttajiksi, jotka ovat valmiita ”ostamaan sikoja” säkissä ja uskomaan kaiken mitä heille kerrotaan, vaikka tosiasiat olisivat kerrotun kanssa täysin ristiriidassa. Ja tämä vieläpä siitä huolimatta, että kyseessä on usein heidän elämänsä suurimmat menoerät.

Julkisen talouden velasta ja välttämättömyydestä sen pienentämiseen puhutaan jatkuvasti, mutta vähemmän huomiota kiinnitetään yksityisen sektorin velkaantumiseen. Yksityisen sektorin ylivelkaantuminen on kuitenkin taloudelle paljon tuhoisampaa. Yritykset eivät investoi koska ovat suureksi osaksi jo ylivelkaantuneet ja samoin kuluttajilta puuttuu ostovoimaa juuri velkaantumisen tähden. Kotitalouksien suurin menoerä on asuminen, suurin osa veloista asuntovelkaa ja suurin varallisuus kiinni usein velaksi ostetuissa omistusasunnoissa. Ja siellä missä on vielä varallisuutta, on myös sen ottajia. Jos ei muu bisnes, niin ainakin kiinteistöbisnes näyttää kukoistavan.

Samalla siis kun toistetaan kuorossa, ettei julkista velkaa voi lisätä, talonyhtiöt ottavat jatkuvasti lähes sokeasti miljoonien velkoja ”parantaakseen” tuota asunnoissa olevan varallisuuden arvoa. Ja mitä suuremmista summista on kyse, sitä sokeammin ollaan valmiita velkaa ottamaan ja kustannuksia maksamaan.

Eräs osakas tuohtui kovasti, kun märkätilaremontissa siivoja tyttö oli ”vienyt” tältä noin 1 euron arvoisen muoviämpärin. Lähes 3 miljoonaa maksavan märkätilaremontin kunnollinen taloudellinen selvitys ei osakasta kiinnostanut. Taloyhtiöissä tuohdutaan, jos jonkun pyörä on väärässä paikassa, mutta hyväksytään sokeasti, että hallitus käyttää miljoonabudjettia oman mielensä mukaan tai isännöitsijä ei anna kunnon selvityksiä. Mediassa voidaan kiistellä kovasti siitä saako lapset pelata pihalla palloa vai ei, mutta siellä käsitellään tuskin lainkaan talonyhtiöiden hallintoon ja rahojen käyttöön liittyviä ongelmia, vaikka näitä Suomessa kyllä riittäisi pohdittavaksi. Useissa talonyhtiöissä hyvän hallinnon alkeellisetkin periaatteet ovat täysin hukassa.

Ihminen tai ainakaan talonyhtiön osakas ei vaikuta useinkaan olevan rationaalinen eläin.

Se, että on kuitenkin osakkaita, jotka pyrkivät hankkimaan tietoa talonyhtiöiden toimista ja että tätäkin sivustoa on käyty katsomassa nyt yli 100 000 kertaa ja myös muissa taloyhtiöissä on avattu vastaavia sivustoja, voisi kuitenkin antaa toivoa uusista hieman rationaalisimmista ja tietoon vähemmällä pelolla suhtautuvista taloyhtiön osakkaista. Tätä tietenkin vastustavat kaikki ne, joiden omaa etua tuo osakkaiden tietämättömyys ja irrationaalisuus hyödyntää.