Hallinnon vaihtuminen ja taloyhtiön uusi aika

As Oy Mechelinin hallinnossa on tapahtunut radikaali muutos.

Talossa pitkään valtaa pitänyt entinen hallituksen puheenjohtaja on siirtynyt talon hallinnosta kokonaan syrjään. Myös viimeisen vuoden taloa johtanut hallitusammattilainen on poistunut talon hallinnosta.

Taloyhtiötä johdetaan nyt niin kuin taloyhtiöitä pitäisikin hallinnoida eli talonyhtiön omien osakkaiden voimin. Samalla talon paisuneet hallintokustannukset tulevat laskemaan reippaasti.

Hallitusammattilaisesta luopuminen merkitsee jo noin 13 000 € pudotusta hallintokuluista. Puhumattakaan erilaisten asiantuntija, konsultti- ja lakimiespalkkioiden pois jäämisestä tai osakkaita vastaan käytyjen hävittyjen oikeudenkäyntien kuluista. Pelkät vuoden 2017 yhtiökokouksen kulut tulevat jäämään kymmenesosaan vuoden 2016 yhtiökokouksen kuluista, jossa maksettiin palkkioita kahdelle asianajajalle, hallitusammattilaiselle ja vielä erikseen isännöitsijälle yhteensä lähes 20 000€. Tällä kertaa ulkopuolisia lakimiehiä ei ollut paikalla taloyhtiön varoja kuluttamassa.

Toisin sanoen ainakin hallintokulujen osalta taloyhtiö on siirtymässä aivan uuteen aikaan.

Muutenkin taloyhtiön hallintoon on odotettavissa selkeitä muutoksia. Taloa vaivanneesta ja osakkaille kalliiksi tulleesta salailun ilmapiiristä siirrytään kohti läpinäkyvää ja osakkaiden oikeuksia ja tiedonsaantia korostavaa hallintoa.  Tavoitteena on tehdä taloyhtiöstä hyvän ja läpinäkyvän hallintokulttuurin mallitalo.

Viime vuosien myrskyjen jälkeen taloyhtiöön onkin odotettavissa kokonaisuudessaan uusi poutasää, vaikka ongelmia edellisiltä vuosilta riittääkin uudelle hallitukselle selvitettäväksi. Pilvipeite on kuitenkin alkanut rakoilla.

Toiminnantarkastuksessa ilmennyt lista aikaisemman hallinnon ongelmista on tosin mittava ja selvitettävää siis riittää. Myös taloyhtiöön aikaisemmin määrätty erityinen tarkastus on edelleen tulossa, mutta uuden hallituksen kanssa siitäkin selvitään varmasti vähäisemmin kustannuksin. Tärkeää on saada talon tilit ja talous kuntoon.

Samalla on luotava luottamusta ja uutta ymmärrystä myös niihin osakkaisiin, jotka ovat lukuisten ongelmien ja erittäin härskien toimintatapojen ilmitulosta huolimatta halunneet jostain syystä edelleen kannattaa vanhaa hallintoa ja sen toimintatapoja.

Aikaisempi hallinto ei kuitenkaan saanut yhtiökokouksessa vastuuvapautta ja uusi hallitus on astunut hoitamaan nyt taloyhtiötä paremmilla eväillä.

Hallituksen puheenjohtajana toimii nyt näitäkin sivuja ylläpitänyt Markku Koivusalo.

Tämä merkitsee myös muutosta näiden sivujen luonteeseen. Sivustosta ei tule edelleenkään taloyhtiön virallista tiedostuskanavaa, joka tullaan hoitamaan muuta kautta, mutta entistä avoimemmin. Siksi sivustojen aikaisempi rooli vähemmistöosakkaiden vaihtoehtoisena tiedotuskanavana kuitenkin automaattisesti laskee.

Sivusto kuitenkin säilyy kertomuksena töölöläisen taloyhtiön historiasta, tapahtumista ja edesottamuksista. Kenties aikanaan sen perustalta voidaan kirjoittaa talon historiikki.

Toivottavasti tästä lähtien sivustolla on kuitenkin enemmän positiivista kerrottavaa taloyhtiön elämästä ja taloyhtiö voi alkaa toimia vähitellen (kunhan vaan vanhat ongelmat saadaan selvitettyä) jopa mallina muille yhtiöille.

Sivustosta on tullut hyvin suosittu etenkin muiden taloyhtiön asukkaiden, osakkaiden ja hallitusten jäsenten kohdalla koska sillä on tuotu muissakin yhtiöissä koettuja ja usein julkisuudessa vaiettuja ongelmia esille.

Sivusto aikoo jatkaa tätä kriittistä roolia taloyhtiön ja kiinteistöalan asioiden kommentoinnin suhteen, mutta toivottavasti talon omalta osaltaan se voi tulevaisuudessa toimia enemmin hyvän hallinnon esimerkkinä kuin varoituksena.

Toivottavasti sivusto voisi tulevaisuudessa tarjota myös esimerkin ja eräänlaisen kasvutarinan, miten taloyhtiö voi selvitä vaikeuksien kautta uuteen kukoistukseen ja että lopulta myrskyn jälkeen voi koittaa pouta sää, kunhan vain järki, tietoa ja avoimuus ja ennen kaikkea sivuston mottona ollut Sapere Aude, rohkeus tietää, voittaa salailun, auktoriteetin ja sokean uskon.

Ja miten osakkaat itse ovat parhaita hallinnoimana omaa varallisuuttaan ja asumistaan ei suinkaan kalliilla palkitut ulkopuoliset hallitusammattilaiset.

”Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan. Auringon käyvän hehkumaan.”

Ovenia on poistunut. Uusi Isännöitsijä on KatePlus.

Usealle osakkaalle tuli varmaan yllätyksenä talossa tapahtunut isännöitsijän vaihto.

Hallitus ja toiminnantarkastajat olivat toki tienneet siitä jo jonkin aikaa, mutta hallitus ei ollut tiedottanut siitä aikaisemmin osakkaille.

Ovenia Isännöinti Oy irtisanoutui As Oy Mechelinin isännöinnistä viime vuoden marraskuun lopussa.

Kolmen kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen uutena isännöitsijänä taloyhtiössä on maaliskuun 2017 alusta aloittanut KatePlus niminen toimisto vastuullisena isännöitsijänä Peter Mandelin.

Saa nähdä miten isännöitsijän vaihto ja kokonaan uusi toimija vaikuttaa taloyhtiön edelleen sekavaan tilanteeseen. Toivottavasti positiivisesti.

Ovenian viimeinen isännöitsijä As Oy Mechelinissä, Sonja Juola, pyrki kyllä omalta osaltaan toimimaan asiallisesti hankalassa tilanteessa. Hän oli kuitenkin Ovenian palveluksessa.  Oveniaa taas raskauttivat sen ostaman Verkkoisännöinnin aikaisempien isännöitsijöiden Timo Metsälän sekä Erkki Lapin taloon jättämät ongelmat yhdessä Kaarlo Sellin johtamien aikaisempien hallitusten toimien kanssa.

Näiden epäselvyyksien osalta taloon on määrätty erityinen tarkastus, josta aikaisempi Kaarlo Sellin johtama hallitus on kuitenkin valittanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Ovenian irtisanoutuminen

Ovenian osalta suhteutumisessa taloyhtiön asioihin tapahtuikin uusi käänne.

Ovenia nimittäin myönsi vihdoin taloudellisten selvitysten puuteellisuuden ja sekavan tilan taloyhtiössä.

Ovenia ei kuitenkaan suostunut tai kyennyt selvittämään näitä taloudellisia asioita vaan halusi irtisanoa itsensä kokonaan taloyhtiön palveluksesta.

Syynä isännöinnin irtisanomiseen Ovenia ilmoitti ”talon riitaisan ja sekavan tilanteen ja sen ettei selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.”

Tämä on mielenkiintoista, sillä Ovenia on siis vihdoinkin avoimesti myöntänyt sen mitä taloyhtiön ”oppositio” on jatkuvasti monta vuotta näilläkin sivuilla valittanut.

Kunnollista taloudellista selvyyttä taloyhtiön miljoonaremonteista ei olemassa ja annetut selvitykset ovat osaltaan virheellisiä. Syy talon riitaiseen ja sekavaan tilanteeseen on juuri taloudellisten selvitysten puuttuminen.

Erityisen tarkastuksen tarpeellisuus

Nyt Ovenia siis vihdoin myönsi selvitysten puutteet ja on samalla ilmoittanut, ettei se vastusta lainkaan erityistä tarkistusta. Ovenian mukaan taloyhtiön tarkastuksesta tekemä valitus hallinto-oikeuteen on puhtaasti hallituksen vastuulla. Isännöitsijä on ainoastaan toimenpannut valituksen lähettämisen hallituksen toimeksiannosta. Ovenian on jopa ilmoittanut, ettei sillä ole mitään eritystä tarkastusta vastaan.

Tämä on aikamoinen käänne Ovenian osalta.

Sillä vielä 23.3.2016 Ovenian isännöitsijä Teemu Saarikivi on yhdessä Kaarlo Sellin kanssa allekirjoittanut hallinto-oikeuteen erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen. Valituksessa Saarikivi on yhdessä Sellin kanssa väittänyt lujasti, ettei yhtiön saneerausremonttiin tai muihin hankkeisiin liity mitään numeerisia tai muitakaan avoimia epäselvyyksiä. Nyt kuitenkin Ovenia irtisanoi itsensä juuri sen takia, ettei kunnollista selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.

Samoin Ovenian isännöitsijä Anssi Aittasalmi on vieläpä yksin allekirjoittanut 15.8.2016 hallinto-oikeuteen tehdyn selityksen. Siinä Aittasalmi kieltää erityisen tarkastuksen tarpeellisuuden ja esittää lähinnä henkilöön kohdistuvia täysin epäasiallisia parjauksia hakijoiden asiamiehestä.

Saarikivi ja Aittakoski ovatkin näemmä esittäneet näitä väitteitään täysin As Oy Mechelinin tilinpitoon tai asioihin tutustumatta, sillä nyt Ovenian johtokin on myöntänyt, ettei Saarikiven ja Aittakosken väitteet talon taloudellisesta tilanteesta ole olleet tältä osin oikeita.

Kenen vastuulla?

Taloyhtiön isännöinnistä irtisanoutunut Ovenia on jo alkanut kieltää vastuutaan taloyhtiön aikaisemmista toimenpiteistä ja sen remonttien tilinpidon epäselvyyksistä ilmoittaen hallituksen johdon toimineen talossa hyvin itsenäisesti.

Toisin sanoen Ovenia näyttää haluaavan nyt siirtää vastuun epäselvyyksistä talon hallituksen ja erityisesti sen hallituksen pitkäaikaisen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalle.

Mutta vaikka Ovenia nyt katsoo, ettei se ole vastuullinen taloyhtiön remonttien hallinnosta, on se kuitenkin laskuttanut taloyhtiötä tästä. Lisäksi on todettava, että isännöitsijä on kyllä aina vastuussa talon tilinpidosta, hoidettiinpa talossa sitten varsinaisesti asioita kuinka itsenäisesti tahansa.

Varsinainen vastuullinen taloyhtiössä on toki ollut hyvin itsenäisesti talon asioita hoitanut talonyhtiön pitkäaikainen puheenjohtaja Kaarlo Sell sekä tämän johtamat hallitukset. Sell on kuitenkin onnistunut aina keräämään valtakirjoja yhtiökokouksiin ja saamaan oman tukijoukkonsa vastustamaan taloyhtiön asioiden selvitystä.  Siksi talonyhtiön sekava tilanne on jatkunut vuodesta toiseen. Samalla taloyhtiön ja osakkaiden yhteisiä rahoja on käytetty todella mittavassa määrin erilaisten hallitusammattilaisten, lakimiesten ja konsulttien palkkaamiseen, joiden tehtävänä on ollut yrittää vakuuttaa osakkaille, että kaikki asiat on hoidettu oikea- oppisesti, vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkansa.

Ovenia kieltäytyy maksamasta vahingonkorvauksista

Ennen lähtöön talon palveluksesta Ovenia syyllistyi myös lunastusilmoituksen laiminlyöntiin, joka tapahtui talon osakkaiden kustannuksella talon hallituksessa istuvan Rainer Liintolan ja tämän pojan Karri Liintolan hyväksi. Rainer Liiintola ja Ploutos Oy saivat asiassa usean sadan tuhannen euron taloudellisen edun osakkaiden kustannuksella.

Ovenia myönsi täysin lunastusoikeuden rikkomuksen ja pyysi osakkaita esittämään perustellut vahingonkorvausvaatimukset asiasta. Mutta saatuaan perustellut vaatimukset Ovenia kieltäytyikin maksamasta vahingonkorvauksia.

Ovenian vakuutuslaitos LähiTapiola on perustellut asiaa muun muassa sillä, että koska vahingonkorvauksen hakijoita (eli vahingon kärsijöitä) on ollut useita, ei kenellekään näistä olisi syntynyt osoitettua taloudellista vahinkoa. Tämä tulkinta asiasta on täysin kestämätön. Se tarkoittaisi käytännössä, ettei lunastusilmoituksia tarvitsi lainkaan lähettää, koska tästä selkeästä rikkomuksesta ei koskaan tulisi kenellekään mitään sanktioita. Lunastuslausekkeilla ja pykälillä ei siis olisi lopulta mitään merkitystä. Vahingonkorvausta hakeneet osakkaat ovatkin joutuneet kääntymään vahingonkorvauksiin erikoistuneen juristin puoleen ja pyytäneet asian uudelleen käsittelyä.

KatePlussan näytön paikka

Ovenia on siis nyt lähtenyt talosta. Tilalle on tullut huomattavasti pienempi toimija KatePlus.

Odotukset uuden isännöitsijän osalta ovat suuret. ´

Vaikka osa aikaisemmista sotkuista vaikuttaa edelleen talon tulevaisuudessa, ei KatePlus ole enää vastuussa Ovenian toiminnasta samalla tavalla kuin Ovenia oli vastuussa Verkkoisännöinnistä.

Tämän vuoksi KatePlus isännöinnillä ei pitäisi olla enää mitään syytä peitellä aikaisempia ongelmia.

KatePlus voi siis aloittaa isännöinnin talossa osaltaan puhtaalta pöydältä.

Mutta tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa taloyhtiön aikaisempien ja edelleen sen maksuissa ja vastikkeissa näkyvien ongelmien lakaisemista maton alle. Jos näitä ei selvitetä, ei uusi alku taloyhtiössä ole mahdollinen.

Näitä sotkuja taas eivät tietenkään missään nimessä halua selvittää niistä vastuulliset tahot. Hehän ovat viisi vuotta kiven kovaa väittäneet kaikkien talon asioiden ja tilien olevan täysin kunnossa. Samalla he pelkäävät joutuvansa vastamaan toimistaan.

Niinpä uhkana on, että isännöitsijän vaihtumisesta huolimatta suuria muutoksia ei muuten tapahdu talon johdossa. Ongelmat halutaan peittää ja talon rahoja käytetään edelleen asioiden salaamiseen ja aikaisemman väärintoiminnan peittelemiseen talon asioiden selvittämisen sijaan.

Isännöitsijä taas voi aina vedota toimivansa vain hallituksen toimeksiannosta ja olevansa sille lojaali. Isännöitsijä ei voi kuitenkaan tukea tai toimeenpanna suoria väärin käytöksiä, vaikka hallitus sitä tältä vaatisi. Tällaisissa hankalissa tilanteissa kuitenkin varsinaisesti ja viime kädessä testataan mikä on isännöitsijän oma moraali ja etiikka. Toivokaamme KatePlussan pitävän tämän aikaisempaa korkeammalla.

Se taas mihin suuntaan taloyhtiön asiat tulevat kulkemaan riippuu siitä heräävätkö talon enemmistö osakkaat vihdoin näkemään talon todelliset ongelmat ja myös ymmärtämään, ettei heidän etunsa ole suinkaan samat kuin ulkopuolisten gryndereiden tai hallitusammattilaisten edut.

Rakennussuojelu As Oy Mechelinissä

hesarialoitus Rakennussuojelun tärkeys on saanut vihdoin kaivattua julkisuutta, kun Helsingin Sanomat teki asiasta juttusarjan sunnuntai numeronsa (19.2.2017) kotiliitteessä.

Helsingin Sanomien nettiversio jutusta on luettavissa tästä linkistä.

Helsingin sanomien jutussa kerrotaan Helsingissä itse asiassa olevan noin 4000 suojeltua rakennusta, mutta ainoastaan 19 rakennusperintölain nojalla erikseen suojeltua kohdetta.

Samalla jutussa kerrotaan kahdesta eri tavoin suojeluun suhtautuneesta taloyhtiöstä.

toolaisperheUudenmaankatu 36 asunto-osakeyhtiössä vanhaa rakennusperintöä on kunnioitettu ja haluttu suojella. Talon julkisivu ja pääportaikot ovat suojelukohteita ja talon osakkaat ovat halunneet remonteissa palauttaa 1800- luvulla rakennetun talon entiseen loistoonsa.

Vastakohtana tälle suojelumyönteiselle taloyhtiölle kerrotaan taas Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelun vaikeudesta As Oy Mechelinissä. Siellä Kaarlo Sellin johtama hallitus vastusti ankarasti suojelua ja palkkasi yhtiön varoilla rakennuskonsultti Olli Huhdin vastustamaan talon arvokkaista osista tehtyä suojelualoitetta.

toololaisperhe2Miten ihmeessä näin? Olivatko As Oy Mechelinin osakkaat suojeluvastaisia? Miksi he olivat valmiita ajamaan ennemmin ulkopuolisen grynderin Mika Hautalan etua sen sijaan että olisivat halunneet säilyttää talon kulttuurihistoriallista arvoa?

Monet jutun lukijat ovat ihmetelleet As Oy Mechelinin osakkaiden toimintaa.

Jutussa ei nimittäin kerrota sitä, mikä on edelleen selvittämätön ongelma taloyhtiön tilinpidossa ja sen vastikkeiden perimisessä. Osakkaat maksavat turhia suojelun vastustamiskustannuksia osana julkisivun rahoituslainaa.

Tosiasiassa osa osakkaista ei tuskin olisi ollut lainkaan suojeluvastaista, mutta he eivät ole edes tienneet mitä heidän yhteisillä rahoilla tehtiin tai heille ei kerrottu asiasta suoraan ja rehellisesti. Hallitus toimi tässä pitkälti oman päänsä mukaan ja se on tosiaan maksattanut suojelun vastustamiskustannuksia osana julkisivuremontin rahoitusvastikkeita. Tämä ei tietenkään ole millään lailla sopivaa, mutta tällaista meno As Oy Mechelinissä on ollut ja valitettavasti useat osakkaat eivät ole kiinnostuneita siitä mihin hallitus oikein yhtiön rahoja käyttää.

Asia ei kuitenkaan tule jäämään tähän, sillä osa osakkaista ei ole lainkaan tyytyväisiä siihen, että heidät pakotetaan maksamaan hallituksen täysin tarpeettomista ja vahingollisista suojelun vastustamistoimista yrittäen vielä peittää ne välttämättömiksi julkisivuremontin korjauskuluiksi.

Keskustelua Kiinteistölehdessä As Oy Mechelinistä

Kiinteistölehdessä 1/2017 on käyty julkista ”keskustelua” As Oy Mechelinin asioista.

Keskustelu liittyy Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistuihin Mervi Ala-Prinkkilän kirjoittamiin As Oy Mecheliniä käsitteleviin artikkeleihin. Toinen näistä käsitteli töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä ja artikkelia on kommentoitu aikaisemmin myös tällä sivustolla.

Kuva: Lainaus Kiinteistölehti 10/2016

Toinen oli taas erityinen henkilökuva As Oy Mechelinin entisestä hallituksen puheenjohtajasta Kaarlo Sellistä, joka esittelee siinä näkemyksiään ja neuvojaan hallituksen puheenjohtajana toimimisesta.

 

 

 

Kiinteistölehdessä 1/2017 on vuorostaan julkaistu oheinen Markku Koivusalon vastine näihin artikkeleihin ja niiden sisältämiin hieman harhaanjohtaviin tietoihin.

 

vastine

Myös Kaarlo Sellille on annettu tilaisuus vastata tähän vastineeseen.

sellvastausVastauksessaan Sell väittää sen enempää Koivusalolle konkreettisesti vastaamatta, ettei artikkeleissa olisi mitään paikkaansa pitämätöntä. Samalla hän ilmoittaa päättävän osaltaan julkisen keskustelun talonyhtiön asioista.

Tällainen ”keskustelu” on toki jo tuttua taloyhtiön yhtiökokouksista. Niissä puheenjohtaja on esittänyt omia näkemyksiään asioista ja kun niihin on pyydettyjä perusteluja tai ne on kumottu tosiasioilla, hän on ilmoittanut lopettavansa asioista keskustelun.

Tässäkin tapauksessa entinen puheenjohtaja itse oli halunnut tuoda julkisuuteen näkemyksiään talonyhtiön asioista. Mutta kun näitä näkemyksiä sitten haluttiin korjata tai saada niitä tukemaan perusteluja ja tosiasioita, puheenjohtaja ilmoittaa, ettei hän haluakaan keskustella asioista julkisesti.

langettavaKiinteistölehdellä onkin ollut aika omituinen suhde As Oy Mechelinin asioihin. Aikaisemmin se julkaisi taloyhtiön hallituksen asianajotoimiston käräjäoikeudessa hävinneen näkemyksen ikään kuin neutraalina oikeusanalyysinä ja kieltäytyi julkaisemasta siihen kirjoitettua vastinetta. Kiinteistölehti sai tästä julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Taloyhtiön hallitus vuorostaan hävisi valituksensa asiasta hovioikeudessa ja taloyhtiölle aiheutui taas lisää ylimääräisiä kuluja.

Omituista on, että kiinteistölehteä tämän jälkeen halusi vielä tehdä erityisen henkilökuvan Kaarlo Sellin kokemuksista hallituksen puheenjohtajana. Siis hallituksen, jonka toiminta oli tuomittu kahdessa oikeusasteessa ja jonka selvittämättömästä toiminnasta aluehallintovirasto on myös määrännyt taloon erityisen tarkastuksen.

sellinhaastatteluHenkilökuvassa Kaarlo Sell neuvoi muun muassa muita talonyhtiöitä, että ” yhtiöjärjestykset kannattaa tehdä sellaisiksi, että ne sallivat joustavasti erikokoiset hallitukset ja toiminnantarkastuksen järjestelyt”.

Kaarlo Sellin puheenjohtajakaudella As Oy Mechelinissä joustavuus hallitusten ja toiminnantarkastusten suhteen on tarkoittanut sitä, että yhtiön vähemmistöosakkaat on haluttu pitää kaikin mahdollisin keinoin poissa hallituksessa. Heidän tilalleen on palkattu ulkopuolisia hallitusammattilaisia ja myös talonyhtiön ullakon ostanut grynderi on istunut hallituksessa valvomassa omaa etuaan. Toiminnantarkastajat on joustavasti haluttu valita hallituksen lähipiiristä ja hyvin joustavasti he eivät ole toimittaneet vaadittuja tietoja yhtiökokouksiin tai edes olleet niissä läsnä. Jos taas toiminnantarkastaja on lakisääteisiä tietoja pyytänyt, niin niitä ei ole hyvin joustavasti ja samalla lain vastaisesti tälle annettu, vaan toiminnantarkastaja on hyvin joustavasti erotettu toimestaan, ettei vaan talonyhtiön todellinen varojen käyttö paljastuisi. Tuloksena on muun muassa taloudellisesti selvittämättömät remontit ja erityisen tarkastuksen tarve. Hienoja neuvoja siis Kiinteistölehti oli päättänyt välittää muille taloyhtiöille Kaarlo Sellin välityksellä.

Tällä kertaa Kiinteistölehti julkaisi kuitenkin asiasta myös Markku Koivusalon vastineen.

Toivottavasti Kiinteistölehti seuraa As Oy Mechelinin tapahtumia myös jatkossa ja kertoo laajemmalle yleisellö myös tulevaisuudessa mitä kaikkea mielenkiintoista As Oy Mechelin hallinnosta paljastuukaan, kun taloon saadaan vihdoin erityinen tarkastus ja sen aikaisempien hallitusten todellinen toiminta tulee julkisuuteen. Nyt Ovenia isännöinti on jo myöntänyt, ettei kunnollisia taloudellisia selvityksiä asioista ole ja on irtisanonut itsensä. Samalla on myös paljastunut uusi hallituksen jäsentä suosinut lunastusrikkomus ja lisää muutakin uutisointia on tulossa.

Nyt Kiinteistölehti on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää halua puuttua talon asioihin.

Mutta miksi ihmeessä se on aikaisemmin halunnut ehdottomasti puuttua julkisesti talon asioihin ja nyt kun todelliset ongelmat sitten alkavat tulla päivänvaloon se haluaakin olla keskustelematta enempää julkisesti näistä asioista.

Töölöläiset vastustamassa rakennussuojelua. Mitä todella tapahtui?

rajaaitojalaatamaan

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehdestä 10/2016

Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistussa Mervi Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Raja-aitoja kaatamaan kansikuva ja pääjutussa mainostetaan Töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä.

Jutussa kymmenen asunto-osakeyhtiön korttelista on tosin esillä vain kolmen taloyhtiön As Oy Calonius 8 Ab:n, As Oy Töölön-keskuksen ja As Oy Mechelinin edustajia. Mukana on kolme yhteistyön konkariksi kutsuttua ja kaksi aivan uutta noviisia.

Kortteliyhteistyö on toki kannatettavaa ja siitä puhuttiin ainakin As Oy Mechelinissä jo kauan ennen nyt Kiinteistölehdessä mainostetun kortteliyhteistyön alkua. Korttelin osalta voisi hyvinkin jakaa huoltokustannuksia ja erilaisia korjauskokemuksia. Varsinaisena kortteliyhteistyön ideaalina olisi myös näillä sivuilla ehdotettu yhtenäinen töölöläinen suuri korttelipiha.

Vaikka artikkelissa erityisesti yhteistyön aivan uudet noviisit ovat innokkaita ja esittävät positiivisia odotuksia yhteistyön avoimista mahdollisuuksista, todella ikävän sävyn jutulle antaa siinä yhteistyön lähtökohtana mainostettu rakennussuojelun vastustaminen. Erityisesti kun artikkelissa annetaan täysin virheellinen kuvaus siitä mitä jutussa konkareiksi kutsuttujen Taru Korjan, Satu Parkkamäki-Nurmisen ja Kaarlo Sellin rakennussuojelun vastus itse asiassa koski ja mitä sillä saatiin aikaan. Konkarit tuskin ovat tässä asiassa kertoneet totuutta asiasta noviiseille vaikka jutussa juuri kokemusten vaihtoa mainostetaan.

sellkorja

Kuva siteeraus Kiinteistölehti 19/2016

Tosin konkareidenkin näkemystä rakennussuojelun vastustamisesta esittelee ainoastaan Kaarlo Sell, joka on jutussa eniten äänessä ja puhuu jatkuvasti me muodossa ikään kuin koko korttelin puolesta. Jutun mukaan Kaarlo Sell onkin varsinainen kortteliyhteistyön alkuunpanija ja yhteistyö sai alkunsa kun tämän aloitteesta taloyhtiöt kirjoittivat yhteisen rakennussuojelua vastustavan lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.

Kuten todettiin, erilaisia kortteliyhteistyön muotoja on mietitty muiden As Oy Mechelinissä vaikuttaneiden osalta jo 2000 -luvun alusta, mutta yhteisen korttelipihan raja-aitojen kaataminen vaikutti mahdottomalta. Sen sijaan rakennussuojelun vastustus on nähtävästi ollut se taloyhtiöiden hallitusten raja-aidat kaatava tekijä, joka on Sellin aloitteesta saanut korttelin talot 2013 yhdessä tuumin käymään vastarintaan rakennussuojelua kohtaan. Lukuun ottamatta Taru Korjan mainitsemaa yhteistä päätöstä sisäpihan porttien sulkemisesta, mitään muuta konkreettista koko korttelin päätöstä ei tämä kovasti mainostettu yhteistyö ole ilmeisesti saanut aikaan. Ja toisin kuin juttu antaisi virheellisesti ymmärtää, myös mainostettu suojeluesityksen vastustamisyritys luojan kiitos, epäonnistui.

Vaikka Kaarlo Sellin sanoin konkarit eivät nähneet mitään perusteita näiden kovasti vastustamaan rakennussuojeluun kuitenkin Uudenmaan ELY-keskus teki Museoviraston, Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin kaupunginhallituksen lausunnot kuultuaan päätöksen suojella As Oy Mechelinin huoneiston b50 eteishalli lasimaalauksineen.

kupoliTämä siis siitä huolimatta, että Kaarlo Sell oli aloittanut kortteliyhteistyön vastustamaan suojeluesitystä ja palkannut omasta puolestaan kalliin rakennuskonsultti Olli Huhdin kumoamaan sen. As Oy Mechelinin omassa lausunnossa vastustettiin ankarasti kulttuurihistoriallisen eteishallin ja Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelemista vedoten muun muassa myös eduskunnan seinämaalaukset tehneen Bruno Tuukkasen vähäisen arvoon, josta Huhdin mukaan kertoo tämän öljyvärimaalauksiensa alhainen hintataso taidehuutokaupoissa.

Kukaan muista lausunnon antajista (Museovirasto, Kaupunginmuseo, Kaupunginhallitus) ei kuitenkaan ollut Kaarlo Sellin ja Olli Huhdin kanssa asiasta samaa mieltä ja Ympäristöministeriö vahvisti ELY -keskuksen suojelupäätöksen 23.6.2015.

Mutta miksi nyt Kiinteistölehti mainostaa rakennussuojelua vastustanutta yhteistyötä?

Ja vielä Etu-Töölössä, joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja jossa taloyhtiöiden pitäisi enemmin huolehtia rakennusperinnöstä kun yhdistyä vastustamaan sitä turvaamaan pyrkiviä suojeluesityksiä.

Onko tarkoitus saada laajojen korjaushankkeiden parissa painivat töölöläistalot olemaan piittaamatta rakennusperinnöstä? Onko syytä yhdessä rajat rikkoen unohtaa myös Etu-Töölöön tehdyt erityiset korjaustapaohjeet rakennusperinnöstä?

bricks”Kaikki Etu-Töölöön talot liittykää yhteen! Rikkokaa rajat ja rakennusperintö, lyökää alas koko laadutonta korjausta ja gryndereiden voitontahtoa sortava inhottava rakennusperintö ja sitä vaaliva Museovirasto!”

No, ihan näin suoraan toimintaan Ala-Prinkkilä ei suinkaan töölöläistaloja kehota, vaikka jutussa esitetäänkin katkeria ja virheellisiä väitteitä Museovirastosta ja samalla mainostetaan ihaillen kuinka yhdessä päätettiin vastustaa rakennussuojeluesitystä, jolla todellisuudessa pelastettiin kulttuurihistoriallisesti arvokas lasimaalaus sekä grynderin mielihaluilta että varomattomilta rakennustöiltä.

Valitettavasti olemme näemmä tosiaan siirtyneet niin sanottuun tosiasioiden jälkeiseen (post-factual) aikaan tai kenties kiinteistöalalla ei muunlaista aikaa ole koskaan tunnettu.

Ainakin Kiinteistölehden juttu ei todellakaan anna rehellistä kuvaa siitä mistä itse asiassa korttelin yhteisessä rakennussuojelun vastustamisessa oli oikein kysymys, mitä siinä itse asiassa vastustettiin, milloin tämä tapahtui ja millä tuloksin.

Palaamme tähän tarkemmin alempana, mutta ennen kuin menemme jutun varsinaisiin virheisiin ja kerromme mistä itse asiassa oli kyse, ihmettelemme vielä hetken yleistä rakennussuojelun vastustamisen suosiota ja vieläpä Etu-Töölössä.

Yhdistääkö rakennussuojelun vastustus todella töölöläisiä?

Miksi rakennusperinnöstä ja kulttuurihistoriasta ei piitata edes Etu-Töölössä, jossa on huomattavasti muuten Suomessa niin vähäistä arvokasta rakennusperintöä ja joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi?

korjausohjeetTöölöläisten talojen varsinainen arvo lepää ennen kaikkea niiden rakennusperinnössä ja kulttuurihistoriassa, ei halpamateriaaleilla ja muoviputkilla kasatuissa linjasaneerauksien rakenteissa. Jos haluaa asua elementtitalossa, niin mikäs siinä, kukin makunsa mukaan, mutta ei kannata sitten ostaa asuntoa 1920- tai 30-luvun töölöläiskivitalosta ja yhdistäytyä vastustamaan rakennussuojelua.

Töölöläistalojen sisältä löytyy myös useita hienoa seinä- ja koristemaalauksia ja arvokkaita interiöörejä, joita ei ole suotava peittää lateksilla, vaikka ylihintaisten korjausrakentajien ketjutettujen alihankkijoiden työvoiman rekrytoija olisikin löytänyt sitä alennuksella Tallinnan Espakista.

Kun töölöläistaloja rakennettiin, niin meno oli nimittäin hieman toisenlainen. Silloin sisätilojen koristeluun palkattiin usein niihin erikoistuneita taiteilijoita kuten Bruno Tuukkanen, joka on tehnyt Töölön Helmen porraskäytävien katot ja jonka tekemän Orfeus lasimaalauksen suojelun vastustamista Kiinteistölehti nyt mainostaa töölöläisenä kortteliyhteistyönä.

Onkin surullista, että rakennussuojelu halutaan nähdä jonkinlaisena peikkona, joka estäisi rakennuksen käytön tai tekisi siitä museon, jossa mihinkään ei saa koskea. Tämä kun ei pidä lainkaan paikkaansa.

Taivallahden kasarmin suojelu ei estänyt rakennusten kunnostamista ja sitä, että siellä toimii nyt erinomainen kauppa ja ALKO. Päinvastoin kauppaan on mukava mennä koska sen edustaa ei ole täytetty kirkuvan keltaisilla mainoskylteillä ja sekä sisä- ja ulkotilat ovat myös esteettisesti miellyttäviä. Aikaisemmin kasarmirakennukset haluttiin jo purkaa, koska niitä ei katsottu säilyttämisen arvoiksi. Toki olisi varmasti ollut jonkun grynderin etu, jos paikalle olisi voinut pykätä halvan hallirakenteen.

On tapana ajatella, että rakennussuojelu estäisi korjaamista tai aiheuttaisi lisää kustannuksia. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Päinvastoin suojelu takaa sen, että korjaukset tehdään kestävästi hyvillä materiaaleilla rakennusta pilaamatta. Ja jossa niiden, niin sanottu elinkaari, ei ole vain se aika kuin muovikotelot eivät kellastu ja puskusaumat repsota, sillä jiiriin leikkaushan on nykysaneerauksissa tuntematon käsite. Tällainen korjaaminen ei ole loppujen lopuksi edes kalliimpaa kuin kiinteistöbisneksen suosittelemat ylihinnoitellut laaduttomat ”perusparannukset”. Suojeltujen rakenteiden korjaamiseen saa jopa avusta. Pyritäänhän siinä pitämään arvossa laajempia kulttuurihistoriallisia ja säilyvämpiä rakennusperinteen arvoja, eikä vain tukemaan taloyhtiön hallituksen tai isännöitsijän kavereiden liiketoimintaa kuten valitettavan usein taloyhtiöissä on nykyään asian laita.

Ennen kaikkea rakennussuojelu estää vanhojen arvorakennusten tai niiden osien turmelemisen erilaisten ”ongelmahallitusten” kulttuurihistoriallisilta tihutöiltä ja gryndereiden ahneudelta. Kerran tuhottua kun ei enää saa takaisin ja lähes 100 -vuotiaissa taloissa yksikin ”remonttiryhmä” voi saada korvaamatonta vahinkoa aikaan hetkessä.

allekirjoitusAllekirjoittaessaan 24.2.2014 Kaarlo Sellin lausuntonsa rakennussuojelun vastustamisesta korttelin taloyhtiöiden sen hetkiset edustajat (Marko Matilainen, Erkki Katerma, Jorma Kettunen, Henrikki Jussila, Eero Orivuori, Pertti Jakovirta, Matti Kolehmainen, Taru Korja ja Satu Parkkamäki-Nurminen) tosin väittivät tiedostavansa rakennusperinteen arvot. He esittivät, että tätä perintöä on vaalittu talonyhtiöiden toimesta huolella ja vaalitaan jatkossakin. He kuitenkin vastustivat kyseistä ”ulkopuolisen tekemää” esitystä ja ilmoittivat, että As Oy Mechelinin edustajat tulevat antamaan erikseen yksityiskohtaisen lausuntonsa asiasta. Näinhän As Oy Mechelinin osalta Olli Huhti tekikin vedoten siinä Bruno Tuukkasen maalausten alhaiseen vasarahintaan ja eteisen koristehallin mitättömyyteen.

Suojeluesitys oli toki ulkopuolisen tekemä. Sen oli tehnyt kulttuurihistoriallisia arvoja vaalimaan pyrkivän Töölöön kaupunginosat ry, joka myös pelasti yhdessä Töölöläinen Oy:n kanssa Hietaniemen vanhan paviljongin Töölön kylätaloksi.

Paheksunta ulkopuolista toimijaa kohtaan on kuitenkin tässä tapauksessa todella omituista.

aijat_2Kaarlo Sellin tuolloin johtama As Oy Mechelinin oma hallitus ei halunnut minkäänlaista suojelua kannattaa tai edes asiasta millään lailla neuvotella ja se vastusti viimeiseen asti erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun eteishallin ja lasimaalauksen suojelua. Tämä siitä huolimatta, ettei ullakon rakennusoikeuden myynnin jälkeen tuosta vastustuksesta ollut edes yhtään minkäänlaista etua taloyhtiölle tai sen muille osakkaille. Vastustus tuotti taloyhtiölle ainoastaan suuria kuluja, joita on sittemmin kerätty osakkailta julkisivuremontin korjausvastikkeessa. Eteishalli ja lasimaalaus lopulta siis suojeltiin, mutta se mitä ei ekspliittisesti suojeltu saatettiin poistaa tai ”eliminoida”. Ja näin tehtiin. Hallitus vielä valitti taloyhtiön varoilla aluehallintoviranomaisten asettamasta kohteen vaarantamiskiellosta hallinto-oikeuteen rakennustöiden jo alettua vaikka kaikkien kustannukset  ja suojaukset jo olivat rakentajan vastuulla. Ilman vaarantamiskieltoa lasimaalaus olisi rakennustöissä rikkoutunut kuten kaikki sen viereisten huoneistojen katot ja toisin kuin kattoja, lasimaalausta olisi tämän jälkeen ollut mahdotonta korjata.

On vaikea käsittää miten tämä olisi taloyhtiöiden allekirjoittamassa lausunnossa kuvattua rakennusperinnön vaalimista. Olisi myös mukava tietää miten nämä ulkopuolisen tekemää rakennussuojelualoitetta kovasti vastustaneet muiden taloyhtiöiden edustajat olisivat itse pelastaneet tai turvanneet kohteen. Vai oliko heidänkin mielestään parempi vaan tuhota ne? Tiesivätkö he edes lausuntoa allekirjoittaessaan mitä itse asiassa olivat vastustamassa? Yksikään heistä ei ollut ainakaan kohteeseen tutustunut tai ollut yhteydessä huoneiston omistajiin tai asukkaisiin siihen tutustuakseen. On epäselvää olivatko he edes tutustuneet itse rakennussuojelualoitteeseen, jota kortteliyhteistyönä vastustivat?

Vai vastustivatko he vain rakennussuojelun ajatusta yleisesti? Onko rakennussuojelu itsessään jotakin pahaa, jota pitää tietenkin vastustaa?

Ainakin Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Kiinteistölehden jutussa annetaan hyvin virheellinen kuva siitä, minkälaista rakennussuojelua yhteistyössä vastustettiin ja minkä tähden. On paikallaan hieman oikaista sitä.

(Huomautus: Tämän päivityksen jälkeen jutun kirjoittanut Mervi Ala-Prinkkilä on tosin julkaissut Kiinteistölehden nettisivuilla kolumnin Vanhaa arvostaen, jossa hän kertoo kuinka hänen omassa taloyhtiössään Etu-Töölössä porraskäytävien kunnostuksessa löydetyt vanhat koristemaalaukset on palautettu entiseen loistoonsa. Ala-Prinkkilän mukaan hänen taloyhtiössään arvostetaan vanhaa ja päätökset tehdään osakkaita kuullen ja avoimesti. Mutta miksi hän sitten mainostaa toisenlaista toimintaa muissa taloyhtiöissä? Miksi hän ei itse korjaa tältä osin kirjoittamaansa? 

Minkälaisesta suojelun vastustamisesta yhteistyössä oli oikeasti kyse?

Kiinteistölehden Raja-aitoja kaatamaan jutussa, joka on lehden kansikuva ja pääjuttu, mainostetaan siis juuri rakennussuojelun vastuksesta liikkeelle lähtenyttä kortteliyhteistyötä.

kiinteistolehtietusivuJutussa väitetään kuitenkin heti alkuun tosiasioiden vastaisesti, että tuo taloyhtiöt yhteen tuonut yhteinen rakennussuojelun vastustuslausunto olisi liittynyt As Oy Mechelinin ullakkorakentamisen rakennusluvan saamiseen.

Ala-Prinkkilän kirjoittaa, että ”sysäyksen yhteistyölle antoi ullakkorakentaminen, johon tarvittiin naapurikiinteistöltä lupa rakennuslupaa varten” ja lainaa Kaarlo Selliä ”Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.”

Tämä ei nyt pidä paikkaansa. As Oy Mechelinissä oltiin kyllä aloittamassa ullakkorakentamista ja rakennuslupaan tarvitaan aina naapurien kuuleminen. Mutta naapurien kuulemisen oli suorittanut Rakennusvalvontavirasto jo 29.3.2012 eli paljon aikaisemmin ja itse rakennuslupa oli myönnetty 8.5.2012.

Kun taloyhtiöiden edustajat allekirjoittivat kaksi vuotta myöhemmin 24.2.2014 jutussa mainitun rakennussuojelua vastustavan lausuntonsa ja aloittivat jutun mukaan kortteliyhteistyön, ei tämä liittynyt mitenkään rakennusluvan hakemiseen tai saamiseen. Itse rakennusoikeuskin oli jo myyty 24.10.2013 talonyhtiön ulkopuoliselle ullakon grynderille Loftmen Oy:lle, jolle myös varsinainen vastuu kaikista rakennustöistä oli siirtynyt.

Korttelin tekemällä suojeluesityksen vastustamiselle ei siis ollut mitään tekemistä rakennusluvan kanssa, jota kyseinen suojeluesitys ei edes mitenkään pyrkinyt kumoamaan.

Kuitenkin Ala-Prinkkilä kirjoittaa suojeluesityksen vastustamiseen liittyen, että ”ikävästä lähtötilanteesta huolimatta yhteistyö on tuottanut onnistumisia” ja lainaa tähän jatkoksi Kaarlo Sellin toteamusta, että ”valitus rakennusluvasta kaatui lopulta KHO:n päätökseen”.

Jutusta voisi luulla, että kortteliyhteistyön suojeluesityksen vastustus olisi siis onnistuneesti saanut rakennusluvan läpi, koska valitus siitä kaatui KHO:n (Korkein hallinto-oikeus) päätökseen. Tai, että kortteliyhteistyö olisi jollakin tavalla vaikuttanut rakennuslupaan.

bullshitTai niin jutussa lukee, mutta tämä on ihan täyttä puuta heinää. Ja on merkillistä miksi Kiinteistölehti kirjoittelee näin tosiasioiden vastaisia asioita kansikuvajutussaan varsinkin kun kaikesta tästä on todistettavat dokumentit julkisina asiakirjoina ja prosessissa on ollut useita toimijoita ja viranomaisia mukana.

Kiinteistölehden mainostaman ”kortteliyhteistyön” suojeluesityksen lausunnon allekirjoituksella Uudenmaan ELY -keskukselle ei todellisuudessa ollut tekemistä ullakkorakennusluvan saamisen tai yhtään minkään KHO:n päätöksen kanssa kuten jutussa näytetään väittävän. 1) KHO ei ole tehnyt yhtään mitään päätöksiä suojeluesitystä koskien. 2) Kortteliyhteistyö ei ole myöskään vaikuttanut mihinkään KHO:n päätökseen. 3) KHO ei ole edes tehnyt mitään varsinaista päätöstä mistään As Oy Mechelinin asiasta.

On totta, että 8.5.2012 annetusta puutteellisesta (ks. esim. jätehuolto) ullakkorakennusluvasta oli tehty paljon aikaisemmin 11.6.2012 valitus hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan käsitellyt sitä katsoen toisin kuin rakennusvalvonnan oma lakimies, että osakkaalla ei ollut asiasta valitusoikeutta. Naapurikiinteistöllä tällainen valitusoikeus automaattisesti on, mutta niiden intressissä ei ole yleensä valittaa kuin niitä itseään selkeästi häiritsevistä ulkoisista rakennusluvan puutteista ja tällaisia ei rakennusluvassa varsinaisesti ollut.

Sen sijaan ihmeellisesti toiset taloyhtiöt halusivat kuitenkin käyttää myöhemmin oikeuttaan antaa vastustava lausunto toista taloyhtiötä koskevasta suojeluesityksestä, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä heidän talojensa tai minkään rakennusluvan saamisen kanssa päinvastoin kuin Kiinteistölehden juttu antaa ymmärtää.

Lisäksi päinvastoin kuin Ala-Prinkkilä näemmä asian on käsittänyt, tämä korttelin yhteinen suojeluesityksen vastustaminen ei siis onnistunut. Ja hyvä niin. Suojelu oli nimittäin ainoa tapa säästää As Oy Mechelinissä sijainnut kulttuurihistoriallisesti arvokas Bruno Tuukkasen lasimaalaus ja sitä ympäröivä koristemaalattu eteishalli.

Herää kysymys, voiko asiasta vielä virheellisemmin kirjoittaa kuin Ala-Prinkkilä heti jutun alussa tekee?

Ja mikä intressi on ollut näin tehdä?

Mitä rakennussuojelua ”kortteliyhteistyö” oikeasti vastusti?

Kiinteistölehden jutussa ei myöskään mainita lainkaan mitä konkreettista suojeluesitystä taloyhtiöt niin ankarasti vastustivat, että juuri tämä yhteinen vastustus rikkoi raja-aidat ja saattoi ne yhteen.

Se sijaan siinä annetaan virheellisesti ymmärtää, että kyse olisi ollut koko korttelin 439 suojeluesityksen vastustamisesta. Vai miltä tämä jutusta lainattu Kaarlo Sellin toteama kuulostaa:

seelkorja

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehti 10/2016

Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle. Vastustimme ulkopuolisen toimijan tekemää suojeluesitystä. Pidimme valitettavana sitä, että suojeluesityksen tekijä sen paremmin kuin Museovirastokaan ei ollut asiasta yhteydessä taloyhtiön edustajiin. Korttelimme ei ole yhtenäinen kuten naapurikorttelissa oleva suojeltu Sonckin kortteli, eikä mielestämme suojeluesitykselle ollut muutenkaan perusteita, Sell puuskahtaa.”

Tästä voisi saada käsityksen, että kyse olisi Sonckin korttelin tapaisesta koko korttelia koskevasta suojeluesityksestä. Eikö niin?

Suojelualoitteessa ei kuitenkaan ollut kyse mistään koko korttelin suojelusta vaan As Oy Mechelinin rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden osien suojelemisesta. Suojeltavaksi ehdotettiin talon katujulkisivuja, vanhoja hissejä ja valurautaporttijärjestelmää. Varsinaisesti suojelun keskiössä ja myös kovimman taloyhtiön vastuksen kohteena oli As Oy Mechelin huoneiston B 50 eteishalli ja Bruno Tuukkasen lasimaalaus.

Tarkennetaan nyt vielä kun asiasta näyttää jatkuvasti olevan erilaisia huhuja liikkeellä.

Suojeltaviksi kohteiksi Töölö ry:n varsinaisessa esityksessä katsottiin

  • 1) Sigurd Frosteruksen suunnittelemat katujulkisivu kattorakenteineen.
  • 2) Bruno Tuukkasen lasimaalaus Orfeus ullakkoon sitoutuvine valokuilurakenteineen ja siihen kuuluva huoneiston B 50 koristemaalattu eteishalli.
  • 3) Hissit ja B -rapun 7. kerrokseen kuuluva kulttuurihistoriallisesti arvokas valurautaporttijärjestelmä.

ELY –keskus päätti lopulta kohdan kaksi suojelusta.

1) Myönnetään, että ensimmäinen kohta oli lopulta itse asiassa jokseenkin merkityksetön. Eikä sitä esimerkiksi huoneiston b50 edustajat omassa lausunnossaan lainkaan vaatineet.

julksivu copyViranomaiset vaativat joka tapauksessa, että katujulkisivuun ja katukattorakenteeseen ei saanut tehdä merkittäviä muutoksia. Museovirasto totesi, että nämä on mahdollista suojata ilman erillistä suojelupäätöstä. As Oy julkisivuremontissa ne korjattiinkin entiseen asuunsa. Tosin jos katujulkisivu olisi samassa suojeltu, hallituksen tukiessa koko suojelualoitta olisi julkisivujen kunnostamiseen saanut myös avustusta.

Huomionarvoista on, että suojeluesityksessä EI vaadittu pihajulkisivun ja kattorakenteen säilyttämistä, sillä tämä olisi voinut haitata talon ullakkorakentamista. Suojeluesityksen tekijät nimenomaan ilmoittivat, etteivät halua puuttua talon ullakkorakentamiseen, vaan ainoastaan suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja selkeässä vaarassa olevat kohteet. Kaikissa lausunnoissa korostettiin, ettei suojeluesitys estänyt ullakkorakentamista. Taloyhtiössä kuitenkin yritetään levittää toisenlaista tietoa, jotta suojelun vastustamiseen turhaan käytettyjä yhteisiä rahoja ei kyseenalaistettaisi.

2) Toinen kohta oli esityksen ydinkohta ja toteutui.

kupoliTosin Museovirasto jätti lausunnossaan mahdollisuuden myös lasimaalauksen pelkän keinovalaistuksen säilyttämiseen ja niinpä Sellin hallitus käytti heti tilaisuutta hyväkseen, eikä itse rakennuslupaan merkittyä luonnonvalokuilua rakennuttua enää kevyemmistä materiaaleista takaisin kuin vanha kuilu oli purettu. Valokuilun säilyttämisestä oli olemassa jopa jo Loftmenin tilaamat arkkitehdin suunnitelmat, mutta kun sitä ei eksplisiittisesti vaadittu suojelupäätökseen, haki taloyhtiö uutta muutosta rakennuslupaan ja jätti valokuilun pois. On hyvin vaikea nähdä miten tämäkään olisi ollut mitenkään taloyhtiön edun mukaista, jolle siitä ei tullut yhtään lisää tuloja vaan ainoastaan menoja. Hyvin paljon helpompi on nähdä miten se oli Loftmen Oy:n edun mukaista, joka sai sillä noin neliön kuilun pois yläkerrasta ja saattoi myös rakentaa halvimman vaihtoehtoisen ratkaisun. Ja Loftmenin edustaja Mika Hautala istui itse hallituksessa, tosin omien sanojensa mukaan jääväten itsensä ullakkorakentamista koskevista päätöksistä.

20161224_151010

Poistettu valurautaportin osa joulun apupöytänä

3) Kolmannen kohdan hissejä ja valurautaporttijärjestelmää ei myöskään suojeltu. Museovirasto katsoi lausunnossaan, että hisseillä ja porttijärjestelmällä on merkitystä porrashuoneiden alkuperäisinä tai varhaisina rakenteina, mutta ajatteli, että ne voidaan turvata ilma erillistä suojelupäätöstä. Mutta kun valuporttijärjestelmää ei suojeltu, Kaarlo Sell poistatti sen vanhoine soittokelloineen ja samoin vanhan hissijärjestelmän, vaikka itse hisseihin ei ole onneksi vielä kajottu.

20151102_205650Toisin sanoen Sellin hallitus, jonka piti edustaa näitä ilman rakennussuojeluakin rakennusperinnettä vaalivia taloyhtiöitä, oli heti valmis tuhoamaan ne rakennusperinteen rakenteet, joita ei oltu eksplisiittisesti suojeltu. Tätä on hyvin vaikea nähdä rakennusperinteen tai kulttuuriarvojen kunnioituksena. Sillä ei ollut edes mitään tekemistä minkään talonyhtiön yhteisen edun kanssa. Osaltaan se saattoi hyödyttää (valokuilun poistaminen) Loftmen Oy:tä yläkerran asukkaiden kustannukselle. Välillä se on vaikuttanut ainoastaan vallan käytöllä mahtailulta. ”Me poistamme nämä koska voimme tehdä sen ja tiedämme teidän arvostavan niitä.” Näin varsinkin, kun kriittisesti Sellin hallituksen toimintaan suhtautuvista osakkaista oli tullut Sellin hallituksen ykkösvihollisia, jota vastaan yritettiin suunnitella kilpaa ja taloyhtiön kustannuksella erilaisia toimenpiteitä.

Nämä ovat myös varmaan niitä ”ongelma-asukkaita”, joihin Kiinteistölehden jutun mukaan taloyhtiön hallituksen puheenjohtajat ovat saaneet vertaisapua kortteliyhteistyöstä.

statler-and-waldorf-walkingMiten keskustelu on mahtanut mennä? ”Voi, voi, meillä on näitä ongelma-asukkaita, jotka haluavat pelastaa rakennusperintöä ja kulttuurihistoriallisen lasimaalauksen. Ovat saaneet lopulta Ympäristöministeriön suojelemaan lasimaalauksen, vaikka kaikin keinoin ja tavoin olemme sitä taloyhtiön rahoilla yrittäneet vastustaa. Nämä meidän ”ongelma-asukkaat” vaativat muutenkin läpinäkyvyyttä ja laillisuutta talon hallintoon ja vielä tilinpidon tarkistamista sekä useita muita täysin kestämättömiä asioita. Minkälaisia ongelma-asukkaita teillä on?”

Töölöläistä rakennus- ja kulttuuriperintöä eivät kuitenkaan uhkaa mitkään ”ongelma-asukkaat” vaan ongelma-hallitukset, jotka käyttävät taloyhtiön rahoja vastustamaan talon edun vastaisesti suojeluhankkeita, joilla yritetään pelastaa sen kulttuurihistoriallisia arvoja tai rakennusperintöä. Olisi mukava jos Kiinteistölehti tekisi joskus jutun miten käsitellä tällaisia ongelma-hallituksia ja mistä saada vertaisapua niiden mielivallalle.

Kuka itse asiassa salaili suojelukysymystä?

Kiinteistölehden jutusta saa myös vaikutelman, että suojeluesitystä olisi tehty jotenkin salaa vastakohtana Sellin hallituksen ”avoimelle” asioiden hoitamiselle yhteisessä kortteliyhteistyössä. Siis hallituksen, jonka selvittämättömistä taloudellista asioista aluehallintoviranomainen on määrännyt erityisen tarkastuksen taloon ja joka on vastannut siihen, ette osakkaiden yhteisten rahojen käytön asiat eivät kuulu edes erityisen tarkastuksen kautta lainkaan osakkaille vaan on lähinnä ”ongelma-asukkaiden” päähänpisto.

booKiinteistölehden jutussa Kaarlo Sell kertoo taloyhtiöiden paheksuneen sitä, ettei suojeluesityksen tekijä tai Museovirasto ollut hänen väittämänsä mukaan yhteydessä talon edustajiin. Tätä paheksutaan myös taloyhtiöiden 24.2.2014 allekirjoittamassa suojeluesityksen vastuksessa, vaikka yksikään näistä allekirjoittaneista ei ollut itse tutustunut edes suojelukohteeseen ja on kyseenalaista olivatko he tutustuneet edes suojeluesitykseen.

Taloyhtiöt siis yhdessä Kaarlo Sellin kanssa paheksuivat taloyhtiöihin salaa rakennussuojelua ajavia rakennusperinnöstä huolehtivia kaupunginosayhdistyksiä ja Museovirastoa.

Mutta tämä salailun paheksunta ei taaskaan osu oikeaan asiaan tai kohteeseen.

As Oy Mechelinin hallitukset olivat pitkään olleet tietoisia etenkin Orfeus lasimaalauksen suojelukysymyksestä. Sellin johtamat myöhemmät hallitukset eivät kuitenkaan olleet asiasta valmiita missään määrin neuvottelemaan tai edes käsittelemään sitä yhdessä asianosaisten kanssa. Sen sijaan Sellin hallitukset pyrkivät itse salamaan ja peittelemään rakennusperintöön ja suojeluun kuuluvia kysymyksiä. Ne kieltäytyivät kaikkien asianomaisten yhteisistä neuvotteluista asioiden suhteen ja pyrkivät vielä jälkeenpäinkin salamaan suojelun vastustamiseen käytettyjä kustannuksia ja toimia.

Tällä hetkellä huoneiston b50 eteishalli ja Orfeus lasimaalaus on suojeltu. Myös ullakko on rakennettu ja yhtä huoneistoa lukuun ottamatta niissä on jo pitkään ollut uudet asukkaat. Nämä asiat eivät siis olleet lopulta edes toistensa kanssa ristiriidassa.

Mutta sopii todella kysyä kuinka paljon kaikkien aikaa, rahaa, vaivaa ja erityisesti taloyhtiön rahoja olisi voitu säästää jos lasimaalauksen suojelu olisi alusta asti otettu asiassa lähtökohdaksi, eikä sitä vastaan olisi taisteltu Sellin puolelta viimeiseen asti talon rahoilla vielä silloinkin kun ullakkoa oli jo myyty ja sitä jo rakennettiin.

Olisi sopivaa kysyä kuinka paljon paremmin koko ullakkorakentaminen olisi sujunut jos sitä olisi viety avoimesti eteenpäin yhdessä sopien eikä sen varjolla olisi yritetty viedä yläkerran osakkailta paloja huoneistoista ja tuhota arvokkaita lasimaalauksia? Vaikuttaako asiaan se, että tämän projektin alussa taloyhtiössä Kaarlo Sellin kanssa tätä neuvomassa näissä hyvissä hallinnon käytännöissä hallitusammattilainen ja kiinteistöalan moniottelija Juhani Siikala.

Koska asiasta edelleen liikkuu kaikenlaisia huhuja ja absurdeja väitteitä, joista saa sellaisen käsityksen, että pahat rakennusperinnön suojelijat nyt vaanivat töölöläisiä taloyhtiöitä tehdäkseen niistä näiden tahdon vastaisia suojeluesityksiä Museoviraston avustuksella niin tehdään vielä kerran selväksi mistä on ollut kysymys ja kuka tässä on toiminut salaillen ja kuka avoimesti. Tämä ei yksityiskohdissaan varmaan enää kiinnosta suurempaa yleisöä, joka voi jättää päivityksen lukemisen tähän, mutta on kenties tarpeellinen korjaamaan sitä virheellistä kuvaa, jota edelleen As Oy Mechelinissä osakkaille asiasta yritetään antaa.

Taloyhtiötä koskeva rakennussuojelukysymys ja erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun hallin ja Orfeus lasimaalauksen suojelukysymys, ei ollut millään tavoin uusi ja outo As Oy Mechelinin hallituksille.

nakyma5

Halli vuonna 2003 restauroinnin alussa ja täysin alkuperäisessä kunnossaan. Olli Huhti taas yritti väittää ettei halli olisi alkuperäiskunnossa, koska se oli kerran restauroitu.

1) Ensimmäisen kerran asia oli noussut esiin kauan ennen kuin mistään ullakkorakentamisesta edes oli puhuttu kun vuonna 2003 kun B50 huoneiston asukkaat restauroivat kyseisen hallin ja lasimaalauksen Museoviraston avustuksella. Huoneiston osakkaan edustaja Markku Koivusalo kuului myös tuolloin itse taloyhtiön hallitukseen. Kysymyksen eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta katsottiin viranomaisten osalta liittyvän kuitenkin koko kiinteistön suojelutilanteeseen. Tähän taas saatiin lausunto Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta, joka totesi kantakaupungin asemakaavat rakennussuojelun suhteen vanhentuneiksi ja määritti As Oy Mechelin kuuluvan rakennussuojeluluokkaan 1RY. Koska itse rakennussuojelu kysymys oli alueen osalta kesken eikä lasimaalausta näyttänyt välittömästi uhkaavan mikään asia jäi kuitenkin lepäämään.

kaytava_lasiovet 2) Seuraavan kerran kysymys nousi esiin kuusi vuotta myöhemmin 2009 kun Markku Koivusalo oli edelleen As Oy Mechelinin hallituksessa, joka oli alkamassa suunnitella märkätilasaneerausta ja halusi myös tehdä alustavan kartoituksen olisiko ullakkorakentaminen yhtiössä mahdollista. Huomauttakoon, että Markku Koivusalo oli tuolloin hallituksessa täysin avoimesti puhunut siitä miten heidän restauroitu eteishallinsa ja lasimaalaus voidaan säilyttää ja pitäisikö hänen yrittää saada se suojelluksi jos taloyhtiö nyt todellakin on aloittamassa ullakkorakentamisen.

Silloin Helsingin kaupunginsuunnitteluvirasto ja Kaupunginmuseon edustajat kävivät uudestaan katsomassa olisiko huoneiston koristemaalattu halli ja lasimaalaus mahdollista suojella, jotta se ei siis tärveltyisi mahdollisesti tapahtuvassa ullakkorakentamisessa. Hallituksen muut jäsenet ja myös Kaarlo Sell olivat käynnistä tietoisia ja oli jopa sovittu, että kaikki hallituksen jäsenet pyrkivät kartoittamaan ullakkorakentamisen yleisiä mahdollisuuksia. Kaupunginmuseo antoi käynnistään lopulta 12.2.2012 päivitetyn muistion ja Kaarlo Sellin johtama hallitus, johon siis Koivusalo itse tuolloin kuului, sai muistion nähtäväksi välittömästi.

kupoliTosin Sellin myöhemmin suojelua vastustamaan palkannut rakennuskonsultti Olli Huhti väitti lukuisissa suojelua vastustaneissa kirjoitelmissaan täysin tosiasioiden vastaisesti, että kyseinen muistio olisi tehty salaa hallitukselta osakkaan toimesta. Todellisuudessa muistion ongelma ei ollut lainkaan siinä, ettei koko hallitus olisi aivan hyvin tiennyt muistiosta vaan siinä ettei sen sisältö miellyttänyt Kaarlo Selliä. Kaupunginmuseon muistiossa itse eteishallin ja lasimaalauksen suojelu katsottiin hyvin haasteelliseksi, mutta siinä ilmoitettiin, ettei itse kohde kokonaisuutena tule sopimaan ullakkorakentamiseen ja näin aktuaalista vaaraa ei lasimaalaukselle olisi.

Myöhemmin Kaarlo Sell väitti julkisesti yhtiökokouksessa, että Koivusalo olisi jotenkin omilla toimillaan saanut viranomaiset kirjoittamaan kyseisen muistion. On epäselvää vihjasiko hän, että viranomaiset olisivat lahjottavissa ja Koivusalo olisi lahjonut nämä. Kuulostaa aika paksulta. Mutta ehkä Kaarlo Sellillä on parempaa tietoa siitä miten viranomaisin voi vaikuttaa.

Joka tapauksessa kyseiseen muistioon loppui heti Koivusalon vaikuttaminen hallituksessa ja 2010 yhtiökokouksessa nuijittiinkin nopeasti ehdotettu hallitus, johon Koivusalo ei enää kuulunut. Siihen loppuivat myös kaikki eteishallin ja lasimaalauksen suojelua tai turvaamista koskevat neuvottelut hallituksen osalta. Tällaiseen keskusteluun ei ollut edes mahdollisuutta koska arkkitehti Häkkäseltä tilattua hankeselvitystä ei koskaan tuotu yhtiökokoukseen vaan suunnitelmia vietiin osakkailta salaa eteenpäin uudeksi suunnitteluarkkitehdiksi palkatun Ari Malmion kanssa. Malmio ei edes tutustunut konkreettisesti b50 eteishalliin ja lasimaalaukseen tehdessään uusia ullakkorakennuspiirustuksia. Lopulta 2012 ja Malmion mukaan Kaarlo Sellin omien rakennusvalvontaan suuntautuvien suhteiden kautta, Malmion piirustuksille haettiin rakennuslupa ilman, että niistä oli lainkaan avoimesti keskusteltu osakkaiden tai asukkaiden kanssa.

3) Nyt Orfeus lasimaalauksen suojelu tuli kolmannen kerran todella akuutiksi. Ullakkorakentaminen alkaisikin toden teolla As Oy Mechelinissä ja hallituksen palkkaama konsultti Olli Huhti argumentoi samalla, että hallituksella oli periaatteessa oikeus poistaa koko lasimaalaus, aivan kun se yritti poistaa myös yhden keittiösyvennyksen yläkerran asukkailta.

tooloseuraTässä vaiheessa Töölöön rakennusperinnön ja kulttuurihistoriallisten arvojen puolustamiseen liittyi Töölö-Seura ry. Sen hallituksen jäsenet kävivät tutustumassa kohteeseen ja lopulta tekivät siitä suojeluesityksen ELY -keskukselle. Myös Museoviraston ja ELY -keskuksen asiantuntijat tutustuivat kohteeseen. Seuraavaksi ELY keskuksessa oli tarkoitus järjestää yhteinen neuvottelu missä olisivat läsnä kaikki asianomaiset, talon hallituksen edustajat, viranomaiset ja Töölö seuran edustajat. Lisäksi paikalle oli kutsuttu Sigurd Frosterus (talon arkkitehti) asiantuntija ja huoneiston asukkaat.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Sen sijaan, että taloyhtiön hallitus olisi osallistunut neuvotteluun suojeluesityksen kohdista ja käynyt läpi sen tarpeellisuutta asiantuntijoiden ja kaikkien osapuolten kanssa yhteisessä pöydässä, se päätti painostaa kaikin tavoin Töölö-Seuraa luopumaan koko suojeluesityksestä lähettäen sille muun muassa uhkauksia korvausvaatimuksista. Korvauksilla uhkailu onnistui ja kun yhteinen neuvottelu piti pitää, ilmoitti Uudenmaan ELY -keskus, että Töölö-Seura on vetänyt suojelualoitteen takaisin.

4) Vasta suojelukysymyksen neljännessä vaiheessa päästään siihen varsinaiseen suojeluesitykseen, jota Kiinteistölehden mainostama kortteliyhteistyö siis vastusti.

Kyse oli nyt Töölöön kauPrintpunginosat yhdistyksen tekemästä vielä suppeammasta uudesta suojeluesityksestä. Kun Töölö-Seura oli luopunut Hietsun paviljonkin pelastamisesta, oli uusi kaupunginosayhdistys ottanut sen kontolleen ja samoin se myös teki uuden esityksen As Oy Mecheliniin rakennussuojelusta. Jälleen As Oy Mechelinin ei halunnut neuvotella asiasta tai suojeluesityksen ehdoista vaan pyrki painostamaan kaupunginosayhdistystä luopumaan siitä kokonaan. Tällä kertaa ei ELY-keskuksessa järjestetty kaikki asianomaiset yhteen kokoavaa neuvottelua, mutta Museovirasto oli kyllä tietääksemme asiasta As Oy Mechelin kanssa useaan otteeseen tekemisessä. Varsinkin lasimaalauksen valokuilun pohjalta pidettiin tietääksemme Kaarlo Sellin johtamia katselmuksia, joissa oli paikalla niin Rakennusvalvontaviraston, Museoviraston kuin Kaupungin museonkin edustajia. Itse suojelun kohteena olevassa tilassa asuvia asukkaita ja osakkaita ei niihin kutsuttu. Nämä eivät saaneet mitään tietoa prosessista muuten kuin lähettämällä sähköposteja ja kyselemällä, että missä nyt mennään. As Oy Mechelin vetoaa jopa omissa vastineissaan, että on tehnyt työtä Museoviraston kanssa, mutta Kiinteistölehdessä Sell väittää, ettei Museovirasto olisi ollut lainkaan taloyhtiön edustajiin yhteydessä.

Mutta mitään varsinaisia neuvotteluja Kaarlo Sellin hallitus ei halunnut asiasta tehdä. Helsingin kaupunginhallituskin ilmoitti omassa lausunnossaan, että paras tapa suojelun turvaamiseen koskien lasimaalausta, valokuilua ja rautaporttia olisi löytää asiassa neuvotteluratkaisu, joka on kaikkien osapuolten hyväksymä taloyhtiön sisällä. Mutta Sell ei ollut valmis mistään turvaamisista neuvottelemaan vaan valitti vielä vaarantamiskiellostakin hallinto-oikeuteen ja kuten sanottua poisti rautaportin heti kun sai siihen tilaisuuden. Tässäpä oli todella neuvotteleva ja avoin hallitus kyseessä.

Vielä niinkin myöhään kuin 12.6.2015 kun kyse oli enää juuri huoneiston B50 eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta jo alkaneen rakennustyön alla  Kaarlo Sellin palkkaama konsultti Olli Huhti lähetti vielä taloyhtiön kustannuksella ELY -keskukseen pitkiä sepustuksia siitä kuinka eteishallin suojeluun ei ole perusteita.

kukkaroOn täysin käsittämätöntä miten tämä yhden huoneiston eteishallin koristemaalauksien suojelun vastustaminen oli Kaarlo Sellin hallitukselle niin kovin tärkeää. Sitä tehtiin näemmä nyt vain loukatun arvovallan vuoksi, jos kerran asiaan ei liitty muita salattuja intressejä. Mitä sellaista haittaa eteishallin suojelulla olisi voinut olla muulle taloyhtiölle tai mitä sellaista hyötyä sen vastustamisesta olisi kaikille osakkaille, että tähän saattoi käyttää talonyhtiön yhteisiä rahoja?

Kaarlo Sell ei todellakaan palkannut Olli Huhtia vastustamaan eteishallin suojelua omasta kukkarostaan. Lisäksi näitä kuluja ei ole tuotu ilmi tai eritelty osakkaille vaan ainakin viimeisessä yhtiökokouksessa esitellyssä paperissa ne oli yhdistetty virheellisesti julkisivuremontin rahoitusvastikkeeseen.

Olisikohan taloyhtiöillä syytä paheksua tällaista toimintaa?

Elämää rakennustelineiden keskellä. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 5.

Kun taloyhtiöihin rakennetaan ullakkoasuntoja yläkerran asukkaiden on parasta totutella elämään rakennustelineiden keskellä sekä 1) varsinaisen ullakkorakentamisen aikana, 2) sen jälkeen kun kaikki rikkoontuneet katot on korjattava ja 3) vieläpä asuntojen valmistettuakin.

Asunnot kun saattavat vuotaa alakertaan vaikka ovatkin uusia ja juuri rakennuttuja ”Luxus” asuntoja.

Kenties näin ei tapahdu kaikissa ullakkorakentamisprojekteissa, mutta As Oy Mechelinissä näin kyllä on tapahtunut Loftmen Oy:n Mecce ullakkoasuntojen osalta.

(Tosin myös As Oy Töölössä ullakkorakentaminen ei ole mennyt kuin Strömsössä)

20161107_082921Aikaisemmin kerroimme kuinka huoneiston 50 asukkaiden palattua kesälomalta heitä odotti taas kerran mukava yllätys ja yläkerran edellisenä vuotena juuri ullakkorakentamisen takia korjattu katto vuoti taas asuntoon. Ja kas vain vuoto olikin levinnyt mukavasti katon tukikankaan alla tehden korjauksesta kokonaisvaltaisen. Erilaista kosteusarvioitsijaa alkoi ravata huoneistossa, mutta selkoa asiaan ei näyttänyt tulevan eikä korjauksiin näytetty pääsevän laisinkaan. Siitäkään missä määrin kosteutta oli ja missä määrin ei näyttänyt ensin selviävän millään.

Rakennuttaja Loftmen kun katsoi vuodon kuuluvan rakennusliike Warecon vastuulle ja korjaukset yritettiin jättää osakkaiden ja rakennusliikkeen keskenään hoidettavaksi ja kosteusarviot lähinnä vahingon aiheuttajan kartoitettavaksi. Ullakoiden rakennuttaja istuu itse hallituksessa ja hallitukselle on ollut sekä yläkerran asukkaiden vahinkoja ja huolia vähättelevä linja että ullakkorakentamisen ongelmia peittelevä linja. Ei siis ole aina itsestään selvää kuka ajaa talon osakkaiden etuja ja kuka ulkopuolisten rakennuttajien.

Onneksi sentään lopulta uusi naisisännöitsijä tarttui rivakammin asiaan ja paikalle saatiin myös uusi tekninen isännöitsijä, joka sai vihdoinkin kunnolliset kosteusarviot käyntiin. (Talonyhtiöllähän on tosin ollut oikein sen itsensä palkkaama erillinen kallis valvoja ullakkoremontissa, mutta häntä ei ole näkynyt yhtään ainoata kertaa yläkerran asunnoille aiheutuneita ongelmia selvittämässä.)

20161107_082832

Sitten katto piti avata ja taas odottaa kuivumista, mutta lopulta työt saatiin käyntiin.

Itse korjaustyöt sujuivat kyllä ihan asiallisesti ja jälkikin oli hyvää ja tällä kertaa myös jäljet osattiin siivota.

Mutta ”pienen vuoto” olikin aiheuttanut roiman vahingon ja työt kestivät kolme viikkoa.

20161111_081936Tänä aikana maalareiden kanssa oli sovittava aikatauluja, järjestettävä avaimia ja sisäänpääsyjä, rakennustelineet raahattiin taas huoneistoon ja itse remontin tekijöiden kulkureitti kulki asunnon aulan halki. Pölyä oli taas sisällä ja maali haisi. Itse korjattava lukiolaisen huone oli kokonaan poissa käytössä ja perhe leiriytyi taas kolmen viikon ajan omassa huoneistoissaan.

Jälleen kerran yläkerran asukkaat joutuivat siis käytännössä hallinnoimaan ja järjestämään Loftmen Oy:n rakennusprojektin vaurioiden korjauksia omana työaikanaan ja ennen kaikkea kärsimään niistä.

Ja korvattiinko yläkerran asukkaille millään lailla heidän vaivansa, heille aiheutettu vahinko tai heiltä vaadittu aika ja vaiva. Ei tietenkään. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan eikä edes käynyt kenenkään mielessä. On selvää että asukkaiden olisi pitänyt olla vain onnellisia ja tyytyväisiä, että juuri korjatut ja maalatut katot revittiin taas alas, mutta sentään suostuttiin ilman suurempia riitoja korjaamaan taas entiselleen.

20161111_082008Taloyhtiö (hallitus) ei katsonut olevansa asiasta missään korvausvelvollisuudessa. Vahinkoja aina sattuu. Mutta kun jostain syystä juuri ullakkorakentamisen vahingot näyttävät vaivaan jatkuvasti ja yhä uudelleen yläkerran huoneistoja.

Ullakkorakennuttaja Loftemen Oy taas katsoi kaiken vastuun kuuluvan rakennusliike Warecolle. Warecon ystävällinen ja mukava työnjohtaja sentään oli valmis ensin neuvottelemaan jos korjauksissa olisi samalla laitettu huoneiston omistajien ostamat tapetit paikoilleen ikään kuin vaivanpalkkiona, jotta asukkaat olisivat saaneet edes jotain iloa uudesta kolme viikkoa kestäneestä remontista huoneistonsa sisällä. Mutta Warecon ylempi johto oli kuulemma pitänyt tapettien kiinnittämistä yhteen huoneeseen liian kalliina. Yläkerran ”riitaisiksi” väitetyt asukkaat eivät taaskaan jaksaneet asiasta alkaa enempää riidellä vaan tyytyivät jälleen kerran hoitamaan toisten bisnesten aiheuttamia vaurioita. Onhan se niin mukavaa toimia ilmaiseksi ja käyttää työaikaansa jatkuvasti toisten bisnesten korjaamiseen ja vielä maksaa yhä enemmän ja enemmän vastikkeita talonyhtiön todella mittavista hallintokuluista.

Sellaista on asuminen luksus ullakkoasuntojen alapuolella. Muista kertomatta jätetyistä ongelmista emme voi valitettavasti vielä kirjoittaa. Stay tuned.

Uusi lunastusrikkomus As Oy Mechelinissä

Jälleen on tullut esille uusi rikkomus As Oy Mechelinissä.

Tällä kertaa on ollut kyse lunastussäädöksen kiertämisestä ja lopulta lunastusilmoituksen lähettämisen laiminlyönnistä. Tämä on rikkonut selkeästi osakkaiden lunastuoikeutta ja johtanut siihen, että Ploutos Oy on saanut itselleen huomattavan taloudellisen edun osakkaiden vahingoksi.

Mutta mikä on tämä Ploutos Oy ja mitkä ovat sen yhteydet taloyhtiöön ja sen hallitukseen?

Ploutos Oy on 2015 rekisteröity asuntojen ja asuinkiinteistöjen hallintaan keskittynyt pienyritys, jonka toimitusjohtajaksi on merkitty Wilhelm Fredrik Fazer. Ploutos Oy:n toiseksi hallituksen jäseneksi on kuitenkin merkitty taloyhtiölle ja tälle sivustolle hyvin tuttu Karri Liintola. Karri Liintola on myös hoitanut Ploutoksen talossa tekemiä kauppoja ja vaikuttaa olevan varsinainen mies Ploutos Oy:n toiminnan takana. Karri Liintolan isä Rainer Liintola on vuorostaan talon osakas ja istuu talon hallituksessa.

Mitä sitten on tapahtunut?

No tämä Ploutos Oy on nyt ostanut yhdessä Rainer Liintolan kanssa taloyhtiössä kahteen yksiöön ja yhteen huoneistoon (yhteensä kolmeen huoneistoon) oikeuttavat osakkeet. Osakkeet ovat olleet yhdistettyinä yhtenä asuntona edesmenneen talossa pitkään asuneen pariskunnan halussa.

Rainer Liintolan omistusosuus huoneistoista on kuitenkin ollut vain lähes nimellinen, yhden prosentin osuus, kun Ploutos Oy on ostanut huoneistoista 99% osuuden.

Kauppahinta on ollut erittäin alhainen verrattuna alueen keskihintaan ja talossa myytyihin muihin huoneistoihin. Kahdesta 22,5 neliön yksiöstä ja suuremmasta 96,4 neliön huoneistosta on maksettu kokonaisuudessaan yhteensä 701 310 euroa eli 4956 €/m².

Ja nyt tulee sitten asiassa tapahtunut selkeä rikkomus.

Kaupasta ei ole nimittäin lähetty lainkaan lunastusilmoitusta osakkaille kuten kaikista muista ulkopuolisista saannoista on aina tehty ja kuten tässäkin tapauksessa olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä.

Näin muut osakkaat eivät ole voineet lunastaa kyseisiä erittäin edullisia osakkeita kuten heidän oikeuksiinsa olisi kuulunut. Vahinko osakkaille on todella mittava. Samoin kuin hyöty Ploutos Oy:lle.

Eteenpäin myynti

lunastus

Nyt toinen yksiöistä on jo myyty 210 269 euron hintaan eteenpäin eli lähes kaksinkertaiseen neliöhintaan 9345 €/m². Korostusta neliöhinnassa on siis tullut ”vaivaiset” 4389 €/m²!

Tällä kertaa osakkaille lähetettiin asiankuuluvasti lunastusilmoitus. Nyt he olisivat siis voineet lunastaa 9345 €/m² hintaan huoneiston, josta olisivat joutuneet maksaneet vähän aikaa aikaisemmin vain 4956 €/m² jos lunastusilmoitus olisi lähetetty kuten ehdottomasti olisi pitänyt tehdä ja osakas olisi lunastanut kaikki huoneistot.

RE/MAXin kiinteistövälittäjä nykyään toimiva Karri Liintola on nyt alkanut myydä myös 96,4 neliön huoneistoa eteenpäin pyytäen siitä nyt 623 000€ eli 6 462 €/m². Korotusta neliöhinnassa on tällä kertaa vaatimattomat 1505€ ja kokonaissummassa 145 178 euroa. Kuitenkin pelkän isomman huoneiston ja yhden yksiön myynnistä Ploutos Oy toivoo siis saavansa reilusti enemmän kuin he maksoivat kaikista huoneistoista.

Kolmatta yksiötä ei ole vielä laitettu uudelleen myyntiin, mutta jos siitäkin on tarkoitus saada sama 9345 €/m² kun toisesta yksiöstä on jo saatu, ovat Ploutos Oy ja Rainer Liintola silloin saaneet huoneistoista, jotka hetki sitten ostivat 701 310 eurolla yhteensä  1 043 538 euroa. Erotus olisi silloin 342 228€.

Tosin tätä tai mitään muutakaan summaa Plotous Oy ja Liintola eivät olisi saaneet jos asiassa olisi toimittu lain mukaisesti eli huoneistoista olisi lähetetty lunastusilmoitus osakkaille. Tällöin talon osakkaista olisi ilmaantunut lunastushalukkuutta ja joku toinen olisi lunastanut kolme huoneistoa (96,4 neliötä, 22,5 neliötö ja 22,4 neliötö) yhteishintaan 701 310€.

Mutta koska lunastusilmoitusta ei tehty lainkaan osakkaat eivät siis voineet huoneistoa lunastaa. Näin lunastusvalmiit osakkaat menettivät sievoisen summan rahaa Ploutos Oy:n hyväksi.

Ploutos Oy on tosin tehnyt remontteja huoneistoissa, mutta huoneistoissa oli jo täysin uusitut märkätilat. Muut osakkaat olisivat myös huoneistoja remonttien osalta päätyneet tyylikkäämpiin ratkaisuihin. Mikään tästä ei ole kuitenkaan mahdollista koska lunastussäädöstä rikottiin ja Ploutos Oy sai huoneistot.

Kuka vastaa lunastusrikkomuksesta?

karripoistettuMiksi lunastusilmoitusta ei lähetetty? Talon hallituksen taholta asiassa kiellettiin ensin lunastuksen tarve. Mutta kun tuli selväksi, että lunastusilmoitus olisi todellakin pitänyt lähettää ja asiassa oli siis todellakin tapahtunut lunastusoikeuden rikkominen, otti isännöitsijätoimisto Ovenia asiasta vastuun ja pahoitteli lunastusmenettelyssä tapahtunutta virhettä.

Huoneistoja ei voitu kuitenkaan pistää uudelleen lunastukseen mikä olisi ollut helpoin tapa korjata virhe. Lunastusta koskevat määräajat olivat nimittäin kuluneet umpeen ja määräajat ovat niin sanottua pakotettua oikeutta eli niistä ei voida poiketa. Määräaikojen pakottavuudella lainsäätäjä on luultavammin halunnut suojella ostajaa hallituksen ja isännöitsijän virheiltä. Olisi kohtuutonta jos ostettu asunto menisikin myöhemmin lunastukseen jos hallitus ja isännöitsijä laiminlöisivät lunastusilmoituksen lähettämisen. Tässä tapauksessa tosin ostaja Rainer Liintola toimi myös hallituksessa ja se ettei lunastusilmoitusta lähetetty toimi taas ostajien hyväksi ja talon muiden osakkaiden vahingoksi.

Selvää onkin, että lunastusilmoitus olisi pitänyt lähettää ja asiassa on siis rikottua tältä osin lakia ja yhtiöjärjestystä. Vahinko on todella mittava osakkaille, jotka olisivat halunneet huoneistot lunastaa. Mutta mitä tehdä rikkomuksen suhteen kun huoneistoja ei voi laittaa uudelleen lunastukseen?

Aikaisempien oikeustapausten osalta isännöitsijä voidaan katsoa tapauksessa vahingonkorvausvelvolliseksi. Tosin toisissa tapauksissa lunastusrikkomuksissa osallinen hallituksen jäsen on katsottu vahingonkorvausvastuulliseksi.

Tässä tapauksessa Ovenia kuitenkin myönsi rohkeasti osaltaan rikkomuksen, jonka katsoi ennen kaikkea inhimilliseksi virheeksi. Ovenia pahoitteli virhettä ja on luvannut käsitellä perustellut vahingonkorvausvaatimukset osakkailta.

Niille osakkaille, jotka olisivat huoneistot halunneet lunastaa, ei kyse ole kuitenkaan mistään pienestä virheestä. Alueelta on täysin mahdotonta saada 700 000 eurolla yhtä lähes 100 neliön huoneistoa ja lisäksi kahta 22,5 neliön yksiötä. Osakkaiden olisi ehdottomasti kannattanut lunastaa huoneistot, joita nyt Karri Liintola myy tyytyväisenä eteenpäin huomattavasti suuremmilla hinnoilla.

Samalla tämä isännöitsijän virhe tai itse asiassa rikkomus koitui erityisesti Ploutos Oy:n hyväksi. Ploutos Oy siis hyötyi osakkaiden kustannuksella suhteettomasti tästä ”virheestä”. Ploutos oy:llä oli huoneistoista 99% omistusosuus kun taas Karri Liintolan isä Rainer Liintola oli vanhana osakkaana laitettu omistamaan huoneistoista 1% osuus. Tällä yhden prosentin osuudella oli siis tarkoitus yrittää kiertää lunastusoikeutta ja siinä tosiaan onnistuttiinkin siltä osin, että lunastusilmoitusta ei lähetetty lainkaan ja Ploutos Oy ja Rainer Liintola saivat pitää huoneistot.

Lunastusoikeus koskee kuitenkin kaikkia ulkopuolisia saantoja. Laillisesti sitä ei voi kiertää tällaisella yhden tai muunkaan prosentin temppuilulla. Jos kyse on osa-omistuksista, niin huoneistot menevät kokonaan lunastettaviksi. Tässä tapauksessa ulkopuolinen osuus oli vieläpä kokonaiset 99% ja Rainer Liintolan osuus vain 1%.

Rainer Liintola on siis talon osakas ja vieläpä hallituksen jäsen. Hän olisi voinut toki ostaa huoneistot itse 100% osuudella. Hän olisi myös voinut ilmoittaa lunastushalukkuutensa niihin, jolloin hän olisi toki joutunut kilpailemaan muiden lunastusta aikovien osakkaiden kanssa. Mutta tarkoitus oli saada huoneistot Ploutinos Oy:lle ja Karri Liintolalle uudelleen myyntiin samalla muiden osakkaiden lunastusoikeutta välttäen. Osakas Rainer Liintolalle laitettiin siis ihan kokonainen yhden prosentin omistusosuus huoneistoista. Tämä temppuilu ei ole kuitenkaan laillisista, mutta niin sanoaksemme meni lähes sukkana läpi kun isännöitsijä ei lunastusilmoitusta lähettänyt.

Kuka tiesi ja mitä? Osakkaiden vahinko ja Ploutoksen hyvä bisnes

Olisiko kiinteistövälittäjänä toimivan Karri Liintolan pitänyt ilmoittaa lunastuksesta isännöitsijälle?

Oliko juristin koulutuksen saaneen Rainer Liintolan pitänyt tietää asiasta ja ilmoittaa siitä hallituksen kokouksessa?

Ainakin kummatkin olivat täysin tietoisia lunastusvaatimuksesta ja yrittivät sitä aktiivisesti kiertää Rainer Liintolan yhden prosentin omistusosuudella. Mutta erehtyivätkö he luulemaan, että tällainen kiertäminen olisi myös laillista.

Kiinteistövälittäjänä toimivan Karri Liintolan on pitänyt tai ainakin olisi pitänyt tietää, että lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja. Jokaisen asiansa osaavan kiinteistövälittäjän pitäisi tämä tietää. Tiesikö RE/MAXin Karri Liintola asiasta ja jättikö hän sen tahallaan kertomatta välttääkseen lunastuksen? Onko hän kenties ilmoittanut isännöintitoimistoon ettei lunastusta tarvitse tehdä, koska hänen isänsä omistaa yhden prosentin? Vai onko hän vain jättänyt kauppakirjan isännöitsijälle suu supussa? Emme voi tietää. Voimme vain arvioida, että Karri Liintolan olisi toki kiinteistövälittäjänä pitänyt tietää asiasta.

Entäpä As Oy Mechelinin hallituksessa istuva Rainer Liintola? Jos Karri Liintola tiesi asiasta kuten tämän olisi pitänyt tietää, eikö hän kertonut siitä hallituksessa istuvalle isälleen. Miksi hallitus ei pitänyt lunastusta tarpeellisena? Ja kun Rainer Liintola osallistui tähän lunastusoikeuden kiertämiseen yhden prosentin osuudella, eikö hän tosiaan juristina tarkastanut, että lunastusoikeus koskee kaikkia ulkopuolisia saantoja.Toimiko As Oy Mechelinin hallituksessa istuva Rainer Liintola osakkaiden edun mukaisesti?

On toki ymmärrettävää jos vaikka maallikko aviopari, josta toinen on ulkopuolinen osakas, ei ymmärrä tai tiedä, että lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja. Kenties he eivät ole edes tietoisia koko lunastuslausekkeesta yhtiöjärjestyksessä, vaikka myyjän olisi tämä pitänyt näille aina ilmoittaa. Jos tuolloin isännöitsijä ei lähetä lunastusilmoitusta ei tämä ole pariskunnan vika.

Mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut itselleen asuntoa hankkivasta maallikkoavioparista vaan itse hallituksessa istuvasta juristista, Rainer Liintolasta ja tämän kiinteistöbisnestä tekevästä pojasta, Karri Liintolasta, RE/MAXin kiinteistövälittäjästä. Kun Ploutos Oy onnistuu hankkimaan huoneistot pilkkahintaan myydäkseen ne nopeasti kalliilla eteenpäin, kiinteistövälittäjä Karri Liintola hoitaa kauppoja ja tämän talon hallituksessa istuvalle isälle laitetaan kaupassa kokonaisen yhden prosentin omistusoikeus, jotta muut osakkaat eivät lunastaisi huoneistoja, niin onko nyt todella kyse vain inhimmillisestä virheestä.

Joka tapauksessa lopputulos on nyt se, että lunastusvalmiit osakkaat ovat kokeneet mittavan vahingon kun taas Ploutos Oy on tehnyt hyvää bisnestä ja tämän on mahdollistanut lunastusrikkomus, jonka tosin Ovenia on nyt ottanut harteilleen. Mutta olisiko asiassa nyt syytä myös penätä vastuuta rikkomuksen tähden taloudellista etua itselleen saaneelta Karri Liintolalta, Ploutos Oy:ltä ja hallituksessa toimivalta Rainer Liintolalta?

Kuten sivustolla on aikaisemminkin kerrottu, Karri Liintola on tehnyt myös aikaisemmin bisnestä talossa. Juuri hän oli myymässä talon ullakkoa ja sitten välittämässä myös sen vuokra-asuntoa. Tätä ennen Karri Liintola myi myös talossa sijaitsevaan osoitteeseen rekisteröidyn yrityksen kautta muun muuassa puhelimia. Tämä Karrin puhelimien myynti ei ollut ihan viatonta, sillä Karri on tuomittu nettipuhelinkauppaan liittyvästä petosrikoksesta jo 16.12.2010 Helsingin käräjäoikeudessa. Ja jälleen miehen uudet puuhat taloyhtiössä herättävät kysymyksiä. Mutta mikäpä siinä on puuhailla kun puuhailussa auttava isä istuu hallituksessa enemmistön sinne valitsemana.

Ja onhan niinkin ettei As Oy Mechelinissä ole juuri rikkomuksista saaduista tuomioista välitetty. Päinvastoin tuomiot näyttävät olevan hyväksyttäviä ja lähes lisäävän kannatusta. Rehellisen toiminnan vaatiminen sen sijaan koetaan talossa hallituksen bisneksiä vaikeuttavaksi häiriköinniksi. Myös aikaisemman hallituksen toiminta on tuomittu kahdessa oikeusasteessa, mutta talon hallituksen vuoden 2015 toimintakertomuksessa noihin tuomioon johtaneet oikeudelliset vaateet on katsottu hallituksen toiminnan häirinnäksi!

Aikaisempi hallitus lähtikin valittamaan taloyhtiön rahoilla hovioikeuteen saamistaan tuomioistaan ja taloyhtiö joutuu nyt maksamaan näistä tuomioista oikeudenkäyntikuluja. Taloyhtiön hallitus on yrittänyt käydä lähes avointa sotaa rehellisesti toimivia osakkaita vastaan, mutta kun tällaisia lunastusrikkomuksia sitten tapahtuu ja hallituksen jäsenen lähipiiri saa niistä roiman taloudellisen edun toisten osakkaiden kustannuksella, niin kaikki jatkuu ennallaan. Karri Liintola tekee tyytyväisenä kauppaa ja Rainer Liintola jatkaa tyytyväisenä ja suosittuna jäsenenä hallituksessa. Selkeä lunastusrikkomus ja osakkaille tuotettu vahinko taas yritetään unohtaa isännöitsijän inhimillisenä virheenä. Kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu ja ihan sattumalta nyt isännöitsijälle kävi outo inhimillinen virhe juuri tässä tapauksessa niin, että Liintolat ja Ploutos Oy saivat huiman edun muiden osakkaiden kustannuksella. Uusi naisisännöitsijä, joka aikaisempiin isännöitsijöihin verrattuna on nyt pyrkinyt toimimaan kunnolla, saa kantaa syyn rikkomuksesta inhimillisenä virheenä. Itselleen etua kähmineet miehet taas porskuttavat vapaasti eteenpäin. Että tällaista jälleen As Oy Mechelinistä.

Uusi ullakkoasunto vuotaa heti alakertaan. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 4.

Melkein kokonaisen yhden vuoden saimme elää ilman ullakkoasuntojen aiheuttamia vaurioita tai ongelmia alakerran asunnoissa kun nyt taas yläkerran ullakkoasunnosta tihkuu vettä alakertaan.

Tämä alkaa nyt olla taas ihan uskomatonta. Mutta kaikki näyttää olevan mahdollista As Oy Mechelinissä.

Viime kesäloman lopussa huoneiston B50 asukkaat palasivat keskelle remonttityömaata kun huoneistojen katot oli pitänyt korjata ja maalata uudestaan ullakkoremontin takia. Huoneistojen osakkaat olivat halunneet odottaa kattojen korjauksissa ullakkorakentamisen lopulliseen valmistumiseen, ettei lisävaurioita tai korjauksia enää tulisi, vaan katot voitaisiin korjata yhdellä kertaa. He olivat olleet korjausten takia kuukauden evakossa ja palasivat keskellä kaaosta kun loppusiivous olikin unohtunut tehdä. Kaikki huonekalut olivat kasassa keskellä olohuonetta ja huoneisto remontin jäljiltä. Viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta menikin näiden jälkien siivouksessa ja maalausprojektin viimeistely jatkui vielä pidempään.

Tänä kesänä paluu lomilta piti sujua vihdoinkin ilman iän ikuisia remonttimiehiä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nyt palatessaan lomalta kotiin huoneiston katosta tihkuu vettä ja ainakin yhden huoneen katto menee korjaukseen ja uudelleen maalaukseen. Yläkerran valmistuneiden uusien ”luksus” ullakkoasuntojen ”luksuslaatu” tiputtaa taas vettä alakertaan.

Onkohan tästä tulossa uusi lomalta paluu perinne, remonttimiehet ovat aina vastaanottamassa lomalta palaavia?

Onneksi sentään huoneiston B50 asukkaat palasivat lomalta ajoissa huomaamaan vahingon ja saivat myös kuvan ämpärit vuodon alle, ettei myös parketti olisi mennyt kokonaan uusittavaksi. He alkoivat myös välittömästi tiedottaa siitä huoltomiehille, hallitukselle, isännöitsijälle ja rakennuttajalle, etteivät vahingot pääsisi kasvamaan suuremmiksi ja lopuksi pohtivat vuodon mahdollista paikannusta urakoitsijan kanssa.

Näin siis taas kerran hallituksesta ulossuljetun osakkaan (ks. yhtiökokous 2016) tehtäväksi tuli huolehtia konkreettisesti talon asioista. Kun hallituksessa ei ole talossa varsinaisesti asuvia osakkaita vaan muun muuassa ulkopuolinen hallituspalkkioita nostava Teemu Johansson ja grynderi Mika Hautala niin tiedonkulku hallitukselle talon asioista ei ole mitään parasta mahdollista. (Toisin päin taas sitä ei tapahdu juuri lainkaan.) Grynderi Mika Hautala sentään vastasi kiitoksin siitä, että tämän huoneiston aiheuttamat vahingot ilmoitettiin hänelle ja sai sitten urakoitsijan kutsutuksi paikalle. Sen sijaan hallituspalkkioita nostava hallitusammattilainen Teemu Johansson, ei edes ole vaivautunut ilmoittamaan, onko saanut lainkaan tietoa vahingoista.

UPOUUDET ”MECCE” ”LUXUS” ULLAKKOASUNNOT” VUOTAVAT SIIS HETI

Upouudet ullakkoasunnot, joiden rakentamisessa rikottiin alakerran katot, vuotavat siis nyt taas uudestaan. Alakerrassa pitää tehdä nyt yhden vuoden sisällä taas uusi katon korjaus ja maalaus.

Olemme kertoneet tällä sivustolla ullakkorakentamisen arkipäivästä, alakerran huoneistoihin tulleesta rakennuspölystä, kylmyydestä, melusta ja kaikkien kattojen tärveltymisestä ja niiden korjauksista. (Ks. ullakkorakentamisen vaikutuksia ja ullakkorakentamisen arkipäivää osa 1, osa 2, osa 3.)

Nyt sitten ullakkoasunnot ovat valmistuneet jo vuosi sitten.

Kolme niistä onkin jo myyty ja uudet asukkaat jo muuttaneet ja kotiutuneet taloon. Varsinaista kunnon ullakkoselvitystä ei ole kuitenkaan edelleenkään osakkaille annettu, myyntiehdot ja ullakkorakentamisen kokonaiskulut ovat pimennossa ja samalla huhu kertoo, että uusien huoneistojen osalta on edelleen korjaamattomia puutteita tai ainakin yhtiökokouksissa kerrottiin näiden takia ullakoiden varsinaisen vastaanoton venyneen.

Kuitenkin kolme huoneistoa on jo myyty ja uudet asukkaat asuvat niissä.

Ullakkoasuntojen ongelmat eivät tietenkään ole näiden uusien asukkaiden syy, vaan päinvastoin taloyhtiön hallituksen ja rakennuttajan syy, jotka ovat As Oy Mechelinissä osaltaan tiivisti yhdistyneet. Kuten olemme aikaisemmin todenneet rakennuttaja Mika Hautala, Loftmen Oy:stä kuuluu edelleen talon hallitukseen. Hautala itse ei ollut edes yhtiökokouksessa paikalle, mutta hänet valittiin hallitukseen valtakirjojen turvin istumaan myös seuraavaksi tilikaudeksi, vaikka selkeästi Hautalan intressi taloon on lähinnä saada vielä myymättä oleva huoneisto myydyksi ja rahansa pois taloyhtiöstä.

Rakennuttajan pitäisi tietenkin korvata uusille ostajille huoneistojen mahdolliset puutteet ja myös niistä aiheutuneet ylimääräiset harmit asukkaille aivan kuten rakennuttajan olisi pitänyt korvata alakerran asukkaille remontin aikana aiheutuneet ongelmat. Mutta mitään korvauksia ei ole ainakaan alakerran asukkaille maksettu.

Nyt myös viimeisen ullakkohuoneiston myynti myöhästyy edelleen koska siellä joudutaan kuivamaan vesivahinkoa ja sukittamaan vuotavia viemäriputkia. Ja alakerrassa eletään taas seuraavat viikot remontin keskellä kiitos Mika Hautalan hienon ”luxus” rakennusprojektin. On myös kyseenalaista toteutuuko taloyhtiön intressi näissä korjauksissa, sillä rakennuttaja näyttää nyt itse arvioivan vaurion suuruutta ja sen korjausta. Rakennuttajan taloudellinen intressi on tietenkin tehdä se mahdollisen kevyin kustannuksin, vaikka tämä ei välttämättä olisi taloyhtiön intressissä.

Mutta As Oy Mechelinissä talon yhteinen intressi on jo ennenkin tulkittu olevan sama kuin hallituksen jäsenten ja jopa ulkopuolisten hallitusammattilaisten henkilökohtainen intressi, joten luultavasti taas tässä asiassa grynderi Mika Hautalaa hallitukseen äänestäneet ovat valmiita tukemaan grynderin omia rakennusbisneksiä enemmän kuin talon kaikkien osakkaiden yhdenvertaista etua ja kohtelua.

Yhtiökokous 2016, absurdia menoa ja lisää kuluja taloyhtiölle

As Oy Mechelin vuoden 2016 yhtiökokous oli jälleen täysin omalaatuinen tapahtumansa.

As Oy:n johto järjesti yhtiökokouksen aivan viime tingassa kesäkuun 28 päivänä.

Tarkoitus tällä erittäin myöhäisellä päivämäärällä oli näemmä varmistaa, että yhtiökokoukseen ilmaantuisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Tarkoitus saattoi myös olla yritys tukea hallituksen tekemää valitusta hallinto-oikeuteen aluehallintoviraston määräämästä erityisestä tarkastuksesta.

Aluehallintovirasto on nimittäin määrännyt erityisen tarkastuksen As Oy Mecheliniin, mutta As Oy:n johto, joka haluaa kaikin tavoin estää väärinkäytösten selvittämiset As Oy Mechelinissä, on tietenkin valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Valituksessaan As Oy on ilmoittanut, että asiat selvitetään kevään 2016 yhtiökokouksessa. Todellisuudessa näin ei tietenkään tapahtunut ja yhtiökokousta ei suinkaan järjestetty keväällä 2016 vaan aivan viime tingassa kesällä 28.6.2016.

Kesäloman takia paikalle oli saapunut vain kourallinen ihmisiä. Tämä oli tietenkin tarkoitus. Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli jälleen soitellut ahkerasti läpi osakkaita ja kerännyt itselleen valtakirjoja. Tosin tällä kertaa valtakirjojen määrä ei ollut yhtä suuri kuin aikaisemmin. Kenties useampi osa osakkaista oli alkanut nyt vihdoinkin ihan oikeasti ymmärtää, että valtakirjojen automaattinen antaminen puheenjohtajalle, joka on hävinnyt oikeusjutun kahdessa oikeusasteessa ja jonka toimintaa tarkastamaan on määrätty erityinen tarkastus, ei ole nyt kaikkein järkevintä toimintaa.

Talonyhtiön 155 osakkeesta edustettuina oli ainoastaan noin puolet eli 83 osaketta. Tämä riitti kuitenkin hyvin As Oy Mechelinille luonteen omaiseen enemmistön diktatuurin, sillä vähemmistön kannattajia oli edustettuina huomattavasti valtakirja-enemmistöä pienempi määrä siitä huolimatta, että itse paikalla olleista vähemmistö muodostikin huomattavan osan. Hallituksen mainostama ”suuri” ja yksimielinen enemmistö itse asiassa koostuu lähinnä hallituksen nykyisten tai entisten jäsenten ja näiden lähipiirin osakkeista (hieman yli kolmannes talon osakkeista) eli niistä, joilla on selvä intressi peitellä hallituksen toimia.

Hietsun Paviljonki

-283x283Kokous järjestettiin Hietsun Paviljongissa. Paikka oli As Oy Mechelinin yhtiökokoukselle hieman ironinen.

As Oy Mechelinin johto on nimittäin aikaisemmissa yhtiökokouksissa hyökännyt kovasti Hietsun Paviljongin toista omistajaa eli Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan.  Talon johto on jopa palkannut rakennuskonsultti Olli Huhdin uhkailemaan sekä Töölö-Seuraa, että Töölön kaupunginosayhdistystä korvausvaatimuksilla, elleivät nämä luovu As Oy Mechelinissä sijaitsevan lasimaalauksen suojeluesityksestä. Näiden uhkauksien edessä Töölö-Seura, joka ei lopulta uskaltanut ottaa myöskään Hietsun Paviljongin säästämistä kontolleen, peräytyi myös As Oy Mechelinin suojeluesityksestä. Sen sijaan Töölön kaupunginosayhdistys pelasti sekä Hietsun Paviljongin, että As Oy Mechelinin huoneiston b50 lasimaalauksen ja eteishallin. Jälkimmäiset suojeltiin ympäristöministeriön päätöksellä.

Asiasta katkera Kaarlo Sell väitti yhtiökokouksessa, että koko kaupunginosayhdistys olisi perustettu pelkästään ajamaan As Oy Mechelinin lasimaalauksen suojelua. Väite on tietenkin täysin absurdi, mutta täysin absurdeillakin väitteillä on tapana mennä läpi As Oy Mechelinin yhtiökokouksissa.

Paikka oli myös symbolinen Koivusalon perheelle, jota vastaan As Oy Mechelinin hallitus on viime vuosina järjestelmällisesti toiminut. Koivusalot olivat viettäneet siellä isoäitinsä hautajaisia keväällä ja vähän ennen tätä haudanneet viereiselle Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan myös isoisänsä Martti Koivusalon. As Oy Mechelinin johto kävi vuorostaan vielä kuollutta miestäkin vastaan ”oikeutta” hovioikeudessa yrittäen turhaan puolustaa isännöitsijä Timo Metsälän, hallitusammattilaisen Juhani Siikalan, Kaarlo Sellin ja Erkki Berglundin henkilökohtaista vastuuvapautta taloyhtiön selvittämättömien märkätilaremontin ja ullakkorakennushankkeen osalta. Olipa As Oy Mechelinin johto vielä oikein vanhan ajan ”mafia” tyylillä yrittänyt saada vanhuksen luopumaan oikeuksiensa ajamisesta uhkailemalla tätä taas kustannuksilla ja levittämällä virheellistä tietoa tämän pojasta. Kuten jo aikaisemmin tällä sivustolla on todettu, käräjäoikeus kumosi yhtiökokouksen päätökset ja velvoitti taloyhtiön maksamaan Koivusalojen oikeuskulut ja hovioikeus vielä vahvisti käräjäoikeuden tuomion. Valitettavasti Martti Koivusalo ehti kuolla ennen kuin hovioikeuden päätös tuli eikä saanut tietää oikeuden voitosta tässä tapauksessa.

Mutta mennäänpä itse yhtiökokoukseen.

Kaarlo Sell, joka on siis ahkerasti hyökännyt Töölön kaupunginosayhdistystä vastaan useissa kommenteissaan, oli nyt kuitenkin tyytyväinen, että yhtiökokoukselle saatiin suhteellisen edullinen kokouspaikka yhdistyksen pelastamasta Hietsun Paviljongista. Muuten yhtiökokous ei sitten tullutkaan lainkaan halvaksi osakkaille ja taloyhtiölle. Täysin päinvastoin, seitsemän tunnin kokouksessa paikalla oli nimittäin isännöitsijän lisäksi koko joukko palkattuja ”asiantuntijoita” kuluttamassa yhtiön ja osakkaiden varoja. Hallitusammattilainen Teemu Johansson nettosi itselleen seitsemän tunnin palkkion, vaikka Johanssonin kontribuutio oli lähinnä esittää vääriksi osoitettuja näkemyksiä. Lisäksi paikalla oli kaksi asianajajaa Lexia asianajotoimistosta, kummankin tuntiveloitus 220 euroa + alv. Ei ihme, että As Oy Mechelinin hallintokustannukset ovat aivan käsittämättömän suuret.

Kaksi juristia, isännöitsijä, hallitusammattilainen ja Kaarlo Sellin valtakirjat

law-1024x682100Tällä kertaa paikalla ei siis ollut enää hallituksen viimeaikainen luottojuristi Jukka Soikkeli. Soikkeli on ansioitunut aikaisemmissa yhtiökokoukissa mm. yrittämällä evätä laillisen lippuäänestyksen, kieltämällä osakkaita käyttämästä yhtiökokouspuheenvuoroja jne. Ilmeisesti nyt kuitenkin isännöintitoimisto Ovenia oli hermostunut As Oy Mechelinin tapauksesta ja sen toiminnan saamista tuomioista. Lexian asianajajat oli kutsuttu paikalle juuri Ovenian toimesta, mutta tietenkin As Oy Mechelinin ja sen osakkaiden laskuun.

Verkkoisännöinnin ostaneella Ovenialla vaikuttaa olleen nyt aivan riittävästi hankaluuksia ostamansa verkkoisännöinnin kanssa, koska he ovat luopuneet koko ”brändistä” ja muun muassa As Oy Mechelinissä huseeranneet Timo Metsälä ja Erkki Lappi eivät ole enää lainkaan Ovenian palveluksessa. Metsälän ja Lapin sotkujen jälkeen uudeksi isännöitsijäksi taloyhtiöön on Ovenian puolesta nyt nimetty huomattavasti asiallisempi Sonja Juola, ja paikalle oli siis rahdattu asianajatoimisto Lexiasta oikein kaksi juristia varmistamaan, että asiat sujuisivat nyt lainmukaisesti.

Arto Kaikkonen (220 € + alv / h) toimi kokouksen puheenjohtajana ja Vesa Puisto (220 € + alv / h) kokouksen sihteerinä. Aikaisemmin isännöitsijä on aina toiminut kokouksen sihteerinä, mutta nyt kahden juristin läsnäoloa puolusteltiin sillä, että talon tilanteessa (aikaisempi toiminta tuomittu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa) haluttiin varmistaa, että kaikki varmasti menee nyt lainmukaisesti.  On tietysti hieman ihmeellistä, jos isännöintitoimisto ei kykene varmistamaan lainmukaista toimintaa muuten kuin raahaamalla paikalle kaksi kallista juristia talonyhtiön laskuun.

Asianajajien lisäksi paikalla oli vielä hallitusammattilainen Teemu Johansson. Toisin sanoen noin seitsemän tunnin kokouksessa oli taloyhtiön rahoilla palkattuna paikalla isännöitsijä, hallitusammattilainen ja kaksi juristia. Ei ole tosiaankaan ihme, että talon hallintokulut ovat pilvissä. Pelkkä yhtiökokous tuli maksamaan taloyhtiölle yli 5000 euroa, luultavasti huomattavasti tätäkin enemmän. Koivusalo kysyi miksi isännöitsijä ei voinut toimia sihteerinä ja vastaavasti hallitusammattilainen puheenjohtajana niissä kohdissa, jossa ei olisi esteellinen. Muissa kohdissa joku paikalla olevista, ei hallitukseen kuuluvista osakkaista, olisi voinut toimia puheenjohtajana. Koivusalokin olisi sen voinut tehdä ilmaiseksi.  Näin olisi säästetty heti noin 3635€ talon yhteisiä varoja.

Mutta tietenkään tämä ei käynyt.

As Oy Mechelinin johto ja sen kannattajat haluavat näemmä maksaa loputtomasti konsulteille, juristeille, ”hallitusammattilaisille” ja kaiken maailman kiinteistöbisneksen hanslankareille sen sijaan että se hallitus alkaisi toimia avoimesti ja läpinäkyvästi kaikkien osakkaiden yhdenvertaisuutta kunnioittaen. Jos jossakin normaalissa taloyhtiössä talonyhtiön puheenjohtaja jäisi jatkuvasti ”kiinni” virheellisten tietojen antamisesta ja tämän puolustamat yhtiökokouksen päätökset olisi kumottu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, niin tuomittu osapuoli joutuisi lähtemään hallituksesta ja kanteen nostanut voittanut osapuoli ottaisi ohjat käsiinsä. As Oy Mechelinissä sen sijaan palkataan lisää juristeja apuun, jotta sama meno voisi jatkua ilman liian selviä laittomuuksia.

Lexian juristit puolustivat itse paikallaan oloa juuri sillä, että nyt haluttiin varmistaa, että kaikki tosiaan sujuu lainmukaisesti.  Teemu Johanssonia, joka istui 7 tuntia kokouksessa siitä palkkaa nostavana hallitusammattilaisena, ei siis katsottu päteväksi toimimaan yhtiökokouksen puheenjohtajana. Teemu Johansson ei tietenkään saanut itse ulkopuolisena osallistua mihinkään päätöksiin tai äänestyksiin ja hänen varsinainen kontribuutionsa kokoukseen oli lähinnä yrittää esittää virheellisesti, että Koivusalo olisi esteellinen toimimaan muun muassa toiminnantarkastajana. Täytyy sanoa, että taloyhtiön vähemmistölle se on edelleen täysi mysteeri, mistä ihmeen erityisosaamisesta ja ”ammattilaisuudesta” taloyhtiö oikein maksaa innoissaan suuria palkkioita Teemu Johanssonille.

Lexian juristit puolustivat itse kaksinkertaista paikallaan oloa sillä, että valtakirjojen takia oli otettava huomioon äänileikkuri. Kaarlo Sell oli kuitenkin ainoa henkilö, jonka valtakirjat ylittivät äänileikkurin. Yhden näistä valtakirjoista Sell tosin (heti kuultuaan äänileikkurin purevan itseensä) siirsi toiselle osakkaalle välttääkseen äänileikkuria.  Mutta jos todellakin on niin kuin Lexian juristi Arto Kaikkonen kovasti väitti, että juuri äänileikkurin huomioiminen vaati kahden juristin paikallaolon, niin tämä tarkoittaa, että kesäkuun lopussa pidetty kokous (vähän ihmisiä paikalla) ja Kaarlo Sellin valtakirjat olisivat maksaneet yhtiölle ylimääräisiä kuluja 3635€.  On myös perin omituista, että isännöitsijän tai hallitusammattilaisen ammattitaito ei riitä käsittelemään sellaista yksinkertaista AOYL:n asiaa kuin äänileikkuria, vaan siihen tarvitaan oikein kaksi erikseen palkattua juristia.

Mutta miksi edelleen kaksi juristia?  Eikö edes yksi olisi riittänyt?

lawyer  Arto Kaikkonen perusteli asiaa sillä, että sihteerinä toiminut Vesa Puisto oli kuulemma yksi Suomen parhaita asunto-osakeyhtiölain tietäjiä. Kaikki kunnia Vesa Puistolle, joka vaikutti ihan asialliselta ja tunsikin (tai ainakin pyrki noudattamaan) asunto-osakeyhtiölakia paremmin kuin aikaisemmat As Oy Mechelinin palkkaamat juristit. Silti tällaiset ”Suomen paras” -superlatiivit kuuluvat kyllä enemmän pölynimuri kaupustelijoiden tai huutokauppakeisareiden mainosretoriikkaan kuin mihinkään vakavasti otettavaan juridiseen argumentaatioon.

Mutta tarkoittiko Vesa Puiston läsnäolo sitten sitä, että Arto Kaikkonen ei ollut ilman Puistoa tarpeeksi pätevä varmistamaan laillista toimintaa? Ja jos kerran Vesa Puisto oli Kaikkosta pätevämpi AOYL:n osalta, kuten asia näyttikin olevan, niin miksi Puisto ei voinut toimia yksin puheenjohtajana ja uusi isännöitsijä Sonja Juola sihteerinä? Näin olisi säästetty heti noin 1800 €. Samalla koko kokouksesta olisi jäänyt kaikille osapuolille asiallisempi ja neutraalimpi vaikutelma. Sonja Juola oli nimittäin asiallinen ja samoin Vesa Puisto.

Sen sijaan Arto Kaikkonen oli taas kommenteissaan ja toimissaan selkeän puolueellinen, vaikka suostuikin ottamaan nyt myös pakosta vähemmistön huomioon ja oli varovainen sen suhteen, ettei sortunut mihinkään suoraan laillisesti moitittavaan.  Vesa Puiston tehtävänä näyttikin olevan lähinnä varmistaa Kaikkosen toimien lainmukaisuus. Mutta miksi ihmeessä sitten Vesa Puisto ei voinut olla ainoa ulkopuolinen juristi? Vesa Puisto oli täysin asiallinen ja olisi luullut hänen kykenevän aivan hyvin yksin johtamaan kokousta ja huolehtimaan isännöitsijän kanssa myös äänileikkurin käytöstä. Nyt ainakin vaikutti siltä, että Arto Kaikkosen rooli oli yrittää vedättää kokousta hallituksen haluamaan suuntaan ja Vesa Puisto taas oli valvomassa, että Kaikkosen ohjailu pysyi asunto-osakeyhtiölain sisällä.

Arto Kaikkonen, rakennusalan juristi Lexiasta

Announcement ClipartVarsinaista yhtiökokouksen puhetta johti siis Arto Kaikkonen, joka esiintyi tuskastuneena koska joutui istumaan seitsemän tuntia kokouksessa. Luuliko Kaikkonen todella, että osakkaat olisivat olleet siellä riemuissaan kauniina kesäpäivänä kuuntelemassa taas kerran paikkansa pitämättömiä hallituksen selityksiä, saamassa puutteellisia ja täysin virheellisiä ”taloudellisia selvityksiä” noin neljän miljoonan (märkätilasaneeraus + julkisivu) remonteista ja vielä sydämensä kyllyydestä maksaneet Kaikkoselle 220 €  + alv tunnissa siitä, että tämä yritti lähinnä painaa villaisella As Oy:n mittavia ongelmia.

Heti alkupuheenvuorossaan Kaikkonen nimittäin esitti, että taloyhtiössä on ollut mittavia hankkeita ja remontteja ja välttämättä tiedonkulku ei ole ollut parasta mahdollista, mutta nyt hankkeet olivat takanapäin ja kokousväen tulisi katsoa eteenpäin ja jättää asioiden setviminen vähemmälle. Kaikkonen vielä esitti, että asiat ovat kuulemma tiedossa ja eivät siitä miksikään muutu.

Mitäköhän ihmettä Kaikkonen tällä tarkoitti? Taloon on määrätty erityinen tarkastus juuri sen takia, että asiat eivät todellakaan ole tiedossa ja on selviä epäilyjä väärinkäytöksistä ja jo osaltaan todisteita yhdenvertaisuuden loukkauksista. Itse noin 2,9 miljoonan märkätilasaneerauksesta on edelleen kokonaan selvittämättä noin puolen miljoonan summa ja tätä ei jälleen Kaarlo Sellin kokouksessa antama täysin virheellinen taloudellinen loppuselvitys millään tavoin selvittänyt. Osakkaat ovat eläneet viisi vuotta rakennustyömaalla, he ovat maksaneet itsensä kipeiksi huonoista remonteista, joita johtamaan on palkattu heidän sijastaan kalliita hallitusammattilaisia, he eivät ole saaneet edes lakisääteisiä tietoja omia huoneistojaan koskevista päätöksistä, vaikka ovat niitä kirjallisesti pyytäneet.  Heidän huoneistojaan on pilattu ja heille on suoraan ilmoitettu väärää tietoa. (Väärän tiedon tahallista antamista kutsuttiin ennen valehteluksi, mutta nykyään ei tietenkään ole korrektia käyttää tällaista sanaa, ettei tahallaan vääriä tietoja antaneet vain missään nimessä loukkaannu.)

Nyt sitten rakennusalan juristi Arto Kaikkosella on otsaa tulla opastamaan osakkaita 220 € + alv/h, että heidän ei tulisi setviä menneitä vaan katsoa tulevaisuuteen. No valitettavasti tulevaisuudessa osakkaiden on edelleen maksettava Kaikkosen ja muiden konsulttien kuluista aiheutunutta korotettua yhtiövastiketta ja edelleen maksettava selvittämättömien remonttien pääomavastikkeita, joilla ovat osaksi saaneet vain sutta ja sekundaa. Kaikkonen on rakennusalan juristi ja tällainen ”unohdetaan menneet ” -asenne näyttää olevan tyypillinen rakennusalalla varsinkin sen jälkeen, kun rahat ovat kadonneet ja asiat ovatkin menneet pahasti pieleen. Mutta mitäpä jos sitä sovellettaisiin rikoslakiin yleisesti tai vaikkapa murhaan? Joku on tapettu, se on jo tiedossa, turha sitä on enää setviä, nyt pitää katsoa tulevaisuuteen.

Kaikkonen väitti olevansa paikalla vain huolehtimassa lainmukaisuudesta, mutta ilman Vesa Puistoa ei ole varma olisiko tämäkään toteutunut. Kaikkonen yritti taas ehdotella koeäänestyksiä vedoten täysin virheellisesti siihen, että se olisi ollut tapana yhtiössä. (Päinvastoin ainoastaan aikaisempi hallitusammattilainen Juhani Siikala yritti myös esittää äänestykset koeäänestyksinä, jotta olisi voinut saada itselleen yksimielisen vastuuvapauden.) Sitten kun juuri yhtiökokousta nopeuttaakseen, vähemmistö suostui muutamissa kohdin ilman äänestystä vain kirjaamaan erimielisyyden, niin Kaikkonen yritti taas esittää, että yhtiökokous olisi päättänyt asian yksimielisesti. Onneksi Vesa Puisto oli korjaamassa tämänkin epäloogisuuden, sillä jos useat osakkaat esittävät päätöksestä erimielisyyden, niin ei se nyt todellakaan ole yksimielinen päätös.

-saving-time- Kaikkonen myös yritti vedota jatkuvasti vähemmistöön, että nämä ikään kuin olisivat suostuneet hallituksen esityksiin ilman äänestyksiä aikaa säästääkseen. Hän jopa puhui liikuttavasti, kuinka paikalla oli vanhuksia, jotka eivät jaksaisi istua kauaa kokouksessa. Vähemmistökin oli ehdottanut erilaisia tapoja nopeuttaa äänestystoimintaa, mutta ne eivät sopineet Kaikkoselle. Aikaa olisi tietenkin samalla logiikalla voitu säästää myös, jos enemmistö olisi suostunut vähemmistön päätösehdotuksiin. Mutta aina kun kyse oli asioista, joista hallitus halusi ehdottomasti äänestää tai käyttää niihin enemmän aikaa, niin Kaikkosella ei näyttänytkään olevan enää lainkaan kiire mihinkään. Päinvastoin, aina kun hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell, joka istui tiiviisti kokousväen edessä Kaikkosen vieressä, halusi omien intressiensä takia pidentää kokousta, ei Kaikkonen tehnyt tälle yhtään huomautusta ajan säästämisestä tai vedonnut vanhusten väsymykseen. Kun hallituksen vaalin jälkeen ehdotettiin, että varajäseneksi valittaisiin seuraavaksi eniten ääniä saanut ehdokas ja varajäsenestä ei tarvitsi äänestää uudestaan, Kaikkonen syytti tätä ehdotusta ajan säästämisestä jopa temppuiluksi. Tosiasiassa taustalla oli nimittäin hallituksen uusi ”temppuilu” (ks. alla hallituksen valinta), josta Kaikkonen vaikutti olevan etukäteen tietoinen. Vastaavasti Kaarlo Sell sai puheenvuoroissaan esittää tapahtumien historiaa, joka ei täysin todistettavasti pitänyt lainkaan paikkaansa.  Vähemmistön oli sen sijaan pysyttävä asiassa ja unohdettava menneet. Tosin kyllä Kaikkonenkin ainakin vaikutti välillä pyörittelevän silmiään kuunnellessaan hallituksen puheenjohtajan niin sanottuja ”selvityksiä”, mutta sanalliset huomautukset hän säästi ja kohdisti ainoastaan vähemmistön edustajiin.

Huomattavaa on myös, että Kaikkonen ei millään halunnut kirjata pöytäkirjaan eriävää mielipidettä siitä, että erillisiä kalliita hallitusammattilaisia ei saisi valita hallitukseen silloin kuin ”ilmaisia” osakkaita oli ehdolla itse hoitamaan omia asioitaan ja tämä voitaisiin katsoa laittomaksi varojen jaoksi enemmistön toimesta. Tässä asiassa myös Lexian Vesa Puisto vaikeni kuin muuri.

uselessVoidaan tietenkin spekuloida sillä, miksi Lexian asianajat kokivat koko argumentin hallitusammattilaisten täysin turhasta ja toisia osakkaita vastaan suunnatusta käytöstä niin kiusalliseksi, että halusivat jättää sen esittämisen kokonaan pois. Ja kappas vain, myös Lexia näyttää olevan tiiviissä yhteistyössä talonyhtiöiden ”hallitusammattilaisten” ja erityisesti näitä edustavan AKHAN kanssa. Lexian omaan tiimiin kuuluukin nimikkeellä ”senior advisor” Ben Grass, AKHAN hallituksen jäsen ja yhdessä Keijo Kaivannon ja Juhani Siikalan kanssa AKHAN pitkäaikainen ”veteraani”. Juuri Ben Grass oli aikoinaan luvannut, että AKHAN hallitus käsittelee valituksen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Juhani Siikalan toiminnasta As Oy Mechelinissä ja Keijo Kaivannon piti antaa tästä vastaus, mutta lopulta Kaivanto vastasikin, että hallitus ei käsittelekään valitusta lainkaan. Tosin jälkeenpäin Keijo Kaivanto, joka toimii vuorostaan ”senior legal advisorina” Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimistossa, on luvannut ottaa valituksen uudelleen käsiteltäväksi, jos hallitusammattilaisen toiminnasta on selviä oikeustuomioita. Juhani Siikalan virheelliset toimet on nyt kumottu kahdessa oikeusasteessa ja tuomiot ovat lainvoimaisia. Saa nähdä pitääkö Keijo Kaivanto tällä kertaa sanansa ja ottaako AKHA mitään vastuuta niistä todella mittavista kuluista ja ongelmista, joita sen suosittelema ja mainostama AKHAN hallituksen jäsen Juhani Siikala on As Oy Mechelinissä aiheuttanut. (Palaamme asiaan myöhemmin AKHAN hallitukselle osoitetussa avoimessa kirjeessä.)

Siitä huolimatta, että Siikalan toiminta on aiheuttanut mittavat ja täysin turhat kulut taloyhtiössä, As Oy Mecheliniin valittiin vähemmistön erimielisyydestä huolimatta juuri AKHAN kautta tullut hallitusammattilainen Teemu Johansson. Olipa yhtiökokouksessa As Oy Mechelinin hallitukseen ehdolla vielä toinenkin AKHA:lainen Markku Pitkäranta. Onneksi Pitkäranta jäi äänestyksessä ehdokkaista viimeiseksi ja osakkaiden ei sentään tarvitse maksaa kahden AKHA:laisen täysin ylimääräisiä kuluja.

Mutta mennäänpä itse kokoukseen, joka sujui taas tavanomaisesti. Äänestystulokset jakaantuivat tasaisesti enemmistön ja vähemmistön ääniin. Muutaman poikkeaman tästä selitti luultavasti muutaman uuden osakkaan hieman vaihteleva äänestyskäyttäytyminen. Tosin vähemmistö oli valmis antamaan vähemmän tärkeistä asioista periksi. Hallitus ei juuri mistään.

Yllättävän positiivista oli kuitenkin, että nyt osakkaiden yhtiökokouslistalle vaatimat asiat oli laitettu heti kokouksen alkuun. Aikaisemmin kun AKHAN hallitusammattilainen Juhani Siikala johti puhetta, niitä ei haluttu ensin ottaa lainkaan yhtiökokouslistalle ja sitten kun ne oli pakosta suostuttu ”käsittelemään” ne jätettiin kokouksen loppuun ja ”käsiteltiin” kiireessä ”kimpassa” ja ilman keskustelua. Tosin nyt hallituksella oli myös itsellään intressi saada ikään kuin yhtiökokouksen enemmistön tuki heille hyvin kiusallisista asioista.

Hovioikeuden kulut

blame-the-victim Ensimmäinen kohdista koski hovioikeuden kuluja. Taloyhtiö johto oli siis valittanut vastoin taloyhtiön etua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, ja hävinnyt valituksen joutuen maksamaan taas lisää sekä vastapuolen että omia oikeudenkäyntikulujaan. Vähemmistö ehdotti, että kulut pitäisi periä selkeästi taloyhtiön edun vastaisen päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä.

Hallitus tietenkin kiisti tämän. Omituisia olivat kuitenkin taas hallituksen perustelut. Se yritti jälleen syyttää kuluista alkuperäisen kanteen nostanutta osapuolta, vaikka kanne oli menestynyt kahdessa oikeusasteessa. Toisin sanoen hallituksen mielestä syyllinen ei ollut se, jonka toiminta oli oikeudessa tuomittu vaan kanteen nostaja. Aikoinaan oli tapana syyttää raiskauksista ennemmin raiskattua kuin raiskaajaa, mutta tuskin enää. Kukaan ei myöskään syyttäisi varkaan sijasta varkauden uhria, mutta asunto-osakeyhtiö Mechelinissä, jopa toimintakertomusta myöten valitetaan siitä, että oikeudessa menestyneet kanteet ovat häirinneet hallituksen toimintaa. Samalla logiikalla pitäisi tietenkin väittää, ettei rikoksista saa nostaa kanteita, koska ne tietenkin häiritsevät rikollisten toimintaa.

Kokouksessa Kaarlo Sell taas esitti, että valittaminen hovioikeuteen oli välttämätöntä ja hallitus oli toiminut ainoastaan oman asianajajansa eli Weltheim-Asikaisen ja KAK -toimiston ohjeistuksen mukaisesti. Sell vetosi myös siihen, että käräjäoikeuteen tehdyn kanteen kolmas kohta koskien hallituksen valintaa ilman vaalia ei ollut menestynyt ja juuri tämä oli tehnyt kuulemma valittamisesta välttämätöntä, koska siinä kiistettiin hallituksen valinnan laillisuus. Valitettavasti Kaarlo Sell antoi taas aivan väärää tietoa asiasta. Kyse oli nyt ensinnäkin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen valittamisesta, ei itse käräjäoikeuteen tehtyyn kanteeseen vastaamisesta. Tosin tästäkin Sell antoi täysin virheellisen kuvan. Kanteen nostaneet olivat nimittäin olleet sovintoesittelyssä valmiit luopumaan juuri tuosta ei menestyneestä kolmannesta kohdasta (jonka vastusta Sell siis piti välttämättömänä), jos hallitus suostuu korjaamaan kaksi muuta kanteen kohteen. Kaarlo Sell ei tätä halunnut tehdä vaan halusi mennä kalliiseen pääkäsittelyyn häviämään jutun.  Tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä hovioikeuden valituksen kanssa, sillä siihen ei lainkaan kuulunut kanteen hylätty kolmas kohta, eivätkä Koivusalot valittaneet miltään osin käräjäoikeuden päätöksestä, vaikka itse asiassa kolmannella kohdalla olisi ollut mahdollista menestyä korkeammassa oikeusasteessa. (On nimittäin oikeudellisesti täysin kestämätöntä, että kun laissa määrätään hallituksen vaalit, joihin jokainen ehdotettu osakas voi osallistua, niin pelkällä enemmistöpäätöksellä tuollaista vaalia ei sitten pidetäkään.)

Sumiso Kaarlo Selliltä kysyttiin edelleen miksi hän väitti hovioikeuteen valittamisen olleen välttämätöntä ja Sell toisti taas, että juuri hallituksen asianajaja Weltheim-Asikainen oli kertonut valituksesta koituneet seuraukset ja ilmoittanut, että valitus oli tehtävä.  Koko prosessi oli kuulemma edennyt juristin (Weltheim-Asikaisen) ohjauksella. Oliko siis Weltheim-Asikainen ja KAK -toimisto esittänyt, että hovioikeuteen valittaminen oli välttämätöntä? Tämä olisi kyllä ollut aika paksua ja selvää asiakkaan harhaan johtamista toimiston osalta. Kaarlo Selliltä tivattiin uudestaan, oliko siis Weltheim-Asikainen todella ilmoittanut hävinneen valituksen tekemisen olevan välttämätöntä ja nyt jopa Arto Kaikkonenkin pyysi Selliä vastamaan kysymykseen. Kaarlo Sell ei tapansa mukaan suostunut kuitenkaan vastaamaan suoraan kysymykseen juuta eikä jaata vaan ilmoitti, että ei jauha enää asiaa vaan on sanonut kantansa.

No lopulta asiasta äänestettiin ja kappas vain hallituksen kanta voitti äänin 42,4 vastaan 20. Yhtiökokous ei siis velvoittanut taloyhtiötä perimään hovioikeuden turhia kuluja takaisin päätöksen tehneiltä hallituksen jäseniltä. Enemmistö voi tietenkin maksaa mitä kuluja tahansa se haluaa, mutta alun perin valittamista vastaan äänestäneiltä osakkailta ei voi noita kuluja periä.

Erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen peruuttaminen

Protected Files

Toisena osakkaiden listalle vaatimana kohtana oli ehdotus, että hallitus vetäisi pois erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen tekemänsä valituksen. Argumenttina oli, että hallinto-oikeuteen tehty valitus ainoastaan kasvattaa erityisen tarkastuksen kuluja ja viivästyttää sitä. Olisi kaikkien osakkaiden ja talon yhteisen edun mukaista, että talon asiat selvitettäisiin nyt kunnolla ja mahdollisimman nopeasti ja edullisesti ilman, että hallitus yrittää jatkuvasti taistella selvityksiä vastaan. Hallitus taas tietenkin halusi pitää valituksen voimassa.

Palaamme erityiseen tarkastukseen ja siitä tehtyyn valitukseen myöhemmin uudessa erityistä tarkastusta koskevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että hallitus on siis tehnyt erityisestä tarkastuksesta valituksen hallinto-oikeuteen ja yrittänyt vielä julistaa siihen lisäämiään liitteitä ehdottoman salaisiksi. As Oy Mechelinin pyynnöstä hallinto-oikeus on keskeyttänyt erityisen tarkastuksen toimeenpanon yhtiössä siihen asti, kun on käsitellyt valituksen. Sen sijaan hallinto-oikeus ei ole suostunut dokumenttien salaamiseen erityistä tarkastusta hakeneelta osapuolelta. Emme voi kommentoida tässä enempää noita As Oy johdon salaisiksi haluamia dokumentteja, mutta voidaan vain todeta, että ne todellakin vain vahvistavat epäilyksiä eräiden osakkaiden suosimisesta remontissa ja näemmä juuri siksi ne haluttiin julistaa ehdottoman salaisiksi.

Hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell oli valituksessaan hallinto-oikeudelle vedonnut siihen, että dokumentit sisältäisivät yhteistyökumppaneiden liikesalaisuuksia. Mitään tällaisia varsinaisia liikesalaisuuksia ne eivät kuitenkaan sisällä. Hallitusammattilainen Teemu Johansson taas korjasi kokouksessa, että syy haluun ehdottomasti salata dokumentit ei olisikaan liikesalaisuudet vaan se, että niistä kävi ilmi mitä yksityisiä lisätöitä osakkaat olivat tilanneet. Tämäkin on hieman omituinen salailun peruste, kun tarkoitus on juuri selvittää esimerkiksi ovatko toiset osakkaat joutuneet tilamaan erillisinä lisätöinä töitä, jotka ovat kuuluneet toisilla osakkailla jo perussuunnitelmaan ilman lisäkustannuksia. Ainakin hallituksen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalta näin näyttää tapahtuneen. Dokumentit nähneelle onkin selvää, ettei syy niin ehdottomaan salaamiseen, ole ollut mikään liikesalaisuus tai osakkaiden yksityisyyden kunnioitus, vaan aivan muut asiat.

Mielenkiintoista oli myös, että hallitusammattilainen Teemu Johansson ilmoitti, että hallitus oli ensin päättänyt sähköpostikokouksessa olla valittamatta erityisestä tarkastuksesta aluehallintovirastoon, mutta sitten hallitus oli kuullut joltakin ”taholta”, että tarkastus voi aiheuttaa kymmenien tuhansien tai jopa sadan tuhannen kustannukset ja katsonut valittamisen välttämättömäksi. Tämä on mielenkiintoinen tieto, sillä erityisen tarkastuksen kustannukset ei ole mikään peruste sille, että aluehallintoviraston määräys olisi ollut laillisesti virheellinen kuten hallitus valituksessaan hallinto-oikeuteen yrittää välttää.  Toiseksi on ihmeellistä, kuinka Teemu Johansson, jolle taloyhtiö joutuu maksamaan aivan turhasta ylimäärisiä kustannuksia, on nyt niin huolissaan erityisen tarkastuksen aiheuttamista kustannuksista. Talon hallintokustannukset ovat olleet viime vuosina 70 000 ja 50 000 euroa ja taas arvioitu 50 000 euroksi seuraavaksi vuodeksi. Nämä kustannukset, jotka ovat yhdessä huomattavasti suurempia kuin minkään erityisen tarkastuksen kustannukset, eivät Teemu Johanssonia lainkaan huoleta tai tee välttämättömäksi talon hallinnon täydellistä uudistamista ja järjettömän rahan käytön lopettamista. As Oy Mechelinin johto onkin luultavasti jo käyttänyt enemmän rahaa erityisen tarkastuksen vastustamiseen, kun mitä se tulee lopulta talolle maksamaan. Ja tietenkin koko tarkastus olisi ollut aiheeton, jos hallitus olisi alun perin suostunut asiat avoimesti selvittämään ja muutenkin toiminut kunnolla eikä selkeitä epäilyjä väärinkäytöksistä olisi.

No asiasta tietenkin taas äänestettiin ja enemmistö halusi pitää valituksen voimassa. Tämä ei tietenkään mitenkään kumoa erityisen tarkastuksen toteuttamista. Erityinen tarkastus kuuluu yhteisöoikeudelliseen vähemmistösuojaan ja sillä, että väärinkäytöksistä epäilty hallitus, ei halua joutua tarkastuksen kohteeksi, ei ole mikään peruste sitä vastaan. Mutta päätös tarkoittaa, että jo määrätty tarkastus lykkääntyy taas noin vuoden verran ja taloyhtiön asiat pysyvät edelleen täysin sekavassa tilassa.

Märkätilasaneerauksen jälkilaskelmat

default Kolmantena osakkaiden listalle vaatimana asiakohtana oli velvoittaa hallitus välittömästi selvittämään vihdoin märkätilasaneerauksen kulut ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun selvittäminen. Perusteluna oli, ettei osakkaat olleet edelleenkään saaneet jo 2013 loppuun saatetusta noin 2,9 miljoonan remontista minkäänlaista kunnollista taloudellista selvitystä. Samalla oli ilmennyt, että itse urakkasopimuksen hinta, jota ei millään oltu haluttu paljastaa osakkaille, olikin huomattavasti alhaisempi kuin mitä osakkaiden oli annettu ymmärtää ja kaikki työt valmiiksi saatettuina 2 109 000 €. Kun tästä vähennetään vielä urakoitsijan myöhästymissakko, niin vaikka kustannuksiin lisättäisiinkin suunnittelukustannukset, oli edelleen mittava määrä kustannuksia selvittämättä.

Hallitus oli vastannut tähän selvitysvaatimukseen liitämällä yhtiökokouskutsuun märkätilaremontin ”taloudellisen selvityksen”. Siinä myönnettiin nyt ensi kertaa, että tuo selvitysvaatimuksessa mainittu 2 109 000 € oli todellakin urakkasopimuksen hinta. Sen jälkeen kuitenkin vain todettiin, että urakkaan kuului myös muita kuluja kuten suunnittelukustannukset, valvontakustannukset, lukitusjärjestelmien uusiminen, jo kuuluisaksi muodostuneet asbestikulut, noin 40 pienen lisä- tai muutostyön kustannukset jne. Mutta mistään näistä kustannuksista ei annettu yhtäkään ainoata lukua puhumattakaan niiden tarkemmasta erittelystä. Todettiin vain, että erilaisia kustannuksia oli sen verran, että urakan hankkeen kokonaiskustannuksiksi muodostui 2 841 000 euroa rahoitusvastikkeen laskentahetkellä.

Tässä siis oli nyt lopulta kaivattu eritelty taloudellinen loppuselvitys 2,9 miljoonan urakasta. Siinä todettiin 2,1 miljoonan urakkahinta, lueteltiin sen jälkeen lähinnä esimerkin omaisesti erilaisia muita töitä, joiden summia ei mainittu lainkaan ja lopulta sitten todettiin, että kokonaiskustannuksiksi tuli tuo osakkaiden maksama 2 841 000 euroa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun näkee tällaisen ”selvityksen”.

Myös Ovenian uusi aluejohtaja Mika Säisänen oli luvannut, että yhtiökokouksessa käsiteltäisiin märkätilaremontin taloudellinen selvitys. Kun Koivusalo sai tämän onnettoman  ”taloudellisen selvityksen” käsiinsä hän kysyi Ovenialta, kehtasivatko nämä todella pitää tätä epämääräistä luetteloa ilman lukuja kunnollisena 2,9 miljoonan märkätilaremontin taloudellisena loppuselvityksenä. Hänelle ei vastattu lainkaan, mutta luultavasti Ovenian toimesta Kaarlo Sell oli nyt saatu toimittamaan myös uusi ”taloudellinen selvitys” yhtiökokoukseen. Siinä oli asiat nyt eritelty hieman toisin ja jopa annettu joitakin lukuja, mutta ongelma oli, että se oli edelleen täysin virheellinen ja kunnolla erittelemätön. Käsittelemme tätä ”taloudellista selvitystä” erikseen toisessa tulevassa postauksessa, mutta todettakoon tässä, että esimerkiksi siinä oli jätetty kokonaan myöhästymissakko pois ja sen sijaan esitetty aivan kuin As Oy Mechelinin olisi maksanut myöhästymissakkoa urakoitsijalle, vaikka kyse oli alkuperäisen suuremman myöhästymissakon osittaisesta palautuksesta riidan sovintona. Kun asia oli käännetty näin täysin päälaelleen, niin voitiin ”piilottaa” noin 200 000 euron puuttuva summa kokonaan. Vastaavasti nyt erilaiset valvonta- ja tarkastuskulut oli määritetty niin suureksi, että ne olisivat muodostaneet noin 300 000 euron summan. Näillä yhdessä saatiin mukamas katettua tuo edelleen selvittämätön noin puoli miljoonaa euroa. Muutenkin annetut luvut olivat hieman ihmeellisiä eivätkä vastanneet sitä mitä asioista oli aikaisemmin annettu ymmärtää. Lukituksen uusiminenkin oli maksanut kaksi kertaa enemmän kuin Kaarlo Sell oli itse aikaisemmassa yhtiökokouksessa kertonut lukitusjärjestelmien tarjousten olevan.

Kaarlo Sell oli myös liittänyt selitykseen pienen historiikin märkätilasaneerauksesta, jossa totesi muun muuassa kuinka Olof Granlund Oy:n tekemässä hankesuunnitelmassa vuonna 2008 hankkeen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin vaihtoehdoista riippuen 3,2-3,7 M€. Tämä oli aivan täyttä pötyä. Sell oli näemmä unohtanut, että vielä 2008 Koivusalo oli As Oy Mechelinin hallituksessa ja hänellä on edelleen tuo Granlundin sinänsä huono hankesuunnitelma. Tässä on Olof Granlundin kustannusarvion oikeat luvut:

  • Vaihtoehto 1: 1 159 300 € LVI töiden osalta ja 302 000 sähkötöiden osalta + ALV22%
  • Vaihtoehto 2: 1 395 300 € LVI töiden osalta ja  575 000 sähkötöiden osalta  + Alv 22%

Kummassakin hankkeessa sähkötöihin oli vieläpä arvioitu myös huoneistojen sähkövarustelu, jota ei remontissa edes lainkaan toteutettu.  Lisäksi Kaarlo Sell vielä itse täydensi Granlundin puutteellista laskelmaa Finnmap Consulting Oy:n Aimo Heimalan tekemällä laskelmalla, jossa kustannusarvio (sis. ALV) oli tämän kokemuksen perusteella n. 500€/m2 eli 1 700 000 €.  Tämä liitettiin myös talon hankeoptimointiin, jossa putkiremontin kokonaiskustannus oli 1 705 320 €.

Hankeselvitys ei tietenkään mitenkään määrää remontin lopullisia kuluja, mutta miksi ihmeessä tässäkin asiassa, Kaarlo Sellin täytyy esittää täysin tietoisesti kaksinkertaisia summia ja väittää täysin paikkaansa pitämättömiä asioita. Tämä ei todellakaan ole ensimmäisen kerta, kun Kaarlo Sell esittää ”vakuuttavasti” asioita, jotka eivät yksinkertaisesti pidä lainkaan paikkaansa.  Ja kuitenkin tätä miestä sitten pitäisi osakkaiden uskoa täysin sokeasti ja häneltä ei saisi vaatia mitään tarkempia tietoja siitä mikä on asioiden todellinen laita. Ja todellakin Kaarlo Selillä on talossa omat kannattajansa, jotka uskovat häneen täysin sokeasti. Tämä luo As Oy Mecheliniin täysin absurdin ja mahdottoman tilanteen. Jos talonyhtiön puheenjohtaja sanoisi, että kuu on juustoa, niin enemmistön mielestä kuu olisi ehdottomasti juustoa ja korkeintaan voitaisiin äänestää siitä, onko se goudaa vai emmentalia. Ja lähes näin kävikin taas yhtiökokouksessa, sillä jälleen edustettu ”enemmistö” ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä pitävätkö tosiasiat paikkansa tai täsmäävätkö selvityksen luvut ja laskelmat vaan ainoastaan siitä luotetaanko hallituksen puheenjohtajan antamaan ”selvitykseen” vai ei.

No tähän ollaan jo totuttu. Jos luvut eivät As Oy Mechelinissä täsmää, niitä ei suinkaan tarkisteta vaan matematiikkaakin pidetään vain mielipide asiana, josta voidaan äänestää. Jos hallitus väittäisi, että 3+1 = 5 niin se luultavasti hyväksyttäisiin äänestyksellä. Ja jos vähemmistö huomauttaisi sen kyllä olevan 4, niin tämä olisi vain näiden häiritsevä mielipide. ”Olen Rooman kuningas ja kieliopin yläpuolella” totesi kuuluisasti Sigismund Luxemburgilainen ja mies olikin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Nykyään vaikuttaa siltä, että pikku-itsevaltiaita leikkivät taloyhtiöiden johtajat julistavat vielä uhmakkaammin olevansa jopa matematiikan yläpuolella.

Ja niin As Oy Mechelinissä koettiin taas historiallinen hetki kun 61,8 osaketta (eli ääntä) äänesti sitä vastaan, että 2,9 miljoonan märkätilaremontista olisi saatava kunnollinen taloudellinen loppuselvitys, jossa luvut myös pitäisivät paikkansa. Nämä 61,8 osaketta äänesti myös sitä vastaan, että osakkaiden yhdenvertainen kohtelu tulisi selvittää. Näemmä näitä osakkeita edustaville osakkaille on aivan ok, jos osakkaita on kohdeltu eriarvoisesti ja toiset ovat kähmineet etuja toisten kustannuksella. Tämä 61,8 osaketta ei tietenkään ole kuin vähän yli kolmannes kaikista talon osakkeista, mutta koska se on yhtiökokouksissa edustettu enemmistö, se tarkoittaa, että taloyhtiössä ei haluta mistään asioista paikkansa pitäviä laskelmia vaan päinvastoin, osakkaiden on tyydyttävä virheelliseen tietoon ja palkattava taas lisää kiinteistöalan konsultteja varmistamaan, että oikeaa tietoa ei vaan vahingossakaan saataisi.

Kun As Oy Mechelinin menoa katsoo ei enää ihmetele lainkaan, jos Donald Trump on seuraava maailman johtaja. Mitä enemmän ”johtajat” puhuvat palturia sitä enemmän heidän suosionsa näyttää kasvavan. Tätä suosiota kasvattaa edelleen, jos löytyy joku hyvä syntipukki, johon kaikki oman osaamattomuuden ja kähminnän aiheuttamat ongelmat voidaan projisoida, oli nämä sitten ”juutalaiset, kulakit, puolalaiset siirtotyöläiset” tai asunto-osakeyhtiön ”häiriköt”, jotka edustavat sitä hirveän kauheaa mielipidettä, että yhteisiä asioita pitäisi hoitaa yhdessä, lainmukaisesti, avoimesti ja kaikkia osakkaita kunnioittaen. Vielä törkeämpää on jos nämä ”häiriköt” eivät nöyrästi suostu laulamaan polvillaan hoosiannaa asunto-osakeyhtiömaailman pikkupomojen edessä.

Huvittavaa on, että As Oy Mechelinin johto yrittää samalla vakuutella, ettei talossa tarvittaisi erityistä tarkastusta, koska se ei miellytä sitä. Talossa, jossa enemmistö hyväksyy täysin virheelliset selvitykset ja äänestää suoraan kunnollisia selvityksiä vastaan, todellakin tarvitaan yhteisöoikeudellista vähemmistönsuojaa.

Julkisivusaneerausurakan jälkilaskelmat ja ullakon myynti

Mix-Paint-Colors- Seuraavana ja viimeisenä osakkaiden listalle vaatimana asiana oli julkisivuremontin kustannusten selvittäminen. Taloyhtiön johto oli myös lisännyt kohtaan erikseen julkisivusaneerauksen ja ullakkorakentamishankkeen loppuselvityksen hyväksymisen.

Taloyhtiössä on siis myös tehty julkisivuremontti, joka piti rahoittaa ullakosta saadulla myyntivoitolla. Remontin piti koskea aluksi vain huonossa kunnossa olevia sisäpihan julkisivuja, mutta kappas vain, tämäkin remontti sitten taas laajeni ja kallistui jatkuvasti ja talonyhtiö on pyytänyt yhtiökokouksissa siihen jo kaksi kertaa lisälainarahoitusta. Nyt julkisivuremontin pääomavastikkeet on pantu maksuun ilman, että asiasta oli annettu kunnollista ja eriteltyä loppuselvitystä. Sen sijaan oli alettu puhua yhdistetystä julkisivu- ja ullakkoremontista, jossa näiden kulut oli sotkettu osaksi yhteen, vaikka itse asiassa mitään ullakkoremonttia ei oltu edes tehty ja julkisivuremontissa ja ullakon myynnissä oli kyse kahdesta täysin erillisestä hankkeesta, jotka tosin toteutuivat saman aikaisesti.

Osakkailla oli taas selkeitä todisteita siitä, että näihin julkisivu- ja ullakkoremonttikuluihin oli sotkettu esimerkiksi sellaisia b50 huoneiston lasimaalauksen ja eteishallin suojeluesitystä vastustavia kuluja, joilla ei ollut mitään tekemistä julkisivuremontin kanssa. Nämä kulut eivät edes kokonaisuudessaan koskeneet millään tavoin ullakon myyntiä, sillä suojeluesityksen vastustamista oli jatkettu senkin jälkeen, kun julkisivuremontti oli jo valmis ja ullakkokin jo myyty grynderi Mika Hautalalle. Kuluihin näytti kuuluvan myös ullakon rakennuttajalle, As Oy Mechelinin hallituksessa itse istuvalle Mika Hautalalle kuuluvia kuluja, sillä myytyyn rakennuslupaan tehtiin myynnin jälkeen vielä Hautalan haluamia, tälle henkilökohtaisia lisäneliöitä tuovia muutoksia, joita taloyhtiö sitten ajoi läpi rakennusvalvonnassa.

Koivusalot ovat yksinkertaisesti kieltäytyneet maksamasta tätä uutta pääomavastiketta ennen kuin se sisältö on asiallisesti selvitetty. He ovat toki valmiita maksamaan oman osuutensa julkisivuremontista, johon heidät voidaan AOYL:n mukaan velvoittaa. Mutta on aika paksua ja suorastaan laitonta laittaa heidät maksamaan sellaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet yrityksestä turmella heidän huoneistoaan ja ajaa Mika Hautalan henkilökohtaista etua heidän kustannuksellaan ja esittää nämä kulut täysin virheellisesti mukamas kaikkia osakkeen omistajia hyödyttävinä välttämättöminä perusparannus ja julkisivuremonttikuluina. Siksi he olivat pyytäneet yhtiökokousta tekemään päätöksen, että pääomavastikkeen numero 5 maksatus keskeytetään siksi ajaksi, kunnes siihen kuuluvat kulut on kunnolla selvitetty ja eritelty, eikä vastikkeessa yritetä karhuta täysin julkisivuremonttiin kuulumattomia kuluja.

Hallitus taas väitti, että julkisivu- ja ullakkopääomavastikkeen kustannuksista on annettu tilinpäätöksessä ja tiedotteissa riittävä tieto, jotta maksatus on voitu käynnistää. Täydentävät loppulaskelmat luvattiin esittää yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Yhtiökokoukseen tuotiinkin vihdoin erillinen laskelma julkisivuremontista, jossa sopimuksen mukaiseksi arvonlisäverolliseksi urakkasummaksi ilmoitettiin 617 500 € ja lopullinen urakkasumman ilmoitettiin olevan 626 000 € sisältäen lisätöinä pihamuurien kunnostus- ja maalaustyöt 6850€ (tosin piharemontin piti kuulua kokonaisuudessaan ullakon ostajalle) ja yhden lisäsyöksytorven asennus 1.650 €. Tosin tässä ei näyttänyt nyt taas olevan lainkaan valvontakustannuksia, joita aikaisemmin väitettiin olevan myös julkisivuremontin osalta. On ihmeellistä miksi hallituksen antamat luvut vaihtelevat kerta toisensa jälkeen, mutta nyt on kai uskottava, että julkisivuremontin kokonaiskustannukset olisivat olleet nuo 626 000 euroa kun sitä taas niin kovasti vakuuteltiin.

Sen sijaan varsinaista ullakon myynnin merkintäsopimusta ei esitelty lainkaan eikä myöskään minkäänlaista eriteltyä arviota ullakon myynnistä ja siitä lopullisesti saadusta rahasta ole edelleenkään suostuttu antamaan, vaikka kyse on taloyhtiön osakkaiden yhteisen omaisuuden myynnistä. On ainoastaan ilmoitettu, että merkintäsopimuksessa, jota ei ole saanut kuitenkaan missään nimessä nähdä, ullakon rakennusoikeus olisi myyty 500 000 eurolla. Missään ei ole kuitenkaan koskaan eritelty kaikkia ullakon myyntiin kuuluneita kustannuksia ja siitä talolle tulleita lisärakennuskustannuksia. Aikaisemmin Timo Metsälä on väittänyt, että ullakon suunnittelukustannukset olisi laitettu märkätilasaneerauksen kustannuksiin, mikä tarkoittaisi, että niitä on taas laskutettu aivan väärän pääomavastikkeen alla. Kaarlo Sell taas esitti ullakkokustannusten taloudellisen selvityksen olevan edelleen kesken, vaikka se piti yhtiökokoukseen tuoda. Sen sijaan esiteltiin taas samaa vanhaa julkisivu- ja ullakkoremonttilaskelmaa, jossa juuri ullakko- ja julkisivuremonttikustannukset on sekoitettu täysin.

Tosin nyt vihdoin Koivusalojen tenttaama 90 000 euron asiantuntijapalkkiot, jotka on luultavasti maksettu rakennuskonsultti Olli Huhdille, oli jaoteltu lähes summan mutikassa kolmeen 30 000 euron summaan. Niistä yksi kuulemma vastasi ullakon rakennuslupakustannuksia. Tosin näitä ns. ”rakennuslupakustannuksia” oli jo arkkitehtien Häkkänen ja Malmio osalta laitettu aikaisemmin erikseen märkätilaremontin kustannuksiin. Toinen 30 000 oli kuulemma ollut merkintäsopimukseen liittyviä kustannuksia. Olli Huhdille oli näemmä maksettu 30 000 euroa pelkästä merkintäsopimuksen tekemisestä. Aika ruhtinaallinen palkkio. Lopulta 30 000 euroa ilmoitettiin suojeluesityksen vastustamiskustannuksiksi. Jälleen aikamoinen määrä kun ottaa huomioon, että varsinainen Töölö kaupunginosat ry:n tekemä ullakon suojeluesitys ei millään tavalla estänyt ullakkorakentamista ja suojeluesitys hyväksyttiin ympäristöministeriössä eikä se jälkeenkään estänyt mitenkään ullakon myyntiä. Päinvastoin Olli Huhti yritti vastustaa suojeluesitystä vielä senkin jälkeen, kun ullakko oli jo myyty ja sitä oli alettu rakentaa. Olli Huhti vastusti myös kovasti ja sivu tolkulla erityisesti B50 huoneison eteishallin suojelua, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä ullakon myynnin tai julkisivuremontin kanssa.

Tosin nämä luvut olivat taas sekä pienentyneet että kasvaneet aikaisemmin ilmoitetuista luvuista ja on täysin mahdotonta tietää mikä luvuista pitää paikkansa, kun ne vaihtelevat lähes mielivaltaisesti ja kuuluvat toisinaan märkätilaremonttiin, sitten taas julkisivuremonttiin ja sitten oletettuun ullakkoremonttiin (mitä ei edes varsinaisena osakkaiden maksamana remonttina ole olemassa vaan kyse on ullakon myyntihinnasta vähennettävistä ullakkokuluista). Mutta onhan As Oy Mechelinissä ollut jatkuvasti oikea ”asiantuntijahallitus”, jota on täydennetty AKHA:n hallitusammattilaisilla. Luulisi näiden kovapalkkaisten ”ammattilaisten” nyt sentään osaavan tehdä edes alkeellisia kuluerittelyjä ja laskelmia, sen sijaan että kuluja merkitään milloin mihinkin kategoriaan ja asioita yritetään sekoittaa mahdollisimman paljon.

Tällä kohtaan kokouksessa koettiin myös hieman humoristinen tilanne. Kun Koivusalo tenttasi hallitusta suojeluesityksen vastustamiskuluista, kokouksen puheenjohtaja asianajaja Arto Kaikkonen tiuskasi painokkaasti, että pysytäänpä nyt asiassa. Kaikkonen ilmoitti, että nyt käsitellään julkisivuremontin kuluja ja ihmetteli mitä ihmettä suojeluesityksellä ja sen kuluilla on tekemistä julkisivuremontin kulujen kanssa, ei yhtään mitään. Koivusalo ja Hakatie vastasivat lähes yhteen ääneen olevansa asiasta aivan samaa mieltä Kaikkosen kanssa, niillä ei todellakaan pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta juuri Kaarlo Sell oli esittänyt suojelun vastustamisen kulut viime kädessä julkisivuremonttiin kuuluvina välttämättöminä kaikille osakkaille kuuluvina perusparannuskuluina, talonyhtiö yritti laskuttaa näitä kuluja julkisivuremonttikuluina ja juuri tätä myös Koivusalo ja Hakatie kovasti ihmettelivät. Mutta vaikka Kaikkonen oli tiuskinut virheellisesti Koivusalolle Kaarlo Sellin tekemästä kulujen sekoittamisesta, ei hän tietenkään tiuskinut asiasta enää Kaarlo Sellille, vaan nyt näyttikin olevan aivan ok sekoittaa nämä kulut, joilla ei Kaikkosen itsensäkään mielestä vielä hetkeä aikaisemmin pitänyt olla yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa.

Koivusalo yritti vielä pyytää, että joku selittäisi hänelle nyt ihan juurta jaksaen miten heidän eteishallinta suojelemisensa vastustamiskulut kuuluivat välttämättömiin julkisivuremonttikuluihin, jotka heidän olisi myös maksettava, mutta kukaan ei osannut tätä selittää. Ei edes paikalla ollut ”yksi Suomen parhaista” asunto-osakeyhtiölain tuntijoista. Ja kun As Oy Mechelinissä ei osata tai kyetä selittämään jotakin asiaa, niin siitä sitten äänestetään ja tietenkin taas enemmistö kokouksessa edustetuista osakkaista oli näemmä sitä mieltä, että oli ihan ok sotkea kuluja keskenään ja että erityisinä pääomavastikkeina voidaan rahastaa osakkailta lähes mitä tahansa kuluja hallitus on nyt sattunut tehtailemaan.  Mutta valitettavasti tällainen toiminta ei ole lainmukaista ja pääomavastikkeina tietystä perusparannusremontista ei voida periä muita, kun juuri tuohon remonttiin kuuluvia kuluja. Tosin vaikka hallitus perisi omia Golf kenttä maksujaan julkisivuremontin pääomavastikkeina, niin As Oy Mechelinin yhtiökokous luultavasti hyväksyisi tämän äänin 60 vastaan 20, jos hallitus vain ilmoittaisi golf kentällä käymisen olleen täysin välttämätöntä julkissivuremontin toteuttamiseksi.

Kaarlo Sell myönsi kuitenkin, että laskelmissa on ollut sellainen virhe, että rahaa tarvitaankin taas lisää ja tätäkin pääomavastiketta joudutaan kuulemma vielä korottamaan.

Tilinpäätös, tase ja toimintakertomus

Tämä jälkeen kokous jatkui kohta kohdalta samanlaisena menona. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan varsinaiset luvut edes tilinpäätöksessä ja tasekirjassa, vaan kaikesta yksinkertaisesti vain äänestettiin ja edustettu enemmistö eli hallituksen lähipiiri hyväksyi kaikki luvut mukisematta tai mitään niistä kyselemättä. Selityksiä esitteli uusi isännöitsijä Sonja Juola, joka ei tosin itse ollut niitä tehnyt vaan dokumentit oli allekirjoittanut entinen isännöitsijä Erkki Lappi, Kaarlo Sell ja hallitusammattilainen Teemu Johansson. Juola sentään rehellisesti myönsi, että esimerkiksi isännöintikulut oli merkitty hieman virheellisesti eri kohtiin ja olivat suuremmat, kun dokumenteissa annettiin ymmärtää. Tosin tätäkin Teemu Johansson yritti kieltää.

Sonja Juola myös puolustautui, ettei ollut kirjoittanut toimintakertomusta, jossa oli aika kummallista tekstiä. Siinä muun muuassa väitettiin ihan kiven kovaa jopa kahteen otteeseen, että erityisestä tarkastuksesta pidetty ylimääräinen yhtiökokous olisi päättänyt, ettei erityistä tarkastusta toimiteta ja että hakijat olisivat hakeneet tarkastusta vastoin tuota päätöstä ja aluehallintovirasto määrännyt tarkastuksen vastoin yhtiökokouksen päätöstä. Tämä on nyt täysin puppua. Erityinen tarkastus kuuluu vähemmistön suojaan ja sitä koskeva päätös ei ole enemmistöpäätös vaan vaatii yli 10 % määrävähemmistön kannatuksen. Tuo määrävähemmistön kannatus toteutui kokouksessa ja tältä osin siis erityinen tarkastus päätettiin tehdä. Aluehallintovirasto teki päätöksen perustellusti aivan korrektisti tehdyn hakemuksen perustalta. Sen sijaan As Oy:n johto yritti olla kutsumatta koko ylimääräistä yhtiökokousta koolle ja suostui sen tekemään vasta kun hakijat olivat hakeneet aluehallintovirastolta lupaa itse kutsua kokous koolle. On uskomatonta, että esimerkiksi hallitusammattilaisena itseään kaupitteleva Teemu Johansson voi olla niin täysin pihalla siitä mitä erityinen tarkastus tarkoittaa, että allekirjoittaa tällaisia virheellisiä toimintakertomuksia.

Samoin toimintakertomuksessa ei tietenkään mainittu mitään taloyhtiön toiminnan saamista tuomioista tuomioistuimissa. Päinvastoin toimintakertomuksessa väitettiin, että hallituksen työskentelyä oli kuormittanut nostetut kanteet hallituksen häirintänä. Jälleen AKHAN hallitusammattilainen Teemu Johansson oli allekirjoittanut tämän väitteen. Hallitusammattilaisen mielestä näemmä se, että osakkaat joutuvat hakemaan oikeutta tuomioistuimissa, joissa hallituksen virheelliset toimet kumotaan, on hallituksen toiminnan turhaa häiritsemistä. Oikeuksien ja laillisuuden vaatiminen on siis häirintää ja parempi näemmä olisi, että hallitusammattilaiset voisivat mellastaa taloyhtiöissä laista tai osakkaiden oikeuksista lainkaan välittämättä.

Toiminnantarkastuskertomus

absent Kun tultiin tilintarkastus ja toiminnantarkastuskertomuksen esittelyyn niin huomattiin, ettei toiminnantarkastaja Carita Virenius ollut lainkaan paikalla. Tämä siitä huolimatta, että toiminnantarkastajalle oli tehty jo maaliskuussa kirjallinen tietopyyntö toimitettavaksi yhtiökokoukseen ja toiminnantarkastajan olisi pitänyt olla siellä vastaamassa osakkaiden kysymyksiin. Itse asiassa yhtiön sisäisestä valvonnasta huolehtivan toiminnantarkastajan kenties tärkein tehtävä on juuri olla paikalla yhtiökokouksessa vastaamassa yhtiön sisäistä hallintoa koskeviin kysymyksiin. On vielä ymmärrettävää, että taloyhtiöissä, joissa joku onneton osakas on lähes pakotettu olemaan toiminnantarkastaja, tämä ei hoida kunnolla toiminnantarkastusta. Mutta kun Carita Virenius valittiin toiminnantarkastajaksi, oli toiminnantarkastajaksi ehdolla muitakin ehdokkaita. Carita Virenius kuitenkin ehdottomasti halusi olla toiminnantarkastaja ja asiasta vielä äänestettiin. Virenius, jonka puoliso oli kuulunut märkätilaremontin aikaiseen Kaarlo Sellin ”hallitustiimiin” oli tietenkin ollut äänestyksessä hallituksen suosikki ja voitti äänestyksen toiminnantarkastajaksi. Mutta jälleen osoittautui, etteivät nämä hallituksen suosikkitoiminnantarkastajat hoida kunnolla velvollisuuksiaan.

Onkin lähes sarkastista, että taloyhtiön johto on vedonnut valituksessaan erityisestä tarkastuksesta hallinto-oikeuteen siihen, että talossa olisi ollut jatkuvasti kaksinkertainen laillisuustarkastus. Tällä erikoiselta kuulostavalta kaksinkertaisella laillisuustarkastuksella johto on yksinkertaisesti tarkoittanut ihan tavanomaista tilintarkastusta ja toiminnantarkatusta. Tilintarkastaja Matti Roima on tosin itse ilmoittanut, ettei esimeriksi remonteissa toteutunut yhdenvertaisuus kuulu lainkaan tilintarkastajalle vaan talon sisäiselle hallinnon tarkastukselle eli toiminnantarkastajalle. Toiminnantarkastajat taas on valittu jatkuvasti hallituksen lähipiiristä. Jo Vireniusta ennen toiminnantarkastaja Korpinen ei toimittanut mitään pyydettyjä tietoja yhtiökokouksiin eikä vastannut mihinkään osakkaiden kysymyksiin. Kun sitten yhden kerran vähemmistön edustaja valittiin toiminnantarkastajaksi, niin tälle ei suostuttu antamaan mitään tietoja vaan järjestettiin ylimääräinen yhtiökokous erottamaan tämä. Eli se siitä kaksinkertaisesta laillisuustarkastuksesta.

Hallituksen jäsenten valinta

colibriMyös hallituksen valinta oli taas tavanomainen show. Tosin tällä kertaa uudella pikantilla temppuilulla.

Markku Koivusalo, josta on sittemmin tullut eräänlainen yhtiön vähemmistön puhemies ja jota erityisesti hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell on halunnut syyttää henkilökohtaisesti kaikesta mahdollisesta talon ongelmista, vaikka Koivusalolla ei olisi ollut niiden kanssa mitään tekemistä, toimi useita vuosia As Oy Mechelinin hallituksessa kaikkien osakkaiden yksimielisellä kannatuksella. Mutta heti kun hän alkoi kritisoimaan ja kyseenalaistamaan yhä yksinvaltaisemmin toimineen hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sellin toimia, vaati tarkempia selvityksiä, ihmetteli märkätilaremontin hetkessä nousseita hintoja, paljasti Sellin yhteydet märkätilaremontin suunnittelufirmaan, kyseenalaisti aivan asiallisesti Sellin vahvasti ajaman ullakkohankkeen järkevyyden vaatien myös siitä paremmat selvitykset  ja vaati vielä osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamista ja asioiden mahdollisimman avointa käsittelyä salaisen pienen piirin päätösten sijaan, hänet pelattiin ulos hallituksesta. Hänestä oli tullut niin sanotusti Kaarlo Sellin suunnitelmien osalta ”häirikkö”. Tätä syntipukki roolia on vielä vahvistettu talossa levitetyillä perättömillä huhu- ja parjauspuheilla, joita ei olla kuitenkaan uskallettu tulla avoimesti esittämään.

Tämän jälkeen Koivusaloa ei ole enää millään ilveellä päästetty hallitukseen, vaikka hän on ollut joka vuosi ehdolla ja hänellä on ollut vähemmistön vankka kannatus. Kaarlo Sell on yhtiökokouksessa ilmoittanut, kuinka heillä on niin loistavasti yhteen pelaava ”märkätilatiimi” ja oma missio, etteivät he missään nimessä halua minkäänlaisia jarruja toiminnalleen. Ja jarruja ei ole toden totta sitten ollutkaan, talon kaikki kustannukset ovat nousseet kiihtyvällä voimalla ja massiivisella rahan käytöllä saadut tulokset ovat olleet kaikkea muuta kuin laatua. Koivusalon sijaan taloon on palkattu kalliita hallitusammattilaisia ja edustetun enemmistön saadessa äänestää aina kaikkia neljää hallituksen jäsentä samalla kertaa, Koivusalo on lähes aina jäänyt äänestyksessä viidenneksi. Tosin kuin hallitusammattilainen Juhani Siikala toimi yhtiökokouksen puheenjohtajana mitään äänestystä erillisistä ehdokkaista ei edes tehty vaan Siikala katsoi, että hallitukseksi voidaan valita ilman varsinaista ehdokas vaalia suoraan enemmistön kannattama hallituspaketti, johon Siikala tietenkin itse kuului.

2016 yhtiökokouksessa Koivusaloa ehdotettiin jälleen hallitukseen.

Kaarlo Sellin vankka tukija Markku Mansner, joka edusti kokouksessa valtakirjalla myös grynderi Mika Hautalan Loftmen yritystä, taas ehdotti neljää ehdokasta; Mika Hautalaa itseään, hallituksessa myös toimivaa Rainer Liintolaa, hallitusammattilaista Teemu Johanssonia sekä Markku Pitkärantaa.

Tämä Markku Mansnerin ehdotus näytti siis oleva tavanomainen hallituksen lähipiirin esittämä uusi hallituspaketti. Yllättävää oli, että Kaarlo Sell ei ollut siinä lainkaan mukana. Kukaan muukaan ei ehdottanut Kaarlo Selliä.  Oliko Kaarlo Sell nyt todella jäämässä hallituksesta pois? Näinhän Sell oli useasti luvannut. Hän oli ilmoittanut, että kun hänen ”tiiminsä” saa remonttimissionsa tehdyksi, hän jää hallituksesta pois ja antaa vetovastuun muille.  Mutta kuinkas sitten kävikään?

Toinen yllätys Mansnerin ehdotuksessa oli Markku Pitkäranta. Kuka ihme hän oli? Mies ei ollut paikalla ja osakkaat eivät tunteneet häntä. Oliko kyse kenties uudesta osakkaasta? Mansner itse ei esitellyt lainkaan tätä Pitkärantaa. Lopulta kuitenkin suostuttiin ilmoittamaan, että mies oli ulkopuolinen hallitusammattilainen. Tämäpä vasta oli ratki riemukasta, hallitukseen siis haluttiin nyt jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista lisäämään yhä edelleen talonyhtiön käsittämättömiä hallintokuluja.

Myös grynderi Mika Hautala oli vielä edellisessä yhtiökokouksessa ilmoittanut Koivusalolle ettei tule enää seuraavana vuonna olemaan hallituksessa vaan on häipymässä kokonaan talosta. Nyt Hautala, joka ei ollut paikalla, oli kuitenkin suostunut Kaarlo Sellin mukaan ehdokkaaksi. Hautala ei ole saanut viimeistä ja suurinta ullakkoasuntoa myydyksi vaan on joutunut vuokraamaan sen ja näemmä haluaa pysyä vielä vuoden hallituksessa varmistelemassa omia etujaan.

Markku Mansnerin esittämä hallituspaketti olikin todella osakas-asukas ystävällinen ja edustava. Siihen olisi siis kuulunut jopa kaksi ulkopuolista hallitusammattilaista ja grynderi Mika Hautala, jonka ainoa intressi talonyhtiön suhteen on ollut tehdä siellä omaa ullakkobisnestään ja joka näyttää olleen poissa suuresta osasta hallituksen kokouksia. Hautalan vastuunkannosta kertoo se, ettei mies ole edes allekirjoittanut tasekirjoja tai toimintakertomuksia.

Ainoa talon varsinainen vanha osakas tässä paketissa oli Rainer Liintola, joka ei tosin itse asu talossa. Kiinnostavaa on, että Rainer Liintolasta yhdessä tämän ”kuuluisan” pojan Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin omistaman Ploutos Oy:n kanssa, oli nyt myös yhtäkkiä tullut taloyhtiössä edesmenneen Karasuon huoneistojen omistajaksi.

Taloyhtiössä on lunastuspykälä ja kaikista osakkaiden tai suvun ulkopuolelle menevistä huoneistoista tulee aina lunastusilmoitus kaikille osakkaille. Karri Liintolan ja Wilhelm Fazerin Ploutos Oy on näemmä päässyt Karasuon omistamien huoneistojen omistajaksi ilman lunastusilmoitusta, koska hallituksen jäsen Rainer Liintola on vanhana osakkaana kaupassa mukana yhtenä omistajana Ploutos Oy:n kanssa. Mikäköhän on Rainer Liintolan oma omistusosuus Karasuon huoneistosta ja onko se vaan ”nimellinen” ? No näin Liintolat voivat välttää lunastuspykälää ja kääntää sen omaan ”bisnekseensä”. Ploutos Oy remontoi nyt luultavasti halvalla saatuja huoneistoja uuteen myyntikuntoon. Huoneistoissa tehdään nyt täydellistä remonttia ja Karasuon henkilökohtaiset paperit sisältäen myös muuten niin kovin salattuja talon asiakirjoja, oli heitetty vain talon yleisiin sekaroskiksiin.  Talossa on ihmetelty kuka tällaista toimintaa talossa harrastaa ja selvisihän se jälleen. Hallituksen jäsen Rainer Liintola ja tämän poika Karri Liintola omistavat siis nyt myös edesmenneen Karasuon huoneistot.

Mutta palataanpa näistä Liintoloiden talossa tapahtuvista omista ”bisnestouhuista” takaisin itse yhtiökokoukseen ja hallituksen valintaan.

Seuraavaksi Koivusalo, joka ei todellakaan halunnut maksaa taas ylimääräisiä hallitusammattilaisia huseeraaamaan taloyhtiöön, esitti osakas Miettistä, joka oli antanut hänelle valtakirjan ja suostumuksensa hallitukseen. Yllättäen Liintola esitti nyt Markku Virtasta, vaikka myös Virtanen oli ollut hakemassa erityistä tarkastusta taloon.

Nyt Koivusalo totesi, että koossa oli itse asiassa neljä talon osakasta, Liintola, Miettinen, Koivusalo ja Virtanen. Jos nämä neljä valittaisiin, ei kalliita hallitusammattilaisia tarvittaisi ja hallituksessa olisi eri näkökulmien edustajia. Taloyhtiötä voitaisiin alkaa johtaa paremmalta pohjalta.

Mutta tämä ei tietenkään sopinut.

Mansner tosin veti nyt kokonaan ehdotuksensa Pitkärannasta pois todeten, että talossa olisi parempi olla omista osakkaista koostuva hallinto, mutta ehdotti kuitenkin edelleen hallitusammattilais Teemu Johanssonia halitukseen ja halusi pitää myös grynderi Hautalan listalla. Ehdolla oli siis nyt neljä varsinaista osakasta, ullakkoasunnon omistavaa Loftmen oy:tä edustava Mika Hautala ja yksi kokonaan ulkopuolinen hallitusammattilainen. Nyt Virtanen oli valmis luopumaan paikastaan ja Koivusalo veti myös Miettisen pois. Jäljellä oli siis neljä ehdokasta, Liintola, Hautala, Koivusalo ja Johansson.

Äänestystä ei tarvitsi siis tehdä. Samalla Kaikkosen muissa kohdissa niin kovasti kaipaama kokouksen nopeuttaminen olisi ollut mahdollista.

Mutta tämä hallitus ei tietenkään sopinut Kaarlo Sellin suunnitelmiin, joka ehdotti nyt itse uudestaan hallitusammattilaista Markku Pitkärantaa. Koska uhkana oli, että talo joutuisi taas maksamaan kahden hallitusammattilaisen ylimääräisiä kuluja myös Virtanen palasi ehdokkaaksi ja Koivusalo ehdotti uudestaan osakas Miettistä. Tässä vaiheessa puheenjohtaja Kaikkonen hermostui ehdokkaiden edes takaisin vekslaamiseen ja vaati että nyt oli tehtävät lopulliset ehdotukset. Tuloksena oli siis seitsemän ehdokasta, neljä varsinaista talon osakasta, kaksi täysin ulkopuolista hallitusammattilaista ja Loftmen Oy:tä edustava Mika Hautala. Ja sitten taas äänestettiin. Ja kenellä olikaan eniten valtakirjoja ja osakkeita edustettavanaan, jos ei Kaarlo Sellillä, Markku Mansnerilla ja Raner Liintolalla, jotka siis kolmistaan käytännössä taas sanelivat vaalin tuloksen.

Ja tulos oli tietenkin se, että osakkaat Koivusalo ja Miettinen saatiin jätetyksi hallituksesta pois. Onneksi sentään toinen hallitusammattilainen Pitkäranta sai kuitenkin kaikkein vähiten ääniä ja hallitukseen ei sentään valittu kahta ulkopuolista hallitusammattilaista. Mutta yksikin turha lisäkustannus oli aivan liikaa, kun ehdokkaina oli huomattavasti edullisempia ja tehtävään paremmin sopivia talon osakkeen omistajia jopa kaksin kappalein. Teemu Johanssonilla, hallitukseen valitulla ”ammattilaisella”, ei ollut edes tarjota mitään sellaista asiantuntemusta, jota taloyhtiö olisi erityisesti tarvinnut tai mistä sen olisi pitänyt maksaa ylimääräisiä kustannuksia. Koivusalo ja Hakatie halusivatkin kirjata eriävän mielipiteensä hallitusammattilaisten valinnasta hallitukseen vähemmistön vastustuksesta huolimatta. Kyse oli täysin tarpeettomasta kulusta, joka ei ajanut millään lailla kaikkien osakkaiden etua vaan jolla ainoastaan yritettiin pitää osaa osakkaista ulkona hallituksesta. Tällainen toiminta voidaan nähdä asunto-osakeyhtiö laissa kiellettynä laittomana varojenjakona, jossa yhteisillä varoilla ostetaan ylikalliita turhia palveluja, jotka toimivat vain osan osakkaista eduksi toisia osakkaita vastaan ilman mitään muuta todellista tarvetta. Teemu Johansson palkattiinkin asunto-osakeyhtiön yhteisillä varoilla ainoastaan pitämään talonyhtiön omat osakkaat ulkona hallituksesta ja omaa omaisuuttaan koskevista päätöksistä. Kyse on yksinkertaisesti laittomasta varojen jaosta. Kaikkonen ei kuitenkaan halunnut eriävää mielipidettä millään kirjata.

Mutta miksi ihmeessä Kaarlo Sellille oli edelleen niin tärkeää vaikuttaa siihen, ketä hallituksessa oli? Miksi hän halusi ehdottomasti tuoda Pitkärannan uudestaan ehdokkaaksi, kun uhkana oli että Koivusalo olisi ollut hallituksessa? Eikö Kaarlo Sell ollut sittenkään luopumassa hallitus paikasta ja siirtymässä syrjään niin kuin oli aikaisemmin luvannut?

rabbitHallituksen valinnan jälkeen siirryttiin hallituksen varajäsenen valintaan. Markku Mansner oli jo todennut, että useista hallituksen ehdokkaista voitaisiin valita myös hallituksen varajäsen. Koivusalo oli saanut eniten ääniä (27) hallituksen ulkopuolelle jääneistä ja olisi näin ollut luonnollinen varajäsen, mutta kun tätä ehdotettiin niin Arto Kaikkonen, joka oli jatkuvasti yrittänyt vaatia äänestyksistä luopumista aikaa säästääkseen, näkikin tämän aivan järkevältä tuntuvan ratkaisun temppuiluna ja halusi käsitellä ehdottomasti erikseen varajäsenen valinnan. Miksi varajäsenen erillinen valinta oli nyt niin valtavan merkityksellistä? Viime vuosina osakas Ukkonen on yleensä valittu ilman äänestystäkin varajäseneksi, mutta nyt hän ei ollutkaan enää ehdolla. Markku Koivusaloa, joka oli saanut seuraavaksi eniten ääniä hallituksen vaalissa, ehdotettiin taas varajäseneksi. Ja sitten pienen hiljaisen hetken kuluttua se varsinainen hallitusklikin uusi suunnitelma paljastui. Kaarlo Selliä ehdotettiin nyt varajäseneksi selvästi ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Ja kun Kaarlo Sellin ja Koivusalon välillä äänestettiin, Mansnerin, Liintolan ja Sellin edustamien osakkeiden voimalla Sell tietenkin voitti äänestyksen luvuin 52,8 vastaan 25.

Ottaen huomioon, että hallitukseen valituista osa ei varmasti tule olemaan juurikaan paikalla kuten on jatkuvasti tapahtunut, on itse asiassa Kaarlo Sell käytännössä edelleen hallituksen varsinainen jäsen. Luultavammin tämä myös tarkoittaa, että Kaarlo Sell jatkaa edelleen kaikkia talon asioiden pyörittämistä vanhaan tapaansa, vaikka nimellisesti hallituksen puheenjohtajaksi valitaan luultavammin hallitusammattilainen Teemu Johansson, joka saa sitten kantaa asioista ulkoisen vastuun.  Pitää sanoa, että jos Kaarlo Sell johonkin kykenee, niin juuri tällaisiin taktisiin kuvioihin. Hävittyään kahdessa oikeusasteessa, jouduttuaan erityisen tarkastuksen uhan alle, Sell vetäytyy näennäisesti talon yhtiön johdosta säilyttäen kuitenkin todellisen vallan käyttönsä. Jo yhtiökokouksen jatkosta kävi hyvin ilmi, että tämä hallituksen uusi ”varajäsen” ilmoitti jälleen siitä, mitkä valtuudet hallituksen pitää ehdottomasti saada ja mitä hallitus haluaa ja tulee tekemään. Oli siis hyvin selvää, kuka edelleen puhuu ”hallituksen äänellä” ja kuka tulee todellisuudessa johtamaan edelleen taloa.

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinta

Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valinnassa koettiin myös jonkinlainen yllätys.

Siitä lähtien kun talon varsinaiset suuret remontit alkoivat yhdessä jatkuvasti kasvavien epäselvyyksien kanssa, taloon on vuodesta toiseen valittu sama vanha verkkoisännöinnin Timo Metsälän ”suosikki” tilintarkastaja Matti Roima. Vähemmistö ehdotti kerran toista tilintarkastajaa, mutta Timo Metsälä itse vaati ehdottomasti Roiman pitämistä tilintarkastajana ja asiasta tietenkin äänestettiin Roiman hyväksi.

Vähemmistö aikoi jälleen kerran huomauttaa Roiman ongelmallisuudesta tehtävään, mutta nyt uusi isännöitsijä Juola ehdottikin uutta tilintarkastusyhteisöä. Näemmä verkkoisännöinnin perinnön kanssa kamppailut Oveniakin halua vihdoin Roiman pois tästä tehtävästä.  Periaatteessa on tietenkin aina hyvin epäilyttävää ja itse asiassa myös täysin epäsopivaa, kun tileistä vastuussa oleva isännöitsijä itse ehdottaa myös tilintarkastajaa, mutta tässä tapauksessa vähemmistölläkään ei ollut mitään Juolan ehdotusta vastaan, sillä vihdoin Roima saatiin vaihdetuksi.

Sitten tuli toiminnantarkastajan valinnan vuoro. Jälleen Markku Koivusaloa ehdotettiin toiminnantarkastajaksi. Teemu Johansson alkoi kuitenkin väittää, että Koivusalo olisi esteellinen toimeen kykenemättä kuitenkaan perustelemaan asiaa. Nyt Lexian asianajatkin alkoivat tutkia asiaa ja tulos oli tietenkin, ettei Koivusalo ole mitenkään esteellinen.  Kaikki oikeudenkäynnit Koivusalon ja taloyhtiön välillä ovat ohi. Taloyhtiö oli hävinnyt ne. Nyt sitten odotettiin, että hallitus esittää omaa suosikkiaan ja taas äänestetään, mutta tätä suosikkia ei nyt tullutkaan. Hallituksella ei ollut enää ketään esittää toimeen. Lopulta Koivusalo valittiin yksimielisesti toiminnantarkastajaksi.

Saa nähdä saako tällä kertaa Koivusalo mtään tietoja isännöitsijältä tai hallitukselta. Viimeksi kun hän oli toiminnantarkastaja ja yritti tietoja kysyä hänelle ei niitä annettu vaan hallitus ja isännöitsijä Metsälä aivan avoimesti rikkoi tässä AOYL:a. Lopulta hallitus järjesti kokonaisen ylimääräisen yhtiökokouksen erottamaan Koivusalon. Saa nähdä onko tällä kertaa Ovenia, uusi tilintarkastaja ja hallitus yhteistyökykyisempi asiassa.

Kun Kaarle Sell oli nyt joutunut suostumaan Koivusalon valintaan toiminnantarkastajaksi, hän ikään kuin uuden sovun eleenä ehdotti vielä Koivusalon puoliso Hakatietä varatoiminnantarkastajaksi ja tämä valittiinkin toimeen yksimielisesti.

Lopuksi taistelu tupakannatsoja vastaan

250407poster2 Kun kello läheni jo kahtatoista, oli vihdoin lähes kaikki yhtiökokousasiat saatu käsitellyiksi. Jäljellä oli enää hallituksen haluama valtuutus kieltää tupakointi kaikissa yhtiön tiloissa uuden tupakkalain voimaantulon myötä ja hakea tupakointikieltoa kaikkiin tai osaan talon tiloista, mikäli uuden tupakkalain myötä asunto-osakeyhtiöille tällainen oikeus annetaan.

Kokousväki oli todellakin suhteellisen uupunut ja kyseltiin eikö tämän kohdan nyt voisi jättää myöhempään kokoukseen, kun itse tupakkalakikaan ei ole vielä varmistunut. Jopa Mansner esitti, että odotettaisiin siihen, kunnes tupakkalaista olisi selvyys. Kaikki olivat jo valmiina lähtemään kotiin. Mutta ei. Kaarlo Sell halusi ehdottomasti nämä valtuudet hallitukselle nyt heti. Varsinaiset uuden hallituksen jäsenet olivat asiasta täysin hiljaa, mutta tämä uusi ”varajäsen” esitti nyt kuinka hallituksen on saatava nämä valtuudet ja asiasta on päätettävä ehdottomasti tässä kokouksessa. Oli siis päivänselvää, kuka oli edelleen ”hallitus”, joka tarvitsi itselleen näitä valtuuksia.

Kaarlo Selliltä myös kysyttiin, oliko talossa todella joku tupakointi ongelma. Onhan tietysti ikävää, jos toiset asukkaat joutuvat kärsimään toisten tupakoinnista, mutta onko näin todella ollut? Tupakansavua ei ole havaittu porraskäytävissä. Parvekkeilla ei juuri koskaan näe tupakoitsijoita lukuun ottamatta joitakin suhteellisen harvoja viikonloppuja, jolloin joissakin huoneistoissa on ollut juhlat ja ihmisiä on käynyt tuuletusparvekkeilla tupakoimassa. Talon pihalla on tupakointipaikka, jossa sen sijaan ihmiset näyttävät käyvän aika kiltisti tupakoimassa. Sell väitti kuitenkin, että ongelmia on ollut, mutta konkreettisesti viittasi ainoastaan talon edessä ja porttikongissa olleisiin tupakanatsoihin, jotka eivät välttämättä ole edes talon asukkaiden natsoja. Ottaen huomioon, että talon kaikki porttikongit ja porraskäytävät ovat olleet viisi vuotta todella rempallaan remonteista ja edelleen osa näiden jäljistä on korjaamatta tai siivoamatta ja että talon jäteastiat pursuvat jatkuvasti ylitse, tupakantumpit eivät nyt kuulostaneet talon suurimmalta siisteysongelmaltakaan. Mutta jostain syystä Sell, ”varajäsen”, halusi nyt ehdottomasti hallitukselle heti valtuudet kieltää mahdollisuuksien mukaan kaiken tupakoinnin.

Toisin sanoen pelkkä päätös asian lykkäämisestä olisi johtanut taas Kaarlo Sellin vaatimuksesta vielä yhteen pitkään äänestykseen, johon kukaan ei ollut enää valmis. Asia ei nyt edes ollut niin hirveän merkityksellinen, että olisi kannattanut istuttaa paikalla kalliita asianajia ja koko kokousväkeä vielä puolen yön ylitse. Niinpä yhtiökokous antoi nämä  Sellillin ehdottomasti vaatimat vaktuudet hallitukselle yksimielisesti. Huvittavaa oli kuitenkin kuinka nyt mukamas syrjään jäänyt hallituksen ”varajäsen” Sell ajoi niin kovasti tätä valtuutusta hallitukselle. Huvittaa oli kuinka tästä oltiin vaikka valmiita äänestämään ja istumaan yli puolen yön yhtiökokouksessa, kun muuten huomattavasti tärkeämpien asioiden kohdalla, oli koko ajan haluttu kiirehtiä kokousta. Huvittaa oli lopulta myös se, kuinka hirveän tärkeää oli nyt saada kieltää tupakointi mahdollisimman nopeasti ja ennakkoida jo uutta tupakkalakia muutaman tupakan tumpin tähden, kun samalla miljoonien remontit ja kaikki mahdolliset talon kähminnät haluttiin ehdottomasti jättää selvittämättä.

churchill_vs_hitler_cigar Adolf Hitler oli muuten ehdoton tupakoinnin vastustaja, joka halusi ehdottomasti kieltää tupakoinnin kokonaan ja vaahtosi kaikkialla tupakansavua vastaan. Hitler, jopa esitti toisen maailmansodan suurena taisteluna tupakkamiehiä vastaan (Roosevelt oli ketjupolttaja, Churchill tunnettu sikareistaan ja Stalin piipustaan). Hitler oli tietenkin tässä terveyden asialla ja kansallissosialistien syövän vastainen taistelu oli oikeasti edistyksellinen. Samalla kun tupakkaa ei saanut polttaa voitiin kuitenkin polttaa hyvin miljoonia juutalaisia. Tulevaisuudessa As Oy Mechelinissä ei siis polteta tupakkaa, mutta  poltetaan taas valtavasti rahaa hallintokuluihin, jotka on arvioitu seuraavalle vuodelle taas 50 000 euroksi.

Hovioikeuden tuomio

As Oy Mechelin on hävinnyt hovioikeuteen tekemänsä valituksen Helsingin käräjäoikeuden 19.3.2015 antamasta tuomiosta. Hovioikeuden antamassa tuomiossa 12.5.2016 ainoastaan tuomiolauselman sanamuotoa on muutettu ja päätökset todetaan nyt kumoamisen sijaan pätemättömiksi.

judgeKäräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei ole kuitenkaan muuten muutettu.

Lisäksi As Oy Mechelin on tuomittu maksamaan 3900 euroa Koivusalon oikeuskuluja.

Taloyhtiön on tietenkin maksettava omat asianajokulunsa hovioikeudessa hävinneen valituksen tehneelle Kuhanen, Asikainen ja Kanerva asianajotoimistolle.

Taloyhtiön osakkaille tulee siis jälleen lisää maksettavaa taloyhtiön 2012 hallituksen toimintaa koskevien tuomioiden ja sen väärinkäytösten peittely-yritysten tähden.

Hallituksen jäsenet maksattavat taloyhtiöllä tuomittavasta toiminnastaan aiheutuvia kuluja

takingmoneyHovioikeuden ratkaisu oli odotettavissa.

Valituksessa hovioikeuteen oli kyse taas taloyhtiölle täysin turha rahanmeno, jolla yritettiin täysin turhaan kumota virheellisestä toiminnasta annetut asialliset tuomiot.

Lisäksi, kuten sivustolla on aikaisemmin todettu, hovioikeuteen valittaminen ei ollut missään nimessä taloyhtiön tai sen osakkaiden etujen mukaista.

Käräjäoikeuden kumoamat ja nyt hovioikeuden pätemättömäksi julistamat päätökset eivät koskeneet taloyhtiön vastuuta vaan sen 2011-2012 hallituksen jäsenten (Sell, Siikala, Berglund, Korpinen) ja isännöitsijä Timo Metsälän henkilökohtaista vastuuta juuri taloyhtiölle.

Näistä AKHAN hallitusammattilainen Juhani Siikala oli ennen kaikkea vastuussa tuomiotusta toiminnasta ja päätösten pätemättömyydestä sillä juuri hän toimi pöytäkirjoista vastuussa olevana puheenjohtajana 2012 yhtiökokouksessa, jossa pätemättömät päätökset tehtiin. Silloisen verkkoisännöinnin Timo Metsälä taas toimi pöytäkirjat tehneenä sihteerinä.

Osana hallitusta Siikala halusi väen väkisin saada itselleen täyden ja yksimielisen vastuuvapauden toimistaan asioissa, jotka tulevat olemaan erityisen tarkastuksen kohteena. Oikeudessa tosin Siikala esitti ennemminkin tietämätöntä ja osaamatonta mikä oli tietenkin hieman ristiriidassa sen kanssa, että tällä AKHAN hallituksen jäsenellä piti olla erittäin pitkä kokemus ja rautainen ammattitaito taloyhtiöiden hallinnassa.

Ulkopuolinen ”ammattilainen” Juhani Siikala ei siis ole taloyhtiön osakas eikä siksi joudu maksamaan mitään nyt oikeudessa tuomitun toimintansa aiheuttamasta vahingosta ja kustannuksista talolle. Sen sijaan taloyhtiön osakkaat joutuvat kustantamaan Siikalan tuomituista toimista sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa muodostuneita kuluja. Nämä kulut olisi voitu välttää jos Siikala olisi alun alkujaan toiminut yhtiökokouksen puheenjohtaja asiallisesti ja lain mukaisesti tai jos Siikalan vastuulla olleet yhtiökokouksen pöytäkirjat olisi heti prosessin alussa suostuttu korjaamaan kokouksen kulkua vastaavaksi sen sijaan, että taloyhtiön ja sen osakkaiden kustannukselle yritettiin väen vänkää puolustaa virheellisiä pöytäkirjoja.  Siikala voi kuitenkin itse olla hyvällä mielellä sillä hänen talolle aiheuttamat mittavat oikeuskulut maksavat taloyhtiön osakkaat. Sama koskee entisen verkkoisännöinnin Timo Metsälää.

Koska Siikalan haluama päätös hänen saamastaan yksimielisestä vastuuvapaudesta on nyt julistettu pätemättömäksi voi taloyhtiö tietenkin hakea muita vahingonkorvauksia Siikalalta, jos esimerkiksi erityisessä tarkastuksessa ilmenee lisää yhtiölle ylimääräisiä kuluja aiheuttaneita väärinkäytöksiä. Juuri taloyhtiön mahdollisia myöhempiä vahingonkorvauksia vastaan Siikala oli tarvinnut täyden vastuuvapauden toimistaan taloyhtiön hallituksessa.

Samoin myös Sellin, Berglundin ja Korpelan henkilökohtainen etu oli saada täysi vastuuvapaus suojelemaan heitä taloyhtiön mahdollisilta korvausvaatimuksilt. Tästä talonyhtiön edun vastaisesta näiden henkilöiden henkilökohtaisen edun ajamisesta hovioikeudessa joutuu nyt taloyhtiö ja sen muut osakkaat maksamaan.

Taloyhtiön puheenjohtajan vastuu yhtiölle turhaan aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista
pointing-512Erityisesti hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell ei suostunut lainkaan sopimaan virheellisten pöytäkirjojen korjauksesta vaan halusi väen vänkää mennä kalliiseen käräjäoikeuden pääkäsittelyyn asti pitämään kiinni selkeistä virheistä ja häviämään näin jutun. Tämän jälkeen hän kehtasi vielä tiedotteessaan osakkaille väittää tämän hänen oman henkilökohtaisen vastuuvapauden virheellisen puolustamisen tulleen mukamas taloyhtiölle halvemmaksi kuin sopiminen.

Olisi ollut normaalia, että käräjäoikeuden tuomion jälkeen hallituksen puheenjohtaja olisi itse ymmärtänyt erota tai ainakin tätä olisi vaadittu eroamaan, mutta näin ei tietenkään tapahtunut As Oy Mechelinissä, missä mikään ei näytä olevan normaalia.

Sell ei siis suinkaan eronnut vaan antoi jälleen uuden toimeksiannon Kuhanen, Asikainen ja Kanerva asianajotoimistolle valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, vaikka kuten jo todettiin tämä ei ollut missään tapauksessa taloyhtiön edun mukaista. Hovioikeuteen valittamisen legitimoimiseksi Sell vielä jakeli taloyhtiön tiedotteissa Kiinteistölehden oikeustapauksesta kirjoittamaa oikeustapausanalyysiä, jossa tuomiota pidettiin erityisenä ja erikoisena. Sell ei kuitenkaan kertonut osakkaille, että ”analyysin” kirjoittanut Joel Sariola oli juuri Sellin omaa asiaansa ajamaan palkkaamasta KAK -toimistosta.

Hovioikeus ei tietenkään pitänyt KAK -toimiston Sariolan tapaan käräjäoikeuden tuomiota mitenkään erikoisena tai erityisenä vaan oli aivan samaa mieltä sen perustelujen kanssa muuttaen ainoastaan tuomion sanamuotoa.

Lisäksi Sell perusteli hovioikeuteen valittamista sillä, että moititun yhtiökokouksen puheenjohtaja ja sihteeri olivat sitä puoltaneet. Kyse oli Juhani Siikalasta ja Timo Metsälästä, jotka tietenkin halusivat taloyhtiön vievän asian hovioikeuteen. Käräjäoikeuden tuomio oli koskenut juuri heidän toimintaansa ja koska kumpikaan ei ole talon osakas, he saattoivat näin saada talon rahoilla itselleen ilmaisen kokeiluyrityksen hovioikeudessa kumota tuomio. Sitä Sell ei perustellut miksi ihmeessä osakkaiden edun mukaista olisi lähteä maksamaan lisää rahaa Siikalan ja Metsälän puolustamiseen hovioikeudessa.

Puheenjohtaja sai kuitenkin muut osakkaat uskomaan, että jostain syystä heidän itsensä ja taloyhtiön edun vastainen, mutta Sellin henkilökohtaisen edun mukainen valitus hovioikeuteen pitäisi hyväksyä ja taloyhtiön osakkaiden olisi se maksettava. Koivusalo ehdotti, että yhtiökokous ei hyväksyisi Sellin tekemää toimeksiantoa ja hän odotti yhtiökokoukseen asti ennen kuin antoi toimeksiannon omalle asianajalleen, jotta taloyhtiölle ei tulisi taas lisää asianajokuluja maksettavaksi. Enemmistö osakkaista halusi kuitenkin hallituksen suostuttelemana näitä kuluja maksaa ja nyt tosiaan hovioikeus on tuominnut nämäkin kulut taloyhtiölle maksettavaksi, aivan kuten Koivusalo yhtiökokouksessa ilmoitti tapahtuvan, jos valitus hovioikeuteen tehdään.

Taloyhtiön olisikin nyt perittävä kulut toimeksiannon tehneeltä Kaarlo Selliltä, joka on johtanut tiedotteissaan osakkaita asiassa harhaan.

On ihmeellistä, että taloyhtiössä sallitaan oman edun ajaminen talon yhteisillä rahoilla, mutta jostain syystä hallituksen puheenjohtajan ei ole tarvinnut aikaisemminkaan selvittää osakkaille konkreettisesti taloyhtiön massiivisia kuluja vaan päinvastoin salailua on pyritty tukemaan lähes kaikin mahdollisin keinoin.  Taloyhtiössä onkin käytetty huomattavia summia yhteistä rahaa ainoastaan peittelemään sen hallinnon toimia ja samalla suojelemaan hallituksen jäsenten ja varsinkin sen puheenjohtajan henkilökohtaista vastuuvapautta mahdollisesti ilmeneviltä väärinkäytöksiltä.

On vielä ymmärrettävää, että taloyhtiöissä osakkaat voidaan saadaan maksamaan ylisuuria remonttikustannuksia tai jopa tarpeettomia ja selvittämättömiä hallintomenoja. Mutta on jo täysin absurdia, että As Oy Mechelinin tapaan osakkaat suostuvat jatkuvasti maksamaan siitä, että taloyhtiössä pyritään kaikin tavoin estämään kaikki kunnolliset selvitykset yhteisten rahojen käytöstä ja osakkaiden yhdenvertaisesta kohtelustaan tai yritetään toivottomalla tavalla puolustaa viimeiseen asti oikeudessa tuomittua toimintaa ja tehdään tämä kaikki taloyhtiön kustannuksella.

Oi aikoja, oi tapoja

bullyingSen sijaan osakkaita, jota yrittävät vaatia taloon läpinäkyvää hallintoa, osakkaiden yhdenvertaista ja avointa kohtelua tai edes alkeellisia taloudellisia selvityksiä talossa tehdyistä miljoonien urakoista, uhkaillaan heille koituvilla kuluilla jos he eivät ole nöyrästi hiljaa, maksa ja hyväksy ihan mitä tahansa hallitus salaisesti päättää. Näitä ”ikäväksi koituneita” osakkaita vastaan ollaan sitten valmiita käymään hovioikeudessa asti yrittämässä väen vänkää puolustaa ulkopuolisten hallitusammattilaisten toimista johtuneita tuomiota.

Martti Koivusalo, talon entinen asukas ja sen pitkäaikaisin ja ennen myös suurin osakkaan omistaja ehti kuolla kesken hovioikeuden oikeudenkäynnin. Taloyhtiön hallitus yritti vaatia häneltä hovioikeudessa takaisin kaikkia mittavia oikeuskuluja, jotka olivat alun perin aiheutuneet hallitusammattilaisen selkeistä väärinkäytöksistä yhtiökokouksen puheenjohtajana ja joita hallitus ei itse halunnut korjata. Jo käräjäoikeudessa hallituksen asianajaja Weltheim-Asikainen vastusti kaikkien oikeuskulujen kohtuullistamista, pitäen puheen siitä kuinka huoneistoja Etu-Töölössä omistavalla vanhuksella oli kyllä varaa maksaa Etelärannassa majailevan KAK -toimiston mittavat kustannukset. Ja kun päinvastoin käräjäoikeus tuomitsikin taloyhtiön maksamaan Koivusalon oikeuskuluja, oli hallitus taas valmis lähtemään hovioikeuteen asti vaatimaan Koivusalolta takaisin kaikkia sen itse aiheuttamiaan kuluja korkojen kera mikä kuitenkin jälleen aiheutti ainoastaan taloyhtiölle ja sen osakkaille lisäkuluja. Koivusalo oli asiassa oikeassa, taloyhtiötä edustava hallitus selkeästi väärässä ja hovioikeus määräsi taloyhtiön maksettavaksi Koivusalon kulut.

On surullista kuinka 30-luvun alussa taloon muuttanut Koivusalo joutui viimeisinä elinvuosinaan näkemään kuinka hänen lapsuudenkotiaan pyrittiin turmelemaan ja erityisesti hänelle rakas eteishalli- ja sen lasimaalaus joutuivat ullakkogryndereiden voitonhimojen vaarantamaksi. Ja kun hän poikansa avustuksella lähti ajamaan oikeuksiaan, hänelle lähetettiin poikaa perättömästi panettelevia uhkauskirjeitä jälleen mittavista kuluista samalla kun urakoitsija lähetti tälle täysin tekaistuja laskuja täysin tekemättömistä töistä. Koivusalo ihmettelikin useaan otteeseen viimeisinä vuosinaan, mitä ihmettä talossa oikein 2000 -luvulla tapahtui, kaikkihan oli sujunut siellä kohtuullisen hyvin kunnes sitten eräänä päivänä…