Indesisionismi eli päätös, joka on ja ei ole olemassa

aristototeles

 

 ἡμεῖς δὲ νῦν εἰλήφαμεν ὡς ἀδυνάτου ὄντος ἅμα εἶναι καὶ μὴ εἶναι, καὶ διὰ τούτου ἐδείξαμεν ὅτι βεβαιοτάτη αὕτη τῶν ἀρχῶν πασῶν. Aristoteles Metafysiikka 1006a

Olemme esittäneet käsityksenämme, että on mahdotonta olla ja ei olla olematta yhtä aikaa ja siten osoitimme tämän olevan kaikkein varmin periaate.”

 

 

Virheellinen päätös

Ensimmäinen kanteen kohta moittii 2012 yhtiökokouksen kohdan 8 päätöstä, jossa

Päätettiin siis täten yksimielisesti ilman varsinaista äänestystä, että Asunto Oy Mechelinin yhtiökokous toteaa saaneensa riittävän selvityksen yhtiön vireillä olevien rakennushankkeiden rahoituksesta ja hallituksen toimenpiteistä ullakkorakennusluvan hankinnassa sekä tämän hankkeen nykytilasta. Päätettiin näin ollen hyväksyä kaikki hallituksen toimenpiteet tässä asiassa.

Itse asiassa tässä päätöksessä on lähes kaikki virheellistä. 1) Osa osakkaista ei olisi halunnut koko päätöstä tehdä, vaan saada asiasta ensin kirjallisen selvityksen ja jättää itse päätöksen seuraavan yhtiökokouksen päätettäväksi. Kokousta johtanut ”hallitusammattilainen” Juhani Siikala kuitenkin väen vänkää vaati, että päätös on tehtävä kokouksessa ja kirjallinen selvitys siitä, minkä hyväksymisestä piti varsinaisesti päättää, annetaankin sitten myöhemmin.

Kokouskutsussa kohtaan 8 oli kuitenkin merkitty vain ”hallituksen toiminta ullakkotilojen rahoitusselvityksessä ja rakennusluvan hakemisessa sekä ullakkorakennushankkeen tilannekatsaus.” Mitään päätösehdotusta hallituksen kaikkien toimenpiteiden hyväksymisestä kutsussa ei siis ollut vaan tällaisen päätösehdotuksen teki osakas Rainer Liintola yhtäkkiä kesken kokouksen. Tällainen päätös olisi tietenkin voitu tehdä, jos kaikki osakkaat, myös poissaolevat, olisivat sen tekemiseen suostuneet, mutta näin ei asian laita ollut. Myös osa kokouksessa läsnä-olevista osakkaista vastusti koko päätöksen tekemistä. Toisin sanoen Liintolan päätösehdotuksen perustalta tehty päätös tehtiin siis täysin virheellisesti.

2) Päätöstä ei myöskään tehty yksimielisesti vaan sitä vastustettiin jyrkästi käsiäänestyksessä. Pöytäkirjaan oli kuitenkin kirjattu, ettei varsinaista äänestystä olisi pidetty lainkaan, vaan päätös olisi tehty ilman äänestystä ja hyväksytty yksimielisesti. Samanlaisesta tulkinnasta äänestyksestä, joka ei olekaan äänestys ja vastustamisen tulkitsemisesta yksimieliseksi kannatukseksi ks. yksimielisen äänestyksen paradoksi.

Absurdeinta kuitenkin asiassa on, että hallituksen asianajaja Laura Veltheim-Asikainen on itse väittänyt, että päätöstä ei olisi saanut tehdä. Mutta puolustus väittää, ettei sitä sitten olekaan lainkaan tehty, koska sitä ei olisi saanut tehdä ja siten ei olisi olemassa mitään päätöstä, jota voisi ylipäänsä moittia. Samalla hallitus ei ole kuitenkaan suostunut poistamaan tuota ”olematonta” päätöstä pöytäkirjoista, joihin se on selkeästi merkitty. Hallitus olisi heti kanteen saatuaan voinut tietenkin korjata pöytäkirjat ja poistaa niistä virheellisen päätöksen, jos sen mielestä kerran koko päätöstä ei oltu tehty ja pöytäkirja ei vastannut kokouksen kulkua. Näin olisi säästynyt kaikkien aikaa ja rahaa.

eresia-errore Mutta ei, ei tietenkään. Silloinhan hallituksen olisi pitänyt tunnustaa virheellinen toimintansa. Hallitus ajatteli asian selviävän ennemmin rahalla ja palkkasi asianajaja Veltheim-Asikaisen väittämään yli 300 euron tuntilaskutuksella ettei pöytäkirjaan kirjattua päätöstä olisikaan tehty.

Senecan sanoin ”errare humanum est, sed in errare perseverare diabolicum” eli ”erehtyminen on inhimillistä, erheeseen takertuminen pirullista”. Tästä absurdista diabolisesta logiikasta sekä Asikaisen omituisesta indesisionismista, joka ei osaa päättää onko päätös olemassa vai eikö se ole olemassa, lisää lopuksi.

Mutta mistä tässä on yksinkertaisesti kysymys? Siitä, että hallitus ei ole halunnut selvittää tai kantaa vastuuta toiminnastaan ja yhtiön varojen käytöstä ullakkohankeen suunnittelussa vaan on halunnut, että yhtiökokous siunaisi ja hyväksyisi yksimielisesti sen toiminnan, jolloin vääräkin toiminta muuttuisi oikeaksi tai ainakin kaikkien hyväksymäksi.

Taustaa: Selvityksen lupaaminen

Mitä sitten hallitus oli alun perin luvannut yhtiökokouksen kohdassa 8 selvittää?

Koivusalo oli aikaisemmassa 10.5.2012 kutsutussa ylimääräisessä yhtiökokouksessa ottanut esille hänen mielestään yhtiön varoja väärinkäyttäneen hallituksen toiminnan ullakkosuunnitelmien tilaamisesta Ari Malmiolta. Tuo tilaus oli tehty vastoin yhtiökokouksen 2009 päätöstä tilata ainoastaan alustava selvitys ja olla etenemättä asiassa pitemmälle. Kun hallituksen salainen toiminta oli selvinnyt Koivusalolle, hän oli lähettänyt kirjatun kirjallisen selvityspyynnön hallituksen toiminnasta hallituksen jäsenille ja ilmoittanut joutuvansa tekemään asiasta tutkintapyynnön poliisille, jos asia ei selviä.

Kirjeen saamisen jälkeen hallitus kutsui välittömästi koolle toukokuussa 2012 ylimääräisen yhtiökokouksen. Vasta tuossa kokouksessa hallitus toi vihdoin yhtiökokoukseen esille ullakon myymisen, jota se oli todellisuudessa valmistellut jo pitkään mukamas märkätilaremontin ”rahoitusselvityksenä”. Kokouskutsussa hallitus pyysi kuitenkin valtuuksia aivan kaiken yhtiön omaisuuden myyntiin. Päätösehdotuksena hallitus esitti, että talo myisi säilytyskomerokäytössä olevien ullakkotilojen rakennusoikeuden, kaikki talon hallinnassa olevat asuinhuoneistot ja liikehuoneistot ja lisäksi vielä kaikki autohallipaikat. Hallitus olikin tehnyt jo kiinteistövälittäjällä arviot talon asuinhuoneistojen, liiketilojen ja autohallipaikkojen myyntihinnoista.

Tämä sai hälytyskellot soimaan Koivusalolla. Hallitus, johon Koivusalon luottamus oli tyystin kadonnut, halusi nyt yhtäkkiä vielä täysin vapaat kädet kaiken yhtiön omaisuuden myyntiin. Tosin yhtiökokouksessa hallitus esitti, että pelkän ullakon rakennusoikeuden myynti riittäisi tälle. Hallitus, jonka aikana märkätilasaneerauksen kustannusarviot olivat kasvaneet hurjasti, vaati kuitenkin, että jotakin yhteisestä omaisuudesta olisi pakko myydä näiden kasvaneiden kustannusten kattamiseksi. Ja kappas vain kyseessä oli tietenkin ullakko, jonka rakennussuunnitelmia hallitus oli jo mennyt omin päin tilailemaan ja hakemaan ullakon rakentamiselle myös jo rakennuslupaa.

Nyt vasta ensi kertaa yhtiökokoukselle kerrottiin lainkaan näistä Malmiolta tilatuista suunnitelmista ja rakennusluvan hakemisesta. Suunnitelmat esiteltiin nyt ensi kertaa tuossa pikaisesti kokoon kutsutussa yhtiökokouksessa, jossa oli siis jo tarkoitus samalla päättää lopullisesti koko ullakon myynnistä. Koivusalo yritti ottaa tuolloin esille hallituksen täysin kyseenalaisen toiminnan noiden suunnitelmien tilaamisessa, mutta yhtiökokouksen puheenjohtaja Juhani Siikala ei suostunut käsittelemään asiaa vaan ilmoitti, että nyt puhuttaisiin vain itse ullakon myymisestä. Hallituksen toiminnan selvittäminen kuului Siikalan mukaan myöhemmin pidettävään varsinaiseen yhtiökokoukseen. Turhautunut Koivusalo tekikin tutkintapyynnön poliisille mahdollisesta talon varojen väärinkäytöstä.

Hallituksen toiminnan selvitys

Varsinaisessa yhtiökokouksessa kokouskutsussa hallitus lupasi nyt kuitenkin käsitellä kohdassa 8 hallituksen toimintaa ”ullakkotilojen rahoitusselvityksessä ja rakennusluvan hakemisessa”. Vaikka todellisuudessa Malmiolta tilatuissa suunnitelmissa ei ollut enää kyse mistään pelkästä rahoitusselvityksestä, joka oli jo aikaisemmin tilattu arkkitehti Häkkäseltä.

Jo kokouksen tilinpäätöstä ja toimintakertomusta koskevassa kohdassa 6, Koivusalo oli udellut isännöitsijä Metsälältä mihin Malmion suunnittelukustannukset oli oikein merkitty kun niitä ei näkynyt lainkaan tilinpäätöksessä ja tasekirjassa. Metsälän ilmoitti, että ne oli merkitty korjauksiin, joihin oli merkitty kaikkiaan 547 320 euroa. Koivusalo kysyi edelleen, että siis missä kohtaan näitä korjauksia (!) ullakon suunnittelukustannukset (!) olivat ja Metsälä vastasi edelleen, että korjaukset ovat yhteensä olleet 547 320 euroa. Koivusalo pyysi vielä Metsälää erittelemään ullakon kulut, mutta hallituksen puheenjohtaja Sell puuttui puheeseen ja sanoi että myöhemmin tulee kohta jossa käsitellään ullakkokulut.

Kohdassa 8 oli sitten tarkoitus tehdä vihdoin selkoa hallituksen toiminnasta ullakon niin sanotusssa ”rahoitusselvityksessä” ja rakennusluvan hakemisessa. Kaarlo Sell aloitti esittämällä, että jättää toistamatta osittain sen mitä edellisellä kerralla oli kertonut koska asiaa oli käsitelty jo silloin ja päädytty tiettyyn lopputulemaan. Todellisuudessa asiaa ei juuri haluttu käsitellä aikaisemmin vaan tämän sanottiin kuuluvan vasta tähän varsinaiseen yhtiökokoukseen. Varsinaisista konkreettisista kuluista Sell ei maininnut omassa esityksessään yhtään mitään. Sen sijaan hän väitti, ettei Häkkäsellä kapasiteetti olisi riittänyt selvityksen loppuun vientiin ja että tämän tähden jouduttiin valitsemaan uusi arkkitehti Malmio. Sitä Sell ei kertonut miksi Häkkäsen selvitystä ei tuotu ensin sovitusti yhtiökokoukseen tai miksi uusien suunnitelmien tilaamisesta ei tiedotettu osakkaita. Sell väitti vain, että asiassa olisi edetty jatkuvasti rakennusvalvontaviraston vaatimusten mukaisesti. Työtä tehtiin Sellin mukaan kaksi vuotta ja lopulta saatiin rakennuslupa. Sell esitti kuinka hallitus oli pitänyt asiasta lukuisia neuvotteluja rakennusvalvonnan kanssa ja tehty paljon työtä. Sitä Sell ei selvittänyt mitä tämä kaikki oli maksanut tai miten tämä vastasi vuoden 2009 yhtiökokouksen päätöstä tehdä ainoastaan alustava selvitys asiasta ja olla etenemättä siinä pitemmälle. Nyt Sellin mukaan neuvoteltiinkin jo urakoitsijoiden kanssa rakennusoikeuden myymisestä. Muuta hän ei mielestään osannut sanoa ja asiassa oli kuulemma edetty ”normaalin kaavan mukaan”.

Normaali kaava olisi tietenkin ollut Häkkäsen selvityksen tuominen yhtiökokoukseen jo kaksi vuotta aikaisemmin sen valmistuttua ja sitten uuden valtuuden hakeminen hankesuunnitelmalle ja sen vastaava hyväksyminen kustannusarvioineen. Normaali kaava ei ole yhtiön rahojen käyttäminen yhtäkkiä uusiin suunnitelmiin ilman että asiaa tuodaan lainkaan yhtiökokouksiin, joissa kerrotaan vain ensimmäisen rahoitusselvityksen olevan vielä kesken. Normaalia ei ole näiden erittelemätön kulujen merkitseminen korjauskuluiksi, normaali kaava ei ole asiassa eteneminen vastoin aikaisemman yhtiökokouksen päätöstä eikä normaalia pitäisi olla myöskään selvityksen luonteesta ja vaiheesta selkeän virheellisesti tiedottaminen. Tuskin yhdessäkään ullakkorakentamisen ohjeistuksessa tällaista pidetään asiassa etenemisen ”normaalina kaavana” ja rakennusvalvonta ei nyt ainakaan ole voinut vaatinut hallitukselta tällaista toiminnan salaamista, vaikka näin hallitus yritti yhtiökokoukselle esittää.

Edelleen Koivusalo kysyi miksi 2009 valtuutus oli ylitetty? Miksi Häkkäsen suunnitelmaa ei oltu esitelty?  Miksi Sell väitti sen myöhästyneen kun Häkkänen sanoi palauttaneensa sen ajoissa? Mihinkään ei saatu vastausta. Osakkaan edustaja Hakatie huomautti, että itse Malmion suunnitelmat, jolla hallitus oli nyt mennyt hakemaan rakennuslupaa, eivät todellakaan olleet mitkään loistavat suunnitelmat. Koivusalo kysyi eikö hallitus ajatellut, että osakkaat ja asukkaat kenties haluaisivat vaikuttaa suunnitelmiin kuuluviin asukasviihtyvyyden parantamisehdotuksiin tai pihasuunnitelmiin. Vastausta he eivät saaneet.

Sen sijaan puheenjohtaja Juhani Siikala keskeytti puheen ja ilmoitti isännöitsijä Timo Metsälän nyt selvittävän asian historiaa. Metsälä esitti nopeasti oman selostuksensa asiasta, jossa yhdisti ullakkosuunnitelmat märkätilaremonttiin ja väitti tältä pohjalta, että hallituksella olisi ollut jatkuvasti valtuutus käyttää märkätilaremontin kustannuksiin varattuja summia myös ullakkosuunnitelmiin. Metsälä jopa väitti, että kun yhtiökokous oli hyväksynyt tilikauden tase ja tuloslaskelmat, niin se olisi näin hyväksynyt myös nämä ullakkokulut, vaikka mitään ullakkokuluja ei näissä oltu eritelty eikä yhtiökokoukselle oltu kerrottu lainkaan mistään uusien suunnitelmien tilaamisesta. Edelleen myös Metsälä väitti että viranomaiset olisivat vaatineet hallitukselta aina uusia suunnitelmia ja näitä oli tehty koska olisi haluttu löytää viranomaiskanta asiaan. Jossain vaiheessa sekavan esityksen keskellä Metsä totesi, että Malmiolle olisi maksettu vuonna 2011 9225 euroa. Se mitä Malmiolle, jonka työ sijoittui edelleen vuodelle 2012, oli sovittu maksettavan kokonaisuudessaan, ei kuitenkaan koskaan selvinnyt. Metsälä katsoi kuitenkin, että asia on nyt täysin selvitetty ja hallituksella on ollut täydet valtuudet päättää kaikista käytetyistä rahoista ja budjetissa olisi ollut jäljellä rahaa vielä lisääkin käytettäväksi.

Myös Juhani Siikalan mukaan asia oli nyt kahlattu hyvin tarkkaan läpi ja hän ilmoitti, että on ainakin hallituksessa halunnut, että heillä on tarkat dokumentit tästä. Näitä Siikalan tarkkoja dokumentteja ei kuitenkaan oltu osakkaille tuotu eikä annettu myöhemminkään, vaikka Siikala lupasi, että osakkaat saisivat asiasta myös kirjallisen selvityksen.

Seurasi lyhyt keskustelu asiasta, jossa Metsälältä yritettiin vielä kysellä asiasta mutta varsinaisia konkreettisia vastauksia saamatta. Eräs osakas ilmoitti, ettei tiedä asiasta mitään, mutta ei näe asiassa myös mitään ongelmaa.

Sitten osakas Rainer Liintola ilmoitti, että aikoo tehdä selkeän päätösehdotuksen. Liintola ehdotti, että yhtiökokous toteaisi saaneensa riittävän selvityksen hallituksen toiminnasta ullakkorakennushankkeessa ja hyväksyisi hallituksen toimenpiteet kokonaisuudessaan. Liintolan päätösesitystä kannatettiin. Koivusalo vastusti sitä esittämällä, ettei riittäviä tietoja ole todellakaan saatu eikä nyt pitäisi päättää hallituksen toiminnan hyväksymisestä. Hän katsoi, että hallitus on toiminut asiassa selkeän virheellisesti eikä mikään jälkikäteinen päätös muuta virheellistä toimintaa oikeaksi.

Toiminnan hyväksymisestä päättäminen

Liintola oli siis tehnyt päätösehdotuksen, mutta tuota päätösehdotusta ja yleisesti koko asiasta päättämistä myös vastustettiin. Siikala kuitenkin katsoi, että asiasta kuitenkin nyt päätettäisiin. Yksi osakas takarivistä vaati suljettua lippuäänestystä, mutta Siikala ohitti tämän kokonaan kun toinen osakas huusi, ettei nyt vaan mentäisi tuohon aikaa vievään toimenpiteisiin ja muualtakin huudeltiin käsiäänestyksen puolesta. Vaikka yhtiöjärjestyksen mukaan avoin äänestys on tavanomainen äänestystapa sen mukaan suljettu äänestys pitää pitää  jos joku sitä vaatii. Koivusalolta Siikala sen sijaan kysyi vetäisikö tämä vastustuksensa pois ja Koivusalo sanoi, ettei suinkaan, hän haluaa kyllä äänestää vastaan, mutta hänelle riittää ajan säästämiseksi käsiäänestys. Liintola esitti vielä lapulle kirjoitettuna oman päätösehdotuksensa ja luki sen, jotta asiasta saataisiin selkeä merkintä pöytäkirjaan.

Nyt nousi kuitenkin täysi epäselvyys siitä mistä tässä nyt oltiin itse asiassa äänestämässä. Koivusalo oli ihmeissään siitä, että suuri osa osakkaista oli valmis hyväksymään selkeästi virheellisen toiminnan tarkoitus pyhittää keinot periaatteella, mutta epäili samalla, etteivät nämä itse asiassa edes tienneet mistä olivat päättämässä. Osa osakkaista näyttikin luulevan, että tässä oltiin taas päättämässä itse ullakkorakentamisesta, vaikka asiasta oli päätetty edellisessä kokouksessa, kun taas tässä päätettiin siitä hyväksytäänkö hallituksen toiminta Malmion suunnitelmien tilaamisessa ja näiden kustannusten laittaminen märkätilaremontin kustannuksiin.

Osakkaan edustaja Kaprio myös valitteli suullisen selvityksen ylimalkaisuutta ja kysyi miksei hallitus tehnyt kirjallista selvitystä asiasta ja toimittanut sitä yhtiökokouksen liitteenä. Hän olisi toivonut kirjallista esitystä, josta olisi voitu tarkistaa faktat ja ajankohdat ja menettelytavat tarvittaessa. Metsälä väitti, että asiat ovat olleet mukamas esillä useasti, johon osakas Virtanen totesi, ettei näin suinkaan ollut. Siikala taas lupasi, että asiat kyllä koottaisiin kirjalliseksi esitykseksi. Nyt ehdotettiinkin täysin järkevästi, että päätös tehtäisiin vasta tuon kirjallisen esityksen jälkeen, joka liitettäisiin seuraavan yhtiökokouksen kokouskutsuun. Koivusalo esitti, että hallitus voisi tehdä asiasta kirjallisen esityksen ja hän omansa ja jokainen voisi tutustua näihin kumpaakin ennen seuraavaa yhtiökokousta ja sitten päättää asiasta.

Näin ei kuitenkaan tehty vaan alkoi varsinainen äänestysfarssi. Siikala ilmoitti, ettei ehdotuksen mukaisesti voi tehdä. ”Nyt täytyy tämä ratkaista tavalla tai toisella.” Yleisen hälyn keskellä Siikala huusi, että nyt tehdään ”koeäänestys, ne jotka kannattaa selvitystä, josta ei nyt ole kirjallista esitystä, mutta josta tehdään se” nostavat kätensä ja”sitten Markun esitys toisena.” Hakatie huomautti etteihän nyt voi äänestää jostain, jota ei ole vielä edes tehty, mutta Siikala puhui tämän päälle ja käski ihmisten nostaa käsiä ylös.

Todellisuudessa asiantuntijana palkatun hallitusammattilaisen Siikalan olisi pitänyt hyvin tietää ettei koko päätöstä olisi saanut tehdä näin. Sen sijaan olisi pitänyt tehdä kuten olikin ehdotettu eli sisällyttää päätösehdotus seuraavan yhtiökokouksen kokouskutsuun ja toimittaa samalla kirjallinen selvitys siitä minkä hyväksymisestä oli tarkoitus päättää. Mutta Siikala väitti, että tämän oikean toimintatavan tavoin ei voidakaan toimia ja halusi ehdottomasti tehdä päätöksen luvaten varsinaisen kirjallisen selvityksen (jota ei tietenkään koskaan tullut) myöhemmin. Sihteerinä toiminut isännöitsijä Metsälä taas katsoi, että asia oli jo tullut hyväksytyksi ja ettei asioiden nopeuttamiseksi olisi perusteltua järjestää enää suljettua äänestystä. Koivusalokaan ei vaatinut tätä vaan ilmoitti, että hänelle riittää että on äänestänyt ehdotusta vastaan ja Metsälä voisi laskea asiaa vastaan äänestäneiden käsien edustamat osakemäärät. Metsälä kuitenkin ilmoitti, ettei niitä nyt ruveta laskemaan.

Itse asiassa Metsälä ei näemmä halunnut laskea osakemääriä sen takia, että oli Siikalan kanssa päättänyt näemmä tulkita käsiäänestyksen ikään kuin ei varsinaisena koeäänestyksenä ja kirjata pöytäkirjaan, että hallitus olisi mukamas saanut kaikille toimilleen yksimielisen hyväksynnän. Näin sitten Siikala ja Metsälä tekivätkin ja tulkitsivat siis paradoksaalisesti, että kahdesta kannatetusta vaihtoehdosta olisi mukamas päätetty yksimielisesti ilman mitään varsinaista äänestystä. Tulee muistaa, että hallituksen toiminnasta asiassa oli tehty tutkintapyyntö poliisille. Ei ihme, että tuolle toiminnalle haluttiin siis välttämättä moukaroida yksimielinen yhtiökokouksen hyväksyntä. Itse asiassa poliisi totesikin ettei 2009 yhtiökokouksen valtuuksilla olisi saanut toimia hallituksen tavoin, mutta jätti asianomistajarikoksessa tutkinnan suorittamatta, koska asianomistaja (talonyhtiö) oli hyväksynyt pöytäkirjojen mukaan kaiken toiminnan yksimielisesti. Mitään kunnollista selvitystä toiminnasta ei siis näemmä ollut tarkoitustakaan antaa vaan päätöksellä kaiken toiminnan hyväksymisestä oli tarkoitus pelastaa hallitus pulasta ja kaikelta selvitysvelvollisuudelta.

decisionsTosiasia, jonka hallituksen oma asianajajakin on myöntänyt, ja ottanut jopa puolustuksensa perustaksi, on kuitenkin, ettei koko päätöstä olisi saanut tehdä. Tosin puolustus väittää jälleen virheellisesti ettei päätöstä voitu tehdä, koska siitä ei ollut päätösehdotusta kokouskutsussa. Tosiasiassa päätös olisi voitu tehdä ilmankin tuota päätösehdotusta, jos kaikki osakkaat olisivat suostuneet Liintolan päätösehdotuksen ottamiseen päättäväksi, mutta näin ei tehty vaan päätös tehtiin virheellisesti. Joka tapauksessa, itse tuo päätös, jonka hallitusammattilainen Siikala siis ehdoin tahdoin tahtoi tehdä, oli yksinkertaisesti väärä ja virheellinen päätös. Niinpä ”asiantuntijahallituksesta” pois jätetty Koivusalo oli oikeassa väittäessään, että päätöstä ei tulisi lainkaan tehdä. Palkattu ”asiantuntija” hallitusammattilainen Siikala oli taas väärässä halutessaan päätöksen ehdoin tahdoin virheellisesti tehdä.

Nyt oikeudellista sofistiikkaa käydään kuitenkin siitä, onko Siikalan väärässä oleminen juridisesti tarpeeksi merkittävä vai joutuuko oikeassa ollut Koivusalo sittenkin maksamaan Siikalan tekemien virheiden laskut. Tässä taas hallituksen apuna on Laura Veltheim-Asikainen ja tämän hyvin erikoinen puolustus, joka väittää täysin tosiasioiden vastaisesti, ettei virheellistä päätöstä ole lainkaan tehty, koska sitä ei olisi saatu tehdä ja siksi sitä ei voisikaan moittia. Kuitenkin samalla Veltheim-Asikainen on kieltäytynyt korjaamasta pöytäkirjaa, johon tuo päätös, jota ei siis Veltheim-Asikaisen mukaan ole olemassakaan, on kuitenkin aivan selkeästi kirjattu päätöksenä.

Voisi tietenkin kysyä voiko vastaavaa Veltheim-Asikaisen logiikkaa yleistää kaikkeen juridiikkaan. Voisiko sitä soveltaa yleisesti rikoslakiin? Rikoksethan ovat juuri lain kieltämiä tekoja, joita ei olisi saanut tehdä. Jos tekoja, joita ei olisi saanut tehdä, ei ole tehty tai ei ole voitu tehdä, niin silloinhan ei tietenkään mitään rikoksia olisi lainkaan olemassa. Tämähän on todella mullistava näkökulma.

Päätös, joka on ja ei ole olemassa

mucnhen_1917Oikeusfilosofiassa päätöstä juridisen normin sijaan korostavaa oikeusteoretisointia kutsutaan desisionismiksi. Oikeuden käyttöhän ajatellaan usein normien soveltamisena, jossa päätökset pitäisi johtaa vallassa olevista oikeusnormeista. Desisionismi sen sijaan näkee päätöksen perustavaksi itse normille. Vahvassa valtiosääntöoikeudellisessa desisionismissa itse koko oikeuden normijärjestelmän nähdään riippuvan perustavasta suvereenista päätöksestä, joka viime kädessä päättää itse koko normijärjestelmän voimassaolosta. Mutta myös vähemmän radikaalissa oikeusteoriassa herää aina kysymys siitä, mikä on lopulta ulkonormatiivisen päätöksen osuus oikeusarvostelmissa tai oikeudellisissa ratkaisuissa. Normit eivät nimittäin itse tee ratkaisuja vaan niitä soveltavat ja tulkitsevat tuomarit. Yhden tuomarin ratkaistavina olevissa riitajutuissa myös tuomarin henkilökohtainen ratkaisuvalta korostuu huomattavasti. Niin kauan kuin tuomarista itsestään ei kuitenkaan tehdä lainsäätäjää, noiden päätösten ja ratkaisujen tulisi kuitenkin olla aina loogisessa suhteessa vallalla olevaan normijärjestelmään ja tehty sen perustalta. Tämän legaalisuuden lisäksi ideaalisti noiden päätösten ja tulkintojen odotetaan myös oikeusvaltiossa pohjautuvan oikeudenmukaisuuden ideaan kun taas mielivallassa ne perustuvat pelkkään voiman päätökseen, plutokratioissa rahan valtaan.

Mutta, jos desionismi on keskittynyt tutkimaan päätöksen asemaa ja logiikkaa voisimme nimetä indessionismiksi sen omituisen alogiikan, jolla hallituksen asianajaja Veltheim-Asikainen on pyrkinyt vaikuttamaan tuomarin lopulliseen päätökseen tässä kyseessä olevan moitekanteen osalta. Sen sijaan, että Veltheim-Asikainen olisi loogisesti väittänyt, että kanteessa moitittu päätös on joko olemassa tai ei ole olemassa, hän näemmä pyrkii kumoamaan itse logiikan perustavan ristiriidan lain ja esittää ikään kuin päätös samanaikaisesti olisi ja ei olisi olemassa. Päätös on nimittäin kirjattu pöytäkirjaan päätöksenä eikä sitä voi Veltheim-Asikaisen mukaan sieltä poistaa, mutta samalla Veltheim-Asikainen on väittänyt ettei sitä olisi lainkaan olemassa. Koska päätöstä ei olisi tarvinnut tehdä ja sitä ei olisi voinut tehdä, koska kokouskutsussa ei ollut siitä päätöskohtaa, niin Asikainen päättelee tästä, että sitä ei siis ole oikeasti tehty. Hän siis väittää, ettei mitään moitittavaa päätöstä itse asiassa ole ja siksi pöytäkirjaan kirjattua päätöstä ei voi moittia, mutta ei myöskään sieltä poistaa. Tai kuten Veltheim-Asikainen vastasi kirjallisesti kanteeseen, jossa päätöstä väitettiin virheelliseksi.

Yhtiökokouksen kohdassa 8. käsitelty selonteko ei ole sellainen asia, joka ylipäätään edellyttäisi päätöksen tekemistä yhtiökokouksessa. Kuten pöytäkirjasta ilmenee, hallitus on antanut vireillä olevasta ullakkohankkeesta tilannekatsauksen yhtiökokoukselle. Kokouskutsussa ei ole ko. kohdan osalta päätösehdotusta, eikä siten ole esitettykään yhtiökokoukselle päätöksen tekemistä asiassa. Koska yhtiökokous ei ole tehnyt asiassa mitään päätöstä, ei näin ollen ole olemassa mitään moitteenvaraista yhtiökokouksen päätöstä.” (Ote Laura Veltheim-Asikaisen kirjoittamasta As Oy Mechelinin vastauksesta kanteeseen.)

No tosiasiassa yhtiökokouksessa Rainer Liintola teki päätösehdotuksen ja kokouksen puheenjohtaja Siikala halusi siitä välttämättä päättää. Ei olekaan ihme, että Veltheim-Asikainen halusi ettei kokousnauhoja käytettäisi todisteena, koska hän perusti koko väitteensä päätöksen olemattomuudesta ainoastaan siihen ettei tästä ollut päätösehdotusta kokouskutsussa. Itse oikeudenkäynnissä Veltheim-Asikainen vänkäsi tätä samaa useaan otteeseen todistajana olleelta Markku Koivusalolta, hermostuen samalla niin, että todistajan oli erikseen pyydettävä, ettei Asikainen huutaisi hänelle. Koko tilanne oli absurdi. Veltheim-Asikainen tiedusteli kuinka Koivusalo, joka Veltheim-Asikaisen mukaan selkeästi näytti tuntevan Asunto-osakeyhtiölakia voi väittää, että asiasta olisi tehty päätös kun kokouskutsussa ei ollut päätöskohtaa. Ja Koivusalo vastasi, että muun muuassa siitä mitä pöytäkirjaa oli kirjattu ja hän luki pöytäkirjassa olevan kirjatun päätöksen. Veltheim-Asikainen kysyi uudestaan samaa asiaa ja Koivusalo luki uudestaan kirjatun päätöksen. Emme tiedä ajatteliko Veltheim-Asikainen, että toistamalla yli 300 euron tuntikorvauksella sitä ettei päätösehdotusta ollut kokouskutsussa, hän saisi mustan kääntymään valkoiseksi ja kun ihmeen omaisesti mustalla pöytäkirjaan kirjattu päätös haihtuisi siitä. Toisaalta Veltheim-Asikainen oli kuitenkin ilmoittanut ettei tuota mustalla valkoiselle printattua päätöstä, jota hänen mukaansa ei siis ollut lainkaan olemassa, voitu kuitenkaan poistaa pöytäkirjasta.

On myönnettävä, että ainakin Koivusalon oli erittäin vaikea ymmärtää Veltheim-Asikaisen logiikkaa vaikka hän ymmärsi toki tämän hermostumisen. Onhan se hermostuttavaa, jos on itse väittänyt ettei päätöstä, joka tosiasiassa on tehty ja kirjattu pöytäkirjaan, olisi saanut tehdä. Nyt pitäisi sitten yli 300 euron tuntitaksalla keksiä jostakin, miksi sitten selkeästi virheellisesti tehtyä päätöstä ei voisikaan moittia. Absurdein ratkaisu oli tietenkin tuo väite, ettei sitä niin ollen olisi tehty lainkaan. Tunnetusti jos ottaa ristiriitaisen väittämän itse argumenttinsa premissiksi, voi tästä johtaa kätevästi ihan mitä tahansa mieleeen juolahtaa.

Toisena hätävarastrategiana Veltheim-Asikaisella oli kuitenkin väite siitä, ettei asialla olisikaan mitään merkitystä. Väärin siis oli kieltämättä tehty, mutta entäpä jos voisikin väittää, ettei päätös loukkaisikaan kenenkään oikeusturvaa. Jos mitään tarvetta väärän päätöksen moittimiselle ei olisikaan, niin voisiko mustan kääntää näin valkoiseksi ja saada lopulta väärän päätöksen moittijan maksamaan Veltheim-Asikaisen huimat palkkiot tuon väärän päätöksen moitteettoman olemassaolon suojelemisesta. Tässä toisessa strategiassa Veltheim-Asikainen yritti nyt asioiden epämääräistä sekoitustaktiikkaa ja väitti, että koska Koivusalo ei ollut moittinut itse ullakkorakentamispäätöstä, josta lopullinen päätös tehtiin vasta myöhemmin, hänellä ei olisi ollut tarvetta myöskään moittia hallituksen toimintaa ullakkosuunnitelmien rahoituksessa.

Kuten Veltheim-Asikainen varmasti itsekin tiesi, kyse oli kahdesta täysin eri asiasta, mutta kummassakin päätöksessä oli sama termi ullakko, johon Asikainen yritti keitoksensa hämmentää. Tosiasiassa päätös hallituksen toiminnan hyväksymisestä koski kysymystä hallituksen rahankäytöstä ja toiminnasta märkätilaremontin kustannusten osalta, joka on rahoitettu osakkaiden erikseen maksamista pääomavastikkeista. Hallitus oli nimittäin liittänyt ullakkosuunnitelmiensa kustannuksia märkätilaremontin kuluihin ja esitti ne korjauskuluina. Näiden hyväksyminen ja maksaminen erikseen märkätilaremontin pääomavastikkeissa on tietenkin eri asia kuin se hyväksyykö itse ullakon myöhemmän myyntipäätöksen vai ei ja onko sitä aihetta moittia vai ei. Sitä paitsi kaikki nuo hallituksen tilaamat ullakko- ja pihasuunnitelmat, jotka päätöksessä haluttiin hyväksyä, on vieläpä hylätty varsinaisessa ullakon rakentamisessa. Niinpä aivan riippumatta siitä päätettiinkö talonyhtiön ullakko lopulta myydä vai ei, kysymys koski noiden märkätilaremonttiin virheellisesti yhdistettyjen suunnitelma kustannusten suuruudesta, jotka varmasti olisivat olleet huomattavasti pienemmät jos asiassa olisi edetty oikealla ja avoimella tavalla.

Niccolo_Machiavelli-partKenties Veltheim-Asikainen yritti tässä käyttää hallituksen itse yhtiökokouksessa käyttämää strategiaa. Koska hallitus oli saanut enemmistön kannattamaan ullakon myyntiä lupaamalla tästä ylisuuria taloudellisia etuja, sen strategia on ollut esittää kaikki asiaa millään tavalla sivuavat menettelytapoja ja rahankäyttöä koskevat kysymykset ikään kuin kysymyksenä olisi itse ullakon myyminen ja saada näin samalla ”tarkoitus pyhittää keinot” logiikkaa kannattavat äänestämään epämääräistenkin keinojen puolesta koska nämä odottavat myynnistä itselleen taloudellista etua. Ja yllättävän innokkaasti ihmiset ovatkin yleensä valmiita hyväksymään machiavellistisen ”tarkoitus pyhittää keinot” moraalin, jos vain uskovat saavansa tätä kautta lyhyellä aikavälillä sentin tai kaksi enemmän rahallista hyötyä.

Moititun päätöksen osalta nähtäväksi kuitenkin jää miten Veltheim-Asikaisen indesisionistinen argumentaatio lopulta oikeudessa toimi ja onnistuiko hän vakuuttamaan oikeuden ajamastaan näkemyksestä, että vääriksi myönnettyjäkään päätöksiä ei ole sen enempää oikeutta kuin tarvetta moittia eikä siis syytä korjata oikeiksi.

One thought on “Indesisionismi eli päätös, joka on ja ei ole olemassa

  1. Päivitysilmoitus: Osakkaiden oikeuksista ja Asunto-osakeyhtiölain toteutumisesta | Elämää ja asumista Etu-Töölössä

Kommentointi on suljettu.