Vastine Sariolalle (lyhennetty).

Alla Markku Koivusalon kirjoittama lyhennetty vastine Kiinteistölehdessä (5/2015) julkaistuun Joel Sariolan kirjoitukseen ”Yhtiökokouspöytäkirjojen kirjauksista”.

Kiinteistölehden päätoimittaja Asko Sirkiä lupasi julkaista vastineen lehdessä 7/2015. Saatuaan vastineen 30.8.2015 Kiinteistölehti halusi sitä kuitenkin lyhennettävän roimasti. Alla oleva lyhennetty vastine toimitettiin lehteen 7.9.2015 ja lehden toimituspäällikkö Jukka Siren ilmoitti sen ehtineen syyskuun numeroon. Siitä miksi vastinetta ei ollut tuossa numerossa voi lukea Kiinteistölehden journalistista etiikkaa koskevasta artikkelista.

Voiko lain vastaiset päätökset hyväksyä enemmistön tuella?

Kiinteistölehden (5/2015) oikeustapaus palstalla OTM Joel Sariola kirjoitti, että yhtiökokouksen pöytäkirjojen kirjauksissa olisi oltava tarkka, ettei taloyhtiö joudu ”turhan moiteoikeudenkäynnin kohteeksi”. Esimerkkinä hän analysoi Helsingin käräjäoikeuden tuomiota nro. 11933, jossa kumottiin kaksi yhtiökokouksen päätöstä. Todellisuudessa tapauksessa ei ollut kyse huolimattomista kirjauksista vaan talonyhtiön hallituksen ja siihen kuuluvan yhtiökokouksen puheenjohtajan tietoisesta yrityksestä saada yhtiökokouksen toimintaa ja pöytäkirjoja vääristelemällä yksimielinen hyväksyntä toimilleen, joita epäillään väärinkäytöksistä. Taustalla on erittäin merkittävät selvittämättömät rahasummat, joiden osalta taloon on haettu erityistä tarkastusta.

Sariola oli itse täysin esteellinen tekemään oikeustapauksesta ulkopuolista asiantuntija-arviota sillä hänen edustamansa asianajatoimisto Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy (KAK) oli tapauksessa vastaajan asianajaja ja on edelleen valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Sariolan ”neutraali” analyysi toistaakin jo kertaalleen käräjäoikeudessa todisteiden valossa kumottua näkemystä. Samalla se näyttää yritykseltä päästä vaikuttamaan vielä keskeneräiseen oikeustapaukseen omassa hyötymis- ja vastapuolen vahingoittamistarkoituksessa. Kiinteistölehden toimitus ei ollut tietoinen Sariolan yhteyksistä ja on pahoitellut tekstin julkaisua työtapaturmana. Sen sijaan Sariolan ja KAK toimiston tietoinen toiminta vaikuttaa hyvän asianajajatavan vastaiselta ja on saatettu asianajajaliiton valvontalautakunnan tutkittavaksi.

Sariola mukaan toinen päätöksistä ei olisi ollut varsinainen päätös vaan vahingossa päätöksenä kirjattu selvitys rakennushankkeesta. Ei pidä paikkaansa. Kyse oli päätöksestä, jossa ei hyväksytty vain selvitystä vaan kaikki hallituksen toiminta (rahankäyttö) rakennushankkeen suunnittelussa. Jos kyse olisi ollut vain virheellisestä kirjauksesta, olisi pöytäkirjat voitu korjata. Kantaja ehdotti tätä oikeuden valmisteluistunnoissa, mutta vastaaja halusi säilyttää päätöskirjauksen kaikkien toimien hyväksymisestä. Päätös ei ollut kuitenkaan lain mukainen. Päätösesitystä ei ollut kokouskutsussa ja siitä päättämistä vastustettiin myös yhtiökokouksessa. KAK toimiston asianajaja Laura Veltheim-Asikainen joutuikin puolustamaan vastaajan toimintaa absurdilla argumentilla. Hän myönsi, että päätöstä ei olisi saanut tehdä, mutta väitti ettei sitä sen tähden olisi tehtykään ja mitään moitittavaa päätöstä ei siten olisi olemassa. Tämän erikoisen kikkailuyrityksen todistusaineisto selkeästi kumosi. Päätös oli kirjattu pöytäkirjaan päätöksenä ja yhtiökokousnauhoituksista saattoi kuulla, että asiasta tehtiin erillinen päätösehdotus, kokouksen puheenjohtaja erityisesti vaati päätöksen tekemistä asiasta ja äänestyksen tulos ilmoitettiin päätöksenä. Selvää on, että ilman moitekannetta virheellinen päätös olisi jäänyt voimaan päätöksenä. Virheellinen päätös on jo mm. estänyt asiaa koskevan poliisitutkinnan, koska poliisille toimitettuun pöytäkirjaan oli merkitty, että yhtiökokous (eli kaikki mahdolliset asianomaiset) olisivat hyväksyneet hallituksen toiminnan yksimielisesti.

Toisessa päätöksessä hallitus halusi täyden vastuuvapauden tilikaudelta, jonka osana oli massiivinen lähes kolme miljoonan euron linjasaneeraus. Osakkaat eivät ole saaneet hankkeesta edes alkeellista taloudellista loppuselvitystä. On selvää, ettei valveutunut vähemmistö halunnut antaa hallitukselle tässäkään täyttä vastuuvapautta. Sariolan mukaan vähemmistön on tyydyttävä enemmistön kantaan yksinkertaisissa enemmistöäänestyksissä. Sariola sekoittaa enemmistön kannatuksen yksimielisiin päätöksiin. Kokouksessa vähemmistö oli vastustanut ankarasti vastuuvapauden myöntämistä, mutta pöytäkirjassa oli esitetty, että pelkän koeäänestyksen jälkeen vähemmistö olisi luopunut tuosta vastustuksesta, tyytynyt enemmistön kantaan ja päätös olisi sitten tehty ilman äänestystä eli yksimielisesti. Vaikka itse yksimielisyys sana oli myöhemmin poistettu, niin kokouksen sihteerinä toiminut isännöitsijä todisti itse oikeudessa, että tulkitsi kirjaamansa vähemmistön tyytymisen enemmistön tahtoon tarkoittavan yksimielistä päätöstä.

Enemmistöpäätöksissä enemmistön kanta voittaa, mutta se ei tarkoita yksimielistä päätöstä. Se ei myöskään tarkoita, että enemmistön tuella voidaan luopua lainmukaisista toimintamenetelmistä. Enemmistö voittaa lainmukaisen enemmistöäänestyksen, mutta ei voi päättää onko jokin toimi itsessään asunto-osakeyhtiölain mukainen vai ei. Vastuuvapaudesta päätettäessä on tärkeää, että väärinkäytöksiä toiminnassa epäilevät säilyttävät oikeutensa arvostella sitä edelleen ja eivät myöskään ole vastuussa toiminnasta mahdollisesti paljastuvista väärinkäytöksistä. Vastustuksen voi ilmaista äänestyksessä. Sariolan mukaan pöytäkirjoihin tulisi kirjata vain äänestystulokset ja hän katsoo käräjäoikeuden virheellisesti vaatineen myös erimielisyyksien kirjaamista. Ei pidä paikkaansa. Käräjäoikeus totesi, että asunto-osakeyhtiössä on lähtökohtaisesti suoritettava täysi ääntenlaskenta. Äänestys voidaan välttää jos yhtiökokouksen päätöksellä erimielisyydet kirjataan pöytäkirjaan. Ko. tapauksessa vähemmistö ehdotti täyttä ääntenlaskentaa, jossa kirjattuun päätökseen olisi laskettu avoimen käsiäänestyksen käsien edustamat osakkeet. Tätä ei tehty koska äänestys haluttiin mitätöidä koeäänestyksenä ja virheellisesti väittää, että varsinainen päätös olisi tehty ilman äänestystä. Kokouksen todellinen kulku tuli esiin selkeästi kokousnauhoituksista. Se ettei Sariola mainitse niitä ei ole yllätys. KAK toimisto yritti evätä tosioista kertovien nauhoitteiden käytön todistusaineistona.

Sariolan mukaan oikeustapaus opetti, että pöytäkirjoihin tulisi kirjata vain päätösasiat ja muista asioista ei pitäisi äänestää. Todellisuudessa kanne koski ainoastaan kirjattuja päätösasioita ja mistään muista asioista ei kokouksessa äänestetty. Virheenä oli, että 1) enemmistön tuella yritettiin tehdä päätös lain vastaisesti ja 2) päätöksistä yritettiin väkisin tehdä yksimielisiä, jottei kukaan asianomainen voisi enää niitä arvostella. Tuomion opetus oli, ettei päätöksiä voi tehdä lain vastaisesti, vähemmistön oikeuksia mitätöidä ja kokouksen kulkua ja pöytäkirjoja manipuloida, vaikka enemmistö tämän hyväksyisikin.

Markku Koivusalo

Yleisen valtio-opin dosentti