Kiinteistölehden journalistisesta etiikasta

liberty-news-walter-lippmann-paperback-cover-art

 

“There can be no higher law in journalism than to tell the truth and shame the devil.” (Walter Lippmann: Liberty and the News.)

.

.

SKL_5_15_kansi200

Muutama tätä sivustoa ja myös Suomen kiinteistölehteä lukenut henkilö ihmetteli aikaisemmin Joel Sariolan Kiinteistölehteen (5/2015) kirjoittamaa oikeustapausanalyysiä As Oy Mecheliniä koskevasta käräjäoikeustuomiosta. Se ei näyttänyt oikein vastaavan näillä sivustoilla asiasta annettuja tietoja oikeustapauksesta.

.

etukansi_kiinteistolehtiNyt samat lukijat ovat varmasti ihmetelleet vuorostaan Markku Koivusalon asiasta kirjoittaman vastineen puuttumista Kiinteistölehden numerosta 7/2015. Tiedotimmehan aikaisemmin tällä sivustolla, että vastine Sariolan kirjoitukseen ilmestyy Suomen kiinteistölehden syyskuun numerossa.

Ei kuitenkaan koskaan pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, varsinkaan jos on kiinteistöalan toimijoiden kanssa tekemisissä.

promise_blogTiedotuksemme perustui tuon aikaiseen parhaimpaan tietoon asiasta sillä Suomen kiinteistölehden toimitus ja erityisesti päätoimittaja Asko Sirkiä oli kirjallisesti luvannut meille julkaista vastineen ja ilmoittanut sen lyhennetyn versionehtineen syyskuun numeron ajankohtaista palstalle.

Mutta kappas vain, ei sitä todellakaan siellä ole.

do-not-promiseOlisi toki jo pitänyt oppia, ettei kaikkien kiinteistöalan toimijoiden lupauksille ja ilmoituksille antama merkitys ole lainkaan sama mitä yleensä ihmiset näillä sanoilla tarkoittavat.

Mitä asiassa oikein tapahtui?

Ja mitä tapahtunut näyttää kertovan Suomen kiinteistölehden journalistisesta etiikasta?

cropped-etukansi_kiinteistolehti.jpg

Lehti mainostaa olevansa luotettava asiantuntija talonyhtiön päättäjille.

Mutta mitä luotettavalla tässä tarkoitetaan? Voidaanko lehden sisältöä pitää tapauksen valossa luotettavana tiedonvälityksenä? Kenelle tämä luottamus on osoitettu?

Siitä kertoo tämä tapaus. Kertooko se myös jotakin muuta kiinteistöa-alan valtasuhteista, sensuurista ja siellä toimivasta ns. ”tiedonvälityksestä”? Sitä voivat lukijat itse harkita.

Kun Joel Sariolan Suomen kiinteistölehdessä julkaistu oikeustapauksen ”analyysi” tuli Koivusalon tietoon, tämä oli asiasta yhteydessä 10.6.2015 kiinteistölehden ja kiinteistöliiton toimijoihin kirjoittaen heille ”Vakavasta tapauksesta kiinteistölehdessä”. Hän kertoi, että julkaistussa Sariolan analyysissä oli asiavirheitä ja tämä esitti lähtökohtaisesti väärin sen mistä oikeusjutussa oli varsinaisesti kyse. Sariolan ”neutraali” analyysi vastasi itse asiassa puolustuksen oikeudessa hävinneitä väitteitä. Sariola esitti moitekanteen esittäjien motiivit ja perustelut väärin ja siteerasi itse tuomiota valikoiden ja vääristellen. Journalistisesti erityisen vakavaa oli, ettei jutussa lainkaan mainittu, että Sariolan edustama Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimisto toimi itse tapauksen toisen osapuolen asianajajana. Toimistolla oli voimassa oleva toimeksianto yrittää juuri kumota kyseinen käräkäoikeuden tuomio hovioikeudessa.

Harri Hiltunen, Kiinteistöalankustannus Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja ja Suomen Kiinteistöliitto ry:n toimitusjohtaja vastasi Koivusalolle heti seuraavana päivänä. Hiltunen kiitti Koivusaloa palautteesta ja ilmoitti Suomen kiinteistölehden päätoimittaja Asko Sirkiän vastaavan lehden sisällöstä ja mahdollisista toimenpiteistä.

”Työtapaturma” 

safety-at-workplaceSeuraavana päivänä Asko Sirkiä vastasikin Koivusalolle. Sirkiä ilmoitti, että lehden Oikeustapaus-palstalla julkaistavat kirjoitukset ovat perustuneet ajatukselle, että ne ovat lainvoimaisia. Sirkiä totesi ettei Suomen Kiinteistölehden linjaan kuulu julkaista tekstejä, joissa kirjoittajalla on mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan keskeneräisten oikeusprosessien kulkuun. Sirkiä pahoittelikin asiaa ikävänä ”työtapaturmana” ja ilmoitti, että on selvää, että haluttaessa myös vastapuolen näkemys julkaistaan lehden seuraavassa numerossa. Sirkiä myös lupasi ottaa asian esille sekä oikeustapauksen kirjoittaneen juristin että Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy:n johdon kanssa.

So far, so good. Koivusalo kiitti Sirkiää asiallisesta suhtautumisesta ja ilmoitti kirjoittavansa vastineen. Hän uskoi naivisti, että Kiinteistölehti oli todella valmis korjaamaan virheensä, eikä asiassa olisi tarvetta valittaa Julkisen sanan neuvostolle. Seuranneessa kirjeenvaihdossa Koivusalo ja Sirkiä sopivat vastineen kirjoittamisesta. Sirkiän mukaan vastine tulisi toimittaa elokuun loppuun mennessä ja teksti lähettää hänelle ja lehden toimituspäällikkö Jukka Sirenille. Sirkiä lupasi jopa vastineesta pienen kirjoituspalkkion.

Koivusalo toimitti vastineen elokuun loppuun mennessä Sirkiälle. Toimituspäällikkö Jukka Siren lähetti siitä Koivusalolle palautetta 1.9.2015. Sirenin mukaan ”tapaus on sen luonteinen, että vastineoikeus syntyi mielestämme ilman muuta. Julkaisemme vastineen kuten lupasimme”. Siren kuitenkin vaati lyhentämään sitä reilusti. Mitään sisällöllisiä kommentteja toimitus ei vastineesta antanut. Päinvastoin toimitus halusi Koivusalon lyhentävän vastineen juuri oman näkemyksensä mukaan. Saatuaan lyhennetyn version Jukka Siren ilmoitti 7.9.2015, että se ehti syyskuun numeroon ja julkaistaan ajankohtaista palstalla. So far, so good.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

promisbrokenKoivusalo luuli vastineen jo ilmestyneen lehdessä kun hän noin kolmen viikon kulutta sai sähköpostin Asko Sirkiältä. Koivusalo luuli Sirkiän kysyvän kenties tilitietoja lupaamansa kirjoituspalkkion maksulle. Näin yleensä tapahtuu kun kirjoitus on lähetetty ja hyväksytty lehteen. Mutta ei suinkaan. Sirkiän uudessa viestissä tavanomaiset tervehdykset olivat muuttuneet takaisin muodollisen formaaleiksi kohteliaisuusfraaseiksi ja näitä seurasi nyt jäykällä ja hieman hyökkäävällä tyylillä kirjoitettu ilmoitus ettei lähetettyä vastinetta julkaista lupauksista huolimatta.

Mistä tämä lähes täydellinen mielenmuutos?

2. ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. 3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.” (JSN:JO eli Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeet.)

petter46Meidän on oletettava, että Sirkiä on tehnyt päätöksensä pelkästään journalistisin perustein antamatta kenenkään ulkopuolisen vaikuttaa päätökseen. Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimisto, joka siis jatkaa oikeustapauksen analyysejä lehdessä, ei ole siis saanut asiaan millään tavoin vaikuttaa. Mikään muukaan ulkopuolinen taho ei ole saanut asiassa Sirkiää painostaa. Sirkiän ja toimituksen on pitänyt siis muuttaa yhtäkkisesti mieltään puhtaasti journalistisin perustein ja itsenäisesti.

Sirkiä itse väitti, että vastinetekstin saatuaan lehti totesi, ettei kyse ole sellaisesta vastineesta, jonka lehti voisi julkaista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lehti oli saanut tekstin elokuun loppuun mennessä eikä kenelläkään ollut silloin siihen mitään sisällöllistä huomautettavaa. Päinvastoin se luvattiin julkaista, mutta sitä haluttiin toimituksellisista syistä lyhentää. Tuo lyhentäminenkin koski vain merkkimäärää ja Koivusaloa pyydettiin itse päättämään sen mitä jättää vastineesta pois. Lyhennetty teksti hyväksyttiin journalistisesti ja mitään muita muutoksia ei vaadittu.

”25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.” (JSN:JO)

Jokin muu asia kuin pelkkä journalistinen päätös näytti siis nyt tulleen esteeksi vastineen julkaisemiselle. Jos vastineessa olisi nimittäin ollut perustellusti jotakin julkaisukelvotonta, olisi Sirkiän kuitenkin pitänyt edelleen näiden osalta korjattu vastine julkaista. Sirkiän olisi vähintään pitänyt julkaista sen olennainen sisältö ja ainakin tuoda ilmi Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimiston yhteys kyseiseen oikeustapaukseen.

4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan. 6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. (JSN:JO)

Samoin Sirkiän näkemys keskeneräisten oikeusjuttujen kommentoinnista oli nyt muuttunut täysin. Ensin hän ilmoitti, ettei Suomen kiinteistölehden linjaan kuulu julkaista kesken eräisten oikeustapausten analyysiä ja nyt yhtäkkiä se olikin ihan sopivaa koska Sariola oli maininnut, että tuomio on vailla lainvoimaa. Sen toki Sariola oli maininnut, mutta ei suinkaan sitä että hänen edustamansa toimisto teki samalla kaikkensa, jotta tuomio ei saisikaan lainvoimaa vaan se kumottaisiin hovioikeudessa. Itse tuota kirjoitusta levitettiin taloyhtiössä varmistamaan, etteivät osakkaat kaada päätöstä hovioikeuteen valittamisesta.

35. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

impartialitySirkiä ei ryhtynyt enää mihinkään toimenpiteisiin tai korjauksiin asiassa. Sen sijaan hän oli nyt yhtäkkiä keksinyt ikään kuin juridisen argumentin vastinetta vastaan. Kyse ei nyt ollutkaan enää journalistisesta etiikasta ja siitä salliiko hyvän journalismin ohjeet esittää vailla lainvoimaa olevista oikeustapauksista puolueellisia kantaa ottavia analyysejä toisen osapuolen asianajotoimiston osalta kertomatta tätä lainkaan lukijoille. Asko Sirkiän mielestä tällainen toiminta on näemmä aivan hyväksyttävää ja siihen ei tarvitsi julkaista vastinetta jos vastineseen ei olisi juridista oikeutta. Antiikin spartalaisessa kasvatusetiikassa kannustettiin vaikka varastamaan kunhan siitä ei jäänyt kiinni. Kiinteistölehden etiikassa totuudellista ja tasapuolista tiedonvälitystä merkittävämpää näyttäisi taas olevan voidaanko löytää juridinen syy vastineiden ja korjausten hylkäämiseen.

Mikä tämä Sirkiän juridinen perustelu sitten oli?

Sirkiä väitti nyt, että kirjoituksessa käsiteltiin yhtiökokouksen moitekannetta, jonka olikin nostanut osakas Martti Koivusalo. Vastineen kirjoittanut Markku Koivusalo olikin ollut oikeustapauksessa todistajan eikä asianomaisen ominaisuudessa.

Mistäköhän ja keneltäköhän itsenäisesti journalistisia päätöksiä tekevä Sirkiä oli tämän saanut kuulla?

Sitä Sirkiä ei ollut kuitenkaan kuullut, että Markku Koivusalo oli kyllä koko moitekanteen kirjoittanut ja allekirjoittanut sen isänsä edustajana. Vasta moitekanteen aikana prosessioikeus muuttui niin, ettei tuomioistuimessa asianomaista voi enää edustaa maallikko. Tämä ei tietenkään edelleenkään tarkoita etteikö Markku Koivusalo voisi edustaa isäänsä kirjoittamassaan kanteessa. Mutta toisin kuin Sirkiä väitti, Markku Koivusalo oli myös itse moitekanteen nostamisessa ja kirjoittamisessa isänsä edustaja. Sariola taas väitti juuri moitekanteen nostamista turhaksi ja antoi täysin väärän kuvan siihen sisältyvistä perusteluista ja liittyvistä empiirisistä tosiasioista. Koko Sirkiän yritys vedota juridiseen valitusoikeuteen puolustaakseen journalististen ohjeiden vastaista toimintaansa on hieman kummallista. Mutta vielä absurdimpaa on, että tässäkin Sirkiä esittää vielä tosiasiatkin väärin.

Jos Sirkiällä on näin vaikea tarkistaa tosiasiat ja erottaa tosiasiat siitä mitä hänelle on kerrottu tai mitä hänen tietoonsa on tullut, on ymmärrettävämpää, että Sirkiä myös yrittää edelleen väittää, ettei Sariolan analyysi sisältänyt myöskään sellaista virheellistä asiatietoa, jonka lehden tulisi oikaista. Koivusalo yritti osoittaa Sirkilälle, ettei tämä pitänyt paikkansa, mutta koska Sirkiälle on näemmä kerrottu jostakin muualta toisin, on hän näemmä uskonut näin, eikä ole halunnut asioita tarkistaa.

Tämän lisäksi Sirkiä, joka ei tosin itse ole juristi, vetosi jälleen juridiseen argumentaation. Sirkiä väitti, että Sariolan analyysi oli ”puhtaasti juridinen analyysi oikeustapauksesta”, kun taas hänen mukaansa Koivusalon vastine ei sisältänyt juridista argumentaatiota.

Tällaisella retoriikalla voidaan varmaan yrittää sulkea suita viattomilta Pihtiputaan mummoilta, mutta hiemankin asioihin perehtyneille ihmisille se on lähinnä koomista. Koivusalo on kysynyt mitä ihmettä Sirkiä tarkoittaa puhtaalla juridisella argumentaatiolla, mutta Sirkiä ei ole kyennyt hänelle vastaamaan.

reine On toki olemassa puhdasta juridista analyysiä. Esimerkiksi Hans Kelsenin kuuluisa puhdas oikeusoppi (Reine Rechtslehre) edustaa sen vaadetta oikeusteoriassa ja filosofiassa. Koivusalo on useita vuosi opettanut yliopistolla puhtaan oikeusopin suhdetta poliittiseen, institutionaaliseen ja konkreettisen oikeusteoriaan. Yksinkertaistettuna oikeusteoriassa puhdas juridinen analyysi merkitsee oikeusnormien tutkimusta ilman ulko-oikeudellisia viitteitä. Toisin sanoen pohditaan oikeudellisen normijärjestelmän loogista yhteensopivuutta. Sariola ei tosin kirjoituksessaan analysoi mitään oikeusnormien itsenäistä järjestelmää, hän ei edes pohdi asunto-osakeyhtiölain suhdetta muihin lakeihin puhtaan juridisesti. Hän esittää oman analyysinsä oikeuden tulkinnasta erityisessä oikeustapauksessa, johon liittyvät taustat ja empiiriset tosiasiat hän joko jättää kertomatta tai esittää väärin. Ihmeellisesti tämä Sariolan ”puhdas juridinen analyysi” sisältää samalla virheellisiä empiirisiä tosiasiaväitteitä ja näkemyksiä toimijoiden intentioista. Sariola ei edes keskity ainoastaan tuomion juridisten suhteiden analyysiin vaan esittää itse tuomiosta puuttuvan näkökulman asiaan, joka on todisteiden valossa oikeudessa jo kertaalleen hävinnyt näkemys tapahtumien kulusta. Markku Koivusalo pyrkii vastineessa tuomaan asian todelliset faktat esiin ja myös Sariolan tietoisesti pois jättämät sekä empiiriset että juridiset seikat. Mutta omituisesti tämä ei kuulu nyt Sirkiän omassa puhtaassa oikeusteoriassa lainkaan juridiseen analyysiin.

offebdebjofrey Koska Sirkiä hakee nyt vastineen hylkäykselleen kaikkia mahdollisia syitä kuitenkaan näitä perustelematta hän väittää, että Koivusalon vastine on omiaan loukkaamaan yksityisiä joko tunnistettavia tai suoraan nimeltä mainittuja henkilöitä.

Itse asiassa lyhennetyssä versiossa mainitaan nimeltä vain luonnollisesti oikeustapauksen analyysin kirjoittanut Joel Sariola ja samaa toimistoa itse oikeustapauksessa edustanut Laura Weltheim-Asikainen. Jos keskeisenä journalistisena ongelmana ja rikkomuksena oli juuri Suomen kiinteistölehden yritys peittää ja salata tämä yhteys, niin totta kai nämä nimet ja yhteydet oli mainittava. Sirkiän olisi pitänyt itse mainita tämä yhteys lukijoilleen, jos hänen mielestä Koivusalon maininta oli asiaton. Sirkiä ei myöskään esitä miten Koivusalon näistä antamat tiedot olisivat vääriä tai loukkaavia henkilökohtaisessa mielessä. Mitään asiaan kuulumatonta tai yksityistä tietoa henkilöistä ei vastineessa esitetä. Jos kirjoittajan väitteiden korjaaminen ja niille vasta-argumentin esittäminen on yksityisen ihmisen loukkaamista, ei ole mahdollista käydä minkäänlaista julkista keskustelua yhtään mistään. Jos toimijoiden yhteyksien ja yhteisten etujen osoittaminen on yksityisten ihmisten loukkaamista, niin kaikki kriittinen ja yhteiskunnallinen journalismi pitää heti kieltää. Journalismin ja totuuteen pyrkivän tiedonvälityksen sijaan kaikki lehdet olisivat sitten pelkkiä mainoskatalogeja, joiden totuudenmukaisuudesta ei edes tarvitsi olla huolissaan.

Onko tämä myös Asko Sirkiän näkemys asiasta?

adverizing Haluaisimme julkisesti keskustella hänen kanssaan tästä asiasta. Edustaahan hän yhden keskeisimmän kiinteistöalan lehden päätoimittajaa. Kiinteistöalan lehtiä seuratessa ei nimittäin voi olla ajattelematta, että kyse on yleisestikin usein enemmän mainoslehdistä kuin varsinaista journalismia harjoittavista tahoista. Välillä jopa tuntuu, että kyse on vaan kiinteistöalalla tuottoja hakevien toimijoiden ja palvelutarjoajien eräänlaisista ”muotikatalogeista.”

Asko Sirkiän näkemys journalistisesta etiikasta tässä kyseissä tapauksessa näyttäisi ainakin tukevan tätä vaikutelmaa. Sirkiä ei näytä lopulta olevan niinkään kiinnostunut siitä, mikä oli totuus oikeustapauksesta; esitettiinkö se neutraalisti ja vailla muita kuin puhtaasti journalistisia intressejä. Häntä näyttää kiinnostavan eniten se, ettei se vain loukkaa kiinteistöalalla toimivaa keskeistä asianajatoimistoa Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy:tä.Hän päätti olla julkaisematta Koivusalon siitä kirjoittaman vastineen eikä korjannut millään lailla itsekään Sariolan analyysissä esitettyjä virheellisiä tietoja. Sen sijaan hän julkaisi Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy:ltä uuden nyt Jarmo Asikaisen tekemän oikeustapauksen analyysin.

Samalla Asko Sirkiän ja Suomen kiinteistölehden toiminta kyseisessä tapauksessa herättää kokonaisuudessaan kysymyksen siitä mikä Koivusalon kirjoittamassa vastineessa oli niin kauhean ja hirveän ”vaarallista” Suomen kiinteistölehdelle ettei sitä voitu lopulta julkaista. Eikö helpointa olisi ollut vain julkaista vastine kuten toimitus olikin ensin luvannut.

Jokainen voi lukea tämän julkaisekelvottoman vastineen nyt tästä ja miettiä asiaa itse.

Koivusalolla ei ollut mitään syytä moittia ja arvostella Suomen kiinteistölehteä ja hän uskoi naivisti selityksen ”työtapaturmasta”. Hän teki valituksen ainoastaan Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy:n toiminnasta, ei itse Suomen kiinteistölehdestä. Nyt kuitenkin Asko Sirkiä on päättänyt puolustaa täysin Sariolan tekemää oikeustapausanalyysiä ja näin vastaavana päätoimittajana on ottanut siitä täyden vastuun.

Samalla kun Sirkiä on nyt vastuullinen Sariolan artikkelissa mahdollisesti rikotuista journalistin ohjeista on hän itse nähtävästi rikkonut lisää journalistin ohjeita. Sekä Sirkiän toiminnasta että Sariolan artikkelista onkin nyt tehty kantelu Julkisen sanan neuvostolle. Koko tapaus näyttää muutenkin paljon pahemmalta Suomen kiinteistölehden osalta kuin se alun perin oli.

Kriisiviestinnän klassinen periaate on, että virheen tapahduttua se kannattaa myöntää, korjata ja selvittää mahdollisimman nopeasti. Yritys sen peittelemiseen ja kieltämiseen vaan kasvattaa vahinkoa.

bull-in-a-china-shop Samalla pitää myös ihmetellä KAk -toimiston toimintaa. Kun he saivat alun perin Koivusalon kirjoittaman moitekanteen As Oy Mechelinin asianajajana, niin eikö heidän olisi kannattanut neuvoa toimeksiantajaansa As Oy Mecheliniä sopimaan mahdollisimman nopeasti tapaus ja korjaamaan aivan selkeästi virheellinen toiminta. Mutta kenties toimisto katsoi olevansa niin vaikutusvaltainen, että oli valmis yrittämään kumota kannetta jopa absurdeilla argumenteilla täysin vastoin todistusaineistoa. Kun tämä puolustus ei toiminutkaan käräjäoikeudessa, olisi varmasti kannattanut neuvoa, ettei asiasta kannattaisi valittaa enää hoviin vaan nuolla haavat nopeasti. Mutta ei, toimisto oli valmis lähtemään hoviin ja toimiston lakimies Joel Sariola kirjoitti vielä kiinteistölehteen hovioikeuteen valittamista tukevan analyysiin. Artikkelia jaettiin sitten taloyhtiössä osakkaille, jotta nämä hyväksyisivät alun perin vain kahden hallituksen jäsenen tekemän toimeksiannon. Enemmistö osakkaista hyväksyikin sen. Toimiston olisi pitänyt tietää ettei yritys vaikuttaa tällä tavoin toimeksiannon varmistamiseen ole hyvän asianajajatavan mukaista. Nyt Laura-Weltheim Asikaisen ja Joel Sariolan toiminnasta on tältä osin kanneltu asianajaliiton valvontalautakunnalle. Edelleen jos toimistolla on ollut vaikutusvaltaa Kiinteistölehden päätöksiin niin eikö olisi kuitenkin kannattanut suositella ennemmin vain julkaisemaan vastine. Vai oliko sen julkaiseminen niin järisyttävän varaallista toimiston maineelle. Nyt kuitenkin asia näyttää jälleen vain asetetta pahemmalta. Suomen kiinteistölehti on sotkettu siihen. Asia menee harkittavaksi Julkisen sanan neuvostolle ja tulee muutenkin pysymään varmasti pinnalla paljon enemmän kuin jos yksinkertaisesti virheet olisi myönnetty alkuunsa ja vahingot pyritty minimoimaan.

Mutta onko kiinteistöalan jättiläinen käydessään kaikin keinoin taistelua taloyhtiön osakkaan moitekannetta vastaan itse asiassa kuin hiiren perässä lasikauppaan joutunut norsu? Tai kuten härkä posliinikaupassa kuten englanniksi asia ilmaistaisiin.

Viimeisimmät artikkelit

Hallinnon vaihtuminen ja taloyhtiön uusi aika

As Oy Mechelinin hallinnossa on tapahtunut radikaali muutos.

Talossa pitkään valtaa pitänyt entinen hallituksen puheenjohtaja on siirtynyt talon hallinnosta kokonaan syrjään. Myös viimeisen vuoden taloa johtanut hallitusammattilainen on poistunut talon hallinnosta.

Taloyhtiötä johdetaan nyt niin kuin taloyhtiöitä pitäisikin hallinnoida eli talonyhtiön omien osakkaiden voimin. Samalla talon paisuneet hallintokustannukset tulevat laskemaan reippaasti.

Hallitusammattilaisesta luopuminen merkitsee jo noin 13 000 € pudotusta hallintokuluista. Puhumattakaan erilaisten asiantuntija, konsultti- ja lakimiespalkkioiden pois jäämisestä tai osakkaita vastaan käytyjen hävittyjen oikeudenkäyntien kuluista. Pelkät vuoden 2017 yhtiökokouksen kulut tulevat jäämään kymmenesosaan vuoden 2016 yhtiökokouksen kuluista, jossa maksettiin palkkioita kahdelle asianajajalle, hallitusammattilaiselle ja vielä erikseen isännöitsijälle yhteensä lähes 20 000€. Tällä kertaa ulkopuolisia lakimiehiä ei ollut paikalla taloyhtiön varoja kuluttamassa.

Toisin sanoen ainakin hallintokulujen osalta taloyhtiö on siirtymässä aivan uuteen aikaan.

Muutenkin taloyhtiön hallintoon on odotettavissa selkeitä muutoksia. Taloa vaivanneesta ja osakkaille kalliiksi tulleesta salailun ilmapiiristä siirrytään kohti läpinäkyvää ja osakkaiden oikeuksia ja tiedonsaantia korostavaa hallintoa.  Tavoitteena on tehdä taloyhtiöstä hyvän ja läpinäkyvän hallintokulttuurin mallitalo.

Viime vuosien myrskyjen jälkeen taloyhtiöön onkin odotettavissa kokonaisuudessaan uusi poutasää, vaikka ongelmia edellisiltä vuosilta riittääkin uudelle hallitukselle selvitettäväksi. Pilvipeite on kuitenkin alkanut rakoilla.

Toiminnantarkastuksessa ilmennyt lista aikaisemman hallinnon ongelmista on tosin mittava ja selvitettävää siis riittää. Myös taloyhtiöön aikaisemmin määrätty erityinen tarkastus on edelleen tulossa, mutta uuden hallituksen kanssa siitäkin selvitään varmasti vähäisemmin kustannuksin. Tärkeää on saada talon tilit ja talous kuntoon.

Samalla on luotava luottamusta ja uutta ymmärrystä myös niihin osakkaisiin, jotka ovat lukuisten ongelmien ja erittäin härskien toimintatapojen ilmitulosta huolimatta halunneet jostain syystä edelleen kannattaa vanhaa hallintoa ja sen toimintatapoja.

Aikaisempi hallinto ei kuitenkaan saanut yhtiökokouksessa vastuuvapautta ja uusi hallitus on astunut hoitamaan nyt taloyhtiötä paremmilla eväillä.

Hallituksen puheenjohtajana toimii nyt näitäkin sivuja ylläpitänyt Markku Koivusalo.

Tämä merkitsee myös muutosta näiden sivujen luonteeseen. Sivustosta ei tule edelleenkään taloyhtiön virallista tiedostuskanavaa, joka tullaan hoitamaan muuta kautta, mutta entistä avoimemmin. Siksi sivustojen aikaisempi rooli vähemmistöosakkaiden vaihtoehtoisena tiedotuskanavana kuitenkin automaattisesti laskee.

Sivusto kuitenkin säilyy kertomuksena töölöläisen taloyhtiön historiasta, tapahtumista ja edesottamuksista. Kenties aikanaan sen perustalta voidaan kirjoittaa talon historiikki.

Toivottavasti tästä lähtien sivustolla on kuitenkin enemmän positiivista kerrottavaa taloyhtiön elämästä ja taloyhtiö voi alkaa toimia vähitellen (kunhan vaan vanhat ongelmat saadaan selvitettyä) jopa mallina muille yhtiöille.

Sivustosta on tullut hyvin suosittu etenkin muiden taloyhtiön asukkaiden, osakkaiden ja hallitusten jäsenten kohdalla koska sillä on tuotu muissakin yhtiöissä koettuja ja usein julkisuudessa vaiettuja ongelmia esille.

Sivusto aikoo jatkaa tätä kriittistä roolia taloyhtiön ja kiinteistöalan asioiden kommentoinnin suhteen, mutta toivottavasti talon omalta osaltaan se voi tulevaisuudessa toimia enemmin hyvän hallinnon esimerkkinä kuin varoituksena.

Toivottavasti sivusto voisi tulevaisuudessa tarjota myös esimerkin ja eräänlaisen kasvutarinan, miten taloyhtiö voi selvitä vaikeuksien kautta uuteen kukoistukseen ja että lopulta myrskyn jälkeen voi koittaa pouta sää, kunhan vain järki, tietoa ja avoimuus ja ennen kaikkea sivuston mottona ollut Sapere Aude, rohkeus tietää, voittaa salailun, auktoriteetin ja sokean uskon.

Ja miten osakkaat itse ovat parhaita hallinnoimana omaa varallisuuttaan ja asumistaan ei suinkaan kalliilla palkitut ulkopuoliset hallitusammattilaiset.

”Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan. Auringon käyvän hehkumaan.”

  1. Ovenia on poistunut. Uusi Isännöitsijä on KatePlus. 1 Reply
  2. 1930 -luvun taidegrafiikkaa talosta Leave a reply
  3. Rakennussuojelu As Oy Mechelinissä Leave a reply
  4. Keskustelua Kiinteistölehdessä As Oy Mechelinistä Leave a reply
  5. Roskia, roskia, roskia eli asukasviihtyvyyden parantaminen 1 Reply
  6. Töölöläiset vastustamassa rakennussuojelua. Mitä todella tapahtui? Leave a reply
  7. Elämää rakennustelineiden keskellä. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 5. Leave a reply
  8. Uusi lunastusrikkomus As Oy Mechelinissä Leave a reply
  9. Uusi ullakkoasunto vuotaa heti alakertaan. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 4. Leave a reply