Hallinnon vaihtuminen ja taloyhtiön uusi aika

As Oy Mechelinin hallinnossa on tapahtunut radikaali muutos.

Talossa pitkään valtaa pitänyt entinen hallituksen puheenjohtaja on siirtynyt talon hallinnosta kokonaan syrjään. Myös viimeisen vuoden taloa johtanut hallitusammattilainen on poistunut talon hallinnosta.

Taloyhtiötä johdetaan nyt niin kuin taloyhtiöitä pitäisikin hallinnoida eli talonyhtiön omien osakkaiden voimin. Samalla talon paisuneet hallintokustannukset tulevat laskemaan reippaasti.

Hallitusammattilaisesta luopuminen merkitsee jo noin 13 000 € pudotusta hallintokuluista. Puhumattakaan erilaisten asiantuntija, konsultti- ja lakimiespalkkioiden pois jäämisestä tai osakkaita vastaan käytyjen hävittyjen oikeudenkäyntien kuluista. Pelkät vuoden 2017 yhtiökokouksen kulut tulevat jäämään kymmenesosaan vuoden 2016 yhtiökokouksen kuluista, jossa maksettiin palkkioita kahdelle asianajajalle, hallitusammattilaiselle ja vielä erikseen isännöitsijälle yhteensä lähes 20 000€. Tällä kertaa ulkopuolisia lakimiehiä ei ollut paikalla taloyhtiön varoja kuluttamassa.

Toisin sanoen ainakin hallintokulujen osalta taloyhtiö on siirtymässä aivan uuteen aikaan.

Muutenkin taloyhtiön hallintoon on odotettavissa selkeitä muutoksia. Taloa vaivanneesta ja osakkaille kalliiksi tulleesta salailun ilmapiiristä siirrytään kohti läpinäkyvää ja osakkaiden oikeuksia ja tiedonsaantia korostavaa hallintoa.  Tavoitteena on tehdä taloyhtiöstä hyvän ja läpinäkyvän hallintokulttuurin mallitalo.

Viime vuosien myrskyjen jälkeen taloyhtiöön onkin odotettavissa kokonaisuudessaan uusi poutasää, vaikka ongelmia edellisiltä vuosilta riittääkin uudelle hallitukselle selvitettäväksi. Pilvipeite on kuitenkin alkanut rakoilla.

Toiminnantarkastuksessa ilmennyt lista aikaisemman hallinnon ongelmista on tosin mittava ja selvitettävää siis riittää. Myös taloyhtiöön aikaisemmin määrätty erityinen tarkastus on edelleen tulossa, mutta uuden hallituksen kanssa siitäkin selvitään varmasti vähäisemmin kustannuksin. Tärkeää on saada talon tilit ja talous kuntoon.

Samalla on luotava luottamusta ja uutta ymmärrystä myös niihin osakkaisiin, jotka ovat lukuisten ongelmien ja erittäin härskien toimintatapojen ilmitulosta huolimatta halunneet jostain syystä edelleen kannattaa vanhaa hallintoa ja sen toimintatapoja.

Aikaisempi hallinto ei kuitenkaan saanut yhtiökokouksessa vastuuvapautta ja uusi hallitus on astunut hoitamaan nyt taloyhtiötä paremmilla eväillä.

Hallituksen puheenjohtajana toimii nyt näitäkin sivuja ylläpitänyt Markku Koivusalo.

Tämä merkitsee myös muutosta näiden sivujen luonteeseen. Sivustosta ei tule edelleenkään taloyhtiön virallista tiedostuskanavaa, joka tullaan hoitamaan muuta kautta, mutta entistä avoimemmin. Siksi sivustojen aikaisempi rooli vähemmistöosakkaiden vaihtoehtoisena tiedotuskanavana kuitenkin automaattisesti laskee.

Sivusto kuitenkin säilyy kertomuksena töölöläisen taloyhtiön historiasta, tapahtumista ja edesottamuksista. Kenties aikanaan sen perustalta voidaan kirjoittaa talon historiikki.

Toivottavasti tästä lähtien sivustolla on kuitenkin enemmän positiivista kerrottavaa taloyhtiön elämästä ja taloyhtiö voi alkaa toimia vähitellen (kunhan vaan vanhat ongelmat saadaan selvitettyä) jopa mallina muille yhtiöille.

Sivustosta on tullut hyvin suosittu etenkin muiden taloyhtiön asukkaiden, osakkaiden ja hallitusten jäsenten kohdalla koska sillä on tuotu muissakin yhtiöissä koettuja ja usein julkisuudessa vaiettuja ongelmia esille.

Sivusto aikoo jatkaa tätä kriittistä roolia taloyhtiön ja kiinteistöalan asioiden kommentoinnin suhteen, mutta toivottavasti talon omalta osaltaan se voi tulevaisuudessa toimia enemmin hyvän hallinnon esimerkkinä kuin varoituksena.

Toivottavasti sivusto voisi tulevaisuudessa tarjota myös esimerkin ja eräänlaisen kasvutarinan, miten taloyhtiö voi selvitä vaikeuksien kautta uuteen kukoistukseen ja että lopulta myrskyn jälkeen voi koittaa pouta sää, kunhan vain järki, tietoa ja avoimuus ja ennen kaikkea sivuston mottona ollut Sapere Aude, rohkeus tietää, voittaa salailun, auktoriteetin ja sokean uskon.

Ja miten osakkaat itse ovat parhaita hallinnoimana omaa varallisuuttaan ja asumistaan ei suinkaan kalliilla palkitut ulkopuoliset hallitusammattilaiset.

”Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan. Auringon käyvän hehkumaan.”

Ovenia on poistunut. Uusi Isännöitsijä on KatePlus.

Usealle osakkaalle tuli varmaan yllätyksenä talossa tapahtunut isännöitsijän vaihto.

Hallitus ja toiminnantarkastajat olivat toki tienneet siitä jo jonkin aikaa, mutta hallitus ei ollut tiedottanut siitä aikaisemmin osakkaille.

Ovenia Isännöinti Oy irtisanoutui As Oy Mechelinin isännöinnistä viime vuoden marraskuun lopussa.

Kolmen kolmen kuukauden irtisanomisajan jälkeen uutena isännöitsijänä taloyhtiössä on maaliskuun 2017 alusta aloittanut KatePlus niminen toimisto vastuullisena isännöitsijänä Peter Mandelin.

Saa nähdä miten isännöitsijän vaihto ja kokonaan uusi toimija vaikuttaa taloyhtiön edelleen sekavaan tilanteeseen. Toivottavasti positiivisesti.

Ovenian viimeinen isännöitsijä As Oy Mechelinissä, Sonja Juola, pyrki kyllä omalta osaltaan toimimaan asiallisesti hankalassa tilanteessa. Hän oli kuitenkin Ovenian palveluksessa.  Oveniaa taas raskauttivat sen ostaman Verkkoisännöinnin aikaisempien isännöitsijöiden Timo Metsälän sekä Erkki Lapin taloon jättämät ongelmat yhdessä Kaarlo Sellin johtamien aikaisempien hallitusten toimien kanssa.

Näiden epäselvyyksien osalta taloon on määrätty erityinen tarkastus, josta aikaisempi Kaarlo Sellin johtama hallitus on kuitenkin valittanut Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Ovenian irtisanoutuminen

Ovenian osalta suhteutumisessa taloyhtiön asioihin tapahtuikin uusi käänne.

Ovenia nimittäin myönsi vihdoin taloudellisten selvitysten puuteellisuuden ja sekavan tilan taloyhtiössä.

Ovenia ei kuitenkaan suostunut tai kyennyt selvittämään näitä taloudellisia asioita vaan halusi irtisanoa itsensä kokonaan taloyhtiön palveluksesta.

Syynä isännöinnin irtisanomiseen Ovenia ilmoitti ”talon riitaisan ja sekavan tilanteen ja sen ettei selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.”

Tämä on mielenkiintoista, sillä Ovenia on siis vihdoinkin avoimesti myöntänyt sen mitä taloyhtiön ”oppositio” on jatkuvasti monta vuotta näilläkin sivuilla valittanut.

Kunnollista taloudellista selvyyttä taloyhtiön miljoonaremonteista ei olemassa ja annetut selvitykset ovat osaltaan virheellisiä. Syy talon riitaiseen ja sekavaan tilanteeseen on juuri taloudellisten selvitysten puuttuminen.

Erityisen tarkastuksen tarpeellisuus

Nyt Ovenia siis vihdoin myönsi selvitysten puutteet ja on samalla ilmoittanut, ettei se vastusta lainkaan erityistä tarkistusta. Ovenian mukaan taloyhtiön tarkastuksesta tekemä valitus hallinto-oikeuteen on puhtaasti hallituksen vastuulla. Isännöitsijä on ainoastaan toimenpannut valituksen lähettämisen hallituksen toimeksiannosta. Ovenian on jopa ilmoittanut, ettei sillä ole mitään eritystä tarkastusta vastaan.

Tämä on aikamoinen käänne Ovenian osalta.

Sillä vielä 23.3.2016 Ovenian isännöitsijä Teemu Saarikivi on yhdessä Kaarlo Sellin kanssa allekirjoittanut hallinto-oikeuteen erityisestä tarkastuksesta tehdyn valituksen. Valituksessa Saarikivi on yhdessä Sellin kanssa väittänyt lujasti, ettei yhtiön saneerausremonttiin tai muihin hankkeisiin liity mitään numeerisia tai muitakaan avoimia epäselvyyksiä. Nyt kuitenkin Ovenia irtisanoi itsensä juuri sen takia, ettei kunnollista selvitystä taloudelliseen tilanteeseen ole saatu.

Samoin Ovenian isännöitsijä Anssi Aittasalmi on vieläpä yksin allekirjoittanut 15.8.2016 hallinto-oikeuteen tehdyn selityksen. Siinä Aittasalmi kieltää erityisen tarkastuksen tarpeellisuuden ja esittää lähinnä henkilöön kohdistuvia täysin epäasiallisia parjauksia hakijoiden asiamiehestä.

Saarikivi ja Aittakoski ovatkin näemmä esittäneet näitä väitteitään täysin As Oy Mechelinin tilinpitoon tai asioihin tutustumatta, sillä nyt Ovenian johtokin on myöntänyt, ettei Saarikiven ja Aittakosken väitteet talon taloudellisesta tilanteesta ole olleet tältä osin oikeita.

Kenen vastuulla?

Taloyhtiön isännöinnistä irtisanoutunut Ovenia on jo alkanut kieltää vastuutaan taloyhtiön aikaisemmista toimenpiteistä ja sen remonttien tilinpidon epäselvyyksistä ilmoittaen hallituksen johdon toimineen talossa hyvin itsenäisesti.

Toisin sanoen Ovenia näyttää haluaavan nyt siirtää vastuun epäselvyyksistä talon hallituksen ja erityisesti sen hallituksen pitkäaikaisen puheenjohtajan Kaarlo Sellin osalle.

Mutta vaikka Ovenia nyt katsoo, ettei se ole vastuullinen taloyhtiön remonttien hallinnosta, on se kuitenkin laskuttanut taloyhtiötä tästä. Lisäksi on todettava, että isännöitsijä on kyllä aina vastuussa talon tilinpidosta, hoidettiinpa talossa sitten varsinaisesti asioita kuinka itsenäisesti tahansa.

Varsinainen vastuullinen taloyhtiössä on toki ollut hyvin itsenäisesti talon asioita hoitanut talonyhtiön pitkäaikainen puheenjohtaja Kaarlo Sell sekä tämän johtamat hallitukset. Sell on kuitenkin onnistunut aina keräämään valtakirjoja yhtiökokouksiin ja saamaan oman tukijoukkonsa vastustamaan taloyhtiön asioiden selvitystä.  Siksi talonyhtiön sekava tilanne on jatkunut vuodesta toiseen. Samalla taloyhtiön ja osakkaiden yhteisiä rahoja on käytetty todella mittavassa määrin erilaisten hallitusammattilaisten, lakimiesten ja konsulttien palkkaamiseen, joiden tehtävänä on ollut yrittää vakuuttaa osakkaille, että kaikki asiat on hoidettu oikea- oppisesti, vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkansa.

Ovenia kieltäytyy maksamasta vahingonkorvauksista

Ennen lähtöön talon palveluksesta Ovenia syyllistyi myös lunastusilmoituksen laiminlyöntiin, joka tapahtui talon osakkaiden kustannuksella talon hallituksessa istuvan Rainer Liintolan ja tämän pojan Karri Liintolan hyväksi. Rainer Liiintola ja Ploutos Oy saivat asiassa usean sadan tuhannen euron taloudellisen edun osakkaiden kustannuksella.

Ovenia myönsi täysin lunastusoikeuden rikkomuksen ja pyysi osakkaita esittämään perustellut vahingonkorvausvaatimukset asiasta. Mutta saatuaan perustellut vaatimukset Ovenia kieltäytyikin maksamasta vahingonkorvauksia.

Ovenian vakuutuslaitos LähiTapiola on perustellut asiaa muun muassa sillä, että koska vahingonkorvauksen hakijoita (eli vahingon kärsijöitä) on ollut useita, ei kenellekään näistä olisi syntynyt osoitettua taloudellista vahinkoa. Tämä tulkinta asiasta on täysin kestämätön. Se tarkoittaisi käytännössä, ettei lunastusilmoituksia tarvitsi lainkaan lähettää, koska tästä selkeästä rikkomuksesta ei koskaan tulisi kenellekään mitään sanktioita. Lunastuslausekkeilla ja pykälillä ei siis olisi lopulta mitään merkitystä. Vahingonkorvausta hakeneet osakkaat ovatkin joutuneet kääntymään vahingonkorvauksiin erikoistuneen juristin puoleen ja pyytäneet asian uudelleen käsittelyä.

KatePlussan näytön paikka

Ovenia on siis nyt lähtenyt talosta. Tilalle on tullut huomattavasti pienempi toimija KatePlus.

Odotukset uuden isännöitsijän osalta ovat suuret. ´

Vaikka osa aikaisemmista sotkuista vaikuttaa edelleen talon tulevaisuudessa, ei KatePlus ole enää vastuussa Ovenian toiminnasta samalla tavalla kuin Ovenia oli vastuussa Verkkoisännöinnistä.

Tämän vuoksi KatePlus isännöinnillä ei pitäisi olla enää mitään syytä peitellä aikaisempia ongelmia.

KatePlus voi siis aloittaa isännöinnin talossa osaltaan puhtaalta pöydältä.

Mutta tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa taloyhtiön aikaisempien ja edelleen sen maksuissa ja vastikkeissa näkyvien ongelmien lakaisemista maton alle. Jos näitä ei selvitetä, ei uusi alku taloyhtiössä ole mahdollinen.

Näitä sotkuja taas eivät tietenkään missään nimessä halua selvittää niistä vastuulliset tahot. Hehän ovat viisi vuotta kiven kovaa väittäneet kaikkien talon asioiden ja tilien olevan täysin kunnossa. Samalla he pelkäävät joutuvansa vastamaan toimistaan.

Niinpä uhkana on, että isännöitsijän vaihtumisesta huolimatta suuria muutoksia ei muuten tapahdu talon johdossa. Ongelmat halutaan peittää ja talon rahoja käytetään edelleen asioiden salaamiseen ja aikaisemman väärintoiminnan peittelemiseen talon asioiden selvittämisen sijaan.

Isännöitsijä taas voi aina vedota toimivansa vain hallituksen toimeksiannosta ja olevansa sille lojaali. Isännöitsijä ei voi kuitenkaan tukea tai toimeenpanna suoria väärin käytöksiä, vaikka hallitus sitä tältä vaatisi. Tällaisissa hankalissa tilanteissa kuitenkin varsinaisesti ja viime kädessä testataan mikä on isännöitsijän oma moraali ja etiikka. Toivokaamme KatePlussan pitävän tämän aikaisempaa korkeammalla.

Se taas mihin suuntaan taloyhtiön asiat tulevat kulkemaan riippuu siitä heräävätkö talon enemmistö osakkaat vihdoin näkemään talon todelliset ongelmat ja myös ymmärtämään, ettei heidän etunsa ole suinkaan samat kuin ulkopuolisten gryndereiden tai hallitusammattilaisten edut.

1930 -luvun taidegrafiikkaa talosta

Talossa aivan sen alkuaikoina (1929-30) asunut Eva Multia on ystävällisesti lähettänyt sivustolle halussaan olevaa 1930 -luvun grafiikkaa talosta.

Tekijänä on Multian isän ystävä taidegraafikko ja maalari Johan August Backman, joka käytti grafiikassaan viivasyövytyksellä täydennettyä akvatintamenetelmää.

Mechelininkadulla huristeleva auto saattaa olla Multian isän omistama Chevrolet.

Edelleen hyvin vireä Multia oli riemastunut talon lasimaalauksen onnistuneesta suojeluprosessista ja tämä sai hänet muistelmaan omaa varhaislapsuuttaan talossa.

Multia kertoo viettäneensä talossa huoletonta varhaislapsuuttaan vuosina 1929-1930.

Hän muistaa vieläkin ihanan tervan tuoksun, kun katua asfaltointiin ja sen miltä musta mönjä tuntui kourissa, kun korjausmiehet antoivat sitä ympärillä kärkkyneille lapsille.

Talon vaatimatonta pihaa Multia ei muista, mutta talon kulmassa ollut siirtomaatavarakauppa ja Museokadun puolella ollut paperikauppa olivat tärkeitä paikkoja. Kadunkulma toimi lasten leikkipaikkana ja joskus isoveli kavereineen saattoi viedä hänet seikkailumatkalle vastakkaisella puolella oleville kallioille.

Näyttelijäpariskunta Eine Laineen ja Yrjö Tuomisen hieman vanhemmat tyttäret olivat Multian leikkitovereita ja perheeseen liittyy kuulemma paljon muistoja.

Multia muistaa myös kurkkineensa uteliaana porraskäytävässä, kun liian riehakkaiksi käyneitä näyttelijäseurueita poistettiin juhlimasta asunnosta oikein poliisin kanssa. Pikkutyttö ei ymmärtänyt miksi poliisi olivat paikalla ja hänestä oli hauskaa, kun juhlijat poistuessaan lauloivat railakkaasti.

 Multian vahvin muisto on kuitenkin Graf Zeppelin seilaamassa vuonna 1930 juuri talon yläpuolella.

Se ei kuulemma totisesti unohdu.

Uskomatonta on kuitenkin, että pikkutyttönä Graf Zeppelin talon yllä nähnyt Multia seuraa edelleen aktiivisesti maailman menoa, käyttää sujuvasti sähköpostia ja seuraa internetistä näitäkin sivuja varhaislapsuutensa talosta.

Rakennussuojelu As Oy Mechelinissä

hesarialoitus Rakennussuojelun tärkeys on saanut vihdoin kaivattua julkisuutta, kun Helsingin Sanomat teki asiasta juttusarjan sunnuntai numeronsa (19.2.2017) kotiliitteessä.

Helsingin Sanomien nettiversio jutusta on luettavissa tästä linkistä.

Helsingin sanomien jutussa kerrotaan Helsingissä itse asiassa olevan noin 4000 suojeltua rakennusta, mutta ainoastaan 19 rakennusperintölain nojalla erikseen suojeltua kohdetta.

Samalla jutussa kerrotaan kahdesta eri tavoin suojeluun suhtautuneesta taloyhtiöstä.

toolaisperheUudenmaankatu 36 asunto-osakeyhtiössä vanhaa rakennusperintöä on kunnioitettu ja haluttu suojella. Talon julkisivu ja pääportaikot ovat suojelukohteita ja talon osakkaat ovat halunneet remonteissa palauttaa 1800- luvulla rakennetun talon entiseen loistoonsa.

Vastakohtana tälle suojelumyönteiselle taloyhtiölle kerrotaan taas Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelun vaikeudesta As Oy Mechelinissä. Siellä Kaarlo Sellin johtama hallitus vastusti ankarasti suojelua ja palkkasi yhtiön varoilla rakennuskonsultti Olli Huhdin vastustamaan talon arvokkaista osista tehtyä suojelualoitetta.

toololaisperhe2Miten ihmeessä näin? Olivatko As Oy Mechelinin osakkaat suojeluvastaisia? Miksi he olivat valmiita ajamaan ennemmin ulkopuolisen grynderin Mika Hautalan etua sen sijaan että olisivat halunneet säilyttää talon kulttuurihistoriallista arvoa?

Monet jutun lukijat ovat ihmetelleet As Oy Mechelinin osakkaiden toimintaa.

Jutussa ei nimittäin kerrota sitä, mikä on edelleen selvittämätön ongelma taloyhtiön tilinpidossa ja sen vastikkeiden perimisessä. Osakkaat maksavat turhia suojelun vastustamiskustannuksia osana julkisivun rahoituslainaa.

Tosiasiassa osa osakkaista ei tuskin olisi ollut lainkaan suojeluvastaista, mutta he eivät ole edes tienneet mitä heidän yhteisillä rahoilla tehtiin tai heille ei kerrottu asiasta suoraan ja rehellisesti. Hallitus toimi tässä pitkälti oman päänsä mukaan ja se on tosiaan maksattanut suojelun vastustamiskustannuksia osana julkisivuremontin rahoitusvastikkeita. Tämä ei tietenkään ole millään lailla sopivaa, mutta tällaista meno As Oy Mechelinissä on ollut ja valitettavasti useat osakkaat eivät ole kiinnostuneita siitä mihin hallitus oikein yhtiön rahoja käyttää.

Asia ei kuitenkaan tule jäämään tähän, sillä osa osakkaista ei ole lainkaan tyytyväisiä siihen, että heidät pakotetaan maksamaan hallituksen täysin tarpeettomista ja vahingollisista suojelun vastustamistoimista yrittäen vielä peittää ne välttämättömiksi julkisivuremontin korjauskuluiksi.

Keskustelua Kiinteistölehdessä As Oy Mechelinistä

Kiinteistölehdessä 1/2017 on käyty julkista ”keskustelua” As Oy Mechelinin asioista.

Keskustelu liittyy Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistuihin Mervi Ala-Prinkkilän kirjoittamiin As Oy Mecheliniä käsitteleviin artikkeleihin. Toinen näistä käsitteli töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä ja artikkelia on kommentoitu aikaisemmin myös tällä sivustolla.

Kuva: Lainaus Kiinteistölehti 10/2016

Toinen oli taas erityinen henkilökuva As Oy Mechelinin entisestä hallituksen puheenjohtajasta Kaarlo Sellistä, joka esittelee siinä näkemyksiään ja neuvojaan hallituksen puheenjohtajana toimimisesta.

 

 

 

Kiinteistölehdessä 1/2017 on vuorostaan julkaistu oheinen Markku Koivusalon vastine näihin artikkeleihin ja niiden sisältämiin hieman harhaanjohtaviin tietoihin.

 

vastine

Myös Kaarlo Sellille on annettu tilaisuus vastata tähän vastineeseen.

sellvastausVastauksessaan Sell väittää sen enempää Koivusalolle konkreettisesti vastaamatta, ettei artikkeleissa olisi mitään paikkaansa pitämätöntä. Samalla hän ilmoittaa päättävän osaltaan julkisen keskustelun talonyhtiön asioista.

Tällainen ”keskustelu” on toki jo tuttua taloyhtiön yhtiökokouksista. Niissä puheenjohtaja on esittänyt omia näkemyksiään asioista ja kun niihin on pyydettyjä perusteluja tai ne on kumottu tosiasioilla, hän on ilmoittanut lopettavansa asioista keskustelun.

Tässäkin tapauksessa entinen puheenjohtaja itse oli halunnut tuoda julkisuuteen näkemyksiään talonyhtiön asioista. Mutta kun näitä näkemyksiä sitten haluttiin korjata tai saada niitä tukemaan perusteluja ja tosiasioita, puheenjohtaja ilmoittaa, ettei hän haluakaan keskustella asioista julkisesti.

langettavaKiinteistölehdellä onkin ollut aika omituinen suhde As Oy Mechelinin asioihin. Aikaisemmin se julkaisi taloyhtiön hallituksen asianajotoimiston käräjäoikeudessa hävinneen näkemyksen ikään kuin neutraalina oikeusanalyysinä ja kieltäytyi julkaisemasta siihen kirjoitettua vastinetta. Kiinteistölehti sai tästä julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Taloyhtiön hallitus vuorostaan hävisi valituksensa asiasta hovioikeudessa ja taloyhtiölle aiheutui taas lisää ylimääräisiä kuluja.

Omituista on, että kiinteistölehteä tämän jälkeen halusi vielä tehdä erityisen henkilökuvan Kaarlo Sellin kokemuksista hallituksen puheenjohtajana. Siis hallituksen, jonka toiminta oli tuomittu kahdessa oikeusasteessa ja jonka selvittämättömästä toiminnasta aluehallintovirasto on myös määrännyt taloon erityisen tarkastuksen.

sellinhaastatteluHenkilökuvassa Kaarlo Sell neuvoi muun muassa muita talonyhtiöitä, että ” yhtiöjärjestykset kannattaa tehdä sellaisiksi, että ne sallivat joustavasti erikokoiset hallitukset ja toiminnantarkastuksen järjestelyt”.

Kaarlo Sellin puheenjohtajakaudella As Oy Mechelinissä joustavuus hallitusten ja toiminnantarkastusten suhteen on tarkoittanut sitä, että yhtiön vähemmistöosakkaat on haluttu pitää kaikin mahdollisin keinoin poissa hallituksessa. Heidän tilalleen on palkattu ulkopuolisia hallitusammattilaisia ja myös talonyhtiön ullakon ostanut grynderi on istunut hallituksessa valvomassa omaa etuaan. Toiminnantarkastajat on joustavasti haluttu valita hallituksen lähipiiristä ja hyvin joustavasti he eivät ole toimittaneet vaadittuja tietoja yhtiökokouksiin tai edes olleet niissä läsnä. Jos taas toiminnantarkastaja on lakisääteisiä tietoja pyytänyt, niin niitä ei ole hyvin joustavasti ja samalla lain vastaisesti tälle annettu, vaan toiminnantarkastaja on hyvin joustavasti erotettu toimestaan, ettei vaan talonyhtiön todellinen varojen käyttö paljastuisi. Tuloksena on muun muassa taloudellisesti selvittämättömät remontit ja erityisen tarkastuksen tarve. Hienoja neuvoja siis Kiinteistölehti oli päättänyt välittää muille taloyhtiöille Kaarlo Sellin välityksellä.

Tällä kertaa Kiinteistölehti julkaisi kuitenkin asiasta myös Markku Koivusalon vastineen.

Toivottavasti Kiinteistölehti seuraa As Oy Mechelinin tapahtumia myös jatkossa ja kertoo laajemmalle yleisellö myös tulevaisuudessa mitä kaikkea mielenkiintoista As Oy Mechelin hallinnosta paljastuukaan, kun taloon saadaan vihdoin erityinen tarkastus ja sen aikaisempien hallitusten todellinen toiminta tulee julkisuuteen. Nyt Ovenia isännöinti on jo myöntänyt, ettei kunnollisia taloudellisia selvityksiä asioista ole ja on irtisanonut itsensä. Samalla on myös paljastunut uusi hallituksen jäsentä suosinut lunastusrikkomus ja lisää muutakin uutisointia on tulossa.

Nyt Kiinteistölehti on kuitenkin ilmoittanut, ettei se enää halua puuttua talon asioihin.

Mutta miksi ihmeessä se on aikaisemmin halunnut ehdottomasti puuttua julkisesti talon asioihin ja nyt kun todelliset ongelmat sitten alkavat tulla päivänvaloon se haluaakin olla keskustelematta enempää julkisesti näistä asioista.

Roskia, roskia, roskia eli asukasviihtyvyyden parantaminen

As Oy Mechelinin jäteastiat pursuavat jatkuvasti yli ja koko jätehuolto on tällä hetkellä täysin riittämätön.

Muutos roskaiseksi pihaksi tapahtui ullakkorakennuksen jälkeen, vaikka juuri pihan ehostuksen piti olla ullakkorakennusluvassa erityisesti vaadittu asukasviihtyvyyden parannus.

20170119_151036Hallituksen tiedotteissa on lähinnä korostettu tarvetta lajitella paremmin roskia tai taitella paremmin pahvilaatikot. Roskien parempi lajittelu on toki suotavaa, mutta vaikka asukkaat lajittelisivat kaikki roskat ja taittelisivat kaikki pahvilaatikot huolellisesti, ei jätehuolto ja jäteastiat vain yksinkertaisesti ole millään tavoin riittäviä taloyhtiölle, jossa on nyt 86 huoneistoa.

Kahta sekajäte astiaa suositellaan taloyhtiöille, joissa on 20-30 asukasta. As Oy Mechelinissä on 86 huoneistoa ja asukkaita arviolta kaksinkertainen tai kolminkertainen määrä.

Pihan ns. ehostustoimet kuuluivat ullakkorakentaja Loftmen Oy:n vastuulle ja kysymys kuuluu olisiko vanhaa jätekatosta tullut laajentaa ehostuksen ohessa? Nyt vanhat jätekatokset ainoastaan maalattiin uudestaan ja varustettiin ruohokatolla?

Huomautettakoon, että kysymys jätehuollon riittävyydestä oli yksi asia, johon kiinnitettiin huomiota taloyhtiön ullakkorakennuslupaa koskevassa valituksessa. Tuon aikainen taloyhtiön hallitus taas väitti jäteastioiden vähentämisen lisäävän pihan viihtyisyyttä.

20161225_132141

Jätehuolto rakennusluvassa

Kuten tällä sivustolla on todettu, As Oy Mechelinin hallitus haki 2012 ullakkorakennuslupaa taloyhtiöön tuomatta tätä ennen minkäänlaisia hankesuunnitelmia tai piirustuksia yhtiökokouksiin. Osakkaat eivät voineet millään tavoin vaikuttaa siihen mitä asukasviihtyvyyden parannuksia lupaan liitettiin, minkälaisesta pihasuunnitelmasta oli kyse tai ylipäänsä siihen millä ehdoilla ullakkorakennusta oltiin ylipäänsä tekemässä. Vasta kun rakennuslupaa oli jo haettu ja se oli saatu, hallitus toi tältä osin valmiiksi käsitellyn ja viranomaisten hyväksymän ullakonrakennusluvan ja Ari Malmion tekemät piirustukset yhtiökokouksen hyväksyttäväksi.

Ja koska kaikki oli jo viranomaisten hyväksymää ja osakkaille luvattiin ullakon myynnistä täysin liioitellusti paljon rahaa, suunnitelmat hyväksyttiin enemmistön toimesta niiden yksityiskohtiin lainkaan puuttumatta.

Koska rakennusluvassa oli tämän salailutoiminnan tähden selviä puutteita, tehtiin rakennusluvasta yläkerran asukkaiden ja osakkaan osalta valitus hallinto-oikeuteen 11.6.2012. Mutta vaikka luvan antaneen rakennusvalvontaviraston oman juristin mielestä osakkaalla oli valitusoikeus asiasta, niin hallinto-oikeus katsoi, ettei valitusoikeutta ollut. Tällä perusteella hallinto-oikeus ei siis käsitellyt valitusta ja siinä esitettyjä rakennusluvan puutteita. (Katsottiin ettei yläkerran osakkaille ja asukkaille ole riittävästi vahinkoa asiasta. Tämän tulkinnan aiheellisuutta, jokainen voi itse miettiä lukemalla tämän sivun kuvauksia toteutuneesta ullakkorakentamisesta.)

20161003_090938Koska valituslupaa ei annettu, jäivät rakennusluvan puutteet siis korjaamatta tai paremminkin niitä ei nähty lainkaan puutteiksi. Nyt jälkeenpäin voidaan kuitenkin arvioida oliko esimerkiksi jätehuollon osalta luvassa todella puutteita vai eikö ollut.

Itse asiassa varsinaisessa Ari Malmion pihasuunnitelmassa, jonka perusteella siis rakennuslupaa keväällä 2012 haettiin, vanhojen jätekatosten tilalle esitettiin vielä pienempiä jätekatoksia.

Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan rakennusluvasta antamassa lausunnossa todettiin, että koska jätesäiliöitä ei ole voitu sijoittaa muualle suunnitelmissa ”nykyinen jätesuoja korvataan kapealla muurin suuntaisella jätesuojalla, joka mahdollistaa pihan paremman käytön.”

20150411_202730Näin ei loppujen lopuksi tapahtunut vaan vanhat jätesuojat säilytettiin. Mutta koska edes nämä eivät ole riittäviä uusien huoneistojen tuomaan kasvaneeseen jätemäärään, niin miten ihmeessä suunnitellut vielä pienemmät jätesuojat saatettiin katsoa pihan parannukseksi?

Konsultti Olli Huhdin kirjoittamassa taloyhtiön hallituksen selvityksessä taas todettiin:

Jotta piha-alue saataisiin viihtyisämmäksi, on nykyisessä suunnitelmassa vähäisesti pienennetty jäteastioiden määrää. Tämä muutos ei heikennä jätehuollon toimivuutta, sillä jäteastioiden määrän väheneminen voidaan helposti kompensoida niiden tyhjennysväliä lyhentämällä.”

No tällaista kompensaatiota ei ole tehty tai ei ole ollut mahdollista tehdä ainakaan edullisesti. Etenkin talon 86 huoneistolle varatut kokonaista kaksi sekajätesäiliötä pursuavat jatkuvasti ylitse tehden pihasta kaikkea muuta kuin viihtyisän.

Rakennusluvan puutteista valittaneet yläkerran asukkaat taas ihmettelivät miten ihmeessä jäteastioiden vähentäminen tilanteessa, jossa taloon rakennetaan lisää asuntoja, voisi olla pihan käytön parannustoimenpide. Vieläkin heidän on vaikea ymmärtää tällaista ristiriitaista logiikkaa.

Mutta koska heillä ei ollut asiassa valituslupaa, ei heidän ihmettelyään tarvinnut tässäkään asiassa lainkaan käsitellä vaan jäteastioiden vähentäminen katsottiin asukasviihtyvyyden parantamiseksi.

Mitä jos olisikin tehty toisin? 

Olisiko tämäkin jäteasia voitu käsitellä paremmin jos alun perin pihasuunnitelmia olisi esitelty osakkaille ja he olisivat voineet esittää omat hyvin perustellut näkemyksensä jätehuollon riittävyydestä.

Ja olisiko uudelta Loftmen Oy:n toteuttamalta pihasuunnitelmalta voitu vaatia jätekatosten suurentamista, jos jälleen olisi myös kuunneltu osakkaiden ja asukkaiden näkemyksiä.

20161225_132150Jotakin on nyt joka tapauksessa tehtävä taloyhtiötä vaivaavalle jäte-ongelmalle. Se olisi pitänyt selvittää ja ratkaista jo ullakkorakentamisen ja pihan ehostuksen yhteydessä. Mutta sen sijaan se yritettiin kieltää omituisella logiikalla, jossa jäteastioiden vähentäminen yhdessä uusien huoneistojen rakentamisen kanssa johtaisikin pihan viihtyisyyden paranemiseen.

Tässä vielä kerran suositukset jäteastioille asukasmäärään suhteutettuna. Näiden valossa tuntuu enemmän kuin omituiselta, että kaksi sekajäte astiaa on katsottu asukasviihtyvyyden parannukseksi 86 huoneiston talossa.

sieppaa

Töölöläiset vastustamassa rakennussuojelua. Mitä todella tapahtui?

rajaaitojalaatamaan

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehdestä 10/2016

Kiinteistölehdessä 10/2016 julkaistussa Mervi Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Raja-aitoja kaatamaan kansikuva ja pääjutussa mainostetaan Töölöläisten taloyhtiöiden kortteliyhteistyötä.

Jutussa kymmenen asunto-osakeyhtiön korttelista on tosin esillä vain kolmen taloyhtiön As Oy Calonius 8 Ab:n, As Oy Töölön-keskuksen ja As Oy Mechelinin edustajia. Mukana on kolme yhteistyön konkariksi kutsuttua ja kaksi aivan uutta noviisia.

Kortteliyhteistyö on toki kannatettavaa ja siitä puhuttiin ainakin As Oy Mechelinissä jo kauan ennen nyt Kiinteistölehdessä mainostetun kortteliyhteistyön alkua. Korttelin osalta voisi hyvinkin jakaa huoltokustannuksia ja erilaisia korjauskokemuksia. Varsinaisena kortteliyhteistyön ideaalina olisi myös näillä sivuilla ehdotettu yhtenäinen töölöläinen suuri korttelipiha.

Vaikka artikkelissa erityisesti yhteistyön aivan uudet noviisit ovat innokkaita ja esittävät positiivisia odotuksia yhteistyön avoimista mahdollisuuksista, todella ikävän sävyn jutulle antaa siinä yhteistyön lähtökohtana mainostettu rakennussuojelun vastustaminen. Erityisesti kun artikkelissa annetaan täysin virheellinen kuvaus siitä mitä jutussa konkareiksi kutsuttujen Taru Korjan, Satu Parkkamäki-Nurmisen ja Kaarlo Sellin rakennussuojelun vastus itse asiassa koski ja mitä sillä saatiin aikaan. Konkarit tuskin ovat tässä asiassa kertoneet totuutta asiasta noviiseille vaikka jutussa juuri kokemusten vaihtoa mainostetaan.

sellkorja

Kuva siteeraus Kiinteistölehti 19/2016

Tosin konkareidenkin näkemystä rakennussuojelun vastustamisesta esittelee ainoastaan Kaarlo Sell, joka on jutussa eniten äänessä ja puhuu jatkuvasti me muodossa ikään kuin koko korttelin puolesta. Jutun mukaan Kaarlo Sell onkin varsinainen kortteliyhteistyön alkuunpanija ja yhteistyö sai alkunsa kun tämän aloitteesta taloyhtiöt kirjoittivat yhteisen rakennussuojelua vastustavan lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.

Kuten todettiin, erilaisia kortteliyhteistyön muotoja on mietitty muiden As Oy Mechelinissä vaikuttaneiden osalta jo 2000 -luvun alusta, mutta yhteisen korttelipihan raja-aitojen kaataminen vaikutti mahdottomalta. Sen sijaan rakennussuojelun vastustus on nähtävästi ollut se taloyhtiöiden hallitusten raja-aidat kaatava tekijä, joka on Sellin aloitteesta saanut korttelin talot 2013 yhdessä tuumin käymään vastarintaan rakennussuojelua kohtaan. Lukuun ottamatta Taru Korjan mainitsemaa yhteistä päätöstä sisäpihan porttien sulkemisesta, mitään muuta konkreettista koko korttelin päätöstä ei tämä kovasti mainostettu yhteistyö ole ilmeisesti saanut aikaan. Ja toisin kuin juttu antaisi virheellisesti ymmärtää, myös mainostettu suojeluesityksen vastustamisyritys luojan kiitos, epäonnistui.

Vaikka Kaarlo Sellin sanoin konkarit eivät nähneet mitään perusteita näiden kovasti vastustamaan rakennussuojeluun kuitenkin Uudenmaan ELY-keskus teki Museoviraston, Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin kaupunginhallituksen lausunnot kuultuaan päätöksen suojella As Oy Mechelinin huoneiston b50 eteishalli lasimaalauksineen.

kupoliTämä siis siitä huolimatta, että Kaarlo Sell oli aloittanut kortteliyhteistyön vastustamaan suojeluesitystä ja palkannut omasta puolestaan kalliin rakennuskonsultti Olli Huhdin kumoamaan sen. As Oy Mechelinin omassa lausunnossa vastustettiin ankarasti kulttuurihistoriallisen eteishallin ja Bruno Tuukkasen lasimaalauksen suojelemista vedoten muun muassa myös eduskunnan seinämaalaukset tehneen Bruno Tuukkasen vähäisen arvoon, josta Huhdin mukaan kertoo tämän öljyvärimaalauksiensa alhainen hintataso taidehuutokaupoissa.

Kukaan muista lausunnon antajista (Museovirasto, Kaupunginmuseo, Kaupunginhallitus) ei kuitenkaan ollut Kaarlo Sellin ja Olli Huhdin kanssa asiasta samaa mieltä ja Ympäristöministeriö vahvisti ELY -keskuksen suojelupäätöksen 23.6.2015.

Mutta miksi nyt Kiinteistölehti mainostaa rakennussuojelua vastustanutta yhteistyötä?

Ja vielä Etu-Töölössä, joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja jossa taloyhtiöiden pitäisi enemmin huolehtia rakennusperinnöstä kun yhdistyä vastustamaan sitä turvaamaan pyrkiviä suojeluesityksiä.

Onko tarkoitus saada laajojen korjaushankkeiden parissa painivat töölöläistalot olemaan piittaamatta rakennusperinnöstä? Onko syytä yhdessä rajat rikkoen unohtaa myös Etu-Töölöön tehdyt erityiset korjaustapaohjeet rakennusperinnöstä?

bricks”Kaikki Etu-Töölöön talot liittykää yhteen! Rikkokaa rajat ja rakennusperintö, lyökää alas koko laadutonta korjausta ja gryndereiden voitontahtoa sortava inhottava rakennusperintö ja sitä vaaliva Museovirasto!”

No, ihan näin suoraan toimintaan Ala-Prinkkilä ei suinkaan töölöläistaloja kehota, vaikka jutussa esitetäänkin katkeria ja virheellisiä väitteitä Museovirastosta ja samalla mainostetaan ihaillen kuinka yhdessä päätettiin vastustaa rakennussuojeluesitystä, jolla todellisuudessa pelastettiin kulttuurihistoriallisesti arvokas lasimaalaus sekä grynderin mielihaluilta että varomattomilta rakennustöiltä.

Valitettavasti olemme näemmä tosiaan siirtyneet niin sanottuun tosiasioiden jälkeiseen (post-factual) aikaan tai kenties kiinteistöalalla ei muunlaista aikaa ole koskaan tunnettu.

Ainakin Kiinteistölehden juttu ei todellakaan anna rehellistä kuvaa siitä mistä itse asiassa korttelin yhteisessä rakennussuojelun vastustamisessa oli oikein kysymys, mitä siinä itse asiassa vastustettiin, milloin tämä tapahtui ja millä tuloksin.

Palaamme tähän tarkemmin alempana, mutta ennen kuin menemme jutun varsinaisiin virheisiin ja kerromme mistä itse asiassa oli kyse, ihmettelemme vielä hetken yleistä rakennussuojelun vastustamisen suosiota ja vieläpä Etu-Töölössä.

Yhdistääkö rakennussuojelun vastustus todella töölöläisiä?

Miksi rakennusperinnöstä ja kulttuurihistoriasta ei piitata edes Etu-Töölössä, jossa on huomattavasti muuten Suomessa niin vähäistä arvokasta rakennusperintöä ja joka on julistettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi?

korjausohjeetTöölöläisten talojen varsinainen arvo lepää ennen kaikkea niiden rakennusperinnössä ja kulttuurihistoriassa, ei halpamateriaaleilla ja muoviputkilla kasatuissa linjasaneerauksien rakenteissa. Jos haluaa asua elementtitalossa, niin mikäs siinä, kukin makunsa mukaan, mutta ei kannata sitten ostaa asuntoa 1920- tai 30-luvun töölöläiskivitalosta ja yhdistäytyä vastustamaan rakennussuojelua.

Töölöläistalojen sisältä löytyy myös useita hienoa seinä- ja koristemaalauksia ja arvokkaita interiöörejä, joita ei ole suotava peittää lateksilla, vaikka ylihintaisten korjausrakentajien ketjutettujen alihankkijoiden työvoiman rekrytoija olisikin löytänyt sitä alennuksella Tallinnan Espakista.

Kun töölöläistaloja rakennettiin, niin meno oli nimittäin hieman toisenlainen. Silloin sisätilojen koristeluun palkattiin usein niihin erikoistuneita taiteilijoita kuten Bruno Tuukkanen, joka on tehnyt Töölön Helmen porraskäytävien katot ja jonka tekemän Orfeus lasimaalauksen suojelun vastustamista Kiinteistölehti nyt mainostaa töölöläisenä kortteliyhteistyönä.

Onkin surullista, että rakennussuojelu halutaan nähdä jonkinlaisena peikkona, joka estäisi rakennuksen käytön tai tekisi siitä museon, jossa mihinkään ei saa koskea. Tämä kun ei pidä lainkaan paikkaansa.

Taivallahden kasarmin suojelu ei estänyt rakennusten kunnostamista ja sitä, että siellä toimii nyt erinomainen kauppa ja ALKO. Päinvastoin kauppaan on mukava mennä koska sen edustaa ei ole täytetty kirkuvan keltaisilla mainoskylteillä ja sekä sisä- ja ulkotilat ovat myös esteettisesti miellyttäviä. Aikaisemmin kasarmirakennukset haluttiin jo purkaa, koska niitä ei katsottu säilyttämisen arvoiksi. Toki olisi varmasti ollut jonkun grynderin etu, jos paikalle olisi voinut pykätä halvan hallirakenteen.

On tapana ajatella, että rakennussuojelu estäisi korjaamista tai aiheuttaisi lisää kustannuksia. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Päinvastoin suojelu takaa sen, että korjaukset tehdään kestävästi hyvillä materiaaleilla rakennusta pilaamatta. Ja jossa niiden, niin sanottu elinkaari, ei ole vain se aika kuin muovikotelot eivät kellastu ja puskusaumat repsota, sillä jiiriin leikkaushan on nykysaneerauksissa tuntematon käsite. Tällainen korjaaminen ei ole loppujen lopuksi edes kalliimpaa kuin kiinteistöbisneksen suosittelemat ylihinnoitellut laaduttomat ”perusparannukset”. Suojeltujen rakenteiden korjaamiseen saa jopa avusta. Pyritäänhän siinä pitämään arvossa laajempia kulttuurihistoriallisia ja säilyvämpiä rakennusperinteen arvoja, eikä vain tukemaan taloyhtiön hallituksen tai isännöitsijän kavereiden liiketoimintaa kuten valitettavan usein taloyhtiöissä on nykyään asian laita.

Ennen kaikkea rakennussuojelu estää vanhojen arvorakennusten tai niiden osien turmelemisen erilaisten ”ongelmahallitusten” kulttuurihistoriallisilta tihutöiltä ja gryndereiden ahneudelta. Kerran tuhottua kun ei enää saa takaisin ja lähes 100 -vuotiaissa taloissa yksikin ”remonttiryhmä” voi saada korvaamatonta vahinkoa aikaan hetkessä.

allekirjoitusAllekirjoittaessaan 24.2.2014 Kaarlo Sellin lausuntonsa rakennussuojelun vastustamisesta korttelin taloyhtiöiden sen hetkiset edustajat (Marko Matilainen, Erkki Katerma, Jorma Kettunen, Henrikki Jussila, Eero Orivuori, Pertti Jakovirta, Matti Kolehmainen, Taru Korja ja Satu Parkkamäki-Nurminen) tosin väittivät tiedostavansa rakennusperinteen arvot. He esittivät, että tätä perintöä on vaalittu talonyhtiöiden toimesta huolella ja vaalitaan jatkossakin. He kuitenkin vastustivat kyseistä ”ulkopuolisen tekemää” esitystä ja ilmoittivat, että As Oy Mechelinin edustajat tulevat antamaan erikseen yksityiskohtaisen lausuntonsa asiasta. Näinhän As Oy Mechelinin osalta Olli Huhti tekikin vedoten siinä Bruno Tuukkasen maalausten alhaiseen vasarahintaan ja eteisen koristehallin mitättömyyteen.

Suojeluesitys oli toki ulkopuolisen tekemä. Sen oli tehnyt kulttuurihistoriallisia arvoja vaalimaan pyrkivän Töölöön kaupunginosat ry, joka myös pelasti yhdessä Töölöläinen Oy:n kanssa Hietaniemen vanhan paviljongin Töölön kylätaloksi.

Paheksunta ulkopuolista toimijaa kohtaan on kuitenkin tässä tapauksessa todella omituista.

aijat_2Kaarlo Sellin tuolloin johtama As Oy Mechelinin oma hallitus ei halunnut minkäänlaista suojelua kannattaa tai edes asiasta millään lailla neuvotella ja se vastusti viimeiseen asti erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun eteishallin ja lasimaalauksen suojelua. Tämä siitä huolimatta, ettei ullakon rakennusoikeuden myynnin jälkeen tuosta vastustuksesta ollut edes yhtään minkäänlaista etua taloyhtiölle tai sen muille osakkaille. Vastustus tuotti taloyhtiölle ainoastaan suuria kuluja, joita on sittemmin kerätty osakkailta julkisivuremontin korjausvastikkeessa. Eteishalli ja lasimaalaus lopulta siis suojeltiin, mutta se mitä ei ekspliittisesti suojeltu saatettiin poistaa tai ”eliminoida”. Ja näin tehtiin. Hallitus vielä valitti taloyhtiön varoilla aluehallintoviranomaisten asettamasta kohteen vaarantamiskiellosta hallinto-oikeuteen rakennustöiden jo alettua vaikka kaikkien kustannukset  ja suojaukset jo olivat rakentajan vastuulla. Ilman vaarantamiskieltoa lasimaalaus olisi rakennustöissä rikkoutunut kuten kaikki sen viereisten huoneistojen katot ja toisin kuin kattoja, lasimaalausta olisi tämän jälkeen ollut mahdotonta korjata.

On vaikea käsittää miten tämä olisi taloyhtiöiden allekirjoittamassa lausunnossa kuvattua rakennusperinnön vaalimista. Olisi myös mukava tietää miten nämä ulkopuolisen tekemää rakennussuojelualoitetta kovasti vastustaneet muiden taloyhtiöiden edustajat olisivat itse pelastaneet tai turvanneet kohteen. Vai oliko heidänkin mielestään parempi vaan tuhota ne? Tiesivätkö he edes lausuntoa allekirjoittaessaan mitä itse asiassa olivat vastustamassa? Yksikään heistä ei ollut ainakaan kohteeseen tutustunut tai ollut yhteydessä huoneiston omistajiin tai asukkaisiin siihen tutustuakseen. On epäselvää olivatko he edes tutustuneet itse rakennussuojelualoitteeseen, jota kortteliyhteistyönä vastustivat?

Vai vastustivatko he vain rakennussuojelun ajatusta yleisesti? Onko rakennussuojelu itsessään jotakin pahaa, jota pitää tietenkin vastustaa?

Ainakin Ala-Prinkkilän kirjoittamassa Kiinteistölehden jutussa annetaan hyvin virheellinen kuva siitä, minkälaista rakennussuojelua yhteistyössä vastustettiin ja minkä tähden. On paikallaan hieman oikaista sitä.

(Huomautus: Tämän päivityksen jälkeen jutun kirjoittanut Mervi Ala-Prinkkilä on tosin julkaissut Kiinteistölehden nettisivuilla kolumnin Vanhaa arvostaen, jossa hän kertoo kuinka hänen omassa taloyhtiössään Etu-Töölössä porraskäytävien kunnostuksessa löydetyt vanhat koristemaalaukset on palautettu entiseen loistoonsa. Ala-Prinkkilän mukaan hänen taloyhtiössään arvostetaan vanhaa ja päätökset tehdään osakkaita kuullen ja avoimesti. Mutta miksi hän sitten mainostaa toisenlaista toimintaa muissa taloyhtiöissä? Miksi hän ei itse korjaa tältä osin kirjoittamaansa? 

Minkälaisesta suojelun vastustamisesta yhteistyössä oli oikeasti kyse?

Kiinteistölehden Raja-aitoja kaatamaan jutussa, joka on lehden kansikuva ja pääjuttu, mainostetaan siis juuri rakennussuojelun vastuksesta liikkeelle lähtenyttä kortteliyhteistyötä.

kiinteistolehtietusivuJutussa väitetään kuitenkin heti alkuun tosiasioiden vastaisesti, että tuo taloyhtiöt yhteen tuonut yhteinen rakennussuojelun vastustuslausunto olisi liittynyt As Oy Mechelinin ullakkorakentamisen rakennusluvan saamiseen.

Ala-Prinkkilän kirjoittaa, että ”sysäyksen yhteistyölle antoi ullakkorakentaminen, johon tarvittiin naapurikiinteistöltä lupa rakennuslupaa varten” ja lainaa Kaarlo Selliä ”Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle.”

Tämä ei nyt pidä paikkaansa. As Oy Mechelinissä oltiin kyllä aloittamassa ullakkorakentamista ja rakennuslupaan tarvitaan aina naapurien kuuleminen. Mutta naapurien kuulemisen oli suorittanut Rakennusvalvontavirasto jo 29.3.2012 eli paljon aikaisemmin ja itse rakennuslupa oli myönnetty 8.5.2012.

Kun taloyhtiöiden edustajat allekirjoittivat kaksi vuotta myöhemmin 24.2.2014 jutussa mainitun rakennussuojelua vastustavan lausuntonsa ja aloittivat jutun mukaan kortteliyhteistyön, ei tämä liittynyt mitenkään rakennusluvan hakemiseen tai saamiseen. Itse rakennusoikeuskin oli jo myyty 24.10.2013 talonyhtiön ulkopuoliselle ullakon grynderille Loftmen Oy:lle, jolle myös varsinainen vastuu kaikista rakennustöistä oli siirtynyt.

Korttelin tekemällä suojeluesityksen vastustamiselle ei siis ollut mitään tekemistä rakennusluvan kanssa, jota kyseinen suojeluesitys ei edes mitenkään pyrkinyt kumoamaan.

Kuitenkin Ala-Prinkkilä kirjoittaa suojeluesityksen vastustamiseen liittyen, että ”ikävästä lähtötilanteesta huolimatta yhteistyö on tuottanut onnistumisia” ja lainaa tähän jatkoksi Kaarlo Sellin toteamusta, että ”valitus rakennusluvasta kaatui lopulta KHO:n päätökseen”.

Jutusta voisi luulla, että kortteliyhteistyön suojeluesityksen vastustus olisi siis onnistuneesti saanut rakennusluvan läpi, koska valitus siitä kaatui KHO:n (Korkein hallinto-oikeus) päätökseen. Tai, että kortteliyhteistyö olisi jollakin tavalla vaikuttanut rakennuslupaan.

bullshitTai niin jutussa lukee, mutta tämä on ihan täyttä puuta heinää. Ja on merkillistä miksi Kiinteistölehti kirjoittelee näin tosiasioiden vastaisia asioita kansikuvajutussaan varsinkin kun kaikesta tästä on todistettavat dokumentit julkisina asiakirjoina ja prosessissa on ollut useita toimijoita ja viranomaisia mukana.

Kiinteistölehden mainostaman ”kortteliyhteistyön” suojeluesityksen lausunnon allekirjoituksella Uudenmaan ELY -keskukselle ei todellisuudessa ollut tekemistä ullakkorakennusluvan saamisen tai yhtään minkään KHO:n päätöksen kanssa kuten jutussa näytetään väittävän. 1) KHO ei ole tehnyt yhtään mitään päätöksiä suojeluesitystä koskien. 2) Kortteliyhteistyö ei ole myöskään vaikuttanut mihinkään KHO:n päätökseen. 3) KHO ei ole edes tehnyt mitään varsinaista päätöstä mistään As Oy Mechelinin asiasta.

On totta, että 8.5.2012 annetusta puutteellisesta (ks. esim. jätehuolto) ullakkorakennusluvasta oli tehty paljon aikaisemmin 11.6.2012 valitus hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan käsitellyt sitä katsoen toisin kuin rakennusvalvonnan oma lakimies, että osakkaalla ei ollut asiasta valitusoikeutta. Naapurikiinteistöllä tällainen valitusoikeus automaattisesti on, mutta niiden intressissä ei ole yleensä valittaa kuin niitä itseään selkeästi häiritsevistä ulkoisista rakennusluvan puutteista ja tällaisia ei rakennusluvassa varsinaisesti ollut.

Sen sijaan ihmeellisesti toiset taloyhtiöt halusivat kuitenkin käyttää myöhemmin oikeuttaan antaa vastustava lausunto toista taloyhtiötä koskevasta suojeluesityksestä, vaikka silläkään ei ollut mitään tekemistä heidän talojensa tai minkään rakennusluvan saamisen kanssa päinvastoin kuin Kiinteistölehden juttu antaa ymmärtää.

Lisäksi päinvastoin kuin Ala-Prinkkilä näemmä asian on käsittänyt, tämä korttelin yhteinen suojeluesityksen vastustaminen ei siis onnistunut. Ja hyvä niin. Suojelu oli nimittäin ainoa tapa säästää As Oy Mechelinissä sijainnut kulttuurihistoriallisesti arvokas Bruno Tuukkasen lasimaalaus ja sitä ympäröivä koristemaalattu eteishalli.

Herää kysymys, voiko asiasta vielä virheellisemmin kirjoittaa kuin Ala-Prinkkilä heti jutun alussa tekee?

Ja mikä intressi on ollut näin tehdä?

Mitä rakennussuojelua ”kortteliyhteistyö” oikeasti vastusti?

Kiinteistölehden jutussa ei myöskään mainita lainkaan mitä konkreettista suojeluesitystä taloyhtiöt niin ankarasti vastustivat, että juuri tämä yhteinen vastustus rikkoi raja-aidat ja saattoi ne yhteen.

Se sijaan siinä annetaan virheellisesti ymmärtää, että kyse olisi ollut koko korttelin 439 suojeluesityksen vastustamisesta. Vai miltä tämä jutusta lainattu Kaarlo Sellin toteama kuulostaa:

seelkorja

Kuva: Siteeraus Kiinteistölehti 10/2016

Allekirjoitimme silloin yhteisen lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselle. Vastustimme ulkopuolisen toimijan tekemää suojeluesitystä. Pidimme valitettavana sitä, että suojeluesityksen tekijä sen paremmin kuin Museovirastokaan ei ollut asiasta yhteydessä taloyhtiön edustajiin. Korttelimme ei ole yhtenäinen kuten naapurikorttelissa oleva suojeltu Sonckin kortteli, eikä mielestämme suojeluesitykselle ollut muutenkaan perusteita, Sell puuskahtaa.”

Tästä voisi saada käsityksen, että kyse olisi Sonckin korttelin tapaisesta koko korttelia koskevasta suojeluesityksestä. Eikö niin?

Suojelualoitteessa ei kuitenkaan ollut kyse mistään koko korttelin suojelusta vaan As Oy Mechelinin rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden osien suojelemisesta. Suojeltavaksi ehdotettiin talon katujulkisivuja, vanhoja hissejä ja valurautaporttijärjestelmää. Varsinaisesti suojelun keskiössä ja myös kovimman taloyhtiön vastuksen kohteena oli As Oy Mechelin huoneiston B 50 eteishalli ja Bruno Tuukkasen lasimaalaus.

Tarkennetaan nyt vielä kun asiasta näyttää jatkuvasti olevan erilaisia huhuja liikkeellä.

Suojeltaviksi kohteiksi Töölö ry:n varsinaisessa esityksessä katsottiin

  • 1) Sigurd Frosteruksen suunnittelemat katujulkisivu kattorakenteineen.
  • 2) Bruno Tuukkasen lasimaalaus Orfeus ullakkoon sitoutuvine valokuilurakenteineen ja siihen kuuluva huoneiston B 50 koristemaalattu eteishalli.
  • 3) Hissit ja B -rapun 7. kerrokseen kuuluva kulttuurihistoriallisesti arvokas valurautaporttijärjestelmä.

ELY –keskus päätti lopulta kohdan kaksi suojelusta.

1) Myönnetään, että ensimmäinen kohta oli lopulta itse asiassa jokseenkin merkityksetön. Eikä sitä esimerkiksi huoneiston b50 edustajat omassa lausunnossaan lainkaan vaatineet.

julksivu copyViranomaiset vaativat joka tapauksessa, että katujulkisivuun ja katukattorakenteeseen ei saanut tehdä merkittäviä muutoksia. Museovirasto totesi, että nämä on mahdollista suojata ilman erillistä suojelupäätöstä. As Oy julkisivuremontissa ne korjattiinkin entiseen asuunsa. Tosin jos katujulkisivu olisi samassa suojeltu, hallituksen tukiessa koko suojelualoitta olisi julkisivujen kunnostamiseen saanut myös avustusta.

Huomionarvoista on, että suojeluesityksessä EI vaadittu pihajulkisivun ja kattorakenteen säilyttämistä, sillä tämä olisi voinut haitata talon ullakkorakentamista. Suojeluesityksen tekijät nimenomaan ilmoittivat, etteivät halua puuttua talon ullakkorakentamiseen, vaan ainoastaan suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja selkeässä vaarassa olevat kohteet. Kaikissa lausunnoissa korostettiin, ettei suojeluesitys estänyt ullakkorakentamista. Taloyhtiössä kuitenkin yritetään levittää toisenlaista tietoa, jotta suojelun vastustamiseen turhaan käytettyjä yhteisiä rahoja ei kyseenalaistettaisi.

2) Toinen kohta oli esityksen ydinkohta ja toteutui.

kupoliTosin Museovirasto jätti lausunnossaan mahdollisuuden myös lasimaalauksen pelkän keinovalaistuksen säilyttämiseen ja niinpä Sellin hallitus käytti heti tilaisuutta hyväkseen, eikä itse rakennuslupaan merkittyä luonnonvalokuilua rakennuttua enää kevyemmistä materiaaleista takaisin kuin vanha kuilu oli purettu. Valokuilun säilyttämisestä oli olemassa jopa jo Loftmenin tilaamat arkkitehdin suunnitelmat, mutta kun sitä ei eksplisiittisesti vaadittu suojelupäätökseen, haki taloyhtiö uutta muutosta rakennuslupaan ja jätti valokuilun pois. On hyvin vaikea nähdä miten tämäkään olisi ollut mitenkään taloyhtiön edun mukaista, jolle siitä ei tullut yhtään lisää tuloja vaan ainoastaan menoja. Hyvin paljon helpompi on nähdä miten se oli Loftmen Oy:n edun mukaista, joka sai sillä noin neliön kuilun pois yläkerrasta ja saattoi myös rakentaa halvimman vaihtoehtoisen ratkaisun. Ja Loftmenin edustaja Mika Hautala istui itse hallituksessa, tosin omien sanojensa mukaan jääväten itsensä ullakkorakentamista koskevista päätöksistä.

20161224_151010

Poistettu valurautaportin osa joulun apupöytänä

3) Kolmannen kohdan hissejä ja valurautaporttijärjestelmää ei myöskään suojeltu. Museovirasto katsoi lausunnossaan, että hisseillä ja porttijärjestelmällä on merkitystä porrashuoneiden alkuperäisinä tai varhaisina rakenteina, mutta ajatteli, että ne voidaan turvata ilma erillistä suojelupäätöstä. Mutta kun valuporttijärjestelmää ei suojeltu, Kaarlo Sell poistatti sen vanhoine soittokelloineen ja samoin vanhan hissijärjestelmän, vaikka itse hisseihin ei ole onneksi vielä kajottu.

20151102_205650Toisin sanoen Sellin hallitus, jonka piti edustaa näitä ilman rakennussuojeluakin rakennusperinnettä vaalivia taloyhtiöitä, oli heti valmis tuhoamaan ne rakennusperinteen rakenteet, joita ei oltu eksplisiittisesti suojeltu. Tätä on hyvin vaikea nähdä rakennusperinteen tai kulttuuriarvojen kunnioituksena. Sillä ei ollut edes mitään tekemistä minkään talonyhtiön yhteisen edun kanssa. Osaltaan se saattoi hyödyttää (valokuilun poistaminen) Loftmen Oy:tä yläkerran asukkaiden kustannukselle. Välillä se on vaikuttanut ainoastaan vallan käytöllä mahtailulta. ”Me poistamme nämä koska voimme tehdä sen ja tiedämme teidän arvostavan niitä.” Näin varsinkin, kun kriittisesti Sellin hallituksen toimintaan suhtautuvista osakkaista oli tullut Sellin hallituksen ykkösvihollisia, jota vastaan yritettiin suunnitella kilpaa ja taloyhtiön kustannuksella erilaisia toimenpiteitä.

Nämä ovat myös varmaan niitä ”ongelma-asukkaita”, joihin Kiinteistölehden jutun mukaan taloyhtiön hallituksen puheenjohtajat ovat saaneet vertaisapua kortteliyhteistyöstä.

statler-and-waldorf-walkingMiten keskustelu on mahtanut mennä? ”Voi, voi, meillä on näitä ongelma-asukkaita, jotka haluavat pelastaa rakennusperintöä ja kulttuurihistoriallisen lasimaalauksen. Ovat saaneet lopulta Ympäristöministeriön suojelemaan lasimaalauksen, vaikka kaikin keinoin ja tavoin olemme sitä taloyhtiön rahoilla yrittäneet vastustaa. Nämä meidän ”ongelma-asukkaat” vaativat muutenkin läpinäkyvyyttä ja laillisuutta talon hallintoon ja vielä tilinpidon tarkistamista sekä useita muita täysin kestämättömiä asioita. Minkälaisia ongelma-asukkaita teillä on?”

Töölöläistä rakennus- ja kulttuuriperintöä eivät kuitenkaan uhkaa mitkään ”ongelma-asukkaat” vaan ongelma-hallitukset, jotka käyttävät taloyhtiön rahoja vastustamaan talon edun vastaisesti suojeluhankkeita, joilla yritetään pelastaa sen kulttuurihistoriallisia arvoja tai rakennusperintöä. Olisi mukava jos Kiinteistölehti tekisi joskus jutun miten käsitellä tällaisia ongelma-hallituksia ja mistä saada vertaisapua niiden mielivallalle.

Kuka itse asiassa salaili suojelukysymystä?

Kiinteistölehden jutusta saa myös vaikutelman, että suojeluesitystä olisi tehty jotenkin salaa vastakohtana Sellin hallituksen ”avoimelle” asioiden hoitamiselle yhteisessä kortteliyhteistyössä. Siis hallituksen, jonka selvittämättömistä taloudellista asioista aluehallintoviranomainen on määrännyt erityisen tarkastuksen taloon ja joka on vastannut siihen, ette osakkaiden yhteisten rahojen käytön asiat eivät kuulu edes erityisen tarkastuksen kautta lainkaan osakkaille vaan on lähinnä ”ongelma-asukkaiden” päähänpisto.

booKiinteistölehden jutussa Kaarlo Sell kertoo taloyhtiöiden paheksuneen sitä, ettei suojeluesityksen tekijä tai Museovirasto ollut hänen väittämänsä mukaan yhteydessä talon edustajiin. Tätä paheksutaan myös taloyhtiöiden 24.2.2014 allekirjoittamassa suojeluesityksen vastuksessa, vaikka yksikään näistä allekirjoittaneista ei ollut itse tutustunut edes suojelukohteeseen ja on kyseenalaista olivatko he tutustuneet edes suojeluesitykseen.

Taloyhtiöt siis yhdessä Kaarlo Sellin kanssa paheksuivat taloyhtiöihin salaa rakennussuojelua ajavia rakennusperinnöstä huolehtivia kaupunginosayhdistyksiä ja Museovirastoa.

Mutta tämä salailun paheksunta ei taaskaan osu oikeaan asiaan tai kohteeseen.

As Oy Mechelinin hallitukset olivat pitkään olleet tietoisia etenkin Orfeus lasimaalauksen suojelukysymyksestä. Sellin johtamat myöhemmät hallitukset eivät kuitenkaan olleet asiasta valmiita missään määrin neuvottelemaan tai edes käsittelemään sitä yhdessä asianosaisten kanssa. Sen sijaan Sellin hallitukset pyrkivät itse salamaan ja peittelemään rakennusperintöön ja suojeluun kuuluvia kysymyksiä. Ne kieltäytyivät kaikkien asianomaisten yhteisistä neuvotteluista asioiden suhteen ja pyrkivät vielä jälkeenpäinkin salamaan suojelun vastustamiseen käytettyjä kustannuksia ja toimia.

Tällä hetkellä huoneiston b50 eteishalli ja Orfeus lasimaalaus on suojeltu. Myös ullakko on rakennettu ja yhtä huoneistoa lukuun ottamatta niissä on jo pitkään ollut uudet asukkaat. Nämä asiat eivät siis olleet lopulta edes toistensa kanssa ristiriidassa.

Mutta sopii todella kysyä kuinka paljon kaikkien aikaa, rahaa, vaivaa ja erityisesti taloyhtiön rahoja olisi voitu säästää jos lasimaalauksen suojelu olisi alusta asti otettu asiassa lähtökohdaksi, eikä sitä vastaan olisi taisteltu Sellin puolelta viimeiseen asti talon rahoilla vielä silloinkin kun ullakkoa oli jo myyty ja sitä jo rakennettiin.

Olisi sopivaa kysyä kuinka paljon paremmin koko ullakkorakentaminen olisi sujunut jos sitä olisi viety avoimesti eteenpäin yhdessä sopien eikä sen varjolla olisi yritetty viedä yläkerran osakkailta paloja huoneistoista ja tuhota arvokkaita lasimaalauksia? Vaikuttaako asiaan se, että tämän projektin alussa taloyhtiössä Kaarlo Sellin kanssa tätä neuvomassa näissä hyvissä hallinnon käytännöissä hallitusammattilainen ja kiinteistöalan moniottelija Juhani Siikala.

Koska asiasta edelleen liikkuu kaikenlaisia huhuja ja absurdeja väitteitä, joista saa sellaisen käsityksen, että pahat rakennusperinnön suojelijat nyt vaanivat töölöläisiä taloyhtiöitä tehdäkseen niistä näiden tahdon vastaisia suojeluesityksiä Museoviraston avustuksella niin tehdään vielä kerran selväksi mistä on ollut kysymys ja kuka tässä on toiminut salaillen ja kuka avoimesti. Tämä ei yksityiskohdissaan varmaan enää kiinnosta suurempaa yleisöä, joka voi jättää päivityksen lukemisen tähän, mutta on kenties tarpeellinen korjaamaan sitä virheellistä kuvaa, jota edelleen As Oy Mechelinissä osakkaille asiasta yritetään antaa.

Taloyhtiötä koskeva rakennussuojelukysymys ja erityisesti huoneiston B50 koristemaalatun hallin ja Orfeus lasimaalauksen suojelukysymys, ei ollut millään tavoin uusi ja outo As Oy Mechelinin hallituksille.

nakyma5

Halli vuonna 2003 restauroinnin alussa ja täysin alkuperäisessä kunnossaan. Olli Huhti taas yritti väittää ettei halli olisi alkuperäiskunnossa, koska se oli kerran restauroitu.

1) Ensimmäisen kerran asia oli noussut esiin kauan ennen kuin mistään ullakkorakentamisesta edes oli puhuttu kun vuonna 2003 kun B50 huoneiston asukkaat restauroivat kyseisen hallin ja lasimaalauksen Museoviraston avustuksella. Huoneiston osakkaan edustaja Markku Koivusalo kuului myös tuolloin itse taloyhtiön hallitukseen. Kysymyksen eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta katsottiin viranomaisten osalta liittyvän kuitenkin koko kiinteistön suojelutilanteeseen. Tähän taas saatiin lausunto Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta, joka totesi kantakaupungin asemakaavat rakennussuojelun suhteen vanhentuneiksi ja määritti As Oy Mechelin kuuluvan rakennussuojeluluokkaan 1RY. Koska itse rakennussuojelu kysymys oli alueen osalta kesken eikä lasimaalausta näyttänyt välittömästi uhkaavan mikään asia jäi kuitenkin lepäämään.

kaytava_lasiovet 2) Seuraavan kerran kysymys nousi esiin kuusi vuotta myöhemmin 2009 kun Markku Koivusalo oli edelleen As Oy Mechelinin hallituksessa, joka oli alkamassa suunnitella märkätilasaneerausta ja halusi myös tehdä alustavan kartoituksen olisiko ullakkorakentaminen yhtiössä mahdollista. Huomauttakoon, että Markku Koivusalo oli tuolloin hallituksessa täysin avoimesti puhunut siitä miten heidän restauroitu eteishallinsa ja lasimaalaus voidaan säilyttää ja pitäisikö hänen yrittää saada se suojelluksi jos taloyhtiö nyt todellakin on aloittamassa ullakkorakentamisen.

Silloin Helsingin kaupunginsuunnitteluvirasto ja Kaupunginmuseon edustajat kävivät uudestaan katsomassa olisiko huoneiston koristemaalattu halli ja lasimaalaus mahdollista suojella, jotta se ei siis tärveltyisi mahdollisesti tapahtuvassa ullakkorakentamisessa. Hallituksen muut jäsenet ja myös Kaarlo Sell olivat käynnistä tietoisia ja oli jopa sovittu, että kaikki hallituksen jäsenet pyrkivät kartoittamaan ullakkorakentamisen yleisiä mahdollisuuksia. Kaupunginmuseo antoi käynnistään lopulta 12.2.2012 päivitetyn muistion ja Kaarlo Sellin johtama hallitus, johon siis Koivusalo itse tuolloin kuului, sai muistion nähtäväksi välittömästi.

kupoliTosin Sellin myöhemmin suojelua vastustamaan palkannut rakennuskonsultti Olli Huhti väitti lukuisissa suojelua vastustaneissa kirjoitelmissaan täysin tosiasioiden vastaisesti, että kyseinen muistio olisi tehty salaa hallitukselta osakkaan toimesta. Todellisuudessa muistion ongelma ei ollut lainkaan siinä, ettei koko hallitus olisi aivan hyvin tiennyt muistiosta vaan siinä ettei sen sisältö miellyttänyt Kaarlo Selliä. Kaupunginmuseon muistiossa itse eteishallin ja lasimaalauksen suojelu katsottiin hyvin haasteelliseksi, mutta siinä ilmoitettiin, ettei itse kohde kokonaisuutena tule sopimaan ullakkorakentamiseen ja näin aktuaalista vaaraa ei lasimaalaukselle olisi.

Myöhemmin Kaarlo Sell väitti julkisesti yhtiökokouksessa, että Koivusalo olisi jotenkin omilla toimillaan saanut viranomaiset kirjoittamaan kyseisen muistion. On epäselvää vihjasiko hän, että viranomaiset olisivat lahjottavissa ja Koivusalo olisi lahjonut nämä. Kuulostaa aika paksulta. Mutta ehkä Kaarlo Sellillä on parempaa tietoa siitä miten viranomaisin voi vaikuttaa.

Joka tapauksessa kyseiseen muistioon loppui heti Koivusalon vaikuttaminen hallituksessa ja 2010 yhtiökokouksessa nuijittiinkin nopeasti ehdotettu hallitus, johon Koivusalo ei enää kuulunut. Siihen loppuivat myös kaikki eteishallin ja lasimaalauksen suojelua tai turvaamista koskevat neuvottelut hallituksen osalta. Tällaiseen keskusteluun ei ollut edes mahdollisuutta koska arkkitehti Häkkäseltä tilattua hankeselvitystä ei koskaan tuotu yhtiökokoukseen vaan suunnitelmia vietiin osakkailta salaa eteenpäin uudeksi suunnitteluarkkitehdiksi palkatun Ari Malmion kanssa. Malmio ei edes tutustunut konkreettisesti b50 eteishalliin ja lasimaalaukseen tehdessään uusia ullakkorakennuspiirustuksia. Lopulta 2012 ja Malmion mukaan Kaarlo Sellin omien rakennusvalvontaan suuntautuvien suhteiden kautta, Malmion piirustuksille haettiin rakennuslupa ilman, että niistä oli lainkaan avoimesti keskusteltu osakkaiden tai asukkaiden kanssa.

3) Nyt Orfeus lasimaalauksen suojelu tuli kolmannen kerran todella akuutiksi. Ullakkorakentaminen alkaisikin toden teolla As Oy Mechelinissä ja hallituksen palkkaama konsultti Olli Huhti argumentoi samalla, että hallituksella oli periaatteessa oikeus poistaa koko lasimaalaus, aivan kun se yritti poistaa myös yhden keittiösyvennyksen yläkerran asukkailta.

tooloseuraTässä vaiheessa Töölöön rakennusperinnön ja kulttuurihistoriallisten arvojen puolustamiseen liittyi Töölö-Seura ry. Sen hallituksen jäsenet kävivät tutustumassa kohteeseen ja lopulta tekivät siitä suojeluesityksen ELY -keskukselle. Myös Museoviraston ja ELY -keskuksen asiantuntijat tutustuivat kohteeseen. Seuraavaksi ELY keskuksessa oli tarkoitus järjestää yhteinen neuvottelu missä olisivat läsnä kaikki asianomaiset, talon hallituksen edustajat, viranomaiset ja Töölö seuran edustajat. Lisäksi paikalle oli kutsuttu Sigurd Frosterus (talon arkkitehti) asiantuntija ja huoneiston asukkaat.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Sen sijaan, että taloyhtiön hallitus olisi osallistunut neuvotteluun suojeluesityksen kohdista ja käynyt läpi sen tarpeellisuutta asiantuntijoiden ja kaikkien osapuolten kanssa yhteisessä pöydässä, se päätti painostaa kaikin tavoin Töölö-Seuraa luopumaan koko suojeluesityksestä lähettäen sille muun muassa uhkauksia korvausvaatimuksista. Korvauksilla uhkailu onnistui ja kun yhteinen neuvottelu piti pitää, ilmoitti Uudenmaan ELY -keskus, että Töölö-Seura on vetänyt suojelualoitteen takaisin.

4) Vasta suojelukysymyksen neljännessä vaiheessa päästään siihen varsinaiseen suojeluesitykseen, jota Kiinteistölehden mainostama kortteliyhteistyö siis vastusti.

Kyse oli nyt Töölöön kauPrintpunginosat yhdistyksen tekemästä vielä suppeammasta uudesta suojeluesityksestä. Kun Töölö-Seura oli luopunut Hietsun paviljonkin pelastamisesta, oli uusi kaupunginosayhdistys ottanut sen kontolleen ja samoin se myös teki uuden esityksen As Oy Mecheliniin rakennussuojelusta. Jälleen As Oy Mechelinin ei halunnut neuvotella asiasta tai suojeluesityksen ehdoista vaan pyrki painostamaan kaupunginosayhdistystä luopumaan siitä kokonaan. Tällä kertaa ei ELY-keskuksessa järjestetty kaikki asianomaiset yhteen kokoavaa neuvottelua, mutta Museovirasto oli kyllä tietääksemme asiasta As Oy Mechelin kanssa useaan otteeseen tekemisessä. Varsinkin lasimaalauksen valokuilun pohjalta pidettiin tietääksemme Kaarlo Sellin johtamia katselmuksia, joissa oli paikalla niin Rakennusvalvontaviraston, Museoviraston kuin Kaupungin museonkin edustajia. Itse suojelun kohteena olevassa tilassa asuvia asukkaita ja osakkaita ei niihin kutsuttu. Nämä eivät saaneet mitään tietoa prosessista muuten kuin lähettämällä sähköposteja ja kyselemällä, että missä nyt mennään. As Oy Mechelin vetoaa jopa omissa vastineissaan, että on tehnyt työtä Museoviraston kanssa, mutta Kiinteistölehdessä Sell väittää, ettei Museovirasto olisi ollut lainkaan taloyhtiön edustajiin yhteydessä.

Mutta mitään varsinaisia neuvotteluja Kaarlo Sellin hallitus ei halunnut asiasta tehdä. Helsingin kaupunginhallituskin ilmoitti omassa lausunnossaan, että paras tapa suojelun turvaamiseen koskien lasimaalausta, valokuilua ja rautaporttia olisi löytää asiassa neuvotteluratkaisu, joka on kaikkien osapuolten hyväksymä taloyhtiön sisällä. Mutta Sell ei ollut valmis mistään turvaamisista neuvottelemaan vaan valitti vielä vaarantamiskiellostakin hallinto-oikeuteen ja kuten sanottua poisti rautaportin heti kun sai siihen tilaisuuden. Tässäpä oli todella neuvotteleva ja avoin hallitus kyseessä.

Vielä niinkin myöhään kuin 12.6.2015 kun kyse oli enää juuri huoneiston B50 eteishallin ja lasimaalauksen suojelusta jo alkaneen rakennustyön alla  Kaarlo Sellin palkkaama konsultti Olli Huhti lähetti vielä taloyhtiön kustannuksella ELY -keskukseen pitkiä sepustuksia siitä kuinka eteishallin suojeluun ei ole perusteita.

kukkaroOn täysin käsittämätöntä miten tämä yhden huoneiston eteishallin koristemaalauksien suojelun vastustaminen oli Kaarlo Sellin hallitukselle niin kovin tärkeää. Sitä tehtiin näemmä nyt vain loukatun arvovallan vuoksi, jos kerran asiaan ei liitty muita salattuja intressejä. Mitä sellaista haittaa eteishallin suojelulla olisi voinut olla muulle taloyhtiölle tai mitä sellaista hyötyä sen vastustamisesta olisi kaikille osakkaille, että tähän saattoi käyttää talonyhtiön yhteisiä rahoja?

Kaarlo Sell ei todellakaan palkannut Olli Huhtia vastustamaan eteishallin suojelua omasta kukkarostaan. Lisäksi näitä kuluja ei ole tuotu ilmi tai eritelty osakkaille vaan ainakin viimeisessä yhtiökokouksessa esitellyssä paperissa ne oli yhdistetty virheellisesti julkisivuremontin rahoitusvastikkeeseen.

Olisikohan taloyhtiöillä syytä paheksua tällaista toimintaa?

Elämää rakennustelineiden keskellä. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 5.

Kun taloyhtiöihin rakennetaan ullakkoasuntoja yläkerran asukkaiden on parasta totutella elämään rakennustelineiden keskellä sekä 1) varsinaisen ullakkorakentamisen aikana, 2) sen jälkeen kun kaikki rikkoontuneet katot on korjattava ja 3) vieläpä asuntojen valmistettuakin.

Asunnot kun saattavat vuotaa alakertaan vaikka ovatkin uusia ja juuri rakennuttuja ”Luxus” asuntoja.

Kenties näin ei tapahdu kaikissa ullakkorakentamisprojekteissa, mutta As Oy Mechelinissä näin kyllä on tapahtunut Loftmen Oy:n Mecce ullakkoasuntojen osalta.

(Tosin myös As Oy Töölössä ullakkorakentaminen ei ole mennyt kuin Strömsössä)

20161107_082921Aikaisemmin kerroimme kuinka huoneiston 50 asukkaiden palattua kesälomalta heitä odotti taas kerran mukava yllätys ja yläkerran edellisenä vuotena juuri ullakkorakentamisen takia korjattu katto vuoti taas asuntoon. Ja kas vain vuoto olikin levinnyt mukavasti katon tukikankaan alla tehden korjauksesta kokonaisvaltaisen. Erilaista kosteusarvioitsijaa alkoi ravata huoneistossa, mutta selkoa asiaan ei näyttänyt tulevan eikä korjauksiin näytetty pääsevän laisinkaan. Siitäkään missä määrin kosteutta oli ja missä määrin ei näyttänyt ensin selviävän millään.

Rakennuttaja Loftmen kun katsoi vuodon kuuluvan rakennusliike Warecon vastuulle ja korjaukset yritettiin jättää osakkaiden ja rakennusliikkeen keskenään hoidettavaksi ja kosteusarviot lähinnä vahingon aiheuttajan kartoitettavaksi. Ullakoiden rakennuttaja istuu itse hallituksessa ja hallitukselle on ollut sekä yläkerran asukkaiden vahinkoja ja huolia vähättelevä linja että ullakkorakentamisen ongelmia peittelevä linja. Ei siis ole aina itsestään selvää kuka ajaa talon osakkaiden etuja ja kuka ulkopuolisten rakennuttajien.

Onneksi sentään lopulta uusi naisisännöitsijä tarttui rivakammin asiaan ja paikalle saatiin myös uusi tekninen isännöitsijä, joka sai vihdoinkin kunnolliset kosteusarviot käyntiin. (Talonyhtiöllähän on tosin ollut oikein sen itsensä palkkaama erillinen kallis valvoja ullakkoremontissa, mutta häntä ei ole näkynyt yhtään ainoata kertaa yläkerran asunnoille aiheutuneita ongelmia selvittämässä.)

20161107_082832

Sitten katto piti avata ja taas odottaa kuivumista, mutta lopulta työt saatiin käyntiin.

Itse korjaustyöt sujuivat kyllä ihan asiallisesti ja jälkikin oli hyvää ja tällä kertaa myös jäljet osattiin siivota.

Mutta ”pienen vuoto” olikin aiheuttanut roiman vahingon ja työt kestivät kolme viikkoa.

20161111_081936Tänä aikana maalareiden kanssa oli sovittava aikatauluja, järjestettävä avaimia ja sisäänpääsyjä, rakennustelineet raahattiin taas huoneistoon ja itse remontin tekijöiden kulkureitti kulki asunnon aulan halki. Pölyä oli taas sisällä ja maali haisi. Itse korjattava lukiolaisen huone oli kokonaan poissa käytössä ja perhe leiriytyi taas kolmen viikon ajan omassa huoneistoissaan.

Jälleen kerran yläkerran asukkaat joutuivat siis käytännössä hallinnoimaan ja järjestämään Loftmen Oy:n rakennusprojektin vaurioiden korjauksia omana työaikanaan ja ennen kaikkea kärsimään niistä.

Ja korvattiinko yläkerran asukkaille millään lailla heidän vaivansa, heille aiheutettu vahinko tai heiltä vaadittu aika ja vaiva. Ei tietenkään. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan eikä edes käynyt kenenkään mielessä. On selvää että asukkaiden olisi pitänyt olla vain onnellisia ja tyytyväisiä, että juuri korjatut ja maalatut katot revittiin taas alas, mutta sentään suostuttiin ilman suurempia riitoja korjaamaan taas entiselleen.

20161111_082008Taloyhtiö (hallitus) ei katsonut olevansa asiasta missään korvausvelvollisuudessa. Vahinkoja aina sattuu. Mutta kun jostain syystä juuri ullakkorakentamisen vahingot näyttävät vaivaan jatkuvasti ja yhä uudelleen yläkerran huoneistoja.

Ullakkorakennuttaja Loftemen Oy taas katsoi kaiken vastuun kuuluvan rakennusliike Warecolle. Warecon ystävällinen ja mukava työnjohtaja sentään oli valmis ensin neuvottelemaan jos korjauksissa olisi samalla laitettu huoneiston omistajien ostamat tapetit paikoilleen ikään kuin vaivanpalkkiona, jotta asukkaat olisivat saaneet edes jotain iloa uudesta kolme viikkoa kestäneestä remontista huoneistonsa sisällä. Mutta Warecon ylempi johto oli kuulemma pitänyt tapettien kiinnittämistä yhteen huoneeseen liian kalliina. Yläkerran ”riitaisiksi” väitetyt asukkaat eivät taaskaan jaksaneet asiasta alkaa enempää riidellä vaan tyytyivät jälleen kerran hoitamaan toisten bisnesten aiheuttamia vaurioita. Onhan se niin mukavaa toimia ilmaiseksi ja käyttää työaikaansa jatkuvasti toisten bisnesten korjaamiseen ja vielä maksaa yhä enemmän ja enemmän vastikkeita talonyhtiön todella mittavista hallintokuluista.

Sellaista on asuminen luksus ullakkoasuntojen alapuolella. Muista kertomatta jätetyistä ongelmista emme voi valitettavasti vielä kirjoittaa. Stay tuned.

Uusi lunastusrikkomus As Oy Mechelinissä

Jälleen on tullut esille uusi rikkomus As Oy Mechelinissä.

Tällä kertaa on ollut kyse lunastussäädöksen kiertämisestä ja lopulta lunastusilmoituksen lähettämisen laiminlyönnistä. Tämä on rikkonut selkeästi osakkaiden lunastuoikeutta ja johtanut siihen, että Ploutos Oy on saanut itselleen huomattavan taloudellisen edun osakkaiden vahingoksi.

Mutta mikä on tämä Ploutos Oy ja mitkä ovat sen yhteydet taloyhtiöön ja sen hallitukseen?

Ploutos Oy on 2015 rekisteröity asuntojen ja asuinkiinteistöjen hallintaan keskittynyt pienyritys, jonka toimitusjohtajaksi on merkitty Wilhelm Fredrik Fazer. Ploutos Oy:n toiseksi hallituksen jäseneksi on kuitenkin merkitty taloyhtiölle ja tälle sivustolle hyvin tuttu Karri Liintola. Karri Liintola on myös hoitanut Ploutoksen talossa tekemiä kauppoja ja vaikuttaa olevan varsinainen mies Ploutos Oy:n toiminnan takana. Karri Liintolan isä Rainer Liintola on vuorostaan talon osakas ja istuu talon hallituksessa.

Mitä sitten on tapahtunut?

No tämä Ploutos Oy on nyt ostanut yhdessä Rainer Liintolan kanssa taloyhtiössä kahteen yksiöön ja yhteen huoneistoon (yhteensä kolmeen huoneistoon) oikeuttavat osakkeet. Osakkeet ovat olleet yhdistettyinä yhtenä asuntona edesmenneen talossa pitkään asuneen pariskunnan halussa.

Rainer Liintolan omistusosuus huoneistoista on kuitenkin ollut vain lähes nimellinen, yhden prosentin osuus, kun Ploutos Oy on ostanut huoneistoista 99% osuuden.

Kauppahinta on ollut erittäin alhainen verrattuna alueen keskihintaan ja talossa myytyihin muihin huoneistoihin. Kahdesta 22,5 neliön yksiöstä ja suuremmasta 96,4 neliön huoneistosta on maksettu kokonaisuudessaan yhteensä 701 310 euroa eli 4956 €/m².

Ja nyt tulee sitten asiassa tapahtunut selkeä rikkomus.

Kaupasta ei ole nimittäin lähetty lainkaan lunastusilmoitusta osakkaille kuten kaikista muista ulkopuolisista saannoista on aina tehty ja kuten tässäkin tapauksessa olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä.

Näin muut osakkaat eivät ole voineet lunastaa kyseisiä erittäin edullisia osakkeita kuten heidän oikeuksiinsa olisi kuulunut. Vahinko osakkaille on todella mittava. Samoin kuin hyöty Ploutos Oy:lle.

Eteenpäin myynti

lunastus

Nyt toinen yksiöistä on jo myyty 210 269 euron hintaan eteenpäin eli lähes kaksinkertaiseen neliöhintaan 9345 €/m². Korostusta neliöhinnassa on siis tullut ”vaivaiset” 4389 €/m²!

Tällä kertaa osakkaille lähetettiin asiankuuluvasti lunastusilmoitus. Nyt he olisivat siis voineet lunastaa 9345 €/m² hintaan huoneiston, josta olisivat joutuneet maksaneet vähän aikaa aikaisemmin vain 4956 €/m² jos lunastusilmoitus olisi lähetetty kuten ehdottomasti olisi pitänyt tehdä ja osakas olisi lunastanut kaikki huoneistot.

RE/MAXin kiinteistövälittäjä nykyään toimiva Karri Liintola on nyt alkanut myydä myös 96,4 neliön huoneistoa eteenpäin pyytäen siitä nyt 623 000€ eli 6 462 €/m². Korotusta neliöhinnassa on tällä kertaa vaatimattomat 1505€ ja kokonaissummassa 145 178 euroa. Kuitenkin pelkän isomman huoneiston ja yhden yksiön myynnistä Ploutos Oy toivoo siis saavansa reilusti enemmän kuin he maksoivat kaikista huoneistoista.

Kolmatta yksiötä ei ole vielä laitettu uudelleen myyntiin, mutta jos siitäkin on tarkoitus saada sama 9345 €/m² kun toisesta yksiöstä on jo saatu, ovat Ploutos Oy ja Rainer Liintola silloin saaneet huoneistoista, jotka hetki sitten ostivat 701 310 eurolla yhteensä  1 043 538 euroa. Erotus olisi silloin 342 228€.

Tosin tätä tai mitään muutakaan summaa Plotous Oy ja Liintola eivät olisi saaneet jos asiassa olisi toimittu lain mukaisesti eli huoneistoista olisi lähetetty lunastusilmoitus osakkaille. Tällöin talon osakkaista olisi ilmaantunut lunastushalukkuutta ja joku toinen olisi lunastanut kolme huoneistoa (96,4 neliötä, 22,5 neliötö ja 22,4 neliötö) yhteishintaan 701 310€.

Mutta koska lunastusilmoitusta ei tehty lainkaan osakkaat eivät siis voineet huoneistoa lunastaa. Näin lunastusvalmiit osakkaat menettivät sievoisen summan rahaa Ploutos Oy:n hyväksi.

Ploutos Oy on tosin tehnyt remontteja huoneistoissa, mutta huoneistoissa oli jo täysin uusitut märkätilat. Muut osakkaat olisivat myös huoneistoja remonttien osalta päätyneet tyylikkäämpiin ratkaisuihin. Mikään tästä ei ole kuitenkaan mahdollista koska lunastussäädöstä rikottiin ja Ploutos Oy sai huoneistot.

Kuka vastaa lunastusrikkomuksesta?

karripoistettuMiksi lunastusilmoitusta ei lähetetty? Talon hallituksen taholta asiassa kiellettiin ensin lunastuksen tarve. Mutta kun tuli selväksi, että lunastusilmoitus olisi todellakin pitänyt lähettää ja asiassa oli siis todellakin tapahtunut lunastusoikeuden rikkominen, otti isännöitsijätoimisto Ovenia asiasta vastuun ja pahoitteli lunastusmenettelyssä tapahtunutta virhettä.

Huoneistoja ei voitu kuitenkaan pistää uudelleen lunastukseen mikä olisi ollut helpoin tapa korjata virhe. Lunastusta koskevat määräajat olivat nimittäin kuluneet umpeen ja määräajat ovat niin sanottua pakotettua oikeutta eli niistä ei voida poiketa. Määräaikojen pakottavuudella lainsäätäjä on luultavammin halunnut suojella ostajaa hallituksen ja isännöitsijän virheiltä. Olisi kohtuutonta jos ostettu asunto menisikin myöhemmin lunastukseen jos hallitus ja isännöitsijä laiminlöisivät lunastusilmoituksen lähettämisen. Tässä tapauksessa tosin ostaja Rainer Liintola toimi myös hallituksessa ja se ettei lunastusilmoitusta lähetetty toimi taas ostajien hyväksi ja talon muiden osakkaiden vahingoksi.

Selvää onkin, että lunastusilmoitus olisi pitänyt lähettää ja asiassa on siis rikottua tältä osin lakia ja yhtiöjärjestystä. Vahinko on todella mittava osakkaille, jotka olisivat halunneet huoneistot lunastaa. Mutta mitä tehdä rikkomuksen suhteen kun huoneistoja ei voi laittaa uudelleen lunastukseen?

Aikaisempien oikeustapausten osalta isännöitsijä voidaan katsoa tapauksessa vahingonkorvausvelvolliseksi. Tosin toisissa tapauksissa lunastusrikkomuksissa osallinen hallituksen jäsen on katsottu vahingonkorvausvastuulliseksi.

Tässä tapauksessa Ovenia kuitenkin myönsi rohkeasti osaltaan rikkomuksen, jonka katsoi ennen kaikkea inhimilliseksi virheeksi. Ovenia pahoitteli virhettä ja on luvannut käsitellä perustellut vahingonkorvausvaatimukset osakkailta.

Niille osakkaille, jotka olisivat huoneistot halunneet lunastaa, ei kyse ole kuitenkaan mistään pienestä virheestä. Alueelta on täysin mahdotonta saada 700 000 eurolla yhtä lähes 100 neliön huoneistoa ja lisäksi kahta 22,5 neliön yksiötä. Osakkaiden olisi ehdottomasti kannattanut lunastaa huoneistot, joita nyt Karri Liintola myy tyytyväisenä eteenpäin huomattavasti suuremmilla hinnoilla.

Samalla tämä isännöitsijän virhe tai itse asiassa rikkomus koitui erityisesti Ploutos Oy:n hyväksi. Ploutos Oy siis hyötyi osakkaiden kustannuksella suhteettomasti tästä ”virheestä”. Ploutos oy:llä oli huoneistoista 99% omistusosuus kun taas Karri Liintolan isä Rainer Liintola oli vanhana osakkaana laitettu omistamaan huoneistoista 1% osuus. Tällä yhden prosentin osuudella oli siis tarkoitus yrittää kiertää lunastusoikeutta ja siinä tosiaan onnistuttiinkin siltä osin, että lunastusilmoitusta ei lähetetty lainkaan ja Ploutos Oy ja Rainer Liintola saivat pitää huoneistot.

Lunastusoikeus koskee kuitenkin kaikkia ulkopuolisia saantoja. Laillisesti sitä ei voi kiertää tällaisella yhden tai muunkaan prosentin temppuilulla. Jos kyse on osa-omistuksista, niin huoneistot menevät kokonaan lunastettaviksi. Tässä tapauksessa ulkopuolinen osuus oli vieläpä kokonaiset 99% ja Rainer Liintolan osuus vain 1%.

Rainer Liintola on siis talon osakas ja vieläpä hallituksen jäsen. Hän olisi voinut toki ostaa huoneistot itse 100% osuudella. Hän olisi myös voinut ilmoittaa lunastushalukkuutensa niihin, jolloin hän olisi toki joutunut kilpailemaan muiden lunastusta aikovien osakkaiden kanssa. Mutta tarkoitus oli saada huoneistot Ploutinos Oy:lle ja Karri Liintolalle uudelleen myyntiin samalla muiden osakkaiden lunastusoikeutta välttäen. Osakas Rainer Liintolalle laitettiin siis ihan kokonainen yhden prosentin omistusosuus huoneistoista. Tämä temppuilu ei ole kuitenkaan laillisista, mutta niin sanoaksemme meni lähes sukkana läpi kun isännöitsijä ei lunastusilmoitusta lähettänyt.

Kuka tiesi ja mitä? Osakkaiden vahinko ja Ploutoksen hyvä bisnes

Olisiko kiinteistövälittäjänä toimivan Karri Liintolan pitänyt ilmoittaa lunastuksesta isännöitsijälle?

Oliko juristin koulutuksen saaneen Rainer Liintolan pitänyt tietää asiasta ja ilmoittaa siitä hallituksen kokouksessa?

Ainakin kummatkin olivat täysin tietoisia lunastusvaatimuksesta ja yrittivät sitä aktiivisesti kiertää Rainer Liintolan yhden prosentin omistusosuudella. Mutta erehtyivätkö he luulemaan, että tällainen kiertäminen olisi myös laillista.

Kiinteistövälittäjänä toimivan Karri Liintolan on pitänyt tai ainakin olisi pitänyt tietää, että lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja. Jokaisen asiansa osaavan kiinteistövälittäjän pitäisi tämä tietää. Tiesikö RE/MAXin Karri Liintola asiasta ja jättikö hän sen tahallaan kertomatta välttääkseen lunastuksen? Onko hän kenties ilmoittanut isännöintitoimistoon ettei lunastusta tarvitse tehdä, koska hänen isänsä omistaa yhden prosentin? Vai onko hän vain jättänyt kauppakirjan isännöitsijälle suu supussa? Emme voi tietää. Voimme vain arvioida, että Karri Liintolan olisi toki kiinteistövälittäjänä pitänyt tietää asiasta.

Entäpä As Oy Mechelinin hallituksessa istuva Rainer Liintola? Jos Karri Liintola tiesi asiasta kuten tämän olisi pitänyt tietää, eikö hän kertonut siitä hallituksessa istuvalle isälleen. Miksi hallitus ei pitänyt lunastusta tarpeellisena? Ja kun Rainer Liintola osallistui tähän lunastusoikeuden kiertämiseen yhden prosentin osuudella, eikö hän tosiaan juristina tarkastanut, että lunastusoikeus koskee kaikkia ulkopuolisia saantoja.Toimiko As Oy Mechelinin hallituksessa istuva Rainer Liintola osakkaiden edun mukaisesti?

On toki ymmärrettävää jos vaikka maallikko aviopari, josta toinen on ulkopuolinen osakas, ei ymmärrä tai tiedä, että lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja. Kenties he eivät ole edes tietoisia koko lunastuslausekkeesta yhtiöjärjestyksessä, vaikka myyjän olisi tämä pitänyt näille aina ilmoittaa. Jos tuolloin isännöitsijä ei lähetä lunastusilmoitusta ei tämä ole pariskunnan vika.

Mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut itselleen asuntoa hankkivasta maallikkoavioparista vaan itse hallituksessa istuvasta juristista, Rainer Liintolasta ja tämän kiinteistöbisnestä tekevästä pojasta, Karri Liintolasta, RE/MAXin kiinteistövälittäjästä. Kun Ploutos Oy onnistuu hankkimaan huoneistot pilkkahintaan myydäkseen ne nopeasti kalliilla eteenpäin, kiinteistövälittäjä Karri Liintola hoitaa kauppoja ja tämän talon hallituksessa istuvalle isälle laitetaan kaupassa kokonaisen yhden prosentin omistusoikeus, jotta muut osakkaat eivät lunastaisi huoneistoja, niin onko nyt todella kyse vain inhimmillisestä virheestä.

Joka tapauksessa lopputulos on nyt se, että lunastusvalmiit osakkaat ovat kokeneet mittavan vahingon kun taas Ploutos Oy on tehnyt hyvää bisnestä ja tämän on mahdollistanut lunastusrikkomus, jonka tosin Ovenia on nyt ottanut harteilleen. Mutta olisiko asiassa nyt syytä myös penätä vastuuta rikkomuksen tähden taloudellista etua itselleen saaneelta Karri Liintolalta, Ploutos Oy:ltä ja hallituksessa toimivalta Rainer Liintolalta?

Kuten sivustolla on aikaisemminkin kerrottu, Karri Liintola on tehnyt myös aikaisemmin bisnestä talossa. Juuri hän oli myymässä talon ullakkoa ja sitten välittämässä myös sen vuokra-asuntoa. Tätä ennen Karri Liintola myi myös talossa sijaitsevaan osoitteeseen rekisteröidyn yrityksen kautta muun muuassa puhelimia. Tämä Karrin puhelimien myynti ei ollut ihan viatonta, sillä Karri on tuomittu nettipuhelinkauppaan liittyvästä petosrikoksesta jo 16.12.2010 Helsingin käräjäoikeudessa. Ja jälleen miehen uudet puuhat taloyhtiössä herättävät kysymyksiä. Mutta mikäpä siinä on puuhailla kun puuhailussa auttava isä istuu hallituksessa enemmistön sinne valitsemana.

Ja onhan niinkin ettei As Oy Mechelinissä ole juuri rikkomuksista saaduista tuomioista välitetty. Päinvastoin tuomiot näyttävät olevan hyväksyttäviä ja lähes lisäävän kannatusta. Rehellisen toiminnan vaatiminen sen sijaan koetaan talossa hallituksen bisneksiä vaikeuttavaksi häiriköinniksi. Myös aikaisemman hallituksen toiminta on tuomittu kahdessa oikeusasteessa, mutta talon hallituksen vuoden 2015 toimintakertomuksessa noihin tuomioon johtaneet oikeudelliset vaateet on katsottu hallituksen toiminnan häirinnäksi!

Aikaisempi hallitus lähtikin valittamaan taloyhtiön rahoilla hovioikeuteen saamistaan tuomioistaan ja taloyhtiö joutuu nyt maksamaan näistä tuomioista oikeudenkäyntikuluja. Taloyhtiön hallitus on yrittänyt käydä lähes avointa sotaa rehellisesti toimivia osakkaita vastaan, mutta kun tällaisia lunastusrikkomuksia sitten tapahtuu ja hallituksen jäsenen lähipiiri saa niistä roiman taloudellisen edun toisten osakkaiden kustannuksella, niin kaikki jatkuu ennallaan. Karri Liintola tekee tyytyväisenä kauppaa ja Rainer Liintola jatkaa tyytyväisenä ja suosittuna jäsenenä hallituksessa. Selkeä lunastusrikkomus ja osakkaille tuotettu vahinko taas yritetään unohtaa isännöitsijän inhimillisenä virheenä. Kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu ja ihan sattumalta nyt isännöitsijälle kävi outo inhimillinen virhe juuri tässä tapauksessa niin, että Liintolat ja Ploutos Oy saivat huiman edun muiden osakkaiden kustannuksella. Uusi naisisännöitsijä, joka aikaisempiin isännöitsijöihin verrattuna on nyt pyrkinyt toimimaan kunnolla, saa kantaa syyn rikkomuksesta inhimillisenä virheenä. Itselleen etua kähmineet miehet taas porskuttavat vapaasti eteenpäin. Että tällaista jälleen As Oy Mechelinistä.

Uusi ullakkoasunto vuotaa heti alakertaan. Ullakkoasuntojen alla asumisen arkipäivää 4.

Melkein kokonaisen yhden vuoden saimme elää ilman ullakkoasuntojen aiheuttamia vaurioita tai ongelmia alakerran asunnoissa kun nyt taas yläkerran ullakkoasunnosta tihkuu vettä alakertaan.

Tämä alkaa nyt olla taas ihan uskomatonta. Mutta kaikki näyttää olevan mahdollista As Oy Mechelinissä.

Viime kesäloman lopussa huoneiston B50 asukkaat palasivat keskelle remonttityömaata kun huoneistojen katot oli pitänyt korjata ja maalata uudestaan ullakkoremontin takia. Huoneistojen osakkaat olivat halunneet odottaa kattojen korjauksissa ullakkorakentamisen lopulliseen valmistumiseen, ettei lisävaurioita tai korjauksia enää tulisi, vaan katot voitaisiin korjata yhdellä kertaa. He olivat olleet korjausten takia kuukauden evakossa ja palasivat keskellä kaaosta kun loppusiivous olikin unohtunut tehdä. Kaikki huonekalut olivat kasassa keskellä olohuonetta ja huoneisto remontin jäljiltä. Viimeinen viikonloppu ennen töihin paluuta menikin näiden jälkien siivouksessa ja maalausprojektin viimeistely jatkui vielä pidempään.

Tänä kesänä paluu lomilta piti sujua vihdoinkin ilman iän ikuisia remonttimiehiä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Nyt palatessaan lomalta kotiin huoneiston katosta tihkuu vettä ja ainakin yhden huoneen katto menee korjaukseen ja uudelleen maalaukseen. Yläkerran valmistuneiden uusien ”luksus” ullakkoasuntojen ”luksuslaatu” tiputtaa taas vettä alakertaan.

Onkohan tästä tulossa uusi lomalta paluu perinne, remonttimiehet ovat aina vastaanottamassa lomalta palaavia?

Onneksi sentään huoneiston B50 asukkaat palasivat lomalta ajoissa huomaamaan vahingon ja saivat myös kuvan ämpärit vuodon alle, ettei myös parketti olisi mennyt kokonaan uusittavaksi. He alkoivat myös välittömästi tiedottaa siitä huoltomiehille, hallitukselle, isännöitsijälle ja rakennuttajalle, etteivät vahingot pääsisi kasvamaan suuremmiksi ja lopuksi pohtivat vuodon mahdollista paikannusta urakoitsijan kanssa.

Näin siis taas kerran hallituksesta ulossuljetun osakkaan (ks. yhtiökokous 2016) tehtäväksi tuli huolehtia konkreettisesti talon asioista. Kun hallituksessa ei ole talossa varsinaisesti asuvia osakkaita vaan muun muuassa ulkopuolinen hallituspalkkioita nostava Teemu Johansson ja grynderi Mika Hautala niin tiedonkulku hallitukselle talon asioista ei ole mitään parasta mahdollista. (Toisin päin taas sitä ei tapahdu juuri lainkaan.) Grynderi Mika Hautala sentään vastasi kiitoksin siitä, että tämän huoneiston aiheuttamat vahingot ilmoitettiin hänelle ja sai sitten urakoitsijan kutsutuksi paikalle. Sen sijaan hallituspalkkioita nostava hallitusammattilainen Teemu Johansson, ei edes ole vaivautunut ilmoittamaan, onko saanut lainkaan tietoa vahingoista.

UPOUUDET ”MECCE” ”LUXUS” ULLAKKOASUNNOT” VUOTAVAT SIIS HETI

Upouudet ullakkoasunnot, joiden rakentamisessa rikottiin alakerran katot, vuotavat siis nyt taas uudestaan. Alakerrassa pitää tehdä nyt yhden vuoden sisällä taas uusi katon korjaus ja maalaus.

Olemme kertoneet tällä sivustolla ullakkorakentamisen arkipäivästä, alakerran huoneistoihin tulleesta rakennuspölystä, kylmyydestä, melusta ja kaikkien kattojen tärveltymisestä ja niiden korjauksista. (Ks. ullakkorakentamisen vaikutuksia ja ullakkorakentamisen arkipäivää osa 1, osa 2, osa 3.)

Nyt sitten ullakkoasunnot ovat valmistuneet jo vuosi sitten.

Kolme niistä onkin jo myyty ja uudet asukkaat jo muuttaneet ja kotiutuneet taloon. Varsinaista kunnon ullakkoselvitystä ei ole kuitenkaan edelleenkään osakkaille annettu, myyntiehdot ja ullakkorakentamisen kokonaiskulut ovat pimennossa ja samalla huhu kertoo, että uusien huoneistojen osalta on edelleen korjaamattomia puutteita tai ainakin yhtiökokouksissa kerrottiin näiden takia ullakoiden varsinaisen vastaanoton venyneen.

Kuitenkin kolme huoneistoa on jo myyty ja uudet asukkaat asuvat niissä.

Ullakkoasuntojen ongelmat eivät tietenkään ole näiden uusien asukkaiden syy, vaan päinvastoin taloyhtiön hallituksen ja rakennuttajan syy, jotka ovat As Oy Mechelinissä osaltaan tiivisti yhdistyneet. Kuten olemme aikaisemmin todenneet rakennuttaja Mika Hautala, Loftmen Oy:stä kuuluu edelleen talon hallitukseen. Hautala itse ei ollut edes yhtiökokouksessa paikalle, mutta hänet valittiin hallitukseen valtakirjojen turvin istumaan myös seuraavaksi tilikaudeksi, vaikka selkeästi Hautalan intressi taloon on lähinnä saada vielä myymättä oleva huoneisto myydyksi ja rahansa pois taloyhtiöstä.

Rakennuttajan pitäisi tietenkin korvata uusille ostajille huoneistojen mahdolliset puutteet ja myös niistä aiheutuneet ylimääräiset harmit asukkaille aivan kuten rakennuttajan olisi pitänyt korvata alakerran asukkaille remontin aikana aiheutuneet ongelmat. Mutta mitään korvauksia ei ole ainakaan alakerran asukkaille maksettu.

Nyt myös viimeisen ullakkohuoneiston myynti myöhästyy edelleen koska siellä joudutaan kuivamaan vesivahinkoa ja sukittamaan vuotavia viemäriputkia. Ja alakerrassa eletään taas seuraavat viikot remontin keskellä kiitos Mika Hautalan hienon ”luxus” rakennusprojektin. On myös kyseenalaista toteutuuko taloyhtiön intressi näissä korjauksissa, sillä rakennuttaja näyttää nyt itse arvioivan vaurion suuruutta ja sen korjausta. Rakennuttajan taloudellinen intressi on tietenkin tehdä se mahdollisen kevyin kustannuksin, vaikka tämä ei välttämättä olisi taloyhtiön intressissä.

Mutta As Oy Mechelinissä talon yhteinen intressi on jo ennenkin tulkittu olevan sama kuin hallituksen jäsenten ja jopa ulkopuolisten hallitusammattilaisten henkilökohtainen intressi, joten luultavasti taas tässä asiassa grynderi Mika Hautalaa hallitukseen äänestäneet ovat valmiita tukemaan grynderin omia rakennusbisneksiä enemmän kuin talon kaikkien osakkaiden yhdenvertaista etua ja kohtelua.