Vastine Joel Sariolan kirjoitukseen Suomen kiinteistölehdessä

Kuten aikaisemmin tällä sivustolla on todettu asianajantoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy:n lakimies Joel Sariola kirjoitti mukamas ”neutraalin” analyysin As Oy Mecheliniä koskevasta oikeusjutusta Suomen kiinteistölehteen. Sariola ei ollut maininnut, että hänen edustamansa toimisto on itse asiassa asianomaisen (As Oy Mechelin) asianajaja kyseisessä jutussa ja muutenkin Sariolan teksti näytti rikkovan sekä hyvän journalistisen tavan että hyvän asianajajatavan keskeisiä periaatteita. Tältä osin Sariolan ja Kuhanen, Asikainen & Kanerva toimiston toiminnasta on tehty kantelu Suomen asianajajaliiton valvontalautakunnalle. Valvontalautakunta on ottanut valituksen tutkittavakseen, mutta kyseisen tapauksen asiakirjat ovat tältä osin salaisia tutkinnan ajan. Tulemme kuitenkin tiedottamaan näillä sivuilla myöhemmin siitä millä perusteilla ja mihin päätökseen valvontalautakunta on päätynyt tapauksen suhteen.

Suomen kiinteistölehti on myös pahoitellut Sariolan kirjoituksen julkaisemista työtapaturmana ja antanut vastapuolelle mahdollisuuden kirjoittaa lehteen vastine. Tämän vastineen pitäisi ilmestyä Suomen kiinteistöliiton syyskuun numerossa. Koska Suomen kiinteistölehdessä vastineelle oli kuitenkin annettu rajattu pituus ja julkaistua artikkelia varten vastinetta jouduttiin lyhentämään julkaisemme ensiksi tarjoamme pidemmän version vastineesta tässä.

Voiko lain vastaiset päätökset hyväksyä enemmistön tuella?

Vastine ja korjaus Suomen kiinteistölehdessä julkaistuun oikeustapauksen analyysiin.

Kiinteistölehden (5/2015) oikeustapaus palstalla OTM Joel Sariola kirjoitti yhtiökokouksen pöytäkirjojen kirjauksista. Sariolan mukaan muita kuin päätöslauselmia kirjatessa pitäisi olla tarkka, ettei taloyhtiö joudu turhaan moiteoikeudenkäynnin kohteeksi. Esimerkkinä Sariola analysoi Helsingin käräjäoikeuden 19.3.2015 antamaa tuomiota nro. 11933, jossa käräjäoikeus kumosi kaksi yhtiökokouksen päätöstä moitekanteen perustalta. Sariolan mukaan ”turhasta” moitekanteesta johtunut tuomio oli ”erikoinen” ja johtui ylimääräisten asioiden kirjauksista pöytäkirjoihin. Sariola antaa virheellisen kuvan oikeustapauksesta ja tuomiossa kumotuista päätöksistä ja on myös esteellinen tekemään tapauksesta neutraalina asiantuntija-arviona esitettyä analyysia, sillä Sariolan edustama asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy (KAK) oli kyseissä oikeustapauksessa vastaajan asianajaja ja on edelleen tehnyt tuomiosta valituksen hovioikeuteen. Sariola vaikuttaa toimineen sekä hyvän journalistisen että hyvän asianajajatavan vastaisesti, sillä neutraalin ulkopuolisen analyysin sijaan kirjoitus näyttää olevan yritys päästä vaikuttamaan vielä keskeneräiseen oikeustapaukseen omassa hyötymis- ja vastapuolen vahingoittamistarkoituksessa.

Vahingoittamista on jo tapahtunut, sillä moitekanteen vastaajana oleva taloyhtiön hallitus on jakanut artikkelia taloyhtiössä esittäen sen Kiinteistölehden neutraalina ulkopuolisena analyysinä ja näin pyrkinyt totuuden vastaisesti vakuuttamaan osakkaita, että asian vieminen hovioikeuteen ja samalla lisäkulujen maksaminen KAK:lle olisi osakkaiden etujen mukaista. Tosiasiassa hovioikeuteen valittaminen tuomiosta ei ole talonyhtiön yleisen edun mukaista, sillä käräjäoikeuden kumoamat päätökset koskevat vuoden 2011-12 hallituksen jäsenten henkilökohtaista vastuuta. Yksi kyseisistä henkilöistä ei ole edes talonyhtiön osakas vaan talolle ulkopuolinen hallitusammattilaiset AKHA Ry:ssä näkyvästi toimiva Juhani Siikala. Hän ei joudu kantamaan valituksesta minkäänlaista kuluriskiä, mutta saa vielä talonyhtiön kustannuksella mahdollisuuden paikata mainettaan hallitusammattilaisena. Erityisesti AKHAN asiamiehen Keijo Kaivannon suosittelemana taloyhtiöön tulleen Siikalan toiminnan saama käräjäoikeuden tuomio on nimittäin kyseenalaistanut hallitusammattilaisten ammatillisen pätevyyden ja etiikan. AKHA Ry:llä on taas selkeät sidokset Kuhanen, Asikainen ja Kanerva toimistoon Keijo Kaivannon toimiessa myös KAK toimiston vanhempana oikeusneuvojana. Herääkin kysymys kenen etua tuomiosta hovioikeuteen valittamisella lopulta ajetaan? Ei ainakaan oikeuskulujen maksajana toimivan talonyhtiön kokonaisetuja.

Sariola on myös johtanut harhaan Kiinteistölehden toimitusta, joka ei ole ollut tietoinen KAK:n suhteesta oikeustapaukseen. Toimitus on hyvin asiallisesti pahoitellut Sariolan kirjoituksen julkaisua työtapaturmana ja luvannut ystävällisesti oikeustapauksen vastapuolelle mahdollisuuden esittää oma vastineensa asiaan. KAK:lla on mediassa keskeinen asema asunto-osakeyhtiölain asiantuntijana. Tämän aseman pitäisi tuoda toimistolle huomattavan vastuun toimia hyvän asianajajatavan mukaisesti ja varoa kaikin tavoin väärinkäyttämästä julkista asiantuntija-asemaansa omien ja asiakkaiden erityisten intressien ajamiseen keskeneräisissä oikeusprosesseissa. Valitettavasti KAK ei näytä kykenevä täyttämään tätä velvoitetta vaan käyttää julkista asemaansa väärin. Asianajajaliiton valvontalautakuntaa on pyydetty tutkimaan tapausta.

Mutta siirtykäämme itse oikeustapaukseen. Oikeustapauksessa ei ollut kyse huolimattomista pöytäkirjan kirjauksista, kuten Sariola esittää, vaan taloyhtiön hallituksen ja tuohon hallitukseen kuuluvan yhtiökokouksen puheenjohtajan tietoisesta yrityksestä saada yhtiökokouksen toimintaperiaatteita ja pöytäkirjoja vääristelemällä itselleen yhtiökokouksen yksimielinen hyväksyntä ja vastuuvapaus taloyhtiön erittäin merkittävissä rakennushankkeissa, jotka ovat tällä hetkellä epäilyn ja tutkinnan alla niihin mahdollisesti liittyvien väärinkäytösten takia. Sinänsä pieniltä näyttävien päätösten taustalla on kyse erittäin suurten ja selvittämättömien rahasummien käytöstä.

Toisin kuin Sariola esittää tosiasiassa tuomiossa mitätöitiin kaksi virheellistä päätöstä, jotka oli tehty päätöksinä ja myös kirjattu pöytäkirjoihin selkeästi päätöksinä. Myös taloyhtiön hallitus piti näitä alun perin päätöksinä ja oli kirjannut ne yksimielisiksi päätöksiksi äänestyksistä huolimatta. Lopullisesta allekirjoitetusta pöytäkirjasta tosin sana yksimielisyys oli poistettu, mutta nämä toimitettiin kantajalle vasta kun moitekanteen aika oli umpeutunut. Kanne jouduttiin nostamaan yksimielisyys sanat sisältävän pöytäkirjan perustalta, joka sekin toimitettiin kantajalle vasta kun pöytäkirjan toimituttamattomuudesta oli tehty ilmoitus poliisiviranomaiselle.

Ensimmäisen mitätöidyn päätöksen suhteen Sariola viljelee tekstissään näkemystä, että pöytäkirjaan kirjattu päätös ei olisi ollut todellinen päätös. Tämä näkökulma koko päätökseen esitettiin kuitenkin vasta sen jälkeen kuin KAK toimisto oli kutsuttu tekemään taloyhtiön vastine kanteeseen. Toimisto joutui nimittäin itse toteamaan, ettei päätöstä olisi saanut tehdä koska kyseistä päätösehdotusta ei ollut yhtiökokouskutsussa. Päätösehdotukset tulee esittää yhtiökokouskutsussa, jotta kaikki osakkaat ovat tietoisia niistä ja voivat arvioida tarpeen osallistua kokoukseen. Päätösehdotuksia voi tosin myös tehdä yhtiökokouksessa, jos kaikki osakkaat siihen suostuvat. KAK:n puolustus kuitenkin perustui seuraavalle absurdille väitteelle; koska päätöstä ei olisi saanut tehdä, niin sitä ei todellisuudessa olisi tehty ja näin ei mitään moitittavaa päätöstä olisi olemassa. Erikoinen ajatusrakennelma, eikö totta? Kyseessä oli erikoinen juridisen kikkailun yritys, jonka todistusaineisto kumosi. Päätös oli nimittäin selkeästi kirjattu pöytäkirjaan päätöksenä ja yhtiökokous nauhoilla kokouksen puheenjohtaja Siikala vaati erityisesti päätöksen tekemistä asiasta ja myös ilmoitti äänestyksen tuloksen päätöksenä. Selvää onkin, että ilman moitekannetta virheellinen päätös olisi jäänyt voimaan päätöksenä. Virheellinen päätös on jo mm. estänyt hallituksen toimiin kohdistuvan poliisitutkinnan, koska poliisille toimitettuun yhtiökokouksen virheelliseen pöytäkirjaan oli merkitty, että kaikki asianomaiset, siis yhtiökokous kokonaisuudessaan, olisi hyväksynyt kaiken hallituksen toiminnan ja vieläpä yksimielisesti.

Selvitetäänpä tämän ”turhan” moitekanteen taustoja hieman lisää koska Sariola ei mainitse niistä sanaakaan.

Ensimmäinen päätös koski siis hallituksen kaikkien toimien hyväksymistä ullakkohankkeessa, ei vain selvityksen hyväksyntää kuten Sariola tekstissään antaa ymmärtää. Kyseissä hankkeessa hallitus ei ollut tuonut esiselvitystä lainkaan yhtiökokoukseen vaan oli jatkanut hanketta vastoin aikaisemman yhtiökokouksen kieltoa ja merkinnyt tähän käyttämänsä, yhä edelleen selvittämättömät rahasummat märkätilojen korjauskustannuksiin. Kyseinen ullakkohanke ja hallituksen toiminta sen osalta tulee olemaan myös taloon haetun erityisen tarkastuksen kohde. Tässä valossa on selvää, että hallitus halusi välttämättä saada toimilleen kaikkien asianosaisten yksimielisen hyväksynnän. Jos kyse olisi ollut vain vahingossa päätöksenä kirjatusta selvityksen antamisesta kuten Sariola antaa tekstissään ymmärtää, olisi hallituksella ollut mahdollisuus korjata pöytäkirja tältä osin. Moitekanteen kantaja ehdotti tätä valmisteluistunnoissa moneen kertaan, mutta hallitus ei suostunut siihen, vaan halusi loppuun asti säilyttää pöytäkirjoissa päätösmerkinnän kaikkien asianosaisten tekemästä toimiensa hyväksymisestä.

Toisessa osittain kumotussa päätöksessä hallitus halusi saada täyden vastuuvapauden tilikaudelta, jonka osana oli myös talossa tehty massiivinen lähes kolme miljoonan euron linjasaneeraus. Osakkaat eivät olleet eivätkä vieläkään ole saaneet hankkeesta edes alkeellista taloudellista loppuselvitystä ja taloon haettu erityinen tarkastus koskee myös linjasaneerausta. On selvää, että märkätilaremontin kustannusten ja osakkaiden yhdenvertaisuuden ollessa täysin selvittämättä, ei valveutunut vähemmistö halunnut antaa hallitukselle sen haluamaa täyttä vastuuvapautta tässäkään päätöksessä.

Sariolan mukaan talonyhtiön päätökset tehdään yksinkertaisella enemmistöllä ja vähemmistön on tyydyttävä enemmistön kantaan. Sariola sekoittaa tekstissään tietoisesti enemmistön kannatuksen saaneet päätökset yksimielisiin päätöksiin. Moitekanteessa pyrittiin kumoamaan ainoastaan se, että päätös olisi tehty kaikkien osakkaiden toimesta ja kaikkien kannattamana. Myös käräjäoikeuden tuomiossa päätös mitätöitiin vain tältä osin. Pöytäkirjassa oli nimittäin esitetty virheellisesti, että oletetun koeäänestyksen jälkeen vähemmistö olisi luopunut vastuuvapauden vastustamisesta ja tyytynyt enemmistön kantaan ja päätös olisi sitten tehty ilman äänestystä eli toisin sanoen yksimielisesti. Vaikka itse yksimielisyys sana oli pöytäkirjasta myöhemmin poistettu, niin kokouksen sihteerinä toiminut isännöitsijä todisti itse oikeudessa, että tulkitsi lauseen; vähemmistö tyytyi enemmistön tahtoon tarkoittavan tässä yhteydessä yksimielistä päätöstä.

Enemmistöpäätöksissä enemmistön kanta tietenkin voittaa, mutta se ei tarkoita, että vähemmistö olisi kääntynyt kannattamaan päätöstä ja päätös olisi sitten tehty yksimielisesti. Se ei myöskään tarkoita, että enemmistön tuella voidaan luopua lainmukaisista toimintamenetelmistä. Enemmistö voittaa lainmukaisen enemmistöäänestyksen, mutta se ei voi päättää siitä onko joku äänestys tai toimi itsessään asunto-osakeyhtiölain tai muun yleisen lainsäädännön mukainen vai ei. Taloyhtiön yhtiökokous ei ole mikään korkein ja perustavin lainsäädäntöelin, jossa enemmistön tuella voitaisiin toimia asunto-osakeyhtiölaista ja vähemmistön oikeuksista piittaamatta.

Erityisesti vastuuvapaudesta päätettäessä on tärkeää, että toimintaa selkeästi vastustavat osakkaat säilyttävät oikeutensa arvostella sitä edelleen ja samalla eivät myöskään ole vastuussa mahdollisista päätöksiin sisältyvistä laittomuuksista. Vähemmistö voi ilmaista vastustuksensa äänestämällä tai heidän eriävä mielipiteensä voidaan kirjata pöytäkirjaan. Sariola mukaan pöytäkirjoihin tulisi kirjata vain äänestystulokset ja hän katsoo käräjäoikeuden tuomiossaan virheellisesti vaatineen myös erimielisyyksien kirjaamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuomiossa käräjäoikeus totesi, että asunto-osakeyhtiössä on lähtökohtaisesti suoritettava täysi ääntenlaskenta. Äänestys voidaan kuitenkin välttää jos yhtiökokouksen päätöksellä myös erimielisyydet kirjataan pöytäkirjaan. Oikeustapauksessa vähemmistön edustajat olivat ehdottaneet, että kirjattuun päätökseen lasketaan käsiäänestyksen perustalta myös käsien edustamat osakkuudet eli suoritetaan täysi ääntenlaskenta. Tätä ei tehty koska äänestys haluttiin mitätöidä vain koeäänestyksenä ja pöytäkirjaan kirjattiin, että varsinainen päätös olisi tehty ilman äänestystä. Kokouksen todellinen kulku tuli esiin kokousnauhoituksista, joista Sariola ei tekstissään mainitse lainkaan. Tämä ei ole yllätys, sillä hänen edustamansa KAK toimisto yritti evätä nauhoitteiden käytön todistusaineistona.

Sariola esittää kyseisen oikeustapauksen opetuksen olevan, että yhtiökokouksen pöytäkirjoihin pitäisi kirjata vain päätösasiat ja muista asioista ei pitäisi äänestää. Huomautamme, että moitekanne koski ainoastaan kirjattuja päätösasioita ja mistään muista asioista ei äänestetty. Virheenä päätöksissä oli, että 1) enemmistön tuella pyrittiin tekemään päätös lain vastaisesti ja 2) päätöksistä, joita vastustettiin selvästi, yritettiin virheellisesti tehdä kaikkien kannattamina. Käräjäoikeuden antaman tuomion todellinen opetus oli, ettei yhtiökokous voi tehdä päätöksiä lain vastaisesti tai mitätöidä osakkaiden vastustusta vaikka enemmistö tämän hyväksyisi.

Lopuksi esitän vielä yhden tähän oikeustapaukseen liittyvän tärkeän pöytäkirjojen todistusarvoa koskevan yleisen huomion. Ilman yhtiökokousnauhoitteita on lähes mahdoton todistaa yritykset vääristellä asioita pöytäkirjoissa, mikäli niistä vastuussa olevilla on intressejä niitä manipuloida. Kyseissä oikeustapauksessa Kuhanen, Asikainen ja Kanerva Oy (KAK) yritti evätä yhtiökokousnauhoitteiden käytön todisteina, koska ne yhdessä todistajalausuntojen kanssa osoittivat moitekanteen aiheellisuuden ja puolustuksen heikkouden. Myös hovioikeuteen valittaessaan KAK on halunnut vedota vain kirjallisiin todisteisiin eli alkuperäisen vastaajan vastuulla oleviin pöytäkirjoihin. As Oy Mechelinin ei liene ainoa taloyhtiö, jossa pöytäkirjojen kirjauksilla on pyritty vääristelemään yhtiökokouksen päätöksiä sen tekijöille suotuisaksi. Jos hovioikeus jostain syystä päättäisi kumota käräjäoikeuden antaman tuomion, se merkitsisi vahvaa kannanottoa siihen, että tulevaisuudessa pöytäkirjoihin voitaisiin kirjata lähes mitä tahansa, vaikka asia ei vastaisi lainkaan kokouksen todellista kulkua. Oikeusvaltiollisia periaatteita puolustamaan velvoitettu hovioikeus tuskin tällaista kannanottoa tekee.

Markku Koivusalo

Yleisen valtio-opin dosentti