Yhtiökokous farssi

As Oy Mechelinin varsinainen yhtiökokous pidettiin 27.5.2015 kauppakorkeakoululla.

Kokous oli taas sellainen että naurattaisi jos ei itkettäisi. Tällä sivustolla oli jaettu tiedotteita ja kaavioita ja lukuja kokousta varten, mutta millään näillä ei ollut mitään väliä muuten kuin vähemmistölle.

Noin kolmannes osakkaista ei saapunut kokoukseen eikä antanut valtakirjoja.

Osallistuva vähemmistö taas koostuu talossa noin viidenneksestä kokouksissa edustetuista osakkeista, parhaillaan neljänneksestä. Tällä kertaa hallitusten esityksiä vastaan äänesti lähes joka äänestyksessä samat 22 ääntä.

Ja sitten on ns. ”suuri enemmistö”, johon kuuluvat tietenkin hallitusklikki runsaine äänimäärineen sekä näiden saamat valtakirjat sekä ne noin kaksi kolmannesta kokoukseen osallistuvista, jotka äänestävät aina hallitusten esitysten puolesta olivat nämä lähes mitä tahansa. Tämä suuri enemmistö ei koskaan kyseenalaista mitään hallituksen esitystä, ei vaadi mitään selvityksiä, mutta huutaa kovaa kannatetaan hallituksen esityksille ja odottaa milloin sen pitää nostaa kätensä jos asiasta tulee äänestys. Eräs vanhempi rouvashenkilö oli hetken hämillään kun ei oikein tiennyt miten pitäisi äänestää, mutta kun näki hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sellin nostavan kätensä, hän nosti omansakin välittömästi. Kaikki hallitusten esitykset hyväksyttiin noin 85 äänen voimalla. Tästä poikkesi ainoastaan ne esitykset, joita ei vastustettu lainkaan. Ja itse asiassa näytti siltä, että mitä tahansa hallitus olisi esittänyt, tulos olisi ollut aina sama 22 vastaan ja noin 85 puolesta.

Ja jos vähemmistö esitti Koivusaloa mihin tahansa tehtävään, oli hallituksen löydettävä aina vastaehdokas ja asiasta oli äänestettävä ja tulos oli aina tuo sama. Hallitus onkin tehnyt hyvää työtä Koivusalon panettelussa osakkaille ja tästä itse asiassa nyt hyvin vakavasta panettelusta, joka näyttää selittävän talonyhtiön osakkaiden merkillisen äänestyskäytöksen, tulemme kirjoittamaan sivustolla myöhemmin. Koivusalo ei ole ollut turhan herkkä häneen kohdistuneista haukkumisista tai edes väärien tietojen ja huhujen levittämisestä, mutta nyt on selkeästi ylitetty tietty raja ja kohteena ovat olleet myös lapset. Koivusalo on esittänyt hallituksen jäsenien arvostelua näillä sivuilla julkisesti ja heillä on ollut mahdollisuus vastata ja keskustella tästä. Sen sijaan hallituksen puheenjohtaja Kaarlo Sell on levittänyt hyvin kyseenalaisia ja virheellisiä henkilöön kohdistuvia panetteluja Koivusalosta osakkaille uskaltamatta keskustella näistä väitteistään julkisesti.

Koivusalo ei tietenkään kelvannut toiminnantarkastajaksi vaan tähän valittiin Carita Virenius, jonka mies oli vielä kokonaisuudessaan selvittämättä olevan märkätilaremontin aikana hallituksessa. Varatoiminnantarkastajaksi taas valittiin entinen hallituksen jäsen Erkki Berglund, joka on hallituksessa olevan Rainer Liintolan vanha ystävä ja heillä on yhteiset taloudelliset suhteet tälläkin sivustolla jo aikaisemmin mainitun Jelitor Oy:n kautta. Kun Koivusalo huomautti että lain mukaan Berglund on selkeästi tehtävään esteellinen, Berglund totesi: ”Ei semmosta lakia ole”. Rainer Liintola taas toisti aikaisemminkin esittämänsä puolustuksen, että kyse on vain pöytälaatikkofirmasta, jolla ei ole ollut pitkään aikaan mitään toimintaa. Toimintaa tai ei, ei tämä nyt vaikuta kovin esteettömältä tarkastussuhteelta. Mutta tärkeintä yhtiössä näyttääkin olevan, ettei mitään vaan kunnolla tarkasteta tai ainakaan anneta Koivusalolle tarkastettavaksi, sillä tämä pyrkisi asiat ihan oikeasti selvittämään.

Vastuuvapaudesta päätettäessä hallitus ei tietenkään saa äänestää omasta vastuuvapaudestaan. Mutta kuinkas As Oy Mechelinissä kävikään. Ullakon ostaneen Loftmen Oy:n omistaja Mika Hautala oli antanut valtakirjan vaimolleen Tiina Hautallalle, joka äänesti Loftmenin 16 äänellä myös päätettäessä Mika Hautalan itsensä vastuuvapaudesta. Hallituksen puheenjohtajaksi palkkaaman puheenjohtaja Soikkelin mielestä tämä oli aivan sallittua. Tätä perusteltiin sillä, että Hautala oli antanut valtakirjan yrityksensä puolesta. Aivan uskomatonta lain tulkintaa. Hallituksen jäsen voi siis Soikkelin mukaan antaa yrityksensä valtakirjat vaimolleen, joka voi äänestää yrityksen äänillä miehensä vastuuvapauden puolesta.

Vastaavasti kun äänestettiin käräjäoikeuden antamasta tuomiosta valittamisesta hovioikeuteen niin henkilöt joiden henkilökohtaista vastuuvapautta tuo tuomio koski äänestivät siitä valittamisesta. Muutenkin koko päätös oli uskomatonta. Talonyhtiön enemmistö siis päätti vähemmistön ankarasta ja hyvin perustellusta vastustuksesta huolimatta valittaa hovioikeuteen tuomiosta, joka koski 2011 hallituksen jäsenten henkilökohtaista vastuuvapautta. Asian vieminen hoviin ei ole millään kriteereillä yhtiön edun mukaista kuten useat vastaan äänestäneet huomauttivat. Mutta ”suuri enemmistö” äänesti taas kuten hallitus esitti. Ja kukapas muu tälle päätökselle piti puolustuspuheen kuin Rainer Liintola, jonka juuri virheellisesti 2012 esittämän päätösehdotuksen nojalla tehdyn päätöksen käräjäoikeus oli kumonnut. Tuo päätös koski hallituksen vastuuvapautta kaikissa ullakkosuunnitteluun ja myyntitoimiin liittyvissä toimissa ja kukapas muu ullakkoa oli aluksi myymässä kuin Liintolan oma poika Karri Liintola.

Kaarlo Sell myös esitti, että koska hallitus on jo joutunut määräajassa hoviin kanteen kirjoittamaan, oli siis prosessi jo aloitettu ja se piti viedä loppuun. No Koivusalot olivat juuri talon kustannuksia säästääkseen pyytäneet hovioikeudelta lisäaikaa oman vastineensa kirjoittamiseen ja saaneet sitä syyskuuhun asti. Tämä sen takia, että jos yhtiökokous olisi päättänyt, ettei asiaa viedä hovioikeuteen, niin nuo kulut olisi säästetty. Mutta nyt Koivusalot joutuvat kirjoittamaan vastineen ja pyytämään sitten hovioikeuden määräämään nämä kulut talonyhtiön maksettavaksi. Tosin tässä on nyt esimerkiksi puheenjohtaja Kaarlo Sellin osalta kyseessä niin selkeä henkilökohtaisen edun (vastuuvapaus) ajaminen talonyhtiön rahoilla, että näitä kustannuksia voidaan luultavasti hakea talolle takaisin myös vähemmistön toimesta.

Sen sijaan Sell ja hallitus onkin nyt sovittelemassa Muhosen (Pylon) kanssa myöhästymissakkoriitaa ja tarvitsee tähän 116 000 euroa lisää lainaa. Suuri enemmistö äänesti tietenkin hallituksen esityksen mukaisesti.

Lisäksi hallitus sai 130 000 euroa lisää rahaa julkisivuremonttiin ja ullakkorakentamiseen. Hieman omituista sillä julkisivuremontti on jo tehty ja koko urakkasumma jäi alle siihen jo varatut summat (500 000 euroa ullakon myynnistä ja nostettu 200 000 euron laina). Ullakon rakentamiskustannukset pitäisi taas kuulua ullakon ostaneelle grynderille. Kaarlo Sell on aikaisemmin ilmoittanut, että myydessään ullakon merkintäoikeuden suhteellisen halvalla talo on siirtänyt kaikki riskit Loftmen Oy:lle. Mutta kun nyt Sell pyysi taas lisää rahaa 130 000 euroa niin suuri enemmistö tietenkin äänesti hallituksen esityksen mukaisesti.

Ja kappas vain. Sokerina pohjalla taloon tuotiin taas kallis hallitusammattilainen. Aikaisempi hallitusammattilainen Juhani Siikala jätti taloon kaksi oikeudenkäyntiä ja edelleen selvittämättä olevan märkätilaremontin, josta on odotettavissa lisää vahingonkorvausoikeudenkäyntejä. Oikeudessa todistaja-aitiossa Siikala taas puolusteli toimiaan osaamattomuudella ja tietämättömyydellä.

Jo aikaisemmin Juhani Siikalaa suosinut Rainer Liintola ehdotti nyt hallitukseen itsensä lisäksi Kaarlo Selliä, ullakon ostanutta Mika Hautalaa ja neljänneksi hallitusammattilaista Teemu Johanssonia. Myös Markku Koivusaloa ja Seppo Rönkköä ehdotettiin hallitukseen. Rönkkö kuitenkin vetäytyi joten listalla oli neljä osakkaiden omistajien edustajaa ja sitten hallitusammattilainen Johansson. Normaalia olisi tietenkin, että tällaisessa tilanteessa Johansson olisi vetäytynyt sillä mitään erityistä tarvetta 111, 60 euroa tunnissa veloittavan hallitusammattilaisen palkkaamiseen ei ollut. Mutta näin ei tehty koska vähemmistön kannattamaa Koivusaloa ei haluttu hallitukseen. Yhtiökokouksessa myös ehdotettiin henkilökohtaista yksilövaalia, jossa jokainen saisi äänestää yhtä ehdokasta ja neljä eniten ääntä saanutta valittaisiin hallitukseen, mutta tämä pluraalidemokraattisempi tapa ei tietenkään käynyt hallitukselle, joka esitti, että kaikki saavat äänestää kerralla neljää henkilöä. Ja tietenkin enemmistö äänesti hallituksen esityksen mukaisesti. Tämä vaalitapaa mahdollistaa ns. enemmistödiktatuurin eli enemmistö voi aina äänestää kaikki suosikkinsa kerralla hallitukseen ja vähemmistö ei saa hallitukseen yhtäkään jäsentä. Ja näin tietenkin kävi taas. Koivusalo sai nuo 22 ääntä ja muut yli 80 ääntä.

Erityisen törkeää tästä teki tietenkin se, että nyt taas palkattiin hallitukseen vähemmistön ehdokkaan tilalle uusi kallis hallitusammattilainen, jonka palkan vähemmistökin joutuu maksamaan. Kun aikoinaan Juhani Siikalan ensimmäisen kerran palkattiin hallitukseen sitä ainakin yritettiin perustella käynnissä olevalla märkätilaremontilla ja Siikalan oletetulla asiantuntemuksella tässä asiassa. Teemu Johanssonin valintaa ei perusteltu millään eikä siihen ollut todellisuudessa mitään muuta syytä kuin yksinkertaisesti vähemmistön edustajan ulos jättäminen ja siten ns. enemmistödiktatuurin varmistaminen.

Itse asiassa tällaista toimintaa, jossa enemmistö palkkaa yhteisillä varoilla kalliin ulkopuolisen asiantuntijan pitääkseen vähemmistön edustajan poissa hallituksessa, voidaan pitää laittomana varojenjakona. Itse asiassa asianajotoimisto Kuhasen, jota hallitus on itse käyttänyt asianajajanaan, tekemässä AOYL:n kommentaarissa todetaan, että kaikkea ylimääräisiä kuluja aiheuttavia toimenpiteitä voidaan katsoa laittomana varojenjakona. Soikkeli joka muuten kokouksessa vetosi Kuhasen kommentaariin ei kuitenkaan tässä pitänyt tätä laittomana varojenjakona josta selkeästi kommentaarin valossa on kyse.

Koivusalo kirjautti eriävän mielipiteensä asiasta ja ilmoitti pitävänsä tätä laittomana varojenjakona ja siten päätöksenä, jota ei olisi saatu tehdä. Johansson ei itse vastannut siihen mikä on hänen tulkintansa laittomasta varojenjaosta eikä myöskään siihen katsooko hän moraalisesti oikeaksi tulla palkatuksi toisten rahoilla ainoakseen pitääkseen nämä hänen palkkansa maksavat henkilöt poissa näiden omaa varallisuutta koskevasta hallinnosta. Lähetämme kuitenkin Johanssonille tämän kysymyksen kirjallisesti ja odotamme hänen vastaustaan, jonka lisäämme sitten sivustolle.

As Oy Mechelinissä tapahtuneen Siikalan ja nyt Johanssonin toiminta herättää kyllä nyt yleisen kysymyksen hallitusammattilaisten roolista ja moraalista talonyhtiöissä. On selvää, että silloin kuin hallitukseen ei saada tarpeeksi osakkaita tai näiden edustajia voidaan hallitusammattilaiseen turvautua kaikkien osakkaiden hyväksyessä tämän. Samoin jos haetaan jotain erityistä ammattitaitoa jonkin hankkeen osalta ja jälleen kaikki osakkaat hyväksyvät tämän. Mutta on suoraan sanoen täysin törkeää toimintaa, että hallitusammattilaisia palkataan enemmistön toimesta pitämään vähemmistön edustajat pois näiden varallisuutta koskevista päätöksistä. Hallitusammattilaisia palkataan siis yhteisillä varoilla eräänlaiseen hiekkalaatikko koulukiusaamiseen, ”me ei haluta leikkiä sinun kanssasi”, mutta me palkkaamme rahoillasi toisen henkilön toimimaan sinua ja sinun etuasi vastaan. Jokaisen hallituksen jäsenen pitäisi toimia kaikkien osakkaiden edun mukaisesti. Mutta hallitusammattilainen, joka palkataan pitämään vähemmistö poissa näiden omaa omaisuutta koskevista päätöksistä, toimii jo heti tehtävään astuessaan näiden osakkaiden edun vastaisesti. Olisi aiheellisista, että esimerkiksi oikeusministeriöstä saataisiin selkeä kannanotto tällaisen toiminnan epäsopivuudesta.